Teen tässä eräänlaisen kyselyn Runopalstan tarpeellisuudesta.
Olen huomannut, että palstalla on monia runo-intoisia sheriffiä myöten.
En haluaisi omaa runoratsuanikaan panna makkaratehtaalle vielä.
Kirjat ja novellit palstalla on jonkinlaisena alaosaston runopalsta mutta huonosti toimiva.
Olen huomannut, että palstalla on monia runo-intoisia sheriffiä myöten.
En haluaisi omaa runoratsuanikaan panna makkaratehtaalle vielä.
Kirjat ja novellit palstalla on jonkinlaisena alaosaston runopalsta mutta huonosti toimiva.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Eihän kukaan kiellä tänne niitäkin kirjoittamasta.
Ei taideta tarvita runopalstoja lisää, sillä ikä ryhmmien palstoille voi runojakin kuulemma kirjoittaa, joten siitä vaan...
Kannanottonani... minullekin on myös mieluisinta lukea runojanne täältä ikäihmisten palstoilta muitten kirjoitusten lomasta.
Niinkuin on nytkin havaittavissa. Herkkiä, kauniita runoja. Kiitos kaikille taitureille ja hyvää pyhää.
Mutta tuskin konainen palsta toimisi ainakaan näin ikäihmisten voimin.
Tuolla mainitsemallasi runo sivuilla kirjoittelee vain nuoria ja he ovat innostuneet tuomaan niin paljon omia tuotoksiaan esiin ettei keskustelua esim, jostain runosta tule yhtään mitään.
Jos sellaisen runosivun saataisiinkin tänne kokoon, sen pitäisi olla siksi hyvin suunniteltu että juuri tuo keskustelukin otettaisiin huomioon.
tähän ketjuun runot.
sie tiiät et moni tääl tykkää runoista ja se ko niien taitajiikin on ollut.nytkii tuol on niin sykähyttävii runoja että niitä tullee luettuu monnee kertaa.
minun mielestä voisi kirjottaa täällä runoja, mie oon vähä huono kulkemaa muilla palstoilla. luen vaa 70 ja 80 palstojen kirjotuksii. ne ko on miun ikäselle tarkotettuja.
johtuu siitä ko mie oon vähä vanhanaikanen ihminen ja nuoremmat puhhuu asioista mistä mie en ennää ole kiinnostunnu:)).
sitä on niin kotiutunt näihi kahtee ettei viitsi ennää muual kulkee. eikä aikakaa riitä, mie ko olen hitas lukemaan ja muutenkii käyttämää konetta, eikä sitä voi koko päivää olla täällä.
minust tänne soppii runomökki,kahvimökki ja kaikki aiheet sammaa osastoo.
siekii ko meille olet runon kirjottant tuntuu että se on ihan meitä varten tehty.kirjottasit sie erilaisen runon yleiselle runopalstalle ja 70 vuotiaille?
tämä on nyt vaa miun mielipide ehdotuksesta, mutta jos päätätte sellasen perustaa, niin oonha mie mukana, kuinkas muuten:))).
rakkain terveisin lyyli
Ei taitaisi erillinen ikäihmisten runopalsta toimia.Ei niitä runoja kirjoittavia kuitenkaan ole kovin paljoa. Tuommoinen "Runomökki" täällä palstalla saattaisi toimia.Vähän niinkuin Kahvitupa ja Ellin poksi. Silloinhan tietäisi kaikki runonkirjoittajat ja lukijat mennä sinne ja taas jotka eivät runoista välitä voisivat harpata yli. Kun "mökissä" olisi tarpeeksi runoja tai kannanottoja niiden suhteen voisi aloittaa uuden.
Lopultakin saamme lukea Sinusta, jonka nimimerkki näkyy tälläkin palstalla usein monen "suulla" ja aina hyvällä muistaen.
Olemme ollet huolisamme terveytesi suhteen.
Tulin juuri tansseista eikä runoratsu näin äkkiseltään laukkaa, ehkä myöhemmin.
runopirtt,yai joku tupa,niinkuin Senora lyyli ehdotti.
Sinne sitten runon harrastajat/taitajat kirjoittamaan.
Sellainen runopalsta voitaisiin taas aikaansaada, jossa annettujen sanojen mukaan tehdään runo, kuten tapahtui ketjussa "Sanoja runoon". Jos lähdette leikkiin mukaan, niin minun sanani olisi "taika".
Saara tuolla ehdotti samanlaista runoyritystä kuin taannoin, sanakseen hän ehdotti "taika".
Jos tulijoita löytyy, niin siitä vaan. MIkä on sanojen sopiva määrä, noin.
Öma sanani olkoon "voima".
Minun sanani olisi "lemmen".
Kas, kun sattumoisin uni ei ollut tullakseen, niin välähti tämäkin mieleen.
Nyt kaikille hyviä loppuöitä ja takaisin pehkuihin.
sanoja vähän enemmän,vaikka 15.
Oma sanani on "aurinko",mikä on taas kaunista päivää luomassa.
Korppi
Jospa mukaan mahtuisi myös - "kesyttämätön"
Nyt on meitä ainakin "kaksi koirasta" runosanoja rustaamassa.
Olen olettanut tämän runoharrastuksen olevan vain tyttöjen ja minun harrastus täällä palstalla.
Ei minusta runon tekijäksi ole, mutta luulen olevani melkoinen lukija. Musiikkiakaan en kykene tekemään, mutta kuuntelijana olen melkoinen jehu. Tulipa annetuksi aamukehut itselleen, mutta teille ne kuuluvat.
Jään mielenkiinnolla odottelemaan, mitä näistä sanoista tuleman pitää!
Tässä sanaksi "mystinen".
Olin lukevinani, että 15 sanaa ehdotettiin, vielä niitä ei kai niin paljon ole?
Ottaisitteko mukaan myös "taapertajan" ?
*** Tässä ensimmäinen "väliaikaruno", vaikka kaikki sanat eivät ole vielä koossa. Loppusoinnut vähän onnahtelevat, mutta minkäs sille mahtaa! ***
Erämaiden musta lintu
kesyttämätön lajissaan,
koikkui kuuses´ ikävöiden
lemmen mahlat suonissaan.
Yli salon ääni kantoi
korppineidon tajuntaan:
neidolle se tiedon antoi
kevään toimet alkamaan.
Mystinen on taikavoima,
joka korpit yhyttää.
Pitkän talven loputtua
aurinko sen herättää.
Ehkä se SARKAHOUSUT kuitenkin sopii tähän vielä. Pistän säkeen lisää entisten jatkeeksi:
Erämaiden musta lintu
kesyttämätön lajissaan,
koikkui kuuses´ ikävöiden
lemmen mahlat suonissaan.
Yli salon ääni kantoi
korppineidon tajuntaan:
neidolle se tiedon antoi
kevään toimet alkamaan.
Mystinen on taikavoima,
joka korpit yhyttää.
Pitkän talven loputtua
aurinko sen herättää.
Tuimana istuu tumma lintu
sarkaisissa housuissaan,
repivästi rääkäiseepi
laskuissaan ja nousuissaan.
Huomasitko että nimimerkki "alias tm" antoi ennen sinua vielä sanan "taapertajan". Sinulla on hyvä riimittelykyky, koeta sekin vielä lisätä!
Minä kun menen kirjoittamaan oman runoni, paljon huonomman tuonne "lisävaatimukseen".
Onhan runosi siirrettävissä tänne.
Varmaan saamme nähdä lisääkin näitä runoja. Ja tuohon edelliseen kenties jatkoa Teemu T:ltä.
Kaunis kiitos tähänastisista!
Tässä korteni kekoon,
nimeä ei taaskaan ole.
Aurinko-
tuo mystinen,
kesyttämätön
voima.
Avaruus-
musta kuin
korpin siipi,
nousevan kuun taika.
Yksinäisen
taapertajan
häkellyttävä
herääminen.
Ohiko meni onni?
Lemmen
taikaloitsutko
turhia?
Ei, ei -
siellä Rakas,
- pyykkinaru
ja sarkahousut!
--on syyskuu--
Joo, siirrä runosi tänne muiden joukkoon Ruuneperi! Upeaa kamaa kertakaikkiaan, olettepa aika epeleitä saattamaan sanoihin hengen runon keinoin. Hienoa!
Olipa upea näkemys olevaisesta!
Tässä runosi toisesta ketjusta siirrettynä:
Mik onkaan tämä taika ja voima
kesyttämätön, suuri, oiva,
joka suuria meissä aikaansaa
kun aurinko paistaa, maa kukoistaa?
Tätä ihmetteli korppi suuri, musta
ja mielessään pyöritti ajatusta.
Miksi paikalla tuolla on pyykkinaru
ja siltä riippuu vaate karu?
Se onko asu mi kerran ennen
piilotti asetta miehen lemmen?
Aivan oikein, sarkahousut harmaat
syyskuun tuulessa kuivuvat armaat.
Ei mitään uutta siis auringon alla
mystistä ihmisen taivahalla.
Tälläkään ei ole nimeä, mutta taapertaja on völjyssä.
Toivorikas retkellänsä
kesyttämätön, rento,
mystinen ja merkillinen
ajatusten lento.
Korppi, kaarne, outolintu
matkamiestä auttoi
mustan sulan voimaksensa
siivestänsä taittoi.
Mahtavana kulkiessaan
taikavoima sousi,
mielessänsä lemmittynsä
aurinkona nousi.
Taapertajan lemmenhuuman
sarkahousut peitti,
pyykkinaru pöksyt sitoi
kuin hämähäkin seitti.
Sen pituinen se - syyskuu.
Hyvinpä sujuu runoilu teiltä muilta. Tunnen itseni ihan leppäkepin vuolijaksi puuseppämestarien rinnalla.
Mitäs kummaa?
Ethän nyt erilaisten tyylilajien vuoksi heittele
hanskoja. Kyllä ne kukkakepitkin ovat erittäinkin hauskoja ja tarpeellisia.
Jos jotain alkaa, niin.....:)))
on tosiaa häkellyttävää ko jotkuu ossaa panna sanakasan runon muotoo.
aamu ja ilta on minul otollista mieliallaa lukkee runoja, niinpä tulin lukemaa aamutuimaa niitä tänne.
ajomies puhhuu lyriikasta, en tosiaa tiiä mitä se perimmiltää merkkaa. ossaan vaa sannoo,on runoja jotka ei minnuu kosketa,:))kute yhessä tv ohjelmassa musiikista sanottii, ehkä niis on sitä lyriikkaa.
tykkään tositv ohjelmista,tykkään lukkee omaelämäkertoja ja tykkään kuvitella että runoilija on kirjottant ommii tuntemuksii runossaa.
joskus lemmen tuskiaa,toinen on tuntent luonnon hipasun ja ossaa puhhuu sen runossaa. täällä onkin harvinaisen paljon runontaitajii.
mainitsen eikka leino nimimerkkin hää on mielestäin hauska runoilija, eikka ossaa runoilla tavallisen ihmisen aresta,välil aika napakastikii politiikasta ja sen huumorii saap nauramaa.
tuntuu että ainakii oikea eino leino kirjotti ommii tuntemuksiaa runoissaa, päättelen hänen elämäntarinastaa.
ruuneperin kanssa ko kerra puhuttii tästä hää kyllä sano ettei runon sisältö ain kerro ommaa mielialaa.
ruuneperi ko kerra kirjotti surullisen runon ,niin mie häntä lohduttammaa, hää sano ettei hänel mittää hättää ole ,eikä runos puhuta hänen mielialastaa.
no ,mie nyt oon vähä sellanen että otan kaik todesta. tuntuu vaa ihmeelle, että jos on hyvin onnellinen, kute mie nyt, ei millää voisi kirjottaa surullista.
mistä sitä surun ottaa, ko sielu huutaa kiitosta elämälle.
terveisn lyyli
mitä sie höpäjät, siehä olen runontaitaja, et sie pysty koskaa lopettammaa kirjotusta.
ei taiteilija sielu pysty sellasii itse päättämää, ja kyllähän sie sen tiiätkin, kohan puhut:))).
rakkain terveisin lyyli
Ihan tulee vanhat ajat mielen kun Sinut tapaa palstalla aamutuimaan.
Kaikkea hyvää kevätpäiviisi!
Ruuneperi
...kuin hämmentyneet kiitokset, olette paljon toivottuja kirjoittajia.
Ruuneperi jätti sanalistan eri ketjuun, mutta kirjoittelen tämän tuotoksen tänne entisten joukkoon. 'Säästän' sivua. :)
Halkopino pellon päässä
saapas jalkaan tässä säässä
heinäseiväs siitä kumoon
sitten vasta metsän lumoon.
Huivin hartioille laitan
mesimarjan maasta taitan
mietin mitä tehdä voisin
rikkaampi jos hiukan oisin.
Tiedä häntä, kuinka saita
olisin jos mulla maita
toisillekin olis jakaa
hevosia monta sataa.
Ehkä pelko olis suuri
paljas totuus itkumuuri
kätkemään kun joutuis nuo
mitä elo lisää tuo.
Aatoksissain tunturissa
saapastelen unelmissa
rikkaus on mulla nauru
korkoo kasvaa naamataulu.
Mitä niistä osingoista
kumppaniks ei ole noista
tämmöinen kuin vanha varis
viihtyy metsäläisten paris.
Jatkoa sanarimpsuille:
Katson ympärilleni
huivit ja saappaat
sikinsokin,
kiire - mihin?
Vilkaisen peiliin,
siinä ne ovat
- itku ja nauru
rintarinnan.
Tuttu varishan
se siellä tänäänkin,
tai hevosenpuolikas.
Tuon peilin nimi täytyy olla
paljas totuus.
Saita elämä
teki minusta halkopinon,
onneksi ei heinäseivästä -
pidätteli pelkoa
kotiutumasta.
Käännän selän,
olen taas kaukana
unteni tunturissa,
mesimarjamättäillä
- rikkauksiani laskemassa.
Joku avulias lähetti lisää sanoja, kärsiköön nyt!
Teinkö virheen
olettaessani maailmasta
löytyvän oikeutta?
Missä se raja
joka tekee
ujosta erakon?
Avaan oven,
siinä pihani
- suuri maailmani
jonka läpi tuleva kulkee.
Lisää avainsanoja joltain ystävälliseltä. Niitä pitikin muutaman kerran mietiskellä. Jotain tässä:
Sinä siellä,
joka näet
kuinka rikki on
tämä saviastia,
Sinun kaivollasi
olen tyhjin sylin
sydämessä huuto.
Sanot - tule,
minä puhallan
sinun arpiisi.
Siinä seisoi sarkahousuissaan,
pullo taikajuomaa takataskussaan.
Kai puheenlahjat sieltä löytyvät,
kun mykäks' häntä nimittelevät.
Hän huulillensa pullon nostaa
ja aikoo sitten kaikki moitteet kostaa,
vaan samallapa korpin huomaa.
" Voi tuota mustaa luojan luomaa.
Jos sinut joku kesyttänyt ois,
kai heleämmin laulusikin sois.”
Kesyttämätön, arka, lintu tuo,
on muuttanut jo asutuksen luo
ja kaiken aikaa käheästi raakkuu.
Huulia taas lähestyy sen pullon suu,
tippaakaan ei juomaa ehdi suuhun asti,
kun maahan kaatuu mies, ja koko lasti
jo valuu alas pitkin pintaa kallion,
tuo voima liemi monen lemmen ilon
ja housun takamuskin lientä valuu
on edessä nyt heti kotiin paluu.
Kun housut heitti pyykkinarulle
jo nauroi itsekin hän koko jutulle.
Koko syyskuun oli tehnyt ylityötä,
ostaaksensa pullon ilolientä.-
ja sitten koko lastin kalliolle kaatoi,
Vaan kerrankos mies tyhjän tähden raatoi.
En osaa niitä loppusointuja
Voi, olette niin ihania riimittelijöitä, olen lääpälläni ja ihastuksesta aivan mykkänä!
Siispä sanani on
MYKKÄ
beataB ( voih, osaisinpa minäkin..huokaa.ja melkein itkuun pillahtaa....)
ONNITTELUT piti tietysti lukea otsikossa ilman painovirhepaholaisia.
beataB (taas niin kiiressä..?))
Kerkesin lyömään pelin poikki mutta seuraavin runoiluihin, tervetuloa sanoinesi!
Kiitos myös kiinnostuksesta!
Juuri siksi kirjoitin, ettei vaan loppuisi, vaan alkaisi uudelleen.
Ei luovuutta sovi tukahduttaa. Syntyy runoa ja proosaa.
Viehättäviä pikku kertomuksia!
beataBar ( innoissaan!!..)
Antakaa toki muutkin mielipiteennne!
Tunne, karvalakki, rakkaus, västäräkki, palttoo, finni, hohtimet, etäisyys, lipputanko, kalsarit.
En ole tehnyt runoa etukäteen vaan kirjoitin nämä sana juuri.
Västäräkki pellolla räkätti,
lipputangon nokkaan istahti.
Näki miehen pihalla kyllä,
Oli miehellä palttoo ja kalsarit yllä
Vaikka finni naamassa pollotti,
västäräkki perään vollotti.
Karvalakista pesän tekisin
sinusta kumppanin ottaisin.
Hohtimet kädestä nappasi
ja kaivoon kappasi.
Tunne tuo oli rakkaus,
västäräkki on aika pakkaus.
Etäisyydestä bongaus tuo
vie minut kultani luo.
beataB (huh,huh,..)
Jaahas!
Se on RAKKAUS
riisunut palttoonsa,
vetänyt tunteen
lipputankoon.
Ottanut etäisyyttä
kylmään kauteen
ja karvalakkiin.
Laittanut puristelemaan
finnejä,
vaihtamaan kalsarit.
Vielä kun hohtimilla
irrottaisi talven
jähmettämän hymyn,
antaisi sille västäräkille
....vähäsen.....?
Sanaluettelon toimeksiantona :
Tuo tunne
- rakkaus -
laittaa mösömään
karvalakin huitsin nevadaan
paiskomaan palttoota
pimeimpään piiloon
ollessaan uusi ja puhdas
kuin vastaostetut kalsarit
se ottaa kiinni hohtimilla,
nostaa melkein lipputankoon
ja taas äkkiä etäisyydessä,
menetetty,
-se tulee
-ja menee
-kuin finni
-tai västäräkki.
Sopii jatkaa, sillä hauska noita on lukea.
Sokea rakkaus,
Pellon pelättimellä oli palttoo päällä ja kalsarit jalassa.
karvalakki päässä ja hohtimet kädessä.
Västäräkit ympärillä lirkuttivat,
perään heti sirkuttivat.
Finnimadon naamalta rohkein nokkasi
Tunne rakkauden sydämen koppasi.
Etäisyyden se rohkea väärin arvioi
Ja pyörryksissään lensi päin lipputankoa, voi, voi!
beataB (varmaan yllytyshullu??..)
Olipa hauska!
Voi teitä kaikkia. Itse en ole vielä edes yrittänyt. Minä kun haluan loppusoinnut, voi olla, että kirjoitan runoni vasta torstaina. Lähden nääs risteilylle.
Mikä mielikuvitus! Mainio kerrassaan! -
'Uusin eväinkö' sitten myöhemmin? :)
Mitenkähän ne .....soinnut.....
Antoisaa risteilyä kuitenkin!
Oli mielessään talven karvalakki
kun västäräkki, tuo harmaatakki
aamuvarhalla rantaan astui
järveen putos ja kalsarit kastui.
Tunne oli linnulla aikamoinen
ja nokkaan tuli finni pirunmoinen.
Putosi se siis kuin hohtimet kaivoon
ja sekös sitä otti aivoon.
Heräs rakkaus vanhaan palttooseen heti
ja ajatteli se, kiinni veti.
En ollenkaan mene rantaan enään
vaan lennän lipputangon nenään.
Sieltä etäisyyden tarkkaan arvioin
ja tuskin enää rannassa pulikoin.
Kiitoksia kiitoksista!
Kyllä sinullakin sitä mielikuvitusta piisaa,
muistelen lukeneeni jotain sellaista.
Anna palaa,
terveisin,
BeataB
sointuva,minäkin sen loppusoinnun perään.
Kiitti ,hyvä.
Ei mennyt ihan putkeen tämä järjestely oman huonon organisointini takia.
Hoputin antamaaan lisää sanoja ja kirjoitin omanikin "väärälle palstalle"
Sanojakin jäi käyttämättä vastaisuuden varalle.
Pidin itse aika haasteellisena yhdistää lemmen, sarkahousut, korpin ja pyykkinarun kun yleensä "vedän runot hihasta" siltä istumalta.
Ehkä looginen kokonaisuus ei ole kovin täydellinen tällaisissa mutta ollee hyväksytävää.
Kommentteja toivon. Myönteiset kommentit lämmittävät mieltä, kielteis(t)en tarkoitusta en tiedä mutta ehkä asianomainen perustelee.
Ei mikään kirjoittaminen kaipaa sanoja toisilta, ne täytyy löytyä omasta päästä.
Mielestäni on suorastaan hulvattoman mukava nähdä mitä kaikkea erilaiset ihmiset saavat aikaan samoista aineksista. Kaikki 'annetut' sanathan kirjoittaja ympäröi omana persoonanaan, eikös ne silloin ole yhtä 'suurta taidetta' jokainen riimi?
Ilkeämielisesti voisin sanoa, ettei sinun päästäsi ainakaan kovin paljon sanoja löydy.
Kirjoittaja piireissäkin tehdään niin, että annetaan kirjoittajille sanoja tai sanaryhmiä, joista kirjoittajat väsäävät omiaan.
Lukijoiden ja kirjoittajien lukumääräkin kertoo jotain tällaistenkin runoviestien suosiosta.
Palstahan on viihtymistä ja viihdyttämistä varten ja sellaiseen meidän kaikkien kirjoittajien tulisi pyrkiä.
Ilkeämielisesti voisin sanoa, ettei sinun päästäsi ainakaan kovin paljon sanoja löydy.
Kirjoittaja piireissäkin tehdään niin, että annetaan kirjoittajille sanoja tai sanaryhmiä, joista kirjoittajat väsäävät omiaan.
Lukijoiden ja kirjoittajien lukumääräkin kertoo jotain tällaistenkin runoviestien suosiosta.
Palstahan on viihtymistä ja viihdyttämistä varten ja sellaiseen meidän kaikkien kirjoittajien tulisi pyrkiä.
Anteeksi kuinka?
Tunnetko jostain syystä tarvetta puolustautua?
Se, etten löydä sanoja toisten hengentuotteiden arvostelemiseen, ei tarkoita ettenkö pitäisi niistä.
Jos itse olit tuota mieltä sanavarastostani, niin nythän se tuli todistettua. :))
Minähän vastasin kirjoittajalle, joka pyysi poistumaan.
Lue uudestaan viestini ja sen kohde!
Ehkäpä annat anteeksi, että sotkeuduin jo aikaisemmin. Toivonkin, että saat vastauksen myös häneltä.
Tässä näin tohkeissani...
Pieni kertomus
Vanha mies sarkahousut jalassaan lähtee metsään seurassaan pojanpoika, joka taapertaa isoisänsä vieressä. "Katso, lapseni, aurinko on jo noussut ja tuo musta mykkä lintu tuossa kuusen oksalla on nimeltään korppi" isoisä opettaa.
Isoisä vaipuu mietteisiin ja muistelee isoäitiä nuorena morsiamena, kun he yhdessä kävelivät metsässä kesyttämätön lemmen taika sydämessään.
Kului vuosi ja tuli syyskuu. Silloin rakkauden mystisen voiman tuloksena syntyi heidän ensimmäinen poikansa.
Pihamaalla pyykkinarulla olevat lapsen kapalot liehuivat tuulessa ja kertoivat ohikulkijalle, että tuossa pienessä talossa asui onnellinen perhe.
-"Paa pari egee.....!
Kato, nää isävainaan sarkahousut jouduin vetäseen...
Naapurin akka oli oli tyhjentänyt pyykkinarunsa..
Syyskuusta asti siellä riepujaan roikottanut ja just tänään kun meikä aiko auringossa vähän taikavoimaa kippailla, veti ryysyt veks.....
-Paa nyt edes yks....!
Kato, mä hakisin mun kaverin.....
Se on hiukka semmonen kesyttämätön taapertaja, mutt muuten ihan käypänen lemmen korppi.....
Kato, hakisin sillekin....ettei ihan alastomana, olis edes sisällä jotain...muuten se on ihan mystisen mykkä.....
-Jaa, 50 penniä löytyy?
No kiitos, kai mä sit kävelen...."
Sana MYKKÄ ja aamulla sain sanan ALASTON.
Mykistyneenä katsoin edessä erämaata,
ei sitä ymmärtää saata.
Myrsky vain sen voi taata,
milloin antaa alastoman maan
virkistyä uudestaan
Elukkaiset ryömii piiloistansa,
aloitellen tanssiansa.
Pieni palmu sitkeästi
nostaa lehvät taitavasti
kohti taivasta vaan.
Minä lapsi maan
ihmettä tätä katsella saan.
beataB (voi,voi, )
Kyllä ne runot lähtevät sinultakin.
Olen pohtinut mielessäni miten pitäisi menetellä ja tullut siihen tulokseen, että en ainakaan minä kehu enää kauheasti enkä myöskään moiti.
Kehut voivat tuntua muista vääriltä ja ansiottomilta ja moitteet (hyi kauhistus) loukkaavat.
Mykkäkoulu alkoi juuri,
vaikkei ollut suru suuri.
Kultani kahvin laittaa,
Alastonna mulle kukan taittaa.
Siihen loppui mykkäkoulu,
onhan suuntana nyt Oulu.
beataB (punastellen…)
Kyyhkysiä jurppi,
kun kesyttämätön korppi,
teki kuusikon keskeen pesänsä.
" Tuossako aikoo viettää kesänsä? "
" Kokouskutsu on laadittava,
häirikkö pois muuttamaan vaadittava, "
huusi siihen teerikin,
kesken lemmen leikin.
" Kaikki koolle.
isolle kannolle!"
kuulutti joku raikuvasti
ja ääni kuului korpille asti.
Kuin taikavoiman vetämänä
tuulen puskan lennättämänä
tuli korppi ensin.
" Heti tänne lensin."
Aurinko paistoi..
ketulle nauru maistoi;
" Pitäisihän sinun se tietää,
ääntäsi emme voi sietää.
Kanna risusi kauemmaksi!"
Muuttui korppi hurjemmaksi,
iski jalalla maahan;
"Täällä mystinen meno,
sanoi muinoin jo eno."
"Jos mykkä oisin,
silloinko voisin,
rauhassa asettua asumaan
ja tyttökorppia kosimaan?"
Teeri lehahti lentoon tuhahtain;
" Tuo oli rehentelyä vain."
Mystinen meno…
ja muka korpilla eno..
Korppi komennon piti,
ilmi riita jo iti,
kun oravan töistäkin haastoi;
" Tuokin tuossa, sarkahousut raastoi,
repi pyykkinarulta pois,
kuin ei muuta pesään tuoda vois.
Minuako määräilette
kukkoina hääräilette?"
Korppi pesän tekoon,
toiset eläimet kokoon,
ja supatuksen seasta selvän sai,
se oli kettu joka puhui, niin kai;
" Ei lähde korppi, ei muuta pois,
oi, kunpa jo syyskuu ois,
niin korppikin vihneitä yskisi
ja tienoo hetkeksi hiljentyisi."
Siellä korvessa taas
on rauha maas..
Hautoo munia korppi ja muut
on pesäpuina monet puut.
Kuulet kyyhkyn kujertavan,
korpin rumasti raakkuvan,
ja asuvat yhä vain
siellä kaikki rinnakkain.
Pikku tarina sanaluettelosta.
"Hei, oisko joku kolikko...?
Täss ois nyt tosi tarve, on meitsin tulevaisuus katkolla.....
Hei, hei.....
Näät sä nää mun arvet, niitten takia mä aion ottaa pitkät - siis uus elämä, tiätsä?
No hei...,kai sä näät kuinka mun leili on rikki, kaput?
Siinä oli vähän aikaa huutoo, arvaat....?
Saveehan se vaan, tietenki....
Älä nyt mee, hei.....
Se mun tärkee juttu, katos....juunou?
Tarvisin nyt pikapuoliin ne kolikot, ees yhen...
Kai sä näät ton kaivon, hei....
Sullekin vois olla iloo, se on kato toivomuskaivo!
Mäkin ajattelin duunata sillä sylintäydeltä
elämän sulostuttajaa...
Onks' sulla sit jo oma?
No kiitti kuitenki, kai tällä vanhalla markallaki jonkun....."
Maallinen mammona menköön
Ja suutari pysyköön lestissään
Mitä tuli se piakkoin meni
Tuijotin tulehan kauan
Nielin sen tuskan ja vaivan
Turhaan kuvetta kaivan
Majakka edellä kulkee
Suunnan kirkastaa
Perävaunun lyhdyt sumeat
Hämää perällätulijat
Suutari pysyköön lestissään
Kohta ajelen säärikarvat