Vieraannuttaminen isovanhemmista

Anonyymi kirjoitti:

Mitä ajatuksia tämä herättää?..itse ole pari vuotta joutunut elämään niin että,näen lapsenlapsiani kuin joskus ohimennen kun lähekkäin asutaan. Nuorin ei tunne minua ollenkaan koska oli niin pieni kun poikani ilmoitti miniän kanssa yllättäen että olen huono äiti ,huono anoppi,huono mummi(joita en todellakaan ole)ja järkyttyneenä ilmoitin että vanhemmat saa jäädä koska en jaksa jatkuvaa mielipahaa heidän toimistaan mutta, haluan pitää yhteyden lapsiin..nähdä heitä,puuhailla kaikenlaista kivaa kuten ennenkin tätä draamaa..tutustua nuorempaan..vanhemman lapsenlapsen kanssa oli aina erittäin läheiset ja rakastavat välit. Sairastuttuani vakavasti vuonna 2015 sain voimaa käydä vaikeat ja kivuliaatkin hoidot läpi ajatellen vain pientä lapsenlastani,hän oli minun voimavarani ja aurinkoni. Nyt kaikki on ohi. En saa olla rakastava ja hullutteleva mutta jalat tukevasti maanpinnalla oleva jaksava mummi. Olen pyytänyt että lapsenlapseni ottsisivat yhteyttä minuun mutta näin ei ole käynyt. En saa mitään koska en jaksa heidän vanhempiaan. Ja tuo jaksamisen loppuminen on vuosien jatkumo kaikkeen joka sitten yllättäen purkautui näin surullisesti. Onko Teillä jollakulla samanlainen tilanne?kuinka jaksatte tilanteen? T. Mummi

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä