Miksi jotkut eivät pidä melodisesta musiikista?

Taidan olla vähän kiven alla kun en tiedä mitä "klasari" tarkoittaa.

Mitä popmusiikkiin tulee, "niukan informaation musiikki" tuntuu joidenkin mielestä koskevan nykyään nimenomaan popmusiikkia. Tämä koskee sekä sävellystä että sanoitusta.

The Era of Low Information Music: https://youtu.be/7HiJg5NqnFI

"aina on pelkona että tulee vahingossa toistaneeksi jonkun The Pretty Things yhtyeen 1960-luvun singlen B-puolen melodian. "

Musiikilliselta tasoltaan nuo lajityypit ovat siis mielestäsi täysin samanarvoiset?

Melodisia oivalluksia löytyy monien romranttista koulukuntaa edustavien jälkimadetojalaisten postromantikkojen esim. Tuukkasen, Aaltosen, Saikkolan ja Fordellin tuotannosta mutta on tietenkin myös totta että teemoja hahmotellessaan säveltäjät ovat ottaneet huomion myös joskus niiden kontrapunktisen käyttökelpoisuuden esim. Olavi Pesosen fuugatekniikalla sävelletyissä raskaan elegisissä tai Helvi leiviskän polyfonisissa sinfonioissa moderniin spatiaaliseen spektraalimusiikkiin menemättä.

Se mitä kutsut VMP:ksi on kauneinta musiikkia mitä 1900-luvulla on sävelletty varsinkin tuo Tuukkasen Meri sinfonian avausosa aaltomaisessa melodiikassaan lähes impressionistisessa pehmeydessä ja sitten tuo korvia hivelevän kaunis duettovokaliisi joka ei 3. osassa yllä samalle kauneuden asteelle kuin 16 minuuttisessa 1. osassa, mutta jota, vaikka se Finlandia Recordsin CD:llä onkin, ei voi kuunnella Spotifysta tai Tuubista jonkin sekaannuksen tai tekijänoikeuskysymysten takia. Soittaessani Tuukkasen Meren viimeistä Larghetto osaa musaryhmässä eräs meidän yksikkömme asukki sanoi onpas tuo Tuukkanen hienoa musiikkia. Samaa sanoi eräs nuorempi kaveri joka ei ole koskaan kuunnellut klassista musiikkia. Melartinin sinfoniat ja Traumgesicht ovat myös hyvin kaunista musiikkia jota hienompaa ei suomessa ole koskaan sävelletty.

Anonyymi kirjoitti:

Se mitä kutsut VMP:ksi on kauneinta musiikkia mitä 1900-luvulla on sävelletty varsinkin tuo Tuukkasen Meri sinfonian avausosa aaltomaisessa melodiikassaan lähes impressionistisessa pehmeydessä ja sitten tuo korvia hivelevän kaunis duettovokaliisi joka ei 3. osassa yllä samalle kauneuden asteelle kuin 16 minuuttisessa 1. osassa, mutta jota, vaikka se Finlandia Recordsin CD:llä onkin, ei voi kuunnella Spotifysta tai Tuubista jonkin sekaannuksen tai tekijänoikeuskysymysten takia. Soittaessani Tuukkasen Meren viimeistä Larghetto osaa musaryhmässä eräs meidän yksikkömme asukki sanoi onpas tuo Tuukkanen hienoa musiikkia. Samaa sanoi eräs nuorempi kaveri joka ei ole koskaan kuunnellut klassista musiikkia. Melartinin sinfoniat ja Traumgesicht ovat myös hyvin kaunista musiikkia jota hienompaa ei suomessa ole koskaan sävelletty.

Lue lisää

VMP

Anonyymi kirjoitti:

VMP

Tuukkasen musiikista saa tietysti pitää aivan vapaasti ja klassisesta pidän itsekin, mutta reilun väittelyn nimissä voisit vähän tarkentaa miksi olet eri mieltä. Olemme sentään foorumissa joissa tilaa tekstille on vähän enemmän.

Melodious kirjoitti:

Tuukkasen musiikista saa tietysti pitää aivan vapaasti ja klassisesta pidän itsekin, mutta reilun väittelyn nimissä voisit vähän tarkentaa miksi olet eri mieltä. Olemme sentään foorumissa joissa tilaa tekstille on vähän enemmän.

Lue lisää

Mitä väittelemistä siinä on mistä musiikista joku pitää?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä väittelemistä siinä on mistä musiikista joku pitää?

Kai siihen jokin syy on miksi melodinen musiikki ei johonkuhun uppoa? Oikeastaan minä pyysin tuota analyysia jo aloituksessa.

Melodious kirjoitti:

Tuukkasen musiikista saa tietysti pitää aivan vapaasti ja klassisesta pidän itsekin, mutta reilun väittelyn nimissä voisit vähän tarkentaa miksi olet eri mieltä. Olemme sentään foorumissa joissa tilaa tekstille on vähän enemmän.

Lue lisää

Tässä keskusteltiin kahdesta aivan eri asiasta joista toinen koski ilmeisesti sikäli kuin olen oikein käsittänyt modernin aikakauden klassisen musiikin potentiaalista rikasta melodisuutta tai sen puutetta ja toisena aspektina pop musiikkia niukan informaation musiikkina mikä on sikäli aivan totta kuten on todettu että popista joka puuttuu kontrapunktinen, harmoninen ja melodinen ajattelu siinä mittakaavassa kuin se on klassisen musiikin mestariteoksissa ilmennyt. Tuota ensin mainittua väitettä klassisen musiikin rikkaasta melodisuudesta 1900 luvun loppupuolella on paljon vaikeampaa todistaa ilman kattavia ääninäytteitä mutta kyseeseen tulevat pitkälti myös yksilöiden musiikilliset makuttottumukset joiden pohjalta asiaa arvioidaan ilman objektiivisia kriteereitä. suomessa on musiikillisena valtavirtana vallinnut kansallisen heräämisen ajalta lähtien varsin pitkään ns. kansallista romantiikkaa edustava romantikkokoulukunta jonka vaikutus ulottuu aivan 1900-luvun lopulle saakka sen kanssa elintilasta taistelevan modernismin ohella joka otti niskalenkin perinteisestä tonaalisuudesta suomessakin viimeistään dodekafonian ja sarjallisen musiikin esiin marssissa siinä 60 luvun vaihteessa jolloin perinteistä tyyliä edustavat teokset joutuivat syrjäytetyksi konserttiohjelmasta modernien teosten hyväksi mutta useat modernisteina aloittaneet säveltäjät saattoivat muuttaa tyyliään uusromanttiseen suuntaan kuten Rautavaara aikanaan tai sukkuloida eri tyylien välimaastossa suosien erilaisia sävellystekniikoita joissa on irtauduttu perinteisestä tonaalisuudesta mutta sanottakoon että atonaalisesta musiikista puuttuu yleisesti hyväksytty emotionaalinen referenssisysteemi joka tonaalisessa musiikissa vielä on ja siksi tonaalinen melodiikka näiden aiemmin mainitsemieni säveltäjien musiikissa on niin ylivertainen moderneihin sävellystekniikoihin verrattaessa kuten olen itse kokenut rintakehäni ollessa miltei musertunut sängynpatjaa vasten Tuukkasen meri sinfoniaa haltioituneena kuunneltuani.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä keskusteltiin kahdesta aivan eri asiasta joista toinen koski ilmeisesti sikäli kuin olen oikein käsittänyt modernin aikakauden klassisen musiikin potentiaalista rikasta melodisuutta tai sen puutetta ja toisena aspektina pop musiikkia niukan informaation musiikkina mikä on sikäli aivan totta kuten on todettu että popista joka puuttuu kontrapunktinen, harmoninen ja melodinen ajattelu siinä mittakaavassa kuin se on klassisen musiikin mestariteoksissa ilmennyt. Tuota ensin mainittua väitettä klassisen musiikin rikkaasta melodisuudesta 1900 luvun loppupuolella on paljon vaikeampaa todistaa ilman kattavia ääninäytteitä mutta kyseeseen tulevat pitkälti myös yksilöiden musiikilliset makuttottumukset joiden pohjalta asiaa arvioidaan ilman objektiivisia kriteereitä. suomessa on musiikillisena valtavirtana vallinnut kansallisen heräämisen ajalta lähtien varsin pitkään ns. kansallista romantiikkaa edustava romantikkokoulukunta jonka vaikutus ulottuu aivan 1900-luvun lopulle saakka sen kanssa elintilasta taistelevan modernismin ohella joka otti niskalenkin perinteisestä tonaalisuudesta suomessakin viimeistään dodekafonian ja sarjallisen musiikin esiin marssissa siinä 60 luvun vaihteessa jolloin perinteistä tyyliä edustavat teokset joutuivat syrjäytetyksi konserttiohjelmasta modernien teosten hyväksi mutta useat modernisteina aloittaneet säveltäjät saattoivat muuttaa tyyliään uusromanttiseen suuntaan kuten Rautavaara aikanaan tai sukkuloida eri tyylien välimaastossa suosien erilaisia sävellystekniikoita joissa on irtauduttu perinteisestä tonaalisuudesta mutta sanottakoon että atonaalisesta musiikista puuttuu yleisesti hyväksytty emotionaalinen referenssisysteemi joka tonaalisessa musiikissa vielä on ja siksi tonaalinen melodiikka näiden aiemmin mainitsemieni säveltäjien musiikissa on niin ylivertainen moderneihin sävellystekniikoihin verrattaessa kuten olen itse kokenut rintakehäni ollessa miltei musertunut sängynpatjaa vasten Tuukkasen meri sinfoniaa haltioituneena kuunneltuani.

Lue lisää

Pisteet, pilkut, isot alkukirjaimet ja kappalejako.

Anonyymi kirjoitti:

Pisteet, pilkut, isot alkukirjaimet ja kappalejako.

Höh, miksi kritisoit häntä tuosta mutta et minua kirjoitusvirheistäni? 😅

Eiköhän sisältö ole kuitenkin se tärkein asia, ja ajatus sen takana.

Melodious kirjoitti:

Höh, miksi kritisoit häntä tuosta mutta et minua kirjoitusvirheistäni? 😅

Eiköhän sisältö ole kuitenkin se tärkein asia, ja ajatus sen takana.

ei ole tärkein, huonoa tekstiä ei jaksa edes lukea.

Melodious kirjoitti:

Kai siihen jokin syy on miksi melodinen musiikki ei johonkuhun uppoa? Oikeastaan minä pyysin tuota analyysia jo aloituksessa.

Musiikkihan on aina melodista eli jonkunlainen melodia on aina. Toiset biisit toki enemmän kuin toiset. Itse kuuntelen paljon melodista rockia kuten esim. tämä:

Brother Firetribe - Thunder Rising (Official Video)
https://youtu.be/sEUiEKh34ac

Anonyymi kirjoitti:

ei ole tärkein, huonoa tekstiä ei jaksa edes lukea.

Pakko päteä nyt eli vääntää rautalangasta , sillä hänen tekstion älykästä, mutta aivan sama on ko miten paljon kirjotiusvirhrietä jne, mutta jos et jaksa lukea huonoa tekstiä niin vika on sinussa itsessäsi silloin. Vika ei ole koskaan huonon tekstin kirjoittajassa vaan ihan itsessä. Tuollainen käytös sinun toimesta on pelkkää huonoa käytöstä.

Anonyymi kirjoitti:

ei ole tärkein, huonoa tekstiä ei jaksa edes lukea.

Hän siis todella ansaitsee tittelin älykkäin ja paras musakommentoija näillä suomi24 musapalstalla ja tää herra on käsittääksen sama henkilö joka kritisoinut klassisella musapalstalla täällä suomi24 sivulla jean sibeliuksen musaa, koksa päättelen sen hänen kirjoitystyylistä., Hänen kirjoitustapa voi olla puisevaa, mutta niin se tuppaa olemaan tietyillä ihmisillä sellaista, mutta sen sijaan huolimatta puisevasta tyylistä joka puuduttaa monia, niin älykkäät ihmiset tykkää tuollaisaesta kirjoituksesta, jossa on paljon tietoa, älyä, näkemystä ja sisältöä. Ei mitään väliä sillä onko kirjoitusvirheitä, sillä jos tällaisissa paikoissa alkaa päteä kirjoitusvirheitä niin vika on kyllä silloin itse kritiikin antajassa. Ei kaikki ihmiset jaksa panostaa kielioppiin somessa, vaikka uskon että hän osaisi kirjoittaa parempaakin kielioppia&teksitä, mutta sä et vain tajua sitä ettei moni jaksa keskittyä. On esim paljon aspergerin ja adhd oireileviä ihmisiä, joilla erityisesti se teksti voi olla hankalastiluettavaa. Sorry mutta oli nyt pakko päteä sinulle.

Anonyymi kirjoitti:

"aina on pelkona että tulee vahingossa toistaneeksi jonkun The Pretty Things yhtyeen 1960-luvun singlen B-puolen melodian. "

Musiikilliselta tasoltaan nuo lajityypit ovat siis mielestäsi täysin samanarvoiset?

Lue lisää

"Musiikilliselta tasoltaan nuo lajityypit [rock / Sinfuuninen] ovat siis mielestäsi täysin samanarvoiset?"

Hyvä laulu on hyvä laulu ihan siitä riippumatta onko sen kirjoittanut P.McCartney vaiko W.A.Mozart.

En minäkään ole kuullut. Musiikissa on aina melodia. Muutenhan se olisi vain yksi monotoninen ääni.

Lisään vielä sen että biisien yksityiskohdat kiinnostaa minua, esim metallican rumpali studiolevyillä tekee oivaltavia rumputempovaihteluita, ja esim joku bassokitaristi keksii jonkun eeppisen bassomelodiajutun, joka tekee vaikutuksen, eli kun kuuntelen musaa niin en kuuntele vain yhtä juttua vaan kuuntelen kaikki eri kohdat pilkun tarkkaan. Jokaisella oma tapa kuunnella ja tykätä musasta eli annan aloittajalle arvoa hänen näkemyksessä miettiä musiikista. Oivaltavia artisteja&säveltäjiä&bändejä arvostan paljon, sillä hattu nousee niille. Voi pitää jutut perustyylisenä mikä voi myös toimia yhtä lailla yhtä hyvin, sill esim mieleen tulee nyt lyijykomppanian rumpali oliks hän esa moilanen, joka rummuttaa perustyylillä sillä tiedossa ei ole paljoa jos ollenkaan kikkailuja. Pysyy tahdissa hyvin. Jotkut laittaa kitaraan tietyn taajuuden mikä kuulostaa coolilta ratkaisulta. Esim poikkeava kitaran taajuus /soundi ilmenee cmx;n kolmikärki albumilla tai sumukitara soundi klamydian lahjamattomat ep kokoelman biiseissä kun vesa jokisen sumutorvikitarasoundi vallitseva piirre. Klassisella musapuolella taas nauttia esim mozartin melodisista musahetkistä tai vaikkapa beethovenin moniulotteisista ja koukeroisista hetkistä tai rossinin eräs teos jossa koukeroita paljon, vähän kuin monzan moottoriradalla, tai joseph haydnin kirkkomusa klassiset teokset joissa monimutkaisuutta. On niin paljon erilaisia upeita juttuja musassa että kaikki niije luetteleminen veis liikaa aikaa, mutta kyllä tässäkin varmaanki luettelin jonkun mielestä ihan liikaa =).