Se alkoi helmikuussa, kuulin meidän vanhan yläkerran naapurien etsivän pienempää asuntoa. Pelotti jo valmiiksi, vanhat naapurit olivat niin hiljaisia että välillä mietin asuuko siellä ketään. Hävetti oma vessan vetäminen ripulissa keskellä yötä viiden minuutin välein.
Maaliskuussa kuulin kuinka yläkerran asuntoa alettiin remontoimaan. Siellä revittiin kaikki lattiasta kattoon auki, meteli oli melkoinen mutta remppaajat aloittivat ja lopettivat työnsä inhimilliseen aikaan joka päivä.
Sitten koitti kauhujen yö. Huhtikuu. Oot saanu hyvän asennon pedistäsi, alat somen selailun kun toinen silmä jo luppaa makoisien unien toivossa. Kuulet rapussa kolinaa, kuulet yläpuolellasi imurin käynnistyvän ja lattia listojen kolisevan. Mietit että miten ne remppaajat alkaa kello 1 yöllä sekoilemaan. Ei ne ollut remppaajat, vaan yläkerran uudet naapurit.
Ajattelin että noh jospa se rauhoittuu että haluavat vain nyt jostain syystä muuttaa yöllä, hieman outoa mutta ok.
Se ei ollutkaan vain muutto yö, se oli kokonainen helvetinmoinen kk kun he viettivät yöt seurustellessa ja kattiloita paukuttaen, oli heidän uskonnollinen juhlansa. Ajattelit ok, ehkä se rauhoittuu.
Ei se rauhoittunutt ja et ole nukkunut tänä vuonna 4h pidempiä unia yhtenäkään yönä. He vittuilevat jos käyt sanomassa ja sitten alkaa valitus tupakoinnista vaikka yhtiö ei ole savuton.
He hakkaavat ympäri öitä kattiloita, alkavat surrauttaa tehosekoitinta 2 aikaan yöllä, kävelevät kuin norsut ja kälättävät parvekkeellansa. Ja auta armias jos sinulta kuuluu pieninkin ääni päivös aikaan, he tekevät selväksi hakkaamalla lattiaansa että he ovat nyt nukkumassa ja tulisi olla hiljaa.
Alan olemaan niin loppu että haaveilen muutosta keskelle metsää, omaan hiljaisuuteen.
Isännöitsijä on voimaton asian edessä koska he eivät biletä jne yleisesti paheksuttavaa. Tuntuu turhalta edes yrittää mitään. En jaksa kiukutella takaisin koska siitä seuraisi vielä pahempi meteli ylhäältä.
Seuraavaan kämppään muutan ylimpään kerrokseen tai rivitaloon, katson tarkasti sukunimi taulun ja kun pieninkin suitsukkeen haju alkaa tulemaan tontille, vaihdan suoraan uuteen osoitteeseen
Maaliskuussa kuulin kuinka yläkerran asuntoa alettiin remontoimaan. Siellä revittiin kaikki lattiasta kattoon auki, meteli oli melkoinen mutta remppaajat aloittivat ja lopettivat työnsä inhimilliseen aikaan joka päivä.
Sitten koitti kauhujen yö. Huhtikuu. Oot saanu hyvän asennon pedistäsi, alat somen selailun kun toinen silmä jo luppaa makoisien unien toivossa. Kuulet rapussa kolinaa, kuulet yläpuolellasi imurin käynnistyvän ja lattia listojen kolisevan. Mietit että miten ne remppaajat alkaa kello 1 yöllä sekoilemaan. Ei ne ollut remppaajat, vaan yläkerran uudet naapurit.
Ajattelin että noh jospa se rauhoittuu että haluavat vain nyt jostain syystä muuttaa yöllä, hieman outoa mutta ok.
Se ei ollutkaan vain muutto yö, se oli kokonainen helvetinmoinen kk kun he viettivät yöt seurustellessa ja kattiloita paukuttaen, oli heidän uskonnollinen juhlansa. Ajattelit ok, ehkä se rauhoittuu.
Ei se rauhoittunutt ja et ole nukkunut tänä vuonna 4h pidempiä unia yhtenäkään yönä. He vittuilevat jos käyt sanomassa ja sitten alkaa valitus tupakoinnista vaikka yhtiö ei ole savuton.
He hakkaavat ympäri öitä kattiloita, alkavat surrauttaa tehosekoitinta 2 aikaan yöllä, kävelevät kuin norsut ja kälättävät parvekkeellansa. Ja auta armias jos sinulta kuuluu pieninkin ääni päivös aikaan, he tekevät selväksi hakkaamalla lattiaansa että he ovat nyt nukkumassa ja tulisi olla hiljaa.
Alan olemaan niin loppu että haaveilen muutosta keskelle metsää, omaan hiljaisuuteen.
Isännöitsijä on voimaton asian edessä koska he eivät biletä jne yleisesti paheksuttavaa. Tuntuu turhalta edes yrittää mitään. En jaksa kiukutella takaisin koska siitä seuraisi vielä pahempi meteli ylhäältä.
Seuraavaan kämppään muutan ylimpään kerrokseen tai rivitaloon, katson tarkasti sukunimi taulun ja kun pieninkin suitsukkeen haju alkaa tulemaan tontille, vaihdan suoraan uuteen osoitteeseen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.