Mä tänään tanssin
ees satojen silmien
ja hymyillä täytyy
kuin hymyä onnehen.
Vaan sydämein tää kyynelöi:
et kaipuutain ymmärrä enää,
lähdet pois, kanssa rakkaas kai,
suru yksin vierellein jää.
ees satojen silmien
ja hymyillä täytyy
kuin hymyä onnehen.
Vaan sydämein tää kyynelöi:
et kaipuutain ymmärrä enää,
lähdet pois, kanssa rakkaas kai,
suru yksin vierellein jää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
en toisen luo
lähtenytkään
sisäiseen
kutinaasi
vastata tahdon
kyyneleesi
kuivaan
sanasi kauniita, tunnetta takana.
Kirjoitatko itsesi kautta peilaten vai kaipuuko tuo sanat paperille?
Ainakin tämä runo tulee aidosta kaipuusta.
Ehkä joskus saatan peilata aihetta etsiessäni, mutta viime aikoina olen lähinnä kertoillut omien tunteitteni tarinaa. Kunpa vain voisin ja osaisin vaihteeksi kirjoittaa rakkauden iloisemmista puolista..
On todella helppoa takertua synkempään puoleen, itsekin huomannut sen. Tuskasta ja kaipuusta on helppo ammentaa rakkauden kirjot suru sävyissään.
Tärkeintä on jatkaa, kirjoittaminen puhdistaa ja vapauttaa energiaa ajatusten teille.
Mutta tosiaan, jatkettava on, kaikista surun sävyistä huolimatta - tai ehkäpä juuri niiden takia.. Kuten sanoit - "kirjoittaminen puhdistaa ja vapauttaa energiaa ajatusten teille". Oikeassa olet.
(Hyvää yötä)