Huolen käyttö voimasanana

Lastensuojelussa on kysymys sosiaalisesta hyväksynnästä eikä suojelusta. Se on niin kuin outoja eristävät teinit, koska jostain tuntuu, ettei joku käyttäydy porukassa niin kuin siinä tulisi käyttäytyä. Tai byrokratia, jossa elämäntavaltaan poikkeava vanhempi eristetään lapsistaan, koska hän ei noudata varhaiskasvatuslaitoksen sääntöjä. Molemmat hyväksyvät vain oman ryhmänsä eikä mitään muita. Lastensuojelussa ei ole kysymys siitä, että puhuu tai tarkoittaa totta, asiakkaan elämäntilanteen jäsentämisestä, lasten vahingoittamisesta, todellisesta käyttäytymistavasta tai ammattipätevyydestä. Lastensuojelu yrittää eristää sellaiset vanhemmat lapsistaan, joiden lapsista saattaa tulla sopeutumattomia joskus tulevaisuudessa. Suomen lain takia lastensuojelutoimisto edustaa Suomen valtiota siinä, miten halutaan varmistaa, ettei kukaan lapsi elä sopeutumattomien vanhempien seurassa. Virkamieheltä ei vaadita koulutusta kasvatuksesta, psykologiasta tai kielitieteestä ja heidän tuntemuksiin perustuvat väitteensä hyväksytään virallisessa asiakirjassa, koska tavoite on vain olla sosiaalisesti hyväksytty. Lastensuojelun organisaatio piiloutuu nimikkeiden taakse, neuvola, koulu, lastenlääkäri, sosiaalityöntekijä, sosiaalipäivystys, eivätkä kerro avoimesti väitteitään tai niiden todisteita. He käyttävät huoli-sanaa virallisissa asiakirjoissa tieteellisenä todisteena ongelmista. Huoli osoittaa ongelman olevan todella olemassa, vaikka sille ei esitetä todisteita.

Sillä miten hoidat lastasi tai käyttäydyt tai mitä sanot heille ei ole merkitystä, koska organisaatio ei hyväksy rooliasi ja normejasi ja he yrittävät poistaa ne sanomalla ihan mitä huvittaa, kunhan se on sosiaalista painostusta.

Kommunikaatio on epäaitoa. He poimivat sanoja ulos kontekstista ja kääntävät sen negatiiviseksi, mitään Väärinkäsityksiä korjaavaa tai valvontaa ei tehdäH he ryhtyvät tunteelliseksi vain koska he kuvittelevat huolen, uhkailevat ja vahingoittavat sinua ja lasta pakkosijoituksilla, ja kaikki organisaatiossa tekevät tällaisia tulkintoja kukin vuorollaan.

Lastensuojeluilmoitus on itse asiassa väärä tulkinta vanhempien lastenhoidosta, jota sosiaalityöntekijät kertaavat sinulle, eivätkä usko sinua.

He voivat muun muassa keksiä, että joku keksitty väärintulkinta on vanhemman persoonallisuudessa, joka saattaa estää lasta kasvamasta tarpeeksi sosiaaliseksi omana itsenään joskus tulevaisuudessa, ja siksi huostaanotto tehdään ennen kuin mitään pahaa on tapahtunut.

Joku tekee tuntemuksen perusteella lastensuojeluilmoituksen. Sen totuudenmukaisuutta ei koskaan varmenneta tai tarkisteta kohteelta. Sillä perusteella sosiaalityöntekijä tekee lisää tuntemuksia, joita kutsutaan huoliksi ja päätöksiä. Niiden takia pakotetaan avohuollon valvontaan, uhkaillaan, stigmatisoidaan ja eristetään lapsi vanhemmiltaan.

Lastensuojelussa keksitään ideoita, joilla perhettä voidaan interventioida. Perhettä pidetään kykenemättömänä ja väärin käyttäytyvänä lasta kohtaan ja lastensuojelua tarvitaan tekemään päätökset vanhempien puolesta. "Huoli" on voimasana, jota käytetään näistä ideoista. Niitä ei tarvitse todistaa, koska silloin kun puhe on lapsesta, on kyse automaattisesti hädästä, jossa viaton ja avuton lapsiparka voi vahingoittua, ja kaikki on lastensuojelutoimistolle sallittua moraalisen pahan estämiseksi. Lastensuojelu on luotu toimimaan lapsen hädän etuvartiona, jolloin kaikki ideat ja oletukset ovat todellisia hädän osoituksia, ei vanhempien todellinen käytös ja kaikki vanhemmat ovat uhkaavia vaikka he väittäisivät muuta. Huoli-sanaa käytetään puolisoille eri tavalla, siten, että toisella kerrotaan olevan uusia huolia ja toiselle sanotaan, että kaikki on rauhallista. Sen tavoite on saada syytetty osapuoli avautumaan ja kertomaan kaikki yksityiselämän asiat samalla kun toiselle uskotellaan, että hän hoitaa lasta hyvin ja siksi ei ole stressiä jatkaa asiakkuutta. Näin he kykenevät pitämään vanhemmat asiakkaina, välillä rentoutuen ja välillä painostaen. Toiselle vihjataan, että hän on hyvä vanhempi ja toinen pakotetaan seuraavaan keskusteluun kertomalla, että on noussut esiin uusia hänen lapsenhoitoa koskevia huolia. Vanhemmat manipuloidaan haukkumaan toisiaan, siis sitä vanhempaa, jolle viimeksi kerrottiin, että kaikki on hyvin, jotta tätä voidaan syyttää seuraavalla kerralla. Toista hämmennetään pitämään itseään huonompana siten, että hänellä ei ole kykyä hallita lapsenhoitoa eikä irtautua viranomaisesta. He pelaavat psykologista peliä.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijät eivät keskustele vaan näyttelevät kivaa. Kyse on vaikean asiakkaan kohtaamisesta, joka pidetään rauhallisena yhteistyön jatkumiseksi. Tai siis heillä on ennakkoluulo vaikeudesta. Siksi väitteille ei tule vastaväitteitä eikä järkiperäisiä perusteluja. Kaikki asiakkaan omat perustelut hylätään hiljaa ja väärät oletukset tuodaan esiin vähitellen seuraavalla kerralla. Lisä