Tää on niin tätä... Olis pitäny uskoa äitiä silloin joskus, ja valita lapsille isä "hieman" tiukemmalla seulalla. Mutta kuka nyt äitiään uskoo...?
Lyhyestä virsi kaunis, ollaan erottu 5 vuotta sitten, ja meillä on 2 lasta. 5- ja 7-vuotiaat. Koko ajan isä on tavannut todella vastentahtoisesti lapsiaan. Mitään sen kummempaa estettä ei asialle ole, asutaan vielä samassa kaupungissakin. Nykyisin tapaa lapsia 4h/2vko:a. Ikinä ei tule missään asiassa vastaan. Viikonloput ovat täysin pois-suljettuja vaihtoehtoja, koska hän voisi lapsiaan nähdä. Olisi vain niin mukavaa edes joskus käydä kaupoissa kiertelemässä, ilman lapsia.
Olenkin ajatellut, etten anna "miehen" enää tavata lapsia. Olen itse henkisesti aivan loppu, en jaksa enää riidellä hänen kanssaan kaikista tapaamiiin liittyvistä asioista. "olisit kiitollinen, että tulin hakemaan, vaikka minua väsytti". Jotenkin toivon, että tapaamiskielto herättäisi miehen, ja hän huomaisi miten ihanat lapset hänellä onkaan. Ja haluaisi tavata heitä useammin. Oma lehmä on ojassa sen verran, että saisin itsekin joskus laatuaikaa itselleni. Ja lapset taas isän kanssa.
Mikä siinä on niin hankalaa ja vastenmielistä, tavata ja viettää aikaa omien lastensa kanssa?
Lyhyestä virsi kaunis, ollaan erottu 5 vuotta sitten, ja meillä on 2 lasta. 5- ja 7-vuotiaat. Koko ajan isä on tavannut todella vastentahtoisesti lapsiaan. Mitään sen kummempaa estettä ei asialle ole, asutaan vielä samassa kaupungissakin. Nykyisin tapaa lapsia 4h/2vko:a. Ikinä ei tule missään asiassa vastaan. Viikonloput ovat täysin pois-suljettuja vaihtoehtoja, koska hän voisi lapsiaan nähdä. Olisi vain niin mukavaa edes joskus käydä kaupoissa kiertelemässä, ilman lapsia.
Olenkin ajatellut, etten anna "miehen" enää tavata lapsia. Olen itse henkisesti aivan loppu, en jaksa enää riidellä hänen kanssaan kaikista tapaamiiin liittyvistä asioista. "olisit kiitollinen, että tulin hakemaan, vaikka minua väsytti". Jotenkin toivon, että tapaamiskielto herättäisi miehen, ja hän huomaisi miten ihanat lapset hänellä onkaan. Ja haluaisi tavata heitä useammin. Oma lehmä on ojassa sen verran, että saisin itsekin joskus laatuaikaa itselleni. Ja lapset taas isän kanssa.
Mikä siinä on niin hankalaa ja vastenmielistä, tavata ja viettää aikaa omien lastensa kanssa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
.. ja jo nyt saan kommenttia että sopii, kunhan ei heti aamusta ja hän tulisi lapsia mieluummin minun luokseni tapaamaan, koska ei jaksaisi sitä "pukemisrumbaa". Hän asuu puolen kilometrin päässä ja lapset pukee pääosin itse, hyvin vähän tarvii auttaa.
Aikamoisia raivontunteita nämä kommentit herättää ja kiukkua on niin vaikea hillitä että pahalla tuulella sitä ollaan. Ja kukas siitä kiukkuisesta äidistä sitten kärsii kuin lapset..
En tiedä olisiko parempi yrittää puhua asioista vai pahentaako se vain tilannetta. Toisaalta olen päättänyt nielläkin paljon, lapset menee isälleen mielellään, ikävöivät häntä, joten haluaisin hänen isyyttään tukea.
Ennen eroa tuntui että kaikki kävi mitä hänelle ehdotin ja hän on ollut halukas yhteishuoltajuuteen. Ei tämä vaan siltä tunnu.
Ero oli yhteinen päätös, siihen liittyi myös muita naisia, että onko sitten niin että joko uusi poikamieselämä tai mahdollinen tyttöystävä vie kaiken energian.
Katkeraksi en aio silti ryhtyä, yritän sitten saada tukea ja apua lasten kasvattamisesta muualta, jos isä ei ymmärrä nyt arvostaa lasten halua nähdä isäänsä.
Eniten tässä häviää kuitenkin lapset. Mieshän voi aina hankkia uuden vaimon ja lapsia. Itse olen itseni tähän soppaan laittanut, olisi tosiaan aikanaan voinut tarkemmin miettiä kenen kanssa alkaa lisääntymään.
Voimia sinulle, asioilla on taipumus järjestyä!
Meillä tätä on jatkunut jo 5 pitkää vuotta, enkä keksi enää muuta ratkaisua. Tuskin tämäkään tulosta tuottaa, ja ennemmin tai myöhemmin palataan samaan vanhaan. En siis missään tapauksessa halua lopettaa tapaamisia kokonaan, vaan haluan, että lapset saavat viettää enemmän aikaa isänsä kanssa. On tämä hankalaa..
Etkai sinä pysty kieltämään tapaamisia.
Isää ei tosiaankaan voi pakottaa lapsiaan tapaamaan, mutta sinäkään et voi estää.
isällä on keinot puuttua siihen, ettet anna lapsia, jos hän haluaa.
Mutta sinulla ei oikeastaan ole keinoja estää isää tapaamasta.
Meillä ei ole kirjallista sopimusta koskien tapaamisia, ja sellaisen haluaisin, mutta isä ei. On varmaan typerästi ajateltu, mutta jos kiellän tapaamiset hetkeksi, isä tajuaisi jotain... Ja haluaisi tavata lapsiaan useammin ja saataisiin asiat paperille.
Ymmärrän toki, etten loputtomiin voi estää tapaamisia, mutta tämä on viimeinen keinoni. On niin avuton olo, kun lapset haluaisivat nähdä isäänsä useammin, enkä osaa heille mitään vastata.
En kaipaa moralisointia, haluaisin vain tietää onko kukaan "välinpitämätön" isä "herännyt" ja ryhdistäytynyt? Alan itse olla henkisesti väsynyt tähän tilanteeseen, 5 vuotta tyhjiä lupauksia ja valheita.
Meillä mies myös välillä tosi vastahakoinen.
Ja tätä on myös kestänyt useamman vuoden. Luulen että toiset miehet tottuu yksin oloon ja "helppoon" elämään ja lasten haku on siksi vaikeaa. Joskus exä pitää jopa 2kk paussia ja sit taas joskus ottaa kiltisti joka toinen viikonloppu. Koskaan en myöskään voi tietää milloin hän hakee lapsia kun lupauksetkin on niin helppo pettää tai tulee "jano".
Yhteen aikaan olin niin kyllästynyt etten antanut hänen tulla lapsia katsomaan, kun oli pitkän aikaa tapaamatta heitä. Sanoin että saat mutta vaan sovittuna aikana eli perjantaina ja vaan hakemaan ei kotiimme lapsia katsomaan.
Se suututti häntä, taisi olla jo lapsiaan ikävä.
Yritä ottaa välinpitämätön kanta, älä edes tyrkytä miehelle lapsia jos se nyt auttais sun kohdalla. Äkäkä päästä miestä kotiin, sanot että saa lapset vaan luokseen ja mielummin yökylään, niin saat itsekin joskus rentoutua.