Mä en jaksa asuu enää himassa. Vähän aikaa sitten kaikki oli vielä ihan ok. Nyt kaikki alkaa leviimään käsiin. =( Äiti sairastaa koko ajan, tai ainakin luulee sairastavansa. Se ravaa lääkärillä joka viikko ihan ihme jutuista. Isä juo ihan hirveesti. Kännissä se on ihan kauhee. Se suuttuu joka asiasta ja lyö tosi herkästi. Sit ku se on selvinpäin se yrittää korvata typeryyttään ostamalla mulle kaikkee kivaa. Oon saanu parin viikon sisällä telkkarin, digiboxin, stereot, dvd-soittimen ja digikameran. Mua ei kuitenkaa voi ostaa tavaroilla. Mä haluisin sellast normaalii perhe-elämää(onkohan sellast ees?). Vanhemmat siskot on muuttanu jo pois himasta. Toinen asuu ulkomailla toinen Stadissa. Oon niitten kans tosi läheinen. Nekin on lähteny nuorena himasta pois, ku ei oo jaksanu tätä menoo.
Voisinkohan mä muuttaa pois... Oon nyt 17v. Mun jätkäkamulla on oma kämppä, mut se ei käy töissä vaan opiskelee ja urheilee. Sen luokse saattaisin voida muuttaa, mut ollaan seurusteltu vast 7.5kk, enkä haluis ottaa vielä noin ratkasevaa askelta... Mitä siis tehdä?
Voisinkohan mä muuttaa pois... Oon nyt 17v. Mun jätkäkamulla on oma kämppä, mut se ei käy töissä vaan opiskelee ja urheilee. Sen luokse saattaisin voida muuttaa, mut ollaan seurusteltu vast 7.5kk, enkä haluis ottaa vielä noin ratkasevaa askelta... Mitä siis tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sillon joskus kun asuin kotona ei se helppoo ollu mut ei sille oikeastaan mitään voi..olin 15 kun muutin kotoa opiskelujen takia (tota oon hokenu jo mones paikas), tiukkaa oli mutta nykyään menee paremmin, muutettiin poikaystävän kans yhtee kun oltiin oltu yhdes n. 2kk (nopeaa toimintaa mutta siinä vain jotenkin kävi niin) asuttii muutama kuukaus sillee "yhes" ku sit muutettii virallisesti yhtee tos puolisen vuot sitten ja hyvin menee.. nyt on varaa jopa omaan hevoseen josta olen elämäni haaveillu, poikaystävä sen verran eläinihmisiä hänkin että auttaa myös siinä hommassa ja tulee silloin tällöin hoitamaan yms.
Mikäs tässä..(samana päivänä ku haetaa hevonen mulle tulee meillä vuos täyteen)
en oikein muuta osaa sanoo ku et koita pärjätä, kyllä elämä vielä järjestyy, oon itekki nyt 17 ja meni koulu kesken täs joku aika sit mut ei se haittaa koska kaikki suunniteltu
jos haluut jutella ja vaihtaa kokemuksii tai jtn ni mailaa ihmeessä: [email protected]
samassa toimii myös mese
hei ymmärrän että sulla on kurjaa kotona... näin aikuisena sanon että en mäkään tollasta jaksaisi... :( se miksi silmäni pisti aiheeseen on kun olen itsekkin umpikujassa.. poikani 15v kanssa.. asumme kahdestaan no joo myönnän että hösään visiin aika paljon.. mutta aina on mielessä että haluisin että hänellä on hyvä olla..ja hyvä mieli.. en juokse kapakoissa käyn vaan töissä.. yritän huolehtia poikani vaatteista, ruuasta, eli tavan omaisia asioita.. nyt on keväällä poikani heittäytynyt tosi pahoille raiteille... jäänyt tupakasta 2 kertaa kiinni koulussa sekä rikkonut monia kertoja koulun sääntöjä... sekä oli ottanut alkoholia pullosta joka kouluun oli salakuljetettu... omasta mielestäni olen yrittänyt keskustella asioista mutta mulla paloi hiilet kun alkoi minulle sammakoita lateleen suustaan..(tiesin kun hermostuin että menetin pelin ) :( jolloin loppu tulos oli karsea riita... en todella enään tiedä millä saisin järjen hänelle... kertokaa hyvät nuoret mulle miten ihmeessä haluatte että vanhemmat teitä opastavat ja neuvovat.. olen kahden edellisen lapseni kanssa pärjänyt hyvin olen ollut suosiossa niin lasteni kun heidän kavereidenkaa.. joten en ihan kaikkea ota omaksi syyksi... mutta kertokaa mitä te haluisitte vanhempanne tekevän pliis :(
hei sori unohdin kertoa että ... jos sulla on asiat tolla lailla kotona... ja olet 17v.. niin ota yhteys paikalliseen sosiaalityöntekijään... hoitavat sinulle asunnon ihka oman sekä pitävät perusturvastasi huolta niin kauan kun olet jatkuvassa työelämässä.. asunnossa saat elää ihan omaa elämää.. heh paittis bilettää =D mutta eikös se ole kuitenkin pieni asia.. kaverit vieraat saa käydä.. eli asunto on sun ja siihen pätee samat säännöt kun yleensä kerrostalosäännöt.. joten tsemppiä.. sulla on elämä edessä toivon kaikkea hyvää sinulle.. =)
Puhu sen isäs kanssa kun se on *selvänä*. Jos se kerran yrittää korvata kännäämistä tavaralla, niin eikös se meinaa, että potee syyllisyyttä? Puhu sille. Jos ei auta, niin muuta.
koita kestää viel vuosi ja lähe vast sitten.