Yhteiskunnasta eristäytyminen

Onko täällä vapaaehtoisesti yhteiskunnasta eristäytyneitä ja miten se tapahtui, eristäytyminen?

Miten toteuttaisit yhteiskunnasta eristäytymisen, jos niin päättäisit joskus tehdä?

128

2108

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Mitä tarkoitat eristäytymisellä? Ettei saisi rahaa mistään ja elelisi metsän antimilla?

      • Kuka mitenkin eristäytyy, osa noinkin.


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Kuka mitenkin eristäytyy, osa noinkin.

        Itseäni houkuttaisi joku asuntoauto jos olisi sen verran säästöjä että saisi kaupasta ruokaa ja tuohon autoon menevät kulut katettua. Voisi myös keräillä ruokaa. Jossain korvessa elelisi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itseäni houkuttaisi joku asuntoauto jos olisi sen verran säästöjä että saisi kaupasta ruokaa ja tuohon autoon menevät kulut katettua. Voisi myös keräillä ruokaa. Jossain korvessa elelisi.

        Sama, tai joku syrjäseudun mökki. Voisi kasvattaa ruokaa vaikkapa, sen mitä kykenee.


    • Anonyymi

      En halua eristäytyä yhteiskunnasta.

      • Mä voisin, jos voisin.


    • Anonyymi

      Raitis mies on yksin kotonaan ja eristäytyy yhteiskunnasta.

      Viinamies juo viinaa ja on mukana porukoissa.

      t. viinamies

    • Anonyymi

      Olen jo. En ole yhteiskunnan kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin välttämätöntä.

      • Joo, en minäkään hirveesti. Lähinnä lasten kautta ja asioissa on välttämättömät. Mitä lääkäripalveluja sitten itse tarvii, en muuten.


      • Anonyymi

        Tuossa mielessä minäkin, mutta haluaisin täydellisen riippumattomuuden. Etten tarvitsisi enää rahaa mistään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa mielessä minäkin, mutta haluaisin täydellisen riippumattomuuden. Etten tarvitsisi enää rahaa mistään.

        Eurojackpot ja lotto vetämään. :D


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa mielessä minäkin, mutta haluaisin täydellisen riippumattomuuden. Etten tarvitsisi enää rahaa mistään.

        Samat sanat ja on veikkaukset vetämässä. :)


    • Itse en halua ainakaan kokonaan eristäytyä yhteiskunnasta, mutta joskus tuntuu että paineet ihmisillä on välillä tai ainakin joskus aika kovat, kun pitäis melkeen jatkuvasti opiskella (ja nykyään kaksi tai useampikin ammatti), jos on töissä, niin työtahti voi olla aika kova ja ne jotka töissä heillä on joko liikaa töitä niin ettei levolle ja palautumiselle jää oikein aikaa tai sitten liian vähän työtunteja ja sitten ovat he joilla ei ole ollenkaan töitä. Ne, joilla perhe perhe-elämä velvoittaa enemmän tai vähemmän ja kaikenlaista pitää olla jatkuvasti tekemässä eikä aina ole aikaa omille mielenkiinnonkohteille ja harrastuksille ja saatetaan jopa haaveilla siitä, että asuisi yksin ja ne, joilla ei perhettä saattavat kokea paineita siitä, että pitäisi olla se perhe ja pitää välillä vastailla miksi ei ole perhettä.

      Ihmiset ovat nykyään aika lailla oravanpyörässä ja moni onkin halunnut hidastaa tahtia. Itse yritän mennä päivä kerrallaan ja kiinnittää huomiota enemmän elämän pieniin yksityiskohtiin, keskittyä myös omiin mielenkiinnonkohteisiin ja vaikka nauttia sen kahvi-tai teekupposen esim. voileivän kera tai jotain hyvää itse tehtyä kotiruokaa.

      Elämän hidastaminen voi olla myös mielentila, se miten asennoituu esim. kiireeseen ja oman arkielämänsä ja vapaa-aikansa asioihin. Antaako itselle esim. tilaisuuden nauttia kahvikupillisesta tai hetken vaikka katsella parvekkeella tai terassilla maisemaa tai vaikka kuunnela hetken musiikkia tai lukea jotain kirjaa illan ratoksi. Monilla ihmisillä on päällä koko ajan kiire, jopa silloin kun ei olisi kiire mihinkään (itsekin olen joskus syyllistynyt tähän näennäiseen kiireeseen ja vieläkin joskus syyllistyn).

      Joskus mietin, että olisi kiva mennä asuntoautolla tai asuntoautoksi muutetulla pakettiautolla paikasta toiseen. Pysähtyisi jollekin P-levikkeelle tai järven rantaan ja söisi eväät ja katselisi maisemaa ja soittelisi kitaralla aikansa ratoksi. Haaveillahan aina voi, mutta totuus on se, etten osaa ajaa autoa enkä soittaa kitaraa, joten se siitä. Mutta ainahan voin kävellä järven rantaan tai metsään ja syödä eväät siellä tai ajaa linja-autolla jonkun retkipaikan lähelle.

      Kun illalla laitan musiikkia soimaan, niin voin hetken kuvitella, että olen yhteiskunnasta irrallaan, jossain toisessa maailmassa tai kun luen jotain kirjaa tai katson jotain elokuvaa. Näin on ollut aina. Tai jos menen metsään, voin kuvitella siirtyväni ajassa taaksepäin ja vaikka Kuningas Arthurin ja pyöreän pöydän ritarien tulevan vastaan. Muuta ei tarvita. Kun osaa mielikuvituksessaan ajatellla mkaikenlaista tai jos keskittyy edes hetkeksi siihen käsillä olevaan hetkeen, voi saada pienen hengähdystauon yhteiskunnan pyörteistä, jos jokin asia siinä rasittaa.

      • Hyviä mietteitä sulla. Minua ei huvittaisi olla osa rattaistoa, sen verran vapauden kaipuinen, että tykkäisin elää ilman mitään kellokortti elämää. Mutta pitäisi olla varakas tai tulla toimeen tyhjällä. :)

        On mulla kaikenlaisia ideoita, mutta kaikkia en voi lähteä toteuttamaan perheellisenä. Perheettömänä voisin ja toteuttaisin. Voi olla että olisin ihan toisessa maassakin nyt, jos olisin yksin.

        Haaveitakin on hyvä olla. :)


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Hyviä mietteitä sulla. Minua ei huvittaisi olla osa rattaistoa, sen verran vapauden kaipuinen, että tykkäisin elää ilman mitään kellokortti elämää. Mutta pitäisi olla varakas tai tulla toimeen tyhjällä. :)

        On mulla kaikenlaisia ideoita, mutta kaikkia en voi lähteä toteuttamaan perheellisenä. Perheettömänä voisin ja toteuttaisin. Voi olla että olisin ihan toisessa maassakin nyt, jos olisin yksin.

        Haaveitakin on hyvä olla. :)

        Kyllä määkin olen siinä mielessä vapauden kaipuinen, että tykkään mennä ja tulla miten itse mieli tekee ja ilman, että sanellaan minne pitäisi mennä ja milloin pitäisi tulla takaisin ja haluan myös itse monesti päättää mitä musiikkia kuuntelen ja milloin, mitä syön ja näin poispäin. Tämä on aika helppoa, kun asuu yksin, mutta tietysti jos ei asuisi yksin, niin onhan silloin toistenkin mielipiteitä kuunneltava edes joskus.

        Osa rattaistoa haluan olla edes siinä mielessä, että kaipaan kuitenkin edes joskus ihmisten pariin. Jos olen ollut kauan vaikka sisätiloissa, niin rupeaa jo jossain vaiheessa ahistamaan ja haluan päästä jo ulkomaailmaan. Ihmisten parissa oleminen ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, että pitäisi olla iso lauma ihmisiä ympärillä joiden kanssa jutella ja viettää aikaa, vaan ihan vaikka sitä, että kävelee ulkona kaduilla, käy kaupoissa,
        kirjastossa, paikoissa joissa näkee toisia ihmisiä.

        Mutta kuitenkin haluan myös olla välillä omassakin rauhassa jonkun aikaa ja puuhastella omia juttuja.


      • Norppa83 kirjoitti:

        Kyllä määkin olen siinä mielessä vapauden kaipuinen, että tykkään mennä ja tulla miten itse mieli tekee ja ilman, että sanellaan minne pitäisi mennä ja milloin pitäisi tulla takaisin ja haluan myös itse monesti päättää mitä musiikkia kuuntelen ja milloin, mitä syön ja näin poispäin. Tämä on aika helppoa, kun asuu yksin, mutta tietysti jos ei asuisi yksin, niin onhan silloin toistenkin mielipiteitä kuunneltava edes joskus.

        Osa rattaistoa haluan olla edes siinä mielessä, että kaipaan kuitenkin edes joskus ihmisten pariin. Jos olen ollut kauan vaikka sisätiloissa, niin rupeaa jo jossain vaiheessa ahistamaan ja haluan päästä jo ulkomaailmaan. Ihmisten parissa oleminen ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, että pitäisi olla iso lauma ihmisiä ympärillä joiden kanssa jutella ja viettää aikaa, vaan ihan vaikka sitä, että kävelee ulkona kaduilla, käy kaupoissa,
        kirjastossa, paikoissa joissa näkee toisia ihmisiä.

        Mutta kuitenkin haluan myös olla välillä omassakin rauhassa jonkun aikaa ja puuhastella omia juttuja.

        Silleen joo, kun sattuis huvittaa käydä ihmisissä. Mutta muakaan kun ei huvittas, on vaan pakko kauppaankin välillä vääntäytyä.

        Kaikki ei oo niin erakkoja. Mulla ikä vaan lisää haluja erakoitua. :)


    • Töitten jälkeen eristäydyn kotia :D
      En ole kenenkää kans tekemisissä.
      Joskus mukavaa mutta osaa olla tympeää.
      Ihmiset kyselee loman aikana:
      Mitäs teit?
      Minä : en mitään....
      😂😂
      Se on mun eristäytyminen...

      • Heh, sähän oot niinko mää. Olen aina tykännyt olla kotosalla, joskin kiva käydä välillä maailmalla taas palatkseen kotiin. Juuri mietin, että en sosialisoi kuin töissä, silloin kun olen töissä ja lasten verkoston kanssa silloin kun pitää.

        Omien vanhempien, perheen ja puolison sisarusten ja äidin kanssa. Kavereille morsetan välillä, mut harvoin. :)

        Yksinkin on ihan kivaa, rauhallista. :)


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Heh, sähän oot niinko mää. Olen aina tykännyt olla kotosalla, joskin kiva käydä välillä maailmalla taas palatkseen kotiin. Juuri mietin, että en sosialisoi kuin töissä, silloin kun olen töissä ja lasten verkoston kanssa silloin kun pitää.

        Omien vanhempien, perheen ja puolison sisarusten ja äidin kanssa. Kavereille morsetan välillä, mut harvoin. :)

        Yksinkin on ihan kivaa, rauhallista. :)

        Niin palstalla sosialisoin. :)


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Heh, sähän oot niinko mää. Olen aina tykännyt olla kotosalla, joskin kiva käydä välillä maailmalla taas palatkseen kotiin. Juuri mietin, että en sosialisoi kuin töissä, silloin kun olen töissä ja lasten verkoston kanssa silloin kun pitää.

        Omien vanhempien, perheen ja puolison sisarusten ja äidin kanssa. Kavereille morsetan välillä, mut harvoin. :)

        Yksinkin on ihan kivaa, rauhallista. :)

        Jep :D mukavan rauhallista ei tarvi häslätä


      • Ei moni. Mutta ihan kiehtova ajatus, paitsi se villikoirien lapsen tappaminen.


      • Surullinen tarina, jonka kaltaisia löytyy valitettavan paljon.


      • Anonyymi

        Ja edelleenkään eivät nuo "pelastajat" käsittäneet, että viedessään tuon sieltä saarelta, se tulee kuolemaan nopeasti johonkin tautiin.


    • Varmaan niin että keväällä antaisin talon ja muun omaisuuden ennakkoperintönä pois ja säästöillä sitten rinkka selkään ja matkaan. Kesä menisi kierrellessä kotimaata ja kun ensilumi sataisi lähtisin suolle. Minulla on muutama suo mielessä jossa olen ajatellut että jos olisin karhu niin tänne laittaisin viimeisen talvipesän. Niin myös itselleni tekisin.
      Voi tietysti olla että siihen ei tosipaikan tullen pystyisi mutta se sitten tarkoittaisi paluuta rahattomana kaupunkiin ja yhdeksi linkiksi lisää siihen pitkään huono-osaisten miesten ketjuun. Ehkä siinä muutama vuosi tulisi lisää mutta viimeistään huomatessa sisuskalujen pettävän niin vajoaisi jäihin.

      • Joo, paluu takaisin voisi olla aika tyrmäävä kolaus. Mutta joku vapauden kaipuu yhteiskunnan härdellistä pois kutkuttaa takaraivoa.

        Ehkä sinunkin, kun oot miettinyt tuota pesääkin suolle?


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Joo, paluu takaisin voisi olla aika tyrmäävä kolaus. Mutta joku vapauden kaipuu yhteiskunnan härdellistä pois kutkuttaa takaraivoa.

        Ehkä sinunkin, kun oot miettinyt tuota pesääkin suolle?

        Tuosta M184 rinkkaselässä tulee mieleen Nuuskamuikkunen Muumeista. Omaisuus selässä viettää talvet etelässä ja on mies, joka kulkee omia polkujaan. Mutta täysin Nuuskiskaan ei taida olla eristäytynyt yhteiskunnasta. Täällä kirjoitteli muuten Nuuskamuikkune - hän ei eristäytynyt yhteiskunnasta, vaikka oli aika erikoinen persoona?


      • Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:

        Tuosta M184 rinkkaselässä tulee mieleen Nuuskamuikkunen Muumeista. Omaisuus selässä viettää talvet etelässä ja on mies, joka kulkee omia polkujaan. Mutta täysin Nuuskiskaan ei taida olla eristäytynyt yhteiskunnasta. Täällä kirjoitteli muuten Nuuskamuikkune - hän ei eristäytynyt yhteiskunnasta, vaikka oli aika erikoinen persoona?

        Nuuskis joo. :)


      • Anonyymi

        No eiköhän tuolla rahalla kannattaisi joku erämaamökki vaikka ostaa, Suomi ei maantieteellisesti oikein sovellu tuohon täysin ilman asumusta luonnon keskellä elämiseen. Toki erämaamökki talvella sekin olisi jo kova suoritus, että siellä omavaraisesti elelis.


      • Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:

        Tuosta M184 rinkkaselässä tulee mieleen Nuuskamuikkunen Muumeista. Omaisuus selässä viettää talvet etelässä ja on mies, joka kulkee omia polkujaan. Mutta täysin Nuuskiskaan ei taida olla eristäytynyt yhteiskunnasta. Täällä kirjoitteli muuten Nuuskamuikkune - hän ei eristäytynyt yhteiskunnasta, vaikka oli aika erikoinen persoona?

        Mullekin tuli mieleen Nuuskamuikkunen ja ihan ensimmäisenä.


      • Norppa83 kirjoitti:

        Mullekin tuli mieleen Nuuskamuikkunen ja ihan ensimmäisenä.

        Jos muumit on tuttuja niin Nuuskamuikkunen on aika erakko, joka kyllä välillä juo kahvia muumitalossa ja leikkii lasten kanssa. Syö paljon itse ongittua kalaa. Itse olen katsellut muumit noin kolme kertaa läpi, joten heti tuli mieleen Nuuskis.


      • Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:

        Jos muumit on tuttuja niin Nuuskamuikkunen on aika erakko, joka kyllä välillä juo kahvia muumitalossa ja leikkii lasten kanssa. Syö paljon itse ongittua kalaa. Itse olen katsellut muumit noin kolme kertaa läpi, joten heti tuli mieleen Nuuskis.

        Muumit on tuttuja. Tuli lapsena aktottua Muumit-animaatiota.


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Joo, paluu takaisin voisi olla aika tyrmäävä kolaus. Mutta joku vapauden kaipuu yhteiskunnan härdellistä pois kutkuttaa takaraivoa.

        Ehkä sinunkin, kun oot miettinyt tuota pesääkin suolle?

        Tuossa on vähän sellainen kaksiteräinen olo. Välillä kun tulee tyhjään kotiin niin iskee yksinäisyyden tunne. En tiedä onko se jo entisaikojen muistelua vai parisuhdeihmisen luonto vain pyrkii pintaan.
        Toisaalta kun lähtee vaeltamaan tai hillasoille niin silloin oikeastaan jo oletusarvona on sellainen yksinäisyys ja itsensä kanssa oleminen.


      • M184 kirjoitti:

        Tuossa on vähän sellainen kaksiteräinen olo. Välillä kun tulee tyhjään kotiin niin iskee yksinäisyyden tunne. En tiedä onko se jo entisaikojen muistelua vai parisuhdeihmisen luonto vain pyrkii pintaan.
        Toisaalta kun lähtee vaeltamaan tai hillasoille niin silloin oikeastaan jo oletusarvona on sellainen yksinäisyys ja itsensä kanssa oleminen.

        Sä taidat kaivata kainaloa.


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Sä taidat kaivata kainaloa.

        Niin tuo perikuntakin väittää.


      • M184 kirjoitti:

        Niin tuo perikuntakin väittää.

        No sitten ollaa varmaan perikunnan kanssa liki oikeessa? :)


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        No sitten ollaa varmaan perikunnan kanssa liki oikeessa? :)

        Näin se on varmaan tulkittavissa; toki jälkikasvulle pystyn nyt toteamaan että tuokaahan ensin omat kumppanit näytille niin mietitään minun kohdallani sen jälkeen.


    • Anonyymi

      Lotto se on kuin Otto nostoautomaatti.
      Sylkee seteleitä suustaan kun vain syöttää sille kortin ja näppäilee numeroita.

      Mutta jos Veikkaa paljonkin, niin kannattaa investoida aluksi aikakoneeseen jolla näkee tulevaisuuteen oikeat numerot.

      Tietysti se oikeiden numeroiden näkeminen ei lohduttaisi jos ei pystyisi muuttamaan tulevaisuutta ollenkaan, tietäisi vaan aina katsomalla tulevaisuuteen että varmasti tulee itse veikkaamaan väärät numerot.

      Eli aikakoneen lisävarusteena kannattaa ottaa, optiona mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen näkemisen lisäksi.

    • Anonyymi

      Se voi olla aika vaikeaa nykypäivänä, koatso kun jos omistat jotain siitä myös on sitten kanssakäyntiä mm. verottajan kanssa eikä ole semmoista autiomaata ainakaan täällä jossa voisit sala-asua. Ehkä jossain siperiassa tai kanadan erämaissa olisi mahdollista olla melko piilossa. Mutta no joo, asuntoauto voisi olla ok ratkaisu, joutuisihan sitä välillä katsastelemaan ja noin mutta etuna se että voisi myös liikkua paikasta toiseen ihan laillisesti. Varmaan pitäisi virittää auronkopaneelit katolle että saisi läppäriin virtaa, tai sitten vuokrata vakipaikka jostain leirintäalueelta niin sitten olisi myös suihkut ja muut mukavuudet. Että semmoista eristätymistä, pienin mukavuuksin voisi ihan hyvin kyllä eristäytyä. Saattaisi käydä myös joku pienehkö mökki jossain järven/lammen rannalla, siitähän olisi sitten myös erilaisia kuluja kuten vesi, sähkö, kiiinteistövero yms. mutta melko rauhassa varmaan saisi olla.

      -harmiseikirj-

      • Anonyymi

        Suihkussa ja saunassa voi käydä uimahalleissa tai jos tapaa kivan böönan sen kotona.


      • Sehän se on, pitäisi ne rahat kaiketi jossain tilillä olla ja ainahan joku on niiden perässä. Sukan varteen pitäisi saada jemmattua.

        Aggregaatti, puulämmitys johon yhdistetty vesisäiliö jossa tulisija lämmittää pesuvedet, aurinkopaneelit katolle, tuulimylly (vaatii hyvän paikan toimiakseen), vesi käsipumpulla tai vaikka vesijohto omasta kaivosta pumpulla, wc-alipainetekniikalla, paskavesille umpisäiliöt, ne kiinteistöverot nyt jäis kumminki maksettavaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suihkussa ja saunassa voi käydä uimahalleissa tai jos tapaa kivan böönan sen kotona.

        Jos eristäytyy saattaa olla uimahallille vähän matkaa niin viisain olisi hommata joku mhadollisuus. Kesällähän voi kyllä suihkun virittää agrekaatilla, uppopumpulla ja letkulla syrjemmässäkin jos vain on vesi vieressä. Bööniin ei voi oikein luottaa että miten pitkään katsoo suihkuttelua niin itsellä olisi hyvä olla sitä varten joku mahdollisuus.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Sehän se on, pitäisi ne rahat kaiketi jossain tilillä olla ja ainahan joku on niiden perässä. Sukan varteen pitäisi saada jemmattua.

        Aggregaatti, puulämmitys johon yhdistetty vesisäiliö jossa tulisija lämmittää pesuvedet, aurinkopaneelit katolle, tuulimylly (vaatii hyvän paikan toimiakseen), vesi käsipumpulla tai vaikka vesijohto omasta kaivosta pumpulla, wc-alipainetekniikalla, paskavesille umpisäiliöt, ne kiinteistöverot nyt jäis kumminki maksettavaksi.

        Joku tuommoinen joo, paneeleillakin aika hyvin saisi käyttösähköä. Nuo jtevedelait nykyään aika tiukat niin varmaan joku bio-wc juttu voisi olla ihan hyvä. Suihkuvedet voisi laskea surutta maahan. kiiinteistöverot varmaan olisi mutta eikähän niistä selviäisi, vaikka marjoja poimisi sen verran että myyntituloilla kattaa pakollisia kuluja. Lämmitys olisi varmaan se suurin kulu, puuta ainakin kuluisi ihan jonkin verran.


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Sehän se on, pitäisi ne rahat kaiketi jossain tilillä olla ja ainahan joku on niiden perässä. Sukan varteen pitäisi saada jemmattua.

        Aggregaatti, puulämmitys johon yhdistetty vesisäiliö jossa tulisija lämmittää pesuvedet, aurinkopaneelit katolle, tuulimylly (vaatii hyvän paikan toimiakseen), vesi käsipumpulla tai vaikka vesijohto omasta kaivosta pumpulla, wc-alipainetekniikalla, paskavesille umpisäiliöt, ne kiinteistöverot nyt jäis kumminki maksettavaksi.

        Tuossa on tuommoinen metsämökkisissi:

        https://www.youtube.com/channel/UCIMXKin1fXXCeq2UJePJEog

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Suihkussa ja saunassa voi käydä uimahalleissa tai jos tapaa kivan böönan sen kotona.

        Näää, tekisin säiliön mistä saa vettä valutettua niskaan sen verran. Retkisuihku idealla.


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Näää, tekisin säiliön mistä saa vettä valutettua niskaan sen verran. Retkisuihku idealla.

        Ja vesipaljut, amme toimii. :D


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Ja vesipaljut, amme toimii. :D

        Ibc kontista tuunaa paljun, on poistovesillekin hana. Pesuvesillä voi kastella kasvimaan.



      • Anonyymi

      • Anonyymi kirjoitti:

        Joku tuommoinen joo, paneeleillakin aika hyvin saisi käyttösähköä. Nuo jtevedelait nykyään aika tiukat niin varmaan joku bio-wc juttu voisi olla ihan hyvä. Suihkuvedet voisi laskea surutta maahan. kiiinteistöverot varmaan olisi mutta eikähän niistä selviäisi, vaikka marjoja poimisi sen verran että myyntituloilla kattaa pakollisia kuluja. Lämmitys olisi varmaan se suurin kulu, puuta ainakin kuluisi ihan jonkin verran.

        Juu, kuivakäymäläkin olis jees kyllä. Ja jos viittii, niin raksoilta saa jätepuuta kerättyä polttopuuksi. Joskus on ilmoituksiakin, että annetaan puuta poltettavaksi.

        Toki naulaista puuta kelju poltella, arina kärsii. Tulee metallia. Joskus saa halvalla puuta läjä päin ihan pölliäkin. Isommankin kuorman kun kerralla ostaa, niin aika kauan saa poltella. Kesällä sitten himmaa, kun tarkenee muutenkin ja tekee ruoat hiiligrillillä tai muuraa pihaan grillin. Aurinko lämmittää kylpyvedenkin jos täyttää pihalla ammeen vaikka vedellä. Illalla on kylpyvesi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä tuon oot jo nähnytkin, mutta tuossa Surnu-Pekan elossa on jotain sympaattista ja varmaan melko realistinen kuva siitä mitä Suomessa yhteiskunnasta erossa elo suunnilleen on:

        https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/02/01/surnu-pekka-elaa-erakkona-lapin-eramaassa

        -harmiseikirj-

        Juu, olen nähnyt. Pekka on oikeassa, kyllä noinkin pärjää, kun on tottunut. Ja pärjäs ihmiset ennenkin noin. Kyllä mä tykkäisin elää tuolleen vapaana kaikesta urbaanista hötkötyksestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos eristäytyy saattaa olla uimahallille vähän matkaa niin viisain olisi hommata joku mhadollisuus. Kesällähän voi kyllä suihkun virittää agrekaatilla, uppopumpulla ja letkulla syrjemmässäkin jos vain on vesi vieressä. Bööniin ei voi oikein luottaa että miten pitkään katsoo suihkuttelua niin itsellä olisi hyvä olla sitä varten joku mahdollisuus.

        -harmiseikirj-

        eiköhän se kesä ja miksei talvipeseytymineki ole helpointa hoitaa luonnonvesissä


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Juu, kuivakäymäläkin olis jees kyllä. Ja jos viittii, niin raksoilta saa jätepuuta kerättyä polttopuuksi. Joskus on ilmoituksiakin, että annetaan puuta poltettavaksi.

        Toki naulaista puuta kelju poltella, arina kärsii. Tulee metallia. Joskus saa halvalla puuta läjä päin ihan pölliäkin. Isommankin kuorman kun kerralla ostaa, niin aika kauan saa poltella. Kesällä sitten himmaa, kun tarkenee muutenkin ja tekee ruoat hiiligrillillä tai muuraa pihaan grillin. Aurinko lämmittää kylpyvedenkin jos täyttää pihalla ammeen vaikka vedellä. Illalla on kylpyvesi.

        No jos ihminen omistaa auton, sitä ei voi kovin yhteiskunnan ulkopuolisena pitää


      • Anonyymi kirjoitti:

        No jos ihminen omistaa auton, sitä ei voi kovin yhteiskunnan ulkopuolisena pitää

        Auton omistaminen ei vielä mitään merkkaa, mutta sen laillisesti vakuuttaminen ja ajoneuvoverojen maksaminen, katsastus sitoo yhteiskuntaan. Muttei niin merkittävästi, etteikö eristyksissä voisi olla.

        Niin ettei ole kontaktissa kehenkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa on tuommoinen metsämökkisissi:

        https://www.youtube.com/channel/UCIMXKin1fXXCeq2UJePJEog

        -harmiseikirj-

        Helppoa kuin heinänteko. Mitenhän perustus, oli vaan laudat hirsien alla. Tervaamalla vois kestääkin noin.


    • Anonyymi

      Oletko huomannut tuubista Jonna jintonin videoita? Joskus niitä tullut katseltua tunnelman vuoksi. - cu-

      • En ole, pitää kurkata.


    • Anonyymi

      Voi harrastaa myös salametsästystä jos on tehokas jousi eli pystyy kaatamaan suurriistaa äänettömästi.

      • Nojoo, mutta voisi myös ottaa muutaman munivan. :)

        Potpot.


    • Anonyymi

      Rambo 2:ssahan se ampuu ihmisä äänettömästi jousella ja sitten myöskin ampuu räjähtävillä kärjillä autoja ja suurempia kohteita.

    • Anonyymi

      Helppoa. Välttää ihmiskontakteja ja tekee vain etätöitä. Pysyy etäällä tälle palstalle kommentoinnista ja yleensä mihinkään muuhun someen. t. Sxth

      • No tää on mun ainoo some. :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        No tää on mun ainoo some. :)

        Ei minullakaan muita, paitsi työprofiiliin liittyvä. Ja sehän ei minkään sosiaalisuuden aste :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei minullakaan muita, paitsi työprofiiliin liittyvä. Ja sehän ei minkään sosiaalisuuden aste :)

        Jep. :)


    • Minä olen eristäytynyt yhteiskunnasta. Käyn kyllä töissä ja minulla on läheisiä ihmisiä elämässäni, mutta siihen se sitten jääkin. Ei ole mitään halua olla osa tätä rikkinäistä koneistoa.

      https://www.youtube.com/watch?v=gWT3TKGarJw

      • Tämä on aika tavallista nykyään. Meitä on tälläkin palstalla käsittääkseni useampikin, ketkä ei ole kiinnostuneita sosiaalisesta läyhäämisestä irl.

        Ja olla kaikessa touhotuksessa mukana, työ riittää. Muuten ne läheisimmät ja yksikseen.


    • Anonyymi

      No onhan näitä yhteiskunnasta vetäytyneitä paljonkin, nuoria miehiä esimerkiksi kaikkien järjestelmien ulkopuolella kymmeniätuhansia, eläkkeelle jäätyäkin moni saattaa elellä hyvin yksinäistä elämää sen muutamankin kymmenen vuotta. Vapaaehtoisuus nyt vähän hämärää, useinkin itselleen perustelee asioita tyyliin "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista".
      Monikin suunnittelee työelämästä vetäytymistä neli- viiskymppisenä, se tietenkin vaatii suunnitelmallisuutta, ehkä sijoittamistakin. Kohtuupalkkaista työtä ainakin. Monilla on viisikymppisenä kerättynä kaikki maallinen minkä tarvitsee, työnteon merkitys voi alkaa sumentua siinä vaiheessa.
      Nuoremmat ikäluokat perivät asuntoja, tämäkin rapauttaa protestanttista työnetiikkaa
      Muutama vuosi sitten lehdissä oli juttua naisesta, Helsingissä. Tällä olivat jääneet fysiikan opinnot kesken, vuosia tai ihan kymmeniä oli elänyt jossain lähiseudun metsässä, jokin kiviasumus, luola. En muista tarkkaan, Suomen Kuvalehdessä oli iso juttu siitä. Taisi se kuitenkin sosiaaliturvan piirissä olla. Mutta siellä siis asui vuoden ympäri. Oli nyt sitten viiskytvuotiaana tai ylikin palannut sivilisaation pariin. No rantojen ja metsien miehiähän aina on ollut, poteroissaan asuneita.

      • Aika moni syrjäytyy myös vasten tahtoaan. Nuorissa eritoten.

        Mutta minusta kaikesta syrjään vetäytymisestä ei ehkä tarvi aina huolissaankaan olla. Kun monille se on myös harkittua.

        Metsien miehet ja naiset, avot.


      • Anonyymi

      • Anonyymi kirjoitti:

        niin se oli siis tuo, kaipa tuo älyäkin vaatii, https://yle.fi/uutiset/3-7557127

        Kivilinna ei vaikuta hirmu vaikeelle rakentaa. En oo kyllä kokeillu, mutta luulen että määkin osaisin. Oon kivimuureja rakennellut, aidanteita. Vähän kun sumplis etukäteen niin. :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Kivilinna ei vaikuta hirmu vaikeelle rakentaa. En oo kyllä kokeillu, mutta luulen että määkin osaisin. Oon kivimuureja rakennellut, aidanteita. Vähän kun sumplis etukäteen niin. :)

        tai se että pysyy järjissään yleensäkkin noin erakkona, osaa pitää mielensä vireenä ja kasassa, se vaatii järkee. Noi kivet on kyllä ollu aika isoja pyörällä kuskailtaviksi, jos ei mitään kärryä ole ollut


      • Anonyymi kirjoitti:

        tai se että pysyy järjissään yleensäkkin noin erakkona, osaa pitää mielensä vireenä ja kasassa, se vaatii järkee. Noi kivet on kyllä ollu aika isoja pyörällä kuskailtaviksi, jos ei mitään kärryä ole ollut

        Juu, toisaalta en tiedä mitä järkeä se vaatii, kun viihtyy yksinään. Jos ihmisiä näkee ja kuulee edes joskus se voi riittää. Luulen, että hän näki ja kuuli, kävi ihmisten ilmoilla välillä.


    • Eipä ole tullut eristäydyttyä, kun tännekin tulee vielä nakuteltua :)

      Jos tosissaan haluaisin häippästä, niin Suomen rajojen sisällä myisin kämpän ja nykysen mökin tapaisen, hommaisin sitten tilalle jonkin mökin enemmän keskellä ei mitään. Sinällään turvallisuushakuisuus on siinä pieni ongelma, kun puhelin olisi kiva olla olemassa ja se kaipaa myös sähköä, mutta suotakoon sen verran vapautta. Nytkin on melkein viikon ollut puhelimet suljettuna kun en ole kaivannut suoraa yhteydenpitoa, saa silleenkin eristäydyttyä :)

      • Mä varmaan aggregaatin kuitenkin hommaisin ja sähköt sillä mökkyrään. :)

        Itseasiassa mun porukoilla on pistorasiat sekä että myös aggregaatin tuottamalle powerille. :)


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Mä varmaan aggregaatin kuitenkin hommaisin ja sähköt sillä mökkyrään. :)

        Itseasiassa mun porukoilla on pistorasiat sekä että myös aggregaatin tuottamalle powerille. :)

        Juupelis, aggregaatti olis hyvä idea ylipäänsä, miksei parit paneelit katolle, siinähän nekin menis kivasti samalla, sais sen vähän wirtasta millä pärjäilee. Ennenku keksii että jääkaappi olis kiva, telkku myös, no pakastin kun marjaa löytyy jne. 🤣


      • randombypasser kirjoitti:

        Juupelis, aggregaatti olis hyvä idea ylipäänsä, miksei parit paneelit katolle, siinähän nekin menis kivasti samalla, sais sen vähän wirtasta millä pärjäilee. Ennenku keksii että jääkaappi olis kiva, telkku myös, no pakastin kun marjaa löytyy jne. 🤣

        Porukoilla toimii aggregaatilla telkku, valot, jääkaappi. :)

        Lämpöä saa pikkusen aurinkopaneelilla, seinässä on läpivienti ja lämmintä puhaltaa.

        Toki jos on lääniä ja aurinkoa, kyllähän niitä paneeleja voi vetää pihapiiriin täyteen. :'D


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Porukoilla toimii aggregaatilla telkku, valot, jääkaappi. :)

        Lämpöä saa pikkusen aurinkopaneelilla, seinässä on läpivienti ja lämmintä puhaltaa.

        Toki jos on lääniä ja aurinkoa, kyllähän niitä paneeleja voi vetää pihapiiriin täyteen. :'D

        Mun isäukko on vähän pelle peloton tyyppinen tee-se-itse mies, niin pikkusen on lirahtanu sitä vikaa mullekkii, niin kaikkee pitää sumplia.


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Mun isäukko on vähän pelle peloton tyyppinen tee-se-itse mies, niin pikkusen on lirahtanu sitä vikaa mullekkii, niin kaikkee pitää sumplia.

        Oikaisen ja kuittaan molemmat tähän, laiska kun olen :)

        Aggregaatillahan saa, riippuu minkä kokosen mankelin pihaan ajaa. Paneelit on käteviä, noh, tietyn aikaa vuodesta jos ei ihmeitä tartte, muuten saa sitten latoa sen 100 neliöö paneelia äkkiseltään ja akut päälle, että jää talvekskin jotain, vähän ku marjoja poimis pakastimeen :)

        Se on hyvä jos ropellihattua ettei pelkää funtsia ja kokeilla, kokemus sitten vie aina eteenpäin ja kohta oot rakentamassa takapihalle olkiluoto 4:sta kaljatölkeistä ja appelsiineista :D


      • randombypasser kirjoitti:

        Oikaisen ja kuittaan molemmat tähän, laiska kun olen :)

        Aggregaatillahan saa, riippuu minkä kokosen mankelin pihaan ajaa. Paneelit on käteviä, noh, tietyn aikaa vuodesta jos ei ihmeitä tartte, muuten saa sitten latoa sen 100 neliöö paneelia äkkiseltään ja akut päälle, että jää talvekskin jotain, vähän ku marjoja poimis pakastimeen :)

        Se on hyvä jos ropellihattua ettei pelkää funtsia ja kokeilla, kokemus sitten vie aina eteenpäin ja kohta oot rakentamassa takapihalle olkiluoto 4:sta kaljatölkeistä ja appelsiineista :D

        Hehhee, nyt pääs kunnon hörönauru tuosta loppukaneetista. Hittolainen sun näppärää päätäs. :D

        Pakastin? Vähän nesteytettyä typpeä ja hiilidioksidia. :'D


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Hehhee, nyt pääs kunnon hörönauru tuosta loppukaneetista. Hittolainen sun näppärää päätäs. :D

        Pakastin? Vähän nesteytettyä typpeä ja hiilidioksidia. :'D

        "Hittolainen sun näppärää päätäs. :D"

        Hölmö mikä hölmö, vaan kuulemma meillä on hauskempaa :D


      • randombypasser kirjoitti:

        "Hittolainen sun näppärää päätäs. :D"

        Hölmö mikä hölmö, vaan kuulemma meillä on hauskempaa :D

        Eiku hauska ja välkky. Tykkään sun tyylistä. Huikee tyyppi. :)


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Eiku hauska ja välkky. Tykkään sun tyylistä. Huikee tyyppi. :)

        No kiitosta, olet itekin hauska ja nokkela, selvästi oot perinyt ja/tai oppinut propellihatun vikaa, se on penteleen hieno ominaisuus ihmisessä :)


      • randombypasser kirjoitti:

        No kiitosta, olet itekin hauska ja nokkela, selvästi oot perinyt ja/tai oppinut propellihatun vikaa, se on penteleen hieno ominaisuus ihmisessä :)

        Kiitti, pikkusen aina kiinnostaa tietää miten joku juttu rakentuu tai toimii. Miten soveltaa.

        Olis vaan nuorena jaksanut enemmän vielä perehtyä, niin tietäs vielä enemmän. :)


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Kiitti, pikkusen aina kiinnostaa tietää miten joku juttu rakentuu tai toimii. Miten soveltaa.

        Olis vaan nuorena jaksanut enemmän vielä perehtyä, niin tietäs vielä enemmän. :)

        Toi soveltaminen on itelläkin lähellä sydäntä ja oikeastaan iso osa nykyistä työtä, tosin sillä erolla, että yksityiskohdilla ei ole väliä, kunhan tiedän millä komponentilla saan jonkin ongelman ratkaistua. Mm. koneista en ymmärrä enempää mikä niiden funktio on karkeasti ottaen ja se riittää, samoin moni muu tekninen asia. Tai sitten tiedän kuka tietää ja niillä eväin saadaan kulloinenkin ongelma ratkaistua tai ainakin sen ratkaisu etenemään. Mutta pitkälti erilaisen tiedon ja kokemuksen hiljaista keräämistä ja sitten lopuksi sovelletaan, kun tarve tulee. Outo työn kuva oikeastaan, mutta ei paskempi homma, sanoisin :)


      • randombypasser kirjoitti:

        Toi soveltaminen on itelläkin lähellä sydäntä ja oikeastaan iso osa nykyistä työtä, tosin sillä erolla, että yksityiskohdilla ei ole väliä, kunhan tiedän millä komponentilla saan jonkin ongelman ratkaistua. Mm. koneista en ymmärrä enempää mikä niiden funktio on karkeasti ottaen ja se riittää, samoin moni muu tekninen asia. Tai sitten tiedän kuka tietää ja niillä eväin saadaan kulloinenkin ongelma ratkaistua tai ainakin sen ratkaisu etenemään. Mutta pitkälti erilaisen tiedon ja kokemuksen hiljaista keräämistä ja sitten lopuksi sovelletaan, kun tarve tulee. Outo työn kuva oikeastaan, mutta ei paskempi homma, sanoisin :)

        Se on hyvä taito, soveltamisen taito. Monessa hommassa nimittäin. Sen tarvekin tulee niin äkisti yleensä, että jos ei ole soveltamisen taitoa on herkästi pulassa.

        Ja varsinkin jos ollaan tilanteessa ettei apuja ole ulottuvilla.

        Vieläkö oot samoissa töissä? :)


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Se on hyvä taito, soveltamisen taito. Monessa hommassa nimittäin. Sen tarvekin tulee niin äkisti yleensä, että jos ei ole soveltamisen taitoa on herkästi pulassa.

        Ja varsinkin jos ollaan tilanteessa ettei apuja ole ulottuvilla.

        Vieläkö oot samoissa töissä? :)

        10 vuotta tulee täyteen, tosin ihan eri hommana tämän aloitin, mutta pieni firma jättää tilaa... Soveltamiselle, ja minä poikahan sovellan :)

        Nyt on aika eri kuviot oman työn osalta ja firman hiljalleen kasvettua nyt muut osaa ne yksityiskohdat, minä soveltelen niiden väleillä ratkaisuja asiakkaille, jos meillä ratkaisuja onkaan. Jos ei ole, niin yleensä tiedän pari kolme tahoa joilla luultavasti on ja sitten tarjoan yhteystietoja.

        Kai mun työn kuva nykyään on joku "johtava soveltaja", parempaakaan en keksi, täytynee tilailla uudet käyntikortit :D


      • randombypasser kirjoitti:

        10 vuotta tulee täyteen, tosin ihan eri hommana tämän aloitin, mutta pieni firma jättää tilaa... Soveltamiselle, ja minä poikahan sovellan :)

        Nyt on aika eri kuviot oman työn osalta ja firman hiljalleen kasvettua nyt muut osaa ne yksityiskohdat, minä soveltelen niiden väleillä ratkaisuja asiakkaille, jos meillä ratkaisuja onkaan. Jos ei ole, niin yleensä tiedän pari kolme tahoa joilla luultavasti on ja sitten tarjoan yhteystietoja.

        Kai mun työn kuva nykyään on joku "johtava soveltaja", parempaakaan en keksi, täytynee tilailla uudet käyntikortit :D

        Heh, kivan rento jobi. ;]

        No ei vaan, se hienoa jos työssä on mahdollisuus kokeilla kykyjäänkin ja tykkää työstään. Silloin siitä ei sellasta rutiininomaista "paskapuurtamista", mikä näivettää inspikset.


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Heh, kivan rento jobi. ;]

        No ei vaan, se hienoa jos työssä on mahdollisuus kokeilla kykyjäänkin ja tykkää työstään. Silloin siitä ei sellasta rutiininomaista "paskapuurtamista", mikä näivettää inspikset.

        *tule sana jäikin välistä, joku päivä vielä opin kirjoittamaan, joku kaunis päivä vielä. :)


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        *tule sana jäikin välistä, joku päivä vielä opin kirjoittamaan, joku kaunis päivä vielä. :)

        Hyvin ymmärtää muutenkin, ole niin pilkun tarkkaa :)
        On tässäkin ne puurtamisensa, tarpeettomia toistoja toistojen perään ja huonosti kuulevia/lukevia/ymmärtäviä ihmisiä, pitää vaan jaksaa vääntää sitä rautalankaa ja olla odottamatta fiksuja ratkaisuja, välttämättä edes vastauksia, kaikilla on omat ristinsä.
        Tosin työn muoto on nykyisin jo enemmän se, että odotetaan pitävän huolta tietyistä asioista ilman sopimista, niin joutuu painottamaan niitä asioita kunnes saa mustaa valkoisella että ei tehdä nyt sitä fiksua ratkaisua tai mitään. Sitten voi hengittää, vaikkei välttämättä hymyillä. No hymyilen silti :D


      • randombypasser kirjoitti:

        Hyvin ymmärtää muutenkin, ole niin pilkun tarkkaa :)
        On tässäkin ne puurtamisensa, tarpeettomia toistoja toistojen perään ja huonosti kuulevia/lukevia/ymmärtäviä ihmisiä, pitää vaan jaksaa vääntää sitä rautalankaa ja olla odottamatta fiksuja ratkaisuja, välttämättä edes vastauksia, kaikilla on omat ristinsä.
        Tosin työn muoto on nykyisin jo enemmän se, että odotetaan pitävän huolta tietyistä asioista ilman sopimista, niin joutuu painottamaan niitä asioita kunnes saa mustaa valkoisella että ei tehdä nyt sitä fiksua ratkaisua tai mitään. Sitten voi hengittää, vaikkei välttämättä hymyillä. No hymyilen silti :D

        Nojoo kuulostaa sille, että sullakin on oltava pitkäjänteisyyttä työssä mukana, mikäli oikein tulkitsen työnkuvaa?

        No sä oitkin hymypoika. :D

        Ja se on kiva juttu. En keljuillakseni sano. Sen hymyn aistii teksteistäskin.


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Nojoo kuulostaa sille, että sullakin on oltava pitkäjänteisyyttä työssä mukana, mikäli oikein tulkitsen työnkuvaa?

        No sä oitkin hymypoika. :D

        Ja se on kiva juttu. En keljuillakseni sano. Sen hymyn aistii teksteistäskin.

        Jaa'a, joo'o, kai sitä pitkäjänteisyyttä tarttee kaikissa duuneissa, oikeastaan vähän kaikessa, riittä kun sen hahmottaa ja osaa asennoitua oikein, asennoitua siihen että just nyt voi tulla pettymys, mutta huomenna on uusi päivä.

        Hymypojalla on ollu hymy aika tiukassa viimeiset pari kolme kuukautta, sen verran kovaa settiä on vedettyä ja piiskaakin tulee aikanaan, mutta se on sen ajan murhe. Nyt on aika levätä ja miettiä miten jatkossa pidetään soitto paremmin nuoteissa ettei ala pipo kiristämään kun orkesteri leviää käsiin.

        Mutta hymyillä jaksan, vaikka valjumminkin ;)


      • randombypasser kirjoitti:

        Jaa'a, joo'o, kai sitä pitkäjänteisyyttä tarttee kaikissa duuneissa, oikeastaan vähän kaikessa, riittä kun sen hahmottaa ja osaa asennoitua oikein, asennoitua siihen että just nyt voi tulla pettymys, mutta huomenna on uusi päivä.

        Hymypojalla on ollu hymy aika tiukassa viimeiset pari kolme kuukautta, sen verran kovaa settiä on vedettyä ja piiskaakin tulee aikanaan, mutta se on sen ajan murhe. Nyt on aika levätä ja miettiä miten jatkossa pidetään soitto paremmin nuoteissa ettei ala pipo kiristämään kun orkesteri leviää käsiin.

        Mutta hymyillä jaksan, vaikka valjumminkin ;)

        No nyt sitten relax ja isompi pipo. :)

        Se on kiva "kuulla", älä hukkaa hymyä.

        Tää nukahtaa kohta istuen, niin pitää mönkii nukkumaan, kiva kun sääkin välillä tänne poikkeet. Mukava törmätä. Hyvät yöt. :)


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        No nyt sitten relax ja isompi pipo. :)

        Se on kiva "kuulla", älä hukkaa hymyä.

        Tää nukahtaa kohta istuen, niin pitää mönkii nukkumaan, kiva kun sääkin välillä tänne poikkeet. Mukava törmätä. Hyvät yöt. :)

        Pipo saa pysyy, tarttee vaan oppii pitää se pallero sen sisällä rajoissaan :)

        Nukkumatti on täälläkin jo polvella pitämässä, illan viimeset rätinät pyörii "naapurien kauhussa":
        https://www.youtube.com/watch?v=XfQzll6ggCw

        Ja nyt menoks, orkka lopetti, öitä!


    • Anonyymi

      Lämmitys kannattaa tehdä maallämmöllä, ilmaista, muutaman sadan metrin syvyinen reikä vain maahan, tulee ilmaista lämpöä maapallon sisältä :)

      Isäntä laittoi meillä sellaisen... kun ne poraa maahan noita syviä reikiä, kalustona on sellainen öljynporauskalustoa muistuttava laitteisto poraputkineen.

      • Toki, joo olen nähnyt vermeet. Mutta missä on sitten sijainti, onnistuuko missä vaan?


      • "Milloin maalämpö kannattaa?
        Yhdestä porakaivosta saadaan maalämpöä arviolta 250 neliömetrin talon lämmitykseen, riippuen rakennuksen energiatehokkuudesta. Maalämpö on kannattava lämmitysmuoto yli 100 neliömetrin taloissa. Liian pieneen taloon maalämpöpumppua ei kannata asentaa, sillä maaperästä kerättävää lämpöä menee silloin turhan paljon hukkaan."

        Lähde:https://www.lvi-eilola.fi/maalampo/

        Ehkäpä mummonmökkiin eräkorvessa kalliolla kukkulalla se puulämmitys on ok. Mutta urbaanissa ympäristössä tuo lyö leiville.


    • Anonyymi

      Perfektionismi on varmaan tässäkin asiassa pahin vihollinen. Jos haluaa eristäytyä täysin niin se taitaa käydä mahdottomaksi. Kohtuullinen eristäytyminen on jo hyvinkin mahdollista kun vaan hankkii elantonsa ja maksaa veronsa.

      • Kohtuullista lähinnä itse mietin, mutta en tyrmää tuota täysinkään eristäytymistä. Toisaalta täytyy muistaa sitten ne mahdolliset ongelmatkin siinä. Mitä voi eteen tulla, sairastuminen vaikkapa.

        Jääkö niille sijoilleen kuolemaan vai hakeeko apua yhteiskunnalta?


    • Tunnistan itsessäni tarpeen eristäytyä, mutta jos sitä lähemmin tutkii, huomaan sen olevan vain kyllästymistä arkeen ja tuttuihin.
      Elämässä pitäisi olla uusia ihmisiä ja uusia virikkeitä.

      • No tuokin on kyllä totta, kyllästyminen aiheuttaa helposti myös halua eristäytyä. Vanhat kuviot, ihmiset yms. Kyllä, hyvä pointti.


    • Anonyymi

      En ole eristäytynyt, enkä varsinaisesti tahdokaan mitenkään kokonaisvaltaisesti. Tällä hetkellä kuitenkin olen täysin tympääntynyt työelämään, tai oikeastaan työttömään elämään, jossa olen hyvin, nopeasti ja intohimolla tehtyjen korkeakouluopintojen jälkeen joutunut lähinnä vinkumaan muilta hommia ja lähinnä turhaan. Aika monta vuotta jo. Muuten elämässä ei ole valittamista, mutta tahtoisin työskennellä enemmän ja saada siitä rahaakin. Nyt köyhiksenäkin elän kyllä täyttä elämää, jossa riittää innostusta, tekemistä, uteliaisuutta ja henkistä jänskää.

      Nyt aloitin uudet opinnot, joiden kautta voisi onnistua aikalailla muista riippumaton ja omaehtoinen ammatinharjoittaminen. Toivotaan parasta. En ole onneksi muodostanut elämääni liiaksi vastuita tai riippuvuuksia (kuten jälkikasvu tai mittava velka) , vaan tilanne on aika avoin ja sinänsä vapaa. Mahdollisuudet ovat auki.

      Olen kyllä kaipaillut elämää, jossa en ole liian riippuvainen ja tilivelvollinen muille. En tahdo eristäytyä täysin, tai tehdä suurta irtiottoa, vaan muodostaa arjestani sellaisen, jossa voin päättää elämästäni ja elämäntavastani pääosin itse. Etten joudu viettämään kymmeniä vuosia maksaen jotain velkaa tai ollen sidottu johonkin muuhun vastuuseen, joka määrää mitä saan tai en saa tehdä. Toisin sanoen haluan pitää arkeni sellaisena, etten ala tuntea halua eristäytyä. Nyt olin alkanut sitä tuntea, siksi katsoin, että on muutoksen aika.

      No, nyt käännyin risteyksestä uuteen suuntaan. Katsotaan löytyykö täältä jotain, mikä edelliseltä tieltä jäi löytymättä.

      • Ei tuokaan hullummalta kuulosta. Itse taas en ole työorientoitunut, teen sen verran että pärjään. Kun palkkatyöstä puhutaan. Työ ei ole eikä edusta mulle mitään kunniaa tms.

        Mutta ymmärrän monelle sen olevan lähes kaikki. Ja ok. En pärrää.

        Muuten olen kyllä reipas ja teen monenlaisia asioita, jouten olo ei silleen sovi, mutta sekin taito on pitänyt työnarkomaanina opetella. Olla vaan jouten hermostumatta tekemättömistä töistä.

        Lapsia mulla on, velkaa ei penniäkään. Hyvä näin.


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Ei tuokaan hullummalta kuulosta. Itse taas en ole työorientoitunut, teen sen verran että pärjään. Kun palkkatyöstä puhutaan. Työ ei ole eikä edusta mulle mitään kunniaa tms.

        Mutta ymmärrän monelle sen olevan lähes kaikki. Ja ok. En pärrää.

        Muuten olen kyllä reipas ja teen monenlaisia asioita, jouten olo ei silleen sovi, mutta sekin taito on pitänyt työnarkomaanina opetella. Olla vaan jouten hermostumatta tekemättömistä töistä.

        Lapsia mulla on, velkaa ei penniäkään. Hyvä näin.

        En ole itsekään varsinaisesti työorientoitunut. Työ edustaa minulle aihetta, josta olen syvästi kiinnostunut. Ei kiinnosta tehdä jotain, joka tuntuu tarpeettomalta ja omien arvojen vastaiselta. Olen nyt tehnyt hommaa omalla alalla (museoala), mutta asiakaspalvelun puolella, joka ei sovi minulle. Ja niitäkin hommia on ollut viime aikoina sen verran vähän, että kuukausitulot jääneet kokonaisuudessaan 600-1000€ tuntumiin. Kyllä silläkin elää ja yllättävän paljon harrastaakin. Vaan montaa asiaa on kyllä joutunut rajoittamaankin.

        Työttömyyshän nostaa helposti työn suhteettoman suureen rooliin elämässä. Ainakin itselleni siitä on tullut raskas mörkö. En pidä siitä tilanteesta, koska työ ei ole minulle kaikki kaikessa - tai ei ainakaan pitäisi olla. Olen alkanut ottaa hylätyt työhakemukset vähän liian henkilökohtaisesti. Siitäpä se eristäytymisen halu on nyt kummunnutkin. Ei kiinnostaisi enää laitella apurahahakemuksia, työhakemuksia ja ehdotuksia erinäisistä hankkeista ja sitten odotella kieltävää vastausta. Vuodesta toiseen. Haluan keskittyä tekemään hommia joista pidän, nyt olen lähinnä joutunut yrittämään vakuutella että olen kykeneväinen niitä tekemään. Pidemmän päälle alkaa nakertaa itsevarmuutta aika lailla. Toisin sanoen työelämä on ollut minulle selvästi keveämpää silloin kun töitä on ollut joka päivä ja niistä on saanut palkkaa.

        Ala. jota lähdin opiskelemaan. saattaa johtaa yrittäjyyteen. Alalla on tietyissä tehtävissä enemmän työtä kuin tekijöitä, niitä on mahdollista tehdä pienillä kuluilla ja tilantarve on pienehkö. Kyse on museoalaa läheltä liippaavasta käsityöalasta. Saan järjestettyä ihan ok työtilat mökille eikä tarvittaviin työkaluihin uppoa mahdottomasti rahaa. Alkuun pääsee muutaman kympin käsityövehkeillä, mutta edetessä voi hankkia tonnilla parilla koneita. Toisin sanoen kustannukset saa pidettyä varsin maltillisina. Korvaus hommista ei ole järin suuri, mutta kyllä niillä elättää itsensä selvästi paremmin kuin esim. työttömyydellä.

        Haasteensa on yrittäjyydessäkin, mutta tällä hetkellä siihen liittyvä riippumattomuus tuntuu todella houkuttelevalta. Ja kun vähällä on tottunut tulemaan toimeen, niin mikäs siinä sitten. Siinä olisi sopivasti eristäytyneisyyttä eli mahdollisuus järjestää työolonsa ja kokemuksen karttuessa myös työnkuvansa oman mielen mukaiseksi. Eikä tarvitsisi kokoustaa, raportoida, istua suunnittelupöydässä jne. Ja saisi työn asettumaan oikeaan mittasuhteeseen elämässään.

        Toisin sanoen haaveilen asettumisesta syrjään. En halua eristäytyä, vaan astua vähän sivuun ja järjestellä siihen itselleni sopivan paikan. Katsella sieltä ja tuumiskella maailman menoa, puuhastella ja työskennellä, ehkä joskus astua takaisinkin. Pidän ihmisistä, mutta en haluaisi, että nykyisyyteni ja tulevaisuuteni on näin vahvasti heidän päätöstensä armoilla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En ole itsekään varsinaisesti työorientoitunut. Työ edustaa minulle aihetta, josta olen syvästi kiinnostunut. Ei kiinnosta tehdä jotain, joka tuntuu tarpeettomalta ja omien arvojen vastaiselta. Olen nyt tehnyt hommaa omalla alalla (museoala), mutta asiakaspalvelun puolella, joka ei sovi minulle. Ja niitäkin hommia on ollut viime aikoina sen verran vähän, että kuukausitulot jääneet kokonaisuudessaan 600-1000€ tuntumiin. Kyllä silläkin elää ja yllättävän paljon harrastaakin. Vaan montaa asiaa on kyllä joutunut rajoittamaankin.

        Työttömyyshän nostaa helposti työn suhteettoman suureen rooliin elämässä. Ainakin itselleni siitä on tullut raskas mörkö. En pidä siitä tilanteesta, koska työ ei ole minulle kaikki kaikessa - tai ei ainakaan pitäisi olla. Olen alkanut ottaa hylätyt työhakemukset vähän liian henkilökohtaisesti. Siitäpä se eristäytymisen halu on nyt kummunnutkin. Ei kiinnostaisi enää laitella apurahahakemuksia, työhakemuksia ja ehdotuksia erinäisistä hankkeista ja sitten odotella kieltävää vastausta. Vuodesta toiseen. Haluan keskittyä tekemään hommia joista pidän, nyt olen lähinnä joutunut yrittämään vakuutella että olen kykeneväinen niitä tekemään. Pidemmän päälle alkaa nakertaa itsevarmuutta aika lailla. Toisin sanoen työelämä on ollut minulle selvästi keveämpää silloin kun töitä on ollut joka päivä ja niistä on saanut palkkaa.

        Ala. jota lähdin opiskelemaan. saattaa johtaa yrittäjyyteen. Alalla on tietyissä tehtävissä enemmän työtä kuin tekijöitä, niitä on mahdollista tehdä pienillä kuluilla ja tilantarve on pienehkö. Kyse on museoalaa läheltä liippaavasta käsityöalasta. Saan järjestettyä ihan ok työtilat mökille eikä tarvittaviin työkaluihin uppoa mahdottomasti rahaa. Alkuun pääsee muutaman kympin käsityövehkeillä, mutta edetessä voi hankkia tonnilla parilla koneita. Toisin sanoen kustannukset saa pidettyä varsin maltillisina. Korvaus hommista ei ole järin suuri, mutta kyllä niillä elättää itsensä selvästi paremmin kuin esim. työttömyydellä.

        Haasteensa on yrittäjyydessäkin, mutta tällä hetkellä siihen liittyvä riippumattomuus tuntuu todella houkuttelevalta. Ja kun vähällä on tottunut tulemaan toimeen, niin mikäs siinä sitten. Siinä olisi sopivasti eristäytyneisyyttä eli mahdollisuus järjestää työolonsa ja kokemuksen karttuessa myös työnkuvansa oman mielen mukaiseksi. Eikä tarvitsisi kokoustaa, raportoida, istua suunnittelupöydässä jne. Ja saisi työn asettumaan oikeaan mittasuhteeseen elämässään.

        Toisin sanoen haaveilen asettumisesta syrjään. En halua eristäytyä, vaan astua vähän sivuun ja järjestellä siihen itselleni sopivan paikan. Katsella sieltä ja tuumiskella maailman menoa, puuhastella ja työskennellä, ehkä joskus astua takaisinkin. Pidän ihmisistä, mutta en haluaisi, että nykyisyyteni ja tulevaisuuteni on näin vahvasti heidän päätöstensä armoilla.

        Kuulostaa, että sulla on suunnitelma, joka odottaa vain totetusta? :)


    • Anonyymi

      Ashuntovaunu elämä on elämää tykkään mutta ehkä aloittajalle rinkka ja teltta ja ehkä polkupyörä jolla liikkua ja nukkuu teltassa laavuilla aitoissa ladoissa riippumatossa ja peseytyy ojissa joissa järvissä meressä talvella avannossa ja lumihangessa ehkä sulattaa lumesta pesuvettä eli hyvä makuupussi ja makuu alusta ja trangia rwtkikeitin ja ruokailuvälineet ja vaihtovaatetta että pärjää kesät syksyt talvet ja keväät tai vankila eristysselli 15v eristysselliä niin saa olla yksin luulisin ainakin

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Olen jo nyt vain välttämättömän minimin tekemisissä ns. yhteiskunnan kanssa.

      Elämäni paras päätös oli olla lähtemättä uraputkeen.

      Haluaisin muuttaa maalle, mutta ehkä ensi keväänä tai vuoden päästä se on mahdollista. Paljon kasveja, puutarha, omavaraisuusaste korkea jne. Nettiä ja sähköä tartten kuitenkin.

      • Hieno idea. :)

        Kannatan.


    • Anonyymi

      Ei kukaan eristäydy yhteiskunnasta, eikä ihmistä eristetä. Ei kukaan syrjäydy, ihminen syrjäytetään ja suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle, irrationaalisesti, kuten kaikki ihmisen "sosiaalinen" toiminta on taikauskoa ja noitavainoja.

      • Kyllä oma aktiivisuuskin merkkaa, yhteiskunnassa on tietyt normit ja kaikki ei vain osaa niitä noudattaa ja niiden mukaan elää.


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Kyllä oma aktiivisuuskin merkkaa, yhteiskunnassa on tietyt normit ja kaikki ei vain osaa niitä noudattaa ja niiden mukaan elää.

        Yhteiskunnassa on normit, joita kaikki eivät noudata, ja se merkitsee myös ihmisen yhteiskunnasta syrjäyttäviä ihmisoikeusrikoksia, jotka eivät koskaan päädy oikeusjärjestelmän käsiteltäviksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Yhteiskunnassa on normit, joita kaikki eivät noudata, ja se merkitsee myös ihmisen yhteiskunnasta syrjäyttäviä ihmisoikeusrikoksia, jotka eivät koskaan päädy oikeusjärjestelmän käsiteltäviksi.

        Jep sitäkin.


    • Anonyymi

      Suunnitelmia on, mutta en sanoisi sitä eristäytymiseksi vaan vapautumiseksi. Paikkakin siihen on jo olemassa. Lähinnä ajatus olisi päästä irti rahataloudesta ja palkkatyöstä.

      Mukavuudenhaluisena en kuitenkaan haluaisi elää ilman sähköä. Ilmaisen sähkön ympärivuotinen toteuttaminen irti valtakunnan verkosta on suurin haaste ja vaatii jonkin verran pääomaa / työtä. Dieselagregaatti ei voi olla ratkaisu. Joutuu ostamaan dieseliä/on siitä ja yhteiskunnan toimitusvarmuudesta riippuvainen. Samoin paneelisähköä saa Suomessa käytännössä vain kesäkaudella.

      • Tuuli tai vesivoimala? :D

        Onhan se sähkö haaste. Mutta jos pakko on, niin ilmankin sähköä pärjää. Käy lataamassa jossain välillä läppärin tai kännykän, jos sellaisia kaipaa.

        Tuo työstä irroittautuminen on monen unelma, mikä kertoo siitä ettei työ ole motivoivaa. Ihminen antaa ison siivun elämästään työlle, sääli.


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Tuuli tai vesivoimala? :D

        Onhan se sähkö haaste. Mutta jos pakko on, niin ilmankin sähköä pärjää. Käy lataamassa jossain välillä läppärin tai kännykän, jos sellaisia kaipaa.

        Tuo työstä irroittautuminen on monen unelma, mikä kertoo siitä ettei työ ole motivoivaa. Ihminen antaa ison siivun elämästään työlle, sääli.

        Itse asiassa minulla on jo alustavia suunnitelmia pienoisvesivoimalan rakentamiseksi siihen paikkaan. Nyt syyslomalla meinasin kartoittaa minkälaisen putouskorkeuden paikka tarjoaa.


    • Anonyymi

      Sillä voidaan tarkoittaa montaa asiaa.

      Joku nyhvää yhteiskunnan rakennuttama saa yksiössä yksinään päivästä toiseen, kuljetuspalvelu tuo kela-tuilla ostetut ruuat ovelle. Terveydenhoitopalvelut kelpaa, kun päässä viiraa tai selkään sattuu.

      Ehkä lähempänä eristystä olis omavaraistaloudessa elävä yksilö, joka ei käytä yhteiskunnan tarjoamia palveluja.

      Toisaalta sekin on mahdollista vain yhteiskunnan toimivuuden vuoksi. Samat oikeudet säilyvät. Kukaan ei esimerkiksi kaappaa orjaksi ilman seuraamuksia, tai ainakin yhteiskunta yrittää estää tuollaiset sovittujen normien rikkomiset.

      Mielenkiintoinen aihe.

      Jos hankkisin kamiinalla lämpiävän talviasuttavan mökin ja maata josta saa lämmitys- ja rakennuspuut sekä ruuan, tarvitsisin siihen alkupääoman. Mulle kelpaisi eläke, muut kelatuet ja ilmainen terveyden- ja sairaanhoito. Ei se ihan yhteiskunnasta eristäytymistä olis, kuitenkin jotain veroa siitä maa-alastakin täytyisi maksaa.

      Ehkä se eristäytyminen onkin enemmän korvien välissä? Jonkinlaisen mielenrauhan etsimistä, liian informaatiosaasteen sulkemista ulkopuolelle? Se voi onnistua ilman fyysistäkin eristäytymistä.

      xLiner

      • Joo, cityerakkona voin sanoa, että kyllä se eristäytyminen onnistuu näinkin. Asuu ihmisiä ympärillä, muttei hengaile niiden ihmisten kanssa, toki moikkaa kun näkee.

        Kyllä se korvienvälissä vahvasti on.

        Mä olen suunnitellut vanhempien kotipaikkaa, että jos se suinkin mulle jää, niin taidan hivuttautua sinne sitten asumaan ja elämään. Maalle, peltojen ja metsien keskelle. Kaipaan sinne keskelle luontoa ja rauhaa.

        Puoliso ei kuulemma sinne lähde, mutta hän voi jäädä tänne omaan linnoitukseensa.

        Voihan sitä käydä puolin ja toisin kylässä. :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Joo, cityerakkona voin sanoa, että kyllä se eristäytyminen onnistuu näinkin. Asuu ihmisiä ympärillä, muttei hengaile niiden ihmisten kanssa, toki moikkaa kun näkee.

        Kyllä se korvienvälissä vahvasti on.

        Mä olen suunnitellut vanhempien kotipaikkaa, että jos se suinkin mulle jää, niin taidan hivuttautua sinne sitten asumaan ja elämään. Maalle, peltojen ja metsien keskelle. Kaipaan sinne keskelle luontoa ja rauhaa.

        Puoliso ei kuulemma sinne lähde, mutta hän voi jäädä tänne omaan linnoitukseensa.

        Voihan sitä käydä puolin ja toisin kylässä. :)

        Juu, vaikkapa noin ettei osallistu asuinalueen piiripienipyörii -maailmankuvaan. Se voi olla aika myrkyllinen.

        Olen erakko luonteinen, ei ole sellaista yhteisöön kuulumisen painetta. Tulee paha olo jo pelkästään seuraamalla ihmisiä, jotka tekevät vaikka mitä tullakseen jonkun porukan tai henkilön hyväksymäksi.

        xLiner


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Joo, cityerakkona voin sanoa, että kyllä se eristäytyminen onnistuu näinkin. Asuu ihmisiä ympärillä, muttei hengaile niiden ihmisten kanssa, toki moikkaa kun näkee.

        Kyllä se korvienvälissä vahvasti on.

        Mä olen suunnitellut vanhempien kotipaikkaa, että jos se suinkin mulle jää, niin taidan hivuttautua sinne sitten asumaan ja elämään. Maalle, peltojen ja metsien keskelle. Kaipaan sinne keskelle luontoa ja rauhaa.

        Puoliso ei kuulemma sinne lähde, mutta hän voi jäädä tänne omaan linnoitukseensa.

        Voihan sitä käydä puolin ja toisin kylässä. :)

        Kuulostaa hyvälle tuo vanhempiesi paikka. Tykkäsin kans..

        Olen kuitenkin realisti, funtsin heti kaikki teiden auraamisista lähtien 😂 Jos asuu liian kaukana kaikesta, kulkeminen töihin voi olla hankalaa.

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa hyvälle tuo vanhempiesi paikka. Tykkäsin kans..

        Olen kuitenkin realisti, funtsin heti kaikki teiden auraamisista lähtien 😂 Jos asuu liian kaukana kaikesta, kulkeminen töihin voi olla hankalaa.

        xLiner

        Mulla oli se mun omakotitalo n. kilometrin päässä porukoilta aikoinaan ja hyvin sieltä kulki töihin. Matkaa toki tuli riippuen suunnasta, joko 20 km tai 50 km. Se edes takas eli 40-100km/päivä.

        Ja kouluunkin ajoin sieltä, että oon tottunut ajamaan matkoja. :)

        Ja mulla olis siellä traktori auroineen ja linkoineen, osaan niitä käyttää kyllä. No problem. :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Juu, vaikkapa noin ettei osallistu asuinalueen piiripienipyörii -maailmankuvaan. Se voi olla aika myrkyllinen.

        Olen erakko luonteinen, ei ole sellaista yhteisöön kuulumisen painetta. Tulee paha olo jo pelkästään seuraamalla ihmisiä, jotka tekevät vaikka mitä tullakseen jonkun porukan tai henkilön hyväksymäksi.

        xLiner

        Sama homma. Lasten kaverit, niiden vanhemmat nyt on kohdattava edes lyhykäisesti ja haluankin tietää mimmoisissa porukoissa mun lapset pyörii. Mutta noin muuten ei pienintäkään tarvetta olla osa kyläyhteisön aktiiveja.

        Näinpä. Hirveetä.


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Sama homma. Lasten kaverit, niiden vanhemmat nyt on kohdattava edes lyhykäisesti ja haluankin tietää mimmoisissa porukoissa mun lapset pyörii. Mutta noin muuten ei pienintäkään tarvetta olla osa kyläyhteisön aktiiveja.

        Näinpä. Hirveetä.

        Joskus tulee sellainen olo, että haluaisin/haluan osallistua vaikka taloyhtiön pikkujouluihin tai muihin asioihin tai vaikka esim. vuokrafirman retkelle yms. mutta sitten toisena hetkenä taas haluan olla yksinäni ja puuhastella omia juttuja, kuunnella musiikkia, lukea, askarrella, mennä metsään, kahvilaan jne.

        Ei mulla ole koko ajan tarvetta olla osallinen vaikkapa sen taloyhtiön, jossa milläkin hetkellä asun yhteisiä juttuja (kuten vaikka nuo pikkujoulut tai vaikka pihatalkoot tai taloyhtiön hallitus) tai muita porukalla tehtäviä asioita eikä mulla ole myöskään suurta tarvetta olla mikään yhteiskunta-aktiivi (en muutenkaan ole mikään liput liehuen ja torvet soiden -ihminen eli en kulje kadulla neonvalot välkkyen enkä halua hypätä barricadeille kuuluttamaan asioita ja protestoimaan). Menen omia polkujani sen enempää asioistani kuuluttamatta ja siinä sivussa toimitan arkipäivän askareitani ja teen muita omia juttujani.


    • Anonyymi

      Ymmärrän, millaista pohdintaa tuollaisen päätöksen takana voi olla: kaipuu "yksinkertaiseen" elämäntapaan, väsyminen tai pettyminen ihmisiin/yhteisöihin/yhteiskuntaan/tms, persoonalle tyypillinen vetäytyminen ja viihtyminen yksin ja/tai vain muutamien tärkeiden ihmissuhteiden riittäminen, yhteiskunnan vaatimukset ja nopea kehitys, joka rasittaa/väsyttää jne.

      Olen itse silti sitä mieltä, että vaikka itse kaipaan rauhaa, pidän myös siitä, että voin vaikuttaa yhteiskunnassa sellaisiin asioihin, jotka koen tärkeäksi. Jotenkin myös ajattelen, että minut, sinut ja meidät kaikki on kutsuttu vaikuttamaan asioihin siinä määrin kuin on mahdollista. Tämä tietysti nousee omasta maailmankatsomuksesta vahvasti ja arvoista ja asenteista mutta ajattelen, että ihminen on tarkoitettu elämään yhteisössä ja yhteiskunnassa aktiivisesti. Harva ihminen kykenee erakkuuteen ja jos kykenee tai sen elämäntavan valitsee, siellä on yleensä painavat syyt takana eikä ne aina ole niin positiiviset. Toki oman tilan ja rauhan tarve on kaikilla ja toisilla suurikin, vaikka olisikin aktiivinen toimija. Aktiivinen toimijuuskin voi vaihdella eri aikoina; ei sinä aina ole mahdollisuutta, aikaa, energiaa tai intressiäkään. Ei kaikista pidä tulla aktiivisia toimijoita mutta yhteys ja yhteisöllisyys on mielestäni kaikkia varten ja se on kyllä terveellistäkin niin kauan kuin ne ihmissuhteet ympärillä on rakentavia. Eri asia sitten karsia turha ja satuttava pois ympäriltä.

      • Hyvin listattu syitä tarpeelle, voin vetää ruksin useimpaan kohtaan minäkin niistä.

        Kyllä mä voin ja pystyn olemaan yksin, mutta mieluusti on edes yksi ihminen jonka kanssa edes joskus jutella. Hetken aikaa. Mulla vaikuttaa paljon taustalla paitsi persoonani myös se, että lapsuudesta alkaen olen sairastanut niin paljon etten ole edes kyennyt sellaiseen sosiaalisuuteen, mitä useimmat.

        Olen siis joutunut ja sitä myöden tottunut olemaan yksinkin silloinkin, kun olisin ollut ja kaivannut sosiaalisia suhteita. Ihmiset on loistaneet poissaolollaan. Siitä yksin olemisesta tulee normi. Yksin pärjäämisestä tulee normi.

        Vanhemmat on lähin tukiverkko ollut aina. Kun heitä ei ole, joko oma kumppani tai lapset. Sellaisia ystäviä mulla ei ole, jotka olisi niin läheisiä tai avuksi tulisi.

        Joten kyllä ainakin itse tiedän syyt eristäytymiseeni ja erossa olemisen kaipuuseen.

        Työ antaa jo liikaakin sosiaalista tohinaa, kun töissä käy. Enempään en jaksaisi venyä.


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Hyvin listattu syitä tarpeelle, voin vetää ruksin useimpaan kohtaan minäkin niistä.

        Kyllä mä voin ja pystyn olemaan yksin, mutta mieluusti on edes yksi ihminen jonka kanssa edes joskus jutella. Hetken aikaa. Mulla vaikuttaa paljon taustalla paitsi persoonani myös se, että lapsuudesta alkaen olen sairastanut niin paljon etten ole edes kyennyt sellaiseen sosiaalisuuteen, mitä useimmat.

        Olen siis joutunut ja sitä myöden tottunut olemaan yksinkin silloinkin, kun olisin ollut ja kaivannut sosiaalisia suhteita. Ihmiset on loistaneet poissaolollaan. Siitä yksin olemisesta tulee normi. Yksin pärjäämisestä tulee normi.

        Vanhemmat on lähin tukiverkko ollut aina. Kun heitä ei ole, joko oma kumppani tai lapset. Sellaisia ystäviä mulla ei ole, jotka olisi niin läheisiä tai avuksi tulisi.

        Joten kyllä ainakin itse tiedän syyt eristäytymiseeni ja erossa olemisen kaipuuseen.

        Työ antaa jo liikaakin sosiaalista tohinaa, kun töissä käy. Enempään en jaksaisi venyä.

        Joo, tuossa tuo tausta kyllä varmasti vaikuttaa. Itselläni se, kun on sosiaalinen töissä tai muualla vaatii kyllä sen, että saan "lepoa" ihmisistä vapaa-ajalla, vaikka pidän läheisten sukulaisten ja hyvien ystävien tapaamisesta ja saan niistä tapaamisista positiivisia asioita. En minäkään jaksa koko ajan olla sosiaalinen tai kuunnella koko ajan muiden asioita. Sekin voi rasittaa, jos työn lisäksi on saatavilla kaikille ja kaikkien asioille. Ei sellaista jaksa kukaan. On ihan luvallista sanoa vapaa-ajalla, ettei "jaksa ottaa vastaan" siis kuunnella aina ja olla saatavilla, kun se päiväannos tai viikkoannos tai mikä se nyt itse kullekin on, on täynnä.

        Olen itsekin ollut paljon yksin eikä minulla ole koskaan ollut sanan varsinaisessa merkityksessä parisuhteen henkistä turvaa (tai muutakaan parisuhteen turvaa). Itse viihdyn myös yksin, yksinäisyys ei ahdista. Siihen on sopeutunut ja tottunut ja oman tilan tarve on suuri. Jos olen muiden kanssa vapaa-ajalla, se seura tulee olla rakentavaa. En jaksa rasittavia ihmissuhteita tai sellaisia, joissa on minuun negatiivisia vaikutuksia. Parisuhteessa olen omaa tilaa vaativa ja toiselle sitä antava. Eletty elämä on muokannut itsestäni sellainen, että alan voimaan huonosti, jos sitä aikaa itselle ei ole tarpeeksi.


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Hyvin listattu syitä tarpeelle, voin vetää ruksin useimpaan kohtaan minäkin niistä.

        Kyllä mä voin ja pystyn olemaan yksin, mutta mieluusti on edes yksi ihminen jonka kanssa edes joskus jutella. Hetken aikaa. Mulla vaikuttaa paljon taustalla paitsi persoonani myös se, että lapsuudesta alkaen olen sairastanut niin paljon etten ole edes kyennyt sellaiseen sosiaalisuuteen, mitä useimmat.

        Olen siis joutunut ja sitä myöden tottunut olemaan yksinkin silloinkin, kun olisin ollut ja kaivannut sosiaalisia suhteita. Ihmiset on loistaneet poissaolollaan. Siitä yksin olemisesta tulee normi. Yksin pärjäämisestä tulee normi.

        Vanhemmat on lähin tukiverkko ollut aina. Kun heitä ei ole, joko oma kumppani tai lapset. Sellaisia ystäviä mulla ei ole, jotka olisi niin läheisiä tai avuksi tulisi.

        Joten kyllä ainakin itse tiedän syyt eristäytymiseeni ja erossa olemisen kaipuuseen.

        Työ antaa jo liikaakin sosiaalista tohinaa, kun töissä käy. Enempään en jaksaisi venyä.

        Mää saatan muuttua levottomaks jo muutaman tunnin päästä ja tulee halu päästä jo omien asioitten pariin ja lepäämään, jos oon vaikka ollu käymässä esim. mummon tai isän luona. Puuhastelu omassa rauhassa on mulle tärkeää ja antaa voimaa, mutta välillä on myös ihan kivaa olla ihmisten parissa, tosin ihan jatkuvasti en jaksaisi, mutta ainakin silloin tällöin se on ihan jees.

        Tänään olin "sosiaalistumassa" sukulaisten (isän siskot eli mun tädit ja isän isä eli ukki, toinen täti asuu Helsingissä ja toinen Saksassa) kanssa luonnonhelmassa. Juotiin kahvit ja syötiin eväitä. Ihan kivaa oli. Keräsin kanttarelleja, joista teen huomenna kastiketta (tulee välipäivä kaalilaatikolle).


    • Anonyymi

      Keskari pystyyn ja baanalle

    • Anonyymi

      Tämä on rauhallinen paikka missä nyt asun kaupungissa, itseäni huvittaa kun naapuri säilyttää isoa moottoripyöräänsä tuossa ikkunan alla, 1100 kuutioinen iso, aika turvallisessa paikassa siinä olla sen, ja hyvä paikkakin mainitsin hänelle.

      Aamulla kun herään ja avaan keittiön ikkunan tuuletan ja alan tekemään nalle 4-neljävilja-puuroa aamuksi, niin suuri uusi moottoripyörä möllättää ikkunan alla :D

      Omanlainen äänensä tuollaisessa :D

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. J-mies mustassa

      Tiedoxi, että jossain yks nainen kaipaa sua 😉
      Ikävä
      79
      5367
    2. Mikä sinussa on

      Että tunnen näin syvästi sinua kohtaan
      Ikävä
      82
      4331
    3. Sanna Marin ja lähestymiskielto

      No just joo. Kaikella sitä pitää saada lööppejä. Taas on joku ohimennen hipaissut pyhää Mariinia.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      378
      4273
    4. Ero 68-vuotiaana

      Minkälaisen keskustelun saan aikaiseksi, kun minä 68-vuotias nainen haluan erota 70-vuotiaasta miehestäni. Olemme kumpi
      Suhteet
      494
      3814
    5. Kivoimmat asiat elämässäsi?

      Ihastuminen? Rakastuminen? Voittaminen? Joku muu?
      Sinkut
      150
      3411
    6. Miksi sinua kiinnostaa mitä täällä lukee?

      Käyt täällä ja tiedän sen.
      Ikävä
      48
      3034
    7. Minulla heräsi huoli sinusta ajatteluni kohteesta!

      Toivottavasti sinulla on siellä jossain kaikki hyvin. Välitän sinusta edelleen vaikka olet varattu, etkä tykkää minusta.
      Tunteet
      54
      2835
    8. Rakkauteni

      Elämäni suurin sellainen joka ei enää rakasta minua
      Ikävä
      23
      2738
    9. Haluaisin niin paljon että

      Tapahtuu jotain mutta siihen mitä toivot niin en vielä pysty. Täytyy tietää enemmän. Olen myös väsynyt tähän vaikka sydä
      Ikävä
      19
      2316
    10. Pussataanko rakas keväällä

      Jos päästään kahdestaan johonkin? 🥰
      Ikävä
      52
      2211
    Aihe