Pari vuotinen kognitiivinen terapia tyylillä unohda ikävät asiat ja jatka eteepäin on nyt takana. Painajaiset vaivaa yhä lähes joka yö ja herätän perheen usein yöllisellä huudolla.
Terapeutti ehdotti hoitosuhdetta lopetellessa, että minun olisikin syytä hakeutua traumaterapiaan. Onko kenelläkään tästä traumaterapiasta kokemuksia?
Se silmäliiketerapia tms. vaan tuntuu niin älyttömältä ja en vaan enää jaksa puhua asioistani taas mahdolliselle uudelle terapeutille.
Mulle jäi tuosta kahdesta terapiavuodesta lähinnä käteen se, että elämä on ollut helvetin vaikeaa ja huonotuurista. Sitä myötä olen oppinut jo lapsesta asti väärät selvitymiskeinot. Mutta en pääse tästä ahdistuksesta ja väärästä elämän kaavasta eroon, vaikka joku kuinka hokisi, että pitää ajatella asioista toisin.
Terapeutti ehdotti hoitosuhdetta lopetellessa, että minun olisikin syytä hakeutua traumaterapiaan. Onko kenelläkään tästä traumaterapiasta kokemuksia?
Se silmäliiketerapia tms. vaan tuntuu niin älyttömältä ja en vaan enää jaksa puhua asioistani taas mahdolliselle uudelle terapeutille.
Mulle jäi tuosta kahdesta terapiavuodesta lähinnä käteen se, että elämä on ollut helvetin vaikeaa ja huonotuurista. Sitä myötä olen oppinut jo lapsesta asti väärät selvitymiskeinot. Mutta en pääse tästä ahdistuksesta ja väärästä elämän kaavasta eroon, vaikka joku kuinka hokisi, että pitää ajatella asioista toisin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No ehkä kannattaa kokeilla. Painajaiset ovat mielestäni elimistön tai mielen keino kertoa, että sillä on käsittelemättömiä asioita, jotka vaivaavat. Ja ne varmaan toistuvat tai kovenevat kunnes niiden viestiä kuunnellaan.