Milloin rupisammakon näköiset, muuten luonteeltaan
kauniit pojat alkavat saamaan naisia?
kauniit pojat alkavat saamaan naisia?
Milloin??
Rupisammakko
8352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sillon, kun ne lakkaa itse haaveilemasta ulkonäöltään kauniista naisista, ja hyväksyy rupikonnatytöt.
ja sillon, kun rakastuu johonkin. sillon on aivan sama onko sammakkoeläin vain prinsessa.
kun sitä rakastuu ihan tosissaan ni ei sitä aattele minkä näkönen se toinen on..paljo tärkeempää suhteessa on luonne ja mitä sä todella sisältä olet..mä voin sanoo omasta kokemuksesta...
ennen mä vaan ihastuin tummiin,lihaksikkaisiin,ja just sellasiin unelma kundeihi...,mut kappas vaan,ku nykynen on ihan muuta..onha se tosi söpö ja hurmuri,(mun silmissä ainaki=))mut ei todellakaan mikään filmitähtityyppi.aluksi mä kapinoin ittiäni vastaan mut tunteet voitti.nyt mä olen todella ylpeä ja onnellinen et näin kävi.
pää pystyyn ja jaksa odottaa...ja olen samaa mieltä leppäkertun kans..älä säkään odota et se likka ois välttämättä kaunotar..
Mä en puutu ulkonäkökysymykseen vaan sanon yksinkertaisesti sen, että luonteeltaan kauniit pojat ei saa naisia. Sanon kokemuksesta. Naiset ei haluaa tällästä tunteellakin ajattelevaa ihmistä vierelleen ne haluaa sellasen... En mä tiedä millasen mut ei tällästä.
en vaan tiä et mistä mä löytäisin sut. Sattumalta kai vaan jostakin. Harmi vaan ku sellasia sattumia ei tapahtu koskaan. Ne ei vaan oo mahdollisia.
Sellasia sattumia ei tapahdu mullekkaan.
Mistä mut löytää? Lenkkipolulta, koulusta, kaupungilta iltapäivästä (ei perjantai-iltana juovuksissa), kotoa, puistosta, kesällä ruotsinlaivalta yksin ilman seuraa, lomalennoilta sillointällöin, osoitteesta [email protected] , vähän millon mistäkin listaa vois jatkaa vaikka kuinka pitkään. Mä kuulun niihin jotka vaan on, ilman sen kummempaa huomiota. En mä mikään suosittu ole enkä haluaiskaan, mulle riittäis jos oisin suosittu yhdelle ihmiselle, mut miks olisin enhän mä ole tähänkään asti ollut miksi joskus myöhemminkään, ei ihminen muutu lopulta mihinkään. On vaan hyväksyttävä, että on niitä jotka saa rakastaa ja niitä jotka ei haluakkaan koskaan, ja sitten on näitä jotka haluaisivat mutta ei ole ketään niitä tunteita vastaanottamassa.
musta tuntuu että kukaan ei huomaisi koulussa jos mä olisin kipee. Eli siis kukaan ei kaipais mua sinne, ei siä oo kavereita jotka ihmettelis et missä mä oon. Mä en todellakaan oo mikään suosittu, se oliskin tosi outoa. Mä vaan vaivautusin jos mut huomattas jokapaikassa. Se olis ihan kauheeta.
Sun nimimerkkin mä oon pongannu usein täällä. Oon lukenu aina mitä oot kirjottanu. Sulla on oikeesti jotain sanottavaa. Varisinki kirjotus siitä mitä rakkaus on. Oon yrittänyt miettiä vastausta, mutta en oo sellasta vielä aikaan saanut. Mä en tiedä mitä se on, onko sitä edes olemassa. Vai onko se vaan ihmisten mielikuvituksessa.
Älä hyväksy ajatusta ettei sua vois kukaan rakastaa tai ettet vois antaa niitä tunteita kenelläkään joka tuntee samoin sua kohtaan. Mäkään en oo luovuttanut vielä, siis lakannut ajattelemasta, että se vois olla mahdollista. Välillä se käy kyllä mielessä. Joten jos mäkään en oo niin pakko sullakin on olla vielä toivoa jäljellä, oikeesti.
Kyllä mä ne tunteet voisin antaa jollekkin joka tuntis mua kohtaan samoin. Mä en vaan jotenkin osaa kuvitella tilannetta että sellanen ihminen löytys. Mulla ei oo mitään tietoo mistä sellasen vois löytää. Siihen tarvittais sellainen ihme että kumpikin tuntis jotain toisiaan kohtaan. Kai niitä ihmeitä tapahtuuki näkeehän niitä tuolla ulkonakin. Onko mulla sitten joku rangaistus että mulle ei niin tapahdu. Ei sitä tiedä. Tietäs ees mikä mussa on vikana kun en kelpaa kenellekkään, en mä ole hirveesti yrittäny mutta eipä kukaan ole muakaan yrittänyt, mutta jotenki on ihan hylkiö olo. Ois kiva tuntea että merkitsis jotakin kun sais ottaa sen kultansa syliin ja pitää lähellä. Toisaalta mä en ole sellanen niinku nykyään ehkä pitäis olla. Mä olen huomannu että pitäis vetää pää täyteen ja pukeutua löysiin vaatteisiin jos haluais jonkun. Selvinpäin oleminen paikoissakin joissa muut on päissään on varmistus siitä että olet lopun ikääsi yksin. Mut en mä ala sen takia ryyppäämään ja olemaan kusipää mä haluan et kelpaan jollekkin omana itsenäni jos kelpaan.
Siitä mitä rakkaus on se on tosi paha kun en mä ole koskaan saanu tietää kukaan ei ole mulle sitä näyttäny. Kai se on jotain saavuttamattoman ihanaa josta voi vaan unelmoida.
Mut kyllä huomattais et en ole koulussa mutta vaan siks että mä siellä aina olen ja mun poissa oleminen ois liian poikkeuksellista.
Unelmilla jaksaa aika pitkälle vaikka yleensä nekin vaan satuttaa kun tietää että ei ne toteudu kuiteskaan. Mä ajattelen aina negatiivisesti kun tiedän kokemuksesta että jos yhtään antaa sijaa sille että joku vois onnistuakkin niin se menee taatusti pieleen.
En mä löysistä vaatteista tiedä. Kyllä se mitä pään sisällä likkuu on oikeesti tärkeempää kuin pukeutuminen. Mutta toi selvinpäin juttu, pitää täysin paikkansa. Oon usein kattellu kännipäisten ihmisten meininkiä. Naureskellu ja samalla sääliny. Sit ne samalla ihmettelee et miksi mä en haluu juoda tollai. Oon yrittäny selittää että mä oon nähny mihin se johtaa ja mitä siitä seuraa. En mä usko silti että ne voi ymmärtää, ei kukaan voi.
Jos tyttö ei meikaa tai oo kiinnostunu hikijumpista, niin siitä saa kanssa tappotuomion, (sekä jätkien että tyttöjen! seurassa olet siis outo, kiertäkää kaukaa meiningillä).
Multa kysyttiin et miksi mä en meikkaa. Vastasin etten jaksa enkä osaa, en ole ikinä opetellut. Sit se totes että mä oon kuulemma lesbo ja haluan vanhaksi piiaksi. Ton sanoi mulle yks jätkä jota oon pitäny ihan järkevänä. Mä kysyin silti että miksi mu pitäs meikata. Se ei saanu vastausta aikaan. Että ota nyt niitten jätkien mielipiteistä selvää, väittää yhtä ja sanoo toista. Mitään ei kuiteska osata perustella. Tää ei sit tarkota et mä oisin ite mikään täyrellisyys, ei kaukana siitä. Mä vain haluisin perusteluja ja tietoa. Saa huomauttaa jos mu mielipiteissä on kissan kokosii aukkoja. Enkä haluisi yleistää, ehkä tää koskee vain tota tapausta.
Ku eikö se pitäs olla oma päätös et mitä haluaa ja mitä ei. No nyt mä oon taipunu sen verran et välillä heittelen naamaan jotain ja jos ei huvita niin sitten en laita. En halua että musta tulee sellanen joka ei voi hakee esim. postia pihalta ilman meikkiä. Ja toisaalta nyt en oo sitten ihan kummajainen, mutta en ole silti muuttunut liikaa.
ELi mu kohdalla mä tiedän mikä missä on vikana, miksi mä en kelpaa kenellekään, mä haluisin olla sellainen kun oon. Sulla on sama ongelma, ei sen pitäs olla ongelma mut tässä maailmassa se on. Se ei vain ole sallittua, pitäisi esittää jotain muuta.
Voishan se joskus olla mukavaa jos osain laittaa itsenä "hyvän näköseksi", mutta mitä hyötyä siitä oikeesti olisi. Se olisi vain huijausta, en mä oikeesti oo sellanen. Paremmin mä viihdyn mukavissa vaatteissa ja ilman mitään sentin pakkelia naamassa.
Mulle taas sanotaan aina että kaikki menee pieleen siksi koska mä ajattelen niin negatiivisesti. Mut oikeesti se on just selviytymiskeino. Jos mä en ajattelisi niin pettyisi vaan kauheesti. Mä unelmoin kanssa, tietäen että ne ei ikinä toteudu. Niistä voi silti nähdä unia, harmi vaan että ne loppuu aina kellon soittoon tai jokin muu tulee ja pilaa ne.
No sehän on vaan totuttelua oikeeseen elämään, jokin kuitenkin pilaa sen.