...kaksivuotias englanninkettukoirauros, Wordsworth Hunting Duke =) Olisiko kellään tällsista koiraa tai kokemuksia ko. rodusta? Olisi mukavaa kuulla jotain, sillä minulle tämä rotu on entuudestaan melko tuntematon...
Hirmusen miellyttämishaluinen ja lempeä, mukava poika Pisa(ma) tuntuu olevan =) Ensi viikolla aloitetaan sitte TOKO:ilu ja kotimme pelisääntöjen opettelu.
Hirmusen miellyttämishaluinen ja lempeä, mukava poika Pisa(ma) tuntuu olevan =) Ensi viikolla aloitetaan sitte TOKO:ilu ja kotimme pelisääntöjen opettelu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
löysit. Aiotko näyttelyihin???? En ole varma olenko edes nähnyt yhtään tuon rodun edustajaa. Mistä into näinkin vieraaseen rotuun. Kuten huomaat uteliaisuus vaivaa ei pelkkä tiedonhalu.
Onnea sinne
Koira on Outokummusta ja sen kasvattaja otti minuun yhteyttä Apulassa olleen ilmoitukseni perusteella. Koira on muutoin rodunomainen ja täyttää rotumääritelmän, mutta se ei metsästä, joka ei ole matsästyskoiralle hyvä juttu. Koiraa on käytetty näyttelyissä ja se on saanut sertin sekä on ollut vastakkaisen ´sukupulen paras (ks. lisää: http://www.opaasi.fi/wordsworth/huntingduke.htm , tuo on meidän Pisa(ma) =)
Ei liene tarpeen käyttää näyttelyissä koiraa, jota ei puuttellisen metsästysviettinsä takia ole jalostuskelpoinen (?)
Olen ajatellut Pisan käyvän valjakkohommiin ja kaveriksi Otolle ihan vain kotikoirana ;)
ruumiin rakenteeltaan aika paljon saman kaltaiselta kuin Dalmatiankoira,mistä tää rotu niinkuin polveutuu?Ajokoiraa tai mitä?
kehitetty Englannissa ajamaan kettua ja saamaan se juoksemalla kiinni sekä repimään kuoliaaksi. En tiedä, kuinka sitä nykyään käytetään, siis annetaanko tappaa ketun vai ammutaanko kettu itse. Jos olet katsonut englantilaisia elokuvia, niin olet voinut nähdä metsästäjien hevosine ja suurine koiralaumoineen ajavan kettua - silloin on kyseessä englanninkettukoira. Meidän Pisa on säkältään 68 senttiä (hieman ylikorkea) ja painaa noin 30 kiloa, kun on niin nuorikin vielä.
Paljoa en tästä rodusta tiedä, eikä netistäkään tietoa tahdo oikein löytyä, siksi täällä kyselinkin =) Pitänee etsiä englantilainen sivusta ko. koirista, jospa alkaisi selkiytyä minullekin tämän rodun salat :)
ja niin sopusuhtainen jalon näköinen koiruli. Kuule et kyllä jätä sitä kotiin. Mitä siitä ettei metsävaistoja ole. Kuitenkin näitä voi olla enemmänkin ja yleisön tietoisuudessa tämä rotu ei ole eikä tarvikkaan, mutta tuo se esille. Ehkä niillekkin on pikkuhiljaa, kuten muissakin roduissa jo, se niin sanottu näyttelypuolen linja, jota jotkut pitävät kirosanana.
Kaunis oli joka tapauksessa.
Ehkäpä saatankin innostua viemään Pisan näytille, pitää jutella kasvattajan kanssa asiasta ja kysellä hänen mielipidettään. Eihän siitä kannalle huonoa koidu, jos Pisaa ei jalostukseen käytä vaan tekee vain rotua hieman tunnetummaksi =)
Käyttö- ja näyttelylinjaisuuteen en osaa ottaa ollenkaan kantaa, olenhan tuntenut tämän rodun vasta hieman yli vuorokauden =D
Sedälläni on kolme kappaletta kyseistä rotua sekä myös amerikankettukoiraa saman verran. :) sillon tällön käyn laumaa Jalon kanssa moikkaamassa.
Englanninkettukoira kehitettiin 1200-luvulla ja se muodostettiin luultavasti entisistä pyhän Hubertuksen koirista, jotka olivat myös vihikoiran esivanhempia, ja entisestä Talbotinajokoirasta. Näihin risteytettiin terrieriä, buldoggia ja vinttikoiraa.
Luonteeltaan englanninkettukoirat ovat eloisia, ystävällisiä ja "huolettomia" koiria, mutta niitä on melko vaikea kouluttaa, koska niiden metsästysvaistot ovat aina pinnalla. Jotta niistä saa tottelevaisia, ne vaativat asiantuntevaa koulutusta ja johdonmukaista käsittelyä. Englanninkettukoiraa ei ole luotu kaupunkiin, eikä sitä suositella pelkästään seurakoiraksi.
Varmaan tuon äsköisen jo tiesitkin, mutta kertaushan on opintojen äiti. ;)
Setäni urokset ovat n.60cm ja narttu hieman pienempi. Pisa(ma) on kyllä aika iso. ;)
Hauskoja hetkiä vain Pisan kanssa, poika näyttää todella komealta.
Tämä rotu on minulle miltei tuntematon, joten kertomasi oli suurimmaksi osaksi minulle uutta. Pisalla ei ole metsästysviettiä juuri ollenkaan, ehkäpä se onkin helppo kouluttaa.
Nuorimmasta koirastani, Otosta, jonka emä on saksanseisoja, löytyy metsästysvaistoa joskus liiankin kanssa, mutta siitä huolimatta tottelevaisuuskoulutuksessa Otto on ollut helpompi opetettava kuin mikään koirani koskaan =), agility ei oikein sujunut (kokeiltiin alkeiskurssin verran), sillä Ottoa ei kiinnostanut pomppimiset ja ryömimiset (kiipeily oli kivaa!).
Saas nähdä, millainen Pisasta tulee ajan kanssa =)
tapauksessa jos Pisalta ei metsästysviettiä juurikaan löydy, on huomattavasti helpompi kouluttaa, sillä ne ovat laumassa ihan kauhean kovaäänisiä ja kovapäisiä hutalehtijoita, setäni on tehnyt kovan työn että sai niistä tottelevaisia.
Muistuttavat kovasti suomenajokoiraa, eli ihanan lempeitä ja kaikille ystävällisiä ja uskollisia, mutta kun vietit vie niin ei kuulla sitten kerrassaan mitään, mutta Pisa taitaa olla poikkeus tässäkin.
Suosittelen näyttelyitä, niin komea ja raamikas poika on. ;)
Pisassa on erikoista sekin, ettei se hauku kuin tosi harvoin. Täällä ollessaan ei ole vielä yhtäkään haukahdusta päästänyt, urahtelee vain tyytyväisenä, kun saa rapsutuksia tai pääsee syliin kiehnäämään. Pisa on tosi kiltti, eikä välitä toisten urosten pullistelusta vähän vertaa. Lähdenkin tästä kohta pyörälenkille Oton ja Pisan kanssa, se kun kuulema luonnistuu Pisaltakin oikein hyvin.
haukukaan vaan lähinnä pitävät sellaista kuoroulvontaa :), niin ainakin sedälläni, muista en sitten tiedä. Mutta vain sillon kun ovat laumassa, yksin ei kehdata ulvoa. :)
Pisa taitaa olla luonnonoikku. ;)