Huippu-urheilijatkaan eivät ole poikkeus
https://www.ksml.fi/paikalliset/2426502
https://www.ksml.fi/paikalliset/2426502
Monien ongelma
Anonyymi
1356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Alkoholi on melkein kaikkialla ja sitä käytetään melkein kaikkeen:
suruun, iloon, stressiin, unettomuuteen, rauhoittumiseen, virkistymiseen, ateriakokonaisuutta täydentämään, unilääkkeeksi…
Päihdeasiantuntijan mukaan alkoholismi ja mielenterveysongelmat liittyvät yhteen monissa tapauksissa.
Alkoholiongelmat ja mielenterveyden häiriöt liittyvät yleisesti yhteen.
Viina on viisasten juoma.
Matti Nykäsessä kiteytyy meidän suomalaisten suhtautuminen alkoholiin.
Kun Nykänen sekoili humalassa ollessaan mäkihyppyuransa huipulla,
ajattelimme, että urheilija on rentoutumisensa ansainnut.
Matti oli meidän poika. Olimme hänestä ylpeitä.
Kun Matin urheilu-ura oli ohi ja saimme lukea hänen edesottamuksistaan lööpeistä, hänestä tuli vitsi, jolle naureskeltiin. Matti ei enää ollut yksi meistä, vaan reppana yksilö.
Nyt kun Matti kuoli, uutisissa ei mainittu sanallakaan alkoholismia. Ei sitä mainita myöskään Nykäsen wikipediasivulla.
Nyt muistellaan vain urheilun huippuhetkiä ja pohditaan jopa valtiollisia hautajaisia.
Miksei Mattia autettu hänen eläessään? Miksi Matin alkoholismista vaietaan nyt?
Siksi, että alkoholismi kantaa edelleen häpeän stigmaa. Sitä ei vieläkään mielletä sairaudeksi.
ME emme halua ajatella, että kuka vain voi tulla riippuvaiseksi ja alkoholisoitua.
Jos ajattelisimme niin, olisi vaikeampaa nauttia alkoholista kepeästi. Ongelma on ulkoistettava joksikin, joka ei kosketa meitä.
”Miksi meidän muiden pitäisi kärsiä ja pilata ilomme, jos joku ei osaa käyttää sitä oikein?”
Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta on jo viitteitä siitä, että suomalaisten suhtautuminen alkoholiin ja raittiuteen on muuttumassa.
Nuoret juovat vähemmän kuin vanhempiensa sukupolvi ja he suhtautuvat positiivisemmin raittiuteen.
Vielä joskus tulee se päivä, jolloin alkoholismi ymmärretään sairaudeksi eikä itseaiheutetuksi häpeäksi, jonka edessä käännämme katseemme pois.
Kuka tahansa voi sairastua alkoholismiin.
Olen eri mieltä kanssasi.
Kommenttini Matista ei ole minun mielipiteeni vaan kooste siitä, miten suuri osa kansasta ja julkisuus/media Matti suhtautui.
Miten se meni kuka vanhoja kaivaa sitä tikulla silmään
Annetaan nyt Matin levätä rauhassa ja kunnioitetaan
hänen muistoaan.Ei päässyt meidän ikään asti mutta
kohtalo on jokaisella omansa
Ei ole tarkoitus Mattia "kaivella". Aloitus meni pieleen, se jäi vaillinnaiseksi.
Oli tarkoitus kirjoittaa julkisuudesta suhteessa alkoholinkäyttöön, alkoholiaddiktioon ja sairaus- ja paranemiskertomuksiin.
Saako niistä julkisesti puhua ja saako siitä kirjoittaa vai ei ?
Saako alkoholiongelmainen julkaista kirjan ?
Saako huumeongelmainen julkaista kirjan ? Niitä on julkaistu monta.
Missä kulkee raja mistä saa kirjoittaa ?
Mielenterveys- ja alkoholiongelmistaan kirjan kirjoittanut Samuli Edelmann sai aikaan
ihmisissä kiukkua, voimakasta paheksuntaa ja jopa raivon nousemaan.
Tuli mieleen ajatella, miksi ? Miksi jotkut ihmiset sietävät niin vähän asioita,
jotka eivät edes koske heidän omaa elämäänsä ja joista he eivät syvällisemmin mitään.
Alkoholiongelmaisen elämä on helvettiä.
"...joista he eivät syvällisemmin t i e d ä mitään" piti lopussa lukea.
Ainakaan juuri kyseisen ihmisen henkilökohtaisesta elämästä.
Ihmiset ovat raakoja.
Ihmiset nostavat julkisuuden ihmisen korkealle
ja pudottavat hänet alas,
kun hän on epäonnistunut
tavalla tai toisella urallaan
tai elämässään.
Silloin ihmiset hylkäävät
ja tuomitsevat hänet.
Takkiinsa tare otti kuppia, siis taskumatti
Moni julkimo on kertonut päihteenhuuruisesta elämästään ja saa nyt arvostusta ja hyväksyntää, kun kertoo huuruisesta menneisyydestään paljastuskirjassa.
Jollakin lailla tulee esiin ajatus, että jos taiteilija todella haluaa menestyä, on hänen vietettävä päihteissä nuoruutensa, tuhottava avioliittonsa ja käytävä pohjalla. Näitten kokemusten kautta sitten löytää itsensä ja saa syvyyttä tulkintaansa.
Minä olen sitä mieltä, että helpommallakin ihminen varmasti oppii löytämään vahvuutensa.
"Itseään etsivät" taiteilijat saattavat aiheuttaa lapsilleen elämänikäisen ahdistuksen, kun kotielämä on pyörinyt itsetuhoisen vanhemman tahdissa.
Raitistumisen jälkeinenkin elämä saattaa olla muille perheenjäsenille edelleen vaikeaa, sillä päästyään yhdestä addiktiosta saattaa taiteilijalle muodostua toinen elämän täyttävä harraste, esimerkiksi kuntoilu ja terveellinen kasvisruoka, joka sitten sitoo muun perheen elämään samaan tahtiin, kuten päihteittenkin aikana.