Tiukat rajat

Anonyymi kirjoitti:

Moi, oon 14v tyttö. Ongelmana on se, että mulla on mun mielestä tiukat rajat (tiedän, että joillain on kyllä vielä tiukemmmat. Eilenkin illalla itkin yksin 3h ja ajattelin sitten että pakko kirjoittaa johonkin. Mua auttaa yleensä se, että puhun jollekin, äiti yleensä kuuntelee mutta en halua tästä hänelle puhua koska se päättyy aina riitaan. Haluaisin siis puhua jollekin kaverille, mutta en voi koska en saa pitää puhelinta illalla. Riitaa on varsinkin äidin kanssa ja usein oon vihainen/surullinen. Ennen kerroin kaiken äidille ja mua harmittaa että enään en ja mun on nykyään tosi vaikee puhua mun vanhemmille mistään. En tiedä mistä se johtuu. keväällä jäätiin mun kaverin kanssa alkoholin maistelusta kiinni (ei siis juotu paljoa, maistettiin vain lonkeroa ja siideriä) Kaverin äiti teki tästä sitten ihan kauhean jutun ja sain kaksi viikkoa arestia, puhelin lähti . Rangaistukset tuli myös huonosta käytöksestä ja valehtelusta ja ne tuo aresti mun mielestä oli ihan hyvä. Kaverini kanssa en saanut enään olla, koulussa näimme, mutta vapaa-ajalla emme saaneet olla silloin (emmekä olleet) Nykyään saan kaverini kanssa olla, mutta en halua nähdä hänen vanhempiaan ja en saa mennä heille eikä kaverini tulla meille (vanhempani eivät silti tykkää että olen hänen kanssaan) Vanhemmat eivät luota muhun enään yhtään ja kesällä jos pääsin jonnekkin kotona piti olla 21. Kotiin kun tulin saan kauhean kyselyn siitä missä olin, kenen kanssa ja mitä tehtiin. Tän ymmärrän ja se on ihan hyvä, mutta välillä ahdistaa mennä kotiin kun kysely tuntuu kauhealta kuulustelulta eikä normaalilta juttelulta niinkuin äiti sanoo. Kerran oli niin että olin tutustunut kaverini ja kavereihin ja kotona kerroin heidän nimensä ja näin. Isä halusi tietää uusien kavereideni sukunimetkin ja missä he asuvat ja en minä sitä tiennyt kun ihan äsken vasta tutustunut. Tästä tuli sitten kauhea riita joka päättyi siihen että minä lähdin ulos itkemään. Usein (viimeksi aamulla) on tilanteita kun vanhemmat alkaa heti epäillä että on jotain hämärää meneillään vaikka ei ole. Mulla on ollut kolmosluokasta asti puhelimessa ruutuaikarajoitus. Äitini mukaan minulla on puhelin addiktio, itse olen erimieltä. En saisi viedä puhelinta omaan huoneeseen..Tämä on aivan järjetöntä mielestäni, koska olen pian jo 15. Kaikki kaverini saavat pitää puhelinta yöllä huoneessaan ja olla miten haluavat. Vanhemmat sanoo, että saisin minäkin jos hoitaisin kaikki hommat ( joskus mulle joudutaan kotitöistä huomauttamaan) Pitkään aikaan ei olla jouduttu huomauttamaan ja mun mielest mennyt ihan hyvin, tällä hetkellä rajoitus on 2h päivässä. Mun puhelin menee 22 kiinni jolloin en pysty muutakuin soittamaan ja päivässä aikaa on 2h. Mua jotenkin hävettää tää ja oon vaan kahdelle kaverilleni tästä uskaltanut kertoa. Tällä hetkellä en siis tämän takia haluaisi mennä muille kavereille yöksi ja toiselle näist kavereista jotka tietävät en saa sen jutun takia mennä edes. Tänään yksi kaverini pyysi mua kahden viikon pääst heille yöksi ja olen aika varma että vanhemmat antaa kaverille luvan mennä, mutta sitten kun kysyisin että voiko ne rajoitukset ottaa puhelimesta pois silloin niin se päättyy nykyään yleensä kauhean huutoon ja riitaan. En siis voi keskustella tästä mun vanhempien kanssa ja olen heille kyllä kertonut miltä musta tuntuu, mutta eivät tajua. Monet kavereistani ovat usein kylällä ja jotkut polttavat tupakkaa ja juovat välillä. Olen tupakkaa maistanut, mutta en polta. Silloin kun kaverit ovat ryyppäämässä ja pitämässä hauskaa ja haluaisin itsekin mukaan ja joisin ehkä pari siideriä. Monen kaverini vanhemmat siis sallivat juomisen ja ostavat yleensä tietyissä määrissä juomia. Mun vanhemmat itse käyttää alkoholia välillä. Mua siis harmittaa tosi paljon nää kotiintuloajat, melkein kenelläkään mun kaverilla ei oo lainkaan kotiintuloaikoja ja ne joilla on niin he saavat olla siihen 23-24 saakka. Äiti juuri sanoi että jos tulisin 21.30 nyt, mutta on se tosi tyhmää joutua lähtemään kun muut saa jäädä vielä ja sitten myöhemmin kun yleensä saan kuulla illan tapahtumista tulee ikävä olo ja toivoisin että olisin ollut mukana. Mulla menee koulu hyvin, teen läksyt, saan tunneilta plussia ja kokeet sujuu. Ja myös melkein kaikilla kavereillani menee koulu hyvin ja äiti tuntee suurimman osan työnsä kautta. Sitten harmittaa tää puhelinjuttu. Kaikki nykyään snäppää illalla ja näin juttelee sillon. Monesti kuulen siitä kun joku oli puhunu tän kaa sitä ja tätä ja itse en ikinä voi snäpätä ja keskustella illalla. Sit mun pitäs mennä 21.30 arkena nukkumaan ja vklp joskus 22 jäljestä, kesälomallakin 24 oli äitini mielestä tosi myöhään jos olisin halunnut valvoa. Tiedän että uni on mulle todella tärkeää ja jos olen liikaa puhelimella siitä on haittaa, mutta silti nää mua harmittaa. En halua että elämä jatkuu näin, tuntuu että koko kiva nuoruus menee ohi. Mitä mun pitäs tehä? Onko teillä millaset kotiintuloajat ja onko puhelinrajoituksia? Salliiko vanhempanne vähäisen alkoholin käytön?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä