...eikä osaa enää hahmottaa, mikä on tilanne. Kyseessä uusperhe, jossa isä, äiti, yhteinen vauva, äidin tyttö ja joka toinen vkonloppu äidin poika ja isän poika. Nykyinen mies ei väleissään oman exän kanssa, mutta hommat hoituu suht hyvin. Minä ok-väleissä exäni kanssa, viikonloppuvaihdot sujuvat hyvin eikä kränää ole ollut. Alkuaika eron jälkeen oli hankalaa ja exäni meinasi sekoittaa paskanjauhannalla lasten päät, mutta onneksi on siitä päässyt ohi enkä minä niitä itse enää muistele - ne ovat olleita ja menneitä. (Nykyinen mieheni ei ollut sitten eron syy)Mutta riitojen yhteydessä nykyinen mieheni ei anna menneiden asioitten olla. Häntä ottaa päähän, kun hän kokee että minun isän luona asuva poikani ei minua arvosta ja pitää isäänsä tärkeämpänä. Selostaa miten poika on kova syömään, on kova ääninen ja aiheuttaa hämminkiä täällä ollessaan. Ja on sanonutkin, että hän ei voi sietää poikaani. Kieltämättä pojalle ruoka maistuu - on 3. luokkalainen, mutta pituutta kasvaa koko ajan, nyt n. 160 cm pitkä eikä ole lihava - liikkuu kovasti. On kova puhumaan ja toimittamaan ja on vähän sellainen "johtaja". Mieheni poika on rauhallisempi eikä niin "näkyvä". Mieheni sanonutkin että hän ei vain voi sietää sitä poikaa kun se ei häntä kunnioita eikä arvosta. Poikani ei ole kertaakaan poikkisanaa hänelle sanonut eikä ole ollut ilkeä. Ja pojat keskenään tulevat toimeen tosi hyvin. Ilmeisesti näkee pojassani exäni. Miten minun pitäisi toimia? Tukkia poikani suu ja sanoa, että ruokaa ei tule kuin vähän. Ottaa päähän kun ajattelee tulevaa lapsiviikonloppua ja kesän kauhistus - koko lapsikööri koko kuukauden. Mahtaakohan poikani syödä meidät konkurssiin?? Tämäkin tarina vain yksi monen joukosta...
Uusperheen "ihanuutta"
Tuijotan liian läheltä napa...
182622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hei. Samoja piirteitä täälläkin päin nykyisessä miehessäni. Itse olen sitä mieltä että lapset siis sun ja mun ovat siinä iässä että syövät enemmän. Siis kasvuiässä. Ja toisille maistuu paremmin kuin toisille. Ei sitä oikein lasta kehtaa antaa syömättäkään olla, aattele jos heille tuliskin anorexia...ketä siitä sitten syytät? Itseäsi tietty. En kanssa ymmärrä miksi nykyinen mieheni on minun lapsiani aikaisemmasta liitosta vastaan. Juttusi kuulosti tosi tutulta. Mutta itse sanon ainakin miehelleni vastaan. Välillä oikein olan takaa, no toki ottaa itseensä, jonkin aikaa murjottaa. Kunnes se motkottaminen taas alkaa...siis mieheni puolelta. En ole itsekkään keksinyt vielä sitä lopullista ratkaisua, jos sellaista onkaan. Tässä välikädessä elelen. Mun sun ja meidän lapset.
Onko nyksälläsi ja pojallasi yhteisiä harrastuksia. Siis sellaisia, jotka poikasi on valinnut. Itse koin hyvin vaikeana sen, että minun ehdotuksiani harrastuksista ei kuunneltu pätkääkkään. Kaikki harrastukset olivat isä-1/2:ni valitsemia ja velipuoleni niistä (isäänsä jumalaidenkin) piti. Toki hyviäkin hetkiä lapsuuteen mahtuu, mutta tuo äänettömän yhtiömiehen asema on jäänyt mieleen.
Arvostuksen puute minussa oli kuulemma (omin korvin kuultu riidan pätkä) jo ennen koulua. Hankalaahan se on arvostusta rakentaa, kun sytytyslanka on niin lyhyt (molemmilla). Aikuisiällä tuo isä-1/2-poika-1/2 suhde on ollut suunnilleen normaali, mutta veli-1/2 muistaa aina välillä isäänsä häpeillen muistaa nuoruuttamme.
Viimekesänä pelailivat porukalla paljon sählyä ja olelivat ulkona. Nyt talven aikana ei ole ollut sitten mitään - ei kenenkään kanssa. Pojat leikkivät viikonloppukäynnillään keskenään eikä niitä juuri näy kuin ruokapöydässä. Mieheni puuttuu asioihin vain silloin kun on jotain saarnaamista. Miestäni ei kuulema enää huvita lähteä porukalla minnekkään kun minun poikani varastaa "shown" ja pitää häntä poikaani "mettäläisenä" kun hänellä ei ole kelvollisia vaatteita eli siis pojan ISÄ ei ole POJALLEEN hommannut vaatteita. Minulla ei ole LUPAA mennä ostamaan vaatteita ja muutenkin hän luulee ja kuvittelee, että minä pienestä äitiyspäivärahastani syydän exälleni rahaa pojan kuluihin. Naurettavaa. Itse olen menneen elämän kanssa sujut, niin nyksä sitten haluaa pahoittaa mieleni kaivamalla vanhoja asioita.
Uusperheeseeni kuuluu tyttäreni ent. liitosta kaksi yhteistä paljon nuorempaa lasta.
Meillä on myös ollut enemmän ja vähemmän hurjia vaikeuksia, nyt jo pääosin taaksejäänyttä elämää. Siksi ajattelin kertoa miten meillä päästiin pahimman yli, jos vaikka auttaisi.
Mieheni natkutti paljon tyttäreni kovaäänisyydestä ja jatkuvasta puhetulvasta. Tyttö tuntu olevan aina väärässä paikassa ja mies huomautteli sekä mulle että tytölle, miten hän ei kestä. Tyttö ahdistui ja alko viettään pääosin aikaansa omassa huoneessaan.
Silloin minä suutuin lopullisesti. Sanoin, että homma ei voi jatkua näin, koska minä en salli sitä.Joko mies alkaa käyttäytyä kuin aikuinen eli rakentavasti tai homma ei toimi. Mies tajusi kai siitä eniten kun sanoin, että hän tekee mun elämäni vaikeaksi. Sitä hän ei halunnut.
Niin että pidä puolesi ja poikasi puolia. Asia vaan on niin, että ruoassa ei pihistellä ym. lapsellisuuksia edes harkita.
Meidän prosessissa meni noin viisi vuotta. voi olla ettei teilläkään tapahdu mitään kovin pikaisesti, mutta vähitellenhän miehen on tajuttava, jos aikoo suhdetta jatkaa.
Tsemppiä!
Aivan, meillä tytär ruvennut olemaan vaan omassa huoneessaan, hiljaiseksi muuttunut, alistuvaksi. On minulla äitinä paha mieli. Tämä on sitä uusperhettä.
PITÄKÄÄ HYVÄT NAISET LASTENNE PUOLTA. hEILLE ON RIITTÄVÄN VAIKEAA JO SE, ETTÄ HUUSHOLLISSA ON VIERAS MIES TAI NAINEN, SAATI ETTÄ TÄMÄ ALKAA ESITTÄÄ INHOAAN HEITÄ KOHTAAN. KANNATTAAKOHAN MONIKAAN UUSI LIITTO LOPPUJEN LOPUKSI... PAREMPI OLIS OLLA YKSIN LASTENSA KANSSA, KUNNES KASVAVAT. VAIKKA YKSINÄISTÄHÄN SEKIN ON. MUTTA ONKO APUA LAPSELLISESTI JA ÄREÄSTI KÄYTTÄYTYVÄSTÄ UUDESTA KUMPPANISTAKAAN. LISÄRASITEHAN SE ON.
Miksi nämä nais ihmiset aina olettavat että miehen pitäisi elättää jonkun toisen kakarat? Kyllä miehellä saa oma tahtokin olla. Jos hän ei halua antaa pojallesi ruokaa niin oma on valintansa. Lähde menemään mutta älä täällä itke, jos miehesi ei halua elättää kakaraasi.
ruokaa varastoon sun pojalle SUN omilla rahoilla. Sitten kun on ruoka-aika, laitat eri ruokaa pojan eteen ja ukolle sanot-tää on sit mussun ruokaa, siihen ET koske. Jääkaappiin laputat ruoat, jotka on vain sille sun mussulle ja ukolles sanot, niihin et sitten koske, ne on mussun ruokia, leivät, maidot, leikkeleet ym. Eiköhän se sitten tajua oman naurettavuutensa. Otti koko paketin kun sut otti. Jos on noin itara mies, kuinka se edes on perhettä perustanut?
Tuon ikäinen poika kietaisee jääkaapillisen ruokaa hetkessä, kasvaa ja kuluttaa, menköön ukkos lukemaan kasvu-oppaita ja sitä mitä lapsi saa menemään ruokaa, syöhän sen omatkin muksut, vai elääkö ne isänsä pyhällä hengellä.
olen samaa mieltä uskon kanssa. Kai kaikilla pinna alkaa kiristymään jos pitää ostaa ruokaa ym. toisen lapselle. En minä ainakaan ostaisi.
Minä elin kerran suhteessa, jossa miehellä oli oma hylly jääkaapissa ja minulla omani. Hänen hyllyltä sai ottaa vain hän ja hänen lapsensa, mutta hän sai ottaa kaikilta hyllyiltä ja syödä minun ostamaa ja laittamaa ruokaa, mutta minä ja minun lapseni eivät saaneet ottaa tai syödä hänen ruokiaan. Kaupassa kävimme erikseen, kun hänen autollaan käytiin ostamassa vain hänen ruokiaan.
Tapanani oli esim. täyttää pyykinpesukone illalla seuraavaa päivää varten ja kaikkien pyykeillä. Mieheni kävi tyhjentämässä pesukoneesta muiden pyykit pois, koska hän pesi vain omaa pyykkiään, en saanut lukea hänen maksamaa lehteä jne. Eli kun perheessä lähdetään erottelemaan, että minun lapsi, sinun lapsi, minun ruokani, sinun ruokasi, sinun tuoli ja minun tuoli jne. niin farssiksihan se menee. Nyt nämä naurattaa, mutta eipä naurattanut silloin.
kannattaisi osallistua maksuihin 50/50. silloin ei tulisi sanomista. Kaikenlaisia hyväksikäyttäjiä on maailma pullollaan.
Kun mies ottaa naisen itselleen ja alkaa perustaa uus perhettä se TAKUULLA TIETÄÄ MIHIN PÄÄNSÄ PISTÄÄ.Lapsia ei voi poistaa elämästä enkä usko että kukaan rakastava vanhempi haluaakaan.Jos siis mies ottaa naisen jolla on lapsia edellisestä liitosta niin kop kop eikohän jossain vaiheessa joudu myös niitä "elättämään".
Sul ei ilmeisesti ole hajuakaan perhe elämästä. Se ei ole noin yks oikoista. Elämän tilanteet vaihtelee, ja jokainen valitsee puolisonsa kenties rakkaudesta eikä rahasta.Kannattais tietää mistä puhuu ennenkuin suunsa aukaisee.
Entä kotityöt, jaetaanko ne 50/50. Hyväksikäyttöähän sekin on, että toinen tekee kaikki kotityöt ja toinen ei mitään. Vai onko se niin, että kun sinä peset auton, minä tiskaan vai pestäänkö auto vuorovuoroin yms. Kuka maksaa kaupassa tupakit, jos vain toinen polttaa?
Entä kun miehellä on 1 lapsi ja minulla 2, miten heidän kulut jaetaan, vaikkapa vain ruokakulut, punnitsenko ateriat, että kuka on syönyt ja paljonko?
Meillä mies elättää ja ostaa ruokaa ja vaatteita ym. tavaroita mun lapsille, EIKÄ VALITA. Sanoo että tarvii ne ja pitää niiden saada. Rakensi meille jopa talon, saivat muksut omat huoneet ja itse valita sinne mitä halusivat. Enkä mäkään valita jos ostaa omalle lapselleen jotain. Ei aina voi jakaa 50/50 kuluja sun muuta, eikä parisuhteessa niin tarvi tehdäkään. Jos toista rakastaa, niin tekee sen toisen eteen kaikkensa että sil ois hyvä olla. En tienaa itse kovinkaan paljon ja mieskin on tavallinen duunari, mutta suurisydämminen sellainen.
Tahdon tähän väliin selventää, että kyseessä ei todellakaan ole minun oletus, että mies elättäisi minut ja mun muksut!!!! Mies on töissä ja itse tällä hetkellä mammalomalla, mutta silti maksan aivan saman verran kuin mieheni talon kuluja sekä elämisen menot - eikä minun luonne ole edes sellainen, että se antaisi toisen siivellä elää!! Vaikkei kyllä näitten pakollisten menojen jälkeen enää käteen jää mitään, mutta olo ainakin sellaine, ettei ole toisen armopalojen varassa. Meillä on kaikki yhteistä - tätä mieheni toitottaa enemmän, mutta olen varma siitä, että mikäli hänen poikansa söisi saman verran, niin asiasta ei edes mainittaisi. Eli tässä on ilmeisesti suurin ongelma vain se, että mun poikani olemassa olollaan tuo mieleen vain exäni.
on tyhmä!
Mekin olemme uusperheellinen. Ja minä kyllä olen tällä hetkellä ihan aidosti siipeilijä. Pitäisikö minun hävetä sitä? Potea huonoa omaatuntoa etten pysty maksamaan puolia asuntolainasta?
Olen kodinhoidontuella. Ostan ruuan meille kaikille. Itselleni, miehelle, omille ja yhteiselle tenavalle ja miehen lapsille jotka tulevat tapaamiselle. Ostanpa jopa vaatteita miehen lapsille.
Minun lapseni on "varastanut" käyttöönsä oman huoneen. Hänellä on siis oma huone!! Meidän yhteinen muksu nukkuu samassa huoneessa kuin me aikuiset, miehen lapset nukkuvat omassa, yhteisessä huoneessa, jossa kuitenkin on mm. liinavaatteet.
Ketä kohdellaan väärin? Onko taatusti tasapuolista tämä kohtelu?
Emme me laske, kuka on maksanut ja mitä. Mies maksaa enemmän, koska tienaa enemmän.
50/50 jako ei onnistu. Se on kyllä tasapuolista, joo, mutta siinähän ei ole perhe, yksikkö. Siinä on kaksi ihmistä jotka tarkasti laskee ja jakaa kulut tasan. Ja jos rahat ei riitä tässä kuussa asuntolainan lyhennykseen, voi vipata vaikka siltä omalta puolisoltaa, vai?
No, alkuperäiselle:
itse epäilet, että mihesi inhoaa poikaasi, koska tämä muistuttaa exääsi ja tuo hänelle mieleen exäsi.
Miehesi on siis mustasukkainen sinulle exästä? Siitä menneisyydestä, mitä sinulla on hänen kanssaan ollut?
Lisäksi hän häpeää omaa poikaansa (ryysyläinen) sinun poikasi rinnalla. Eriarvoisuus korostuu kun pojat ovat rinnakkain. Oma poika on kuin mettäläinen ja syrjäänvetäytyvämpi, hiljaisempi, kun taas toinen hyvin puettu ja trendikäs ja vieläpä ulospäinsuuntautunut josta ihmiset pitävät enemmän kenties?
Eihän tässä ole sinun ongelma, ei sinun poikasi eikä tyttösi ongelma, vaan tässä on selkeästi sinun miehesi ongelma!!
Ikävä vain on, että te "ulkopuoliset" kärsitte tästä, ja hän kohdistaa sen sinuun ja sinun lapsiisi.
Pystytkö puhumaan miehesi kanssa asiasta? Miten hän ottaa asian vastaan? Hänen on varmasti vaikea tunnistaa asioista ja tunteita itsessään ja siten vaikea myöntää niitä itselleen.
Eikö miehesi tiedä, että maksat elarit pojastasi ja siinä se? Jos äiti haluaa omalle lapselleen antaa ja ostaa, se sallittakoot! Mitä pahaa siinä on?! Mitä pahaa tai väärää on siinä, että äiti välittää lapsestaan?!
Toiminallaan miehesi ajaa sinut sietämättömään tilanteeseen, ja se tulehduttaa liiton. Haluaako hän erota? Jos vastaus on ei, olisi aika alkaa tehdä jotakin, ihan todella. Ja siinä nimenomaan miehelläsi olisi tärkeä rooli!!
Ja lopuksi: jos isä itsekin on sitä mieltä, että oma lapsi näyttää ryysyläiseltä, olisiko aika uudistaa lapsen vaatekaappi?? Trendivaatteet tai muotivaatteet eivät aina niin kalliita ole. Jos itse ei osaa eikä tiedä mikä on sitä muotia ja in, voisi tunnustaa tosiasian ja laittaa sinut tai pojan itsensä asialle.