Olen kai jotenkin erilainen homo, mutta homoravintoloiden pinnallisuus on aina ärsyttänyt minua. On tietenkin kiva mennä joskus bailaamaan ja mukaviakin kavereita olen esim. dtm:ssä tavannut. Silti henkilökohtaisesti on alkanut suuresti ärsyttämään, että kaikki kundit jotka minua ovat baareissa lähestyneet, hakevat vain sitä yhden illan huumaa. Joskus olen lähtenyt siihen leikkiin mukaan, useimmiten en.
Kaikkein ärsyttävintä (ja tämähän on tuttua myös heteroiden keskuudessa) on se, että aika useat näistä yhden illan seuraa hakevista ovat osoittautuneet parisuhteessa eläviksi.
Tiedän ja tunnenkin pari homopariskuntaa, jotka ovat eläneet jo pitkään parisuhteessa ja nimenomaan uskollisessa sellaisessa. He ovat ajatelleet tällaisten houkutusten olevan lähinnä haaste omalle parisuhteelle, joiden eteen täytyy tehdä töitä.
Haluaisin keskustella tästä aiheesta ihan sen takia, että itse olin näennäisesti onnellisessa parisuhteessa melkein viisi vuotta, kunnes sitten kumppanini kärähti siitä että hän oli selkäni takana harrastanut yhden illan juttuja. Ja kun piirit ovat niin pienet, tämä asia kantautui korviini erään ystäväni kautta. Siinä sitä haastetta sitten tosiaan olikin - kumpi on tärkeämpää: sen suhteen jatkaminen ja anteeksianto, vaiko omat periaatteet. Pitkällisen prosessin jälkeen päätettiin erota ja ollaan kyllä kavereita edelleen. Ex-mieheni ei tämän jälkeen mitään vakavampaa ole sitten etsinytkään. Helppoa se ei ollut, voitte varmaan kuvitella. Vaikeinta oli pysyä frendinä eksäni kanssa, koska varsinkin eroprosessin alkuvaiheessa teki mieli haistattaa ***kat koko jätkälle.
Olen tämän jälkeen miettinyt, onko sellaista asiaa kuin "uskollinen parisuhde" edes olemassakaan. Pitäisikö vaan hyväksyä tosiasiana se, että me miehet useimmiten taidetaan olla aika seksuaalisia olentoja ja pettäminen on de facto -juttu.
Vai pitäisikö ottaa itselle sellainen asenne, että jos toinen kerran haluaa välillä seksiä muidenkin kanssa, niin minullakin on siihen oikeus. Eli tavallaan hyväksyä se asia, että uskollista parisuhdetta ei olekaan.
En tiedä... Kirjoitan tätä nyt niin myöhään, että ajatus ei kunnolla edes luista. Onko teillä asioihin mitään näkemyksiä vai meneekö tämä taas joksikin poppers-keskusteluksi... :)
Kaikkein ärsyttävintä (ja tämähän on tuttua myös heteroiden keskuudessa) on se, että aika useat näistä yhden illan seuraa hakevista ovat osoittautuneet parisuhteessa eläviksi.
Tiedän ja tunnenkin pari homopariskuntaa, jotka ovat eläneet jo pitkään parisuhteessa ja nimenomaan uskollisessa sellaisessa. He ovat ajatelleet tällaisten houkutusten olevan lähinnä haaste omalle parisuhteelle, joiden eteen täytyy tehdä töitä.
Haluaisin keskustella tästä aiheesta ihan sen takia, että itse olin näennäisesti onnellisessa parisuhteessa melkein viisi vuotta, kunnes sitten kumppanini kärähti siitä että hän oli selkäni takana harrastanut yhden illan juttuja. Ja kun piirit ovat niin pienet, tämä asia kantautui korviini erään ystäväni kautta. Siinä sitä haastetta sitten tosiaan olikin - kumpi on tärkeämpää: sen suhteen jatkaminen ja anteeksianto, vaiko omat periaatteet. Pitkällisen prosessin jälkeen päätettiin erota ja ollaan kyllä kavereita edelleen. Ex-mieheni ei tämän jälkeen mitään vakavampaa ole sitten etsinytkään. Helppoa se ei ollut, voitte varmaan kuvitella. Vaikeinta oli pysyä frendinä eksäni kanssa, koska varsinkin eroprosessin alkuvaiheessa teki mieli haistattaa ***kat koko jätkälle.
Olen tämän jälkeen miettinyt, onko sellaista asiaa kuin "uskollinen parisuhde" edes olemassakaan. Pitäisikö vaan hyväksyä tosiasiana se, että me miehet useimmiten taidetaan olla aika seksuaalisia olentoja ja pettäminen on de facto -juttu.
Vai pitäisikö ottaa itselle sellainen asenne, että jos toinen kerran haluaa välillä seksiä muidenkin kanssa, niin minullakin on siihen oikeus. Eli tavallaan hyväksyä se asia, että uskollista parisuhdetta ei olekaan.
En tiedä... Kirjoitan tätä nyt niin myöhään, että ajatus ei kunnolla edes luista. Onko teillä asioihin mitään näkemyksiä vai meneekö tämä taas joksikin poppers-keskusteluksi... :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Juu, samaa olen miettinyt minäkin ja takana on yksi kokemus petetyksi tulemisesta. Poliittisesti korrekti vastaus kuuluisi tietysti; eiväthän homot eroa heteroista mitenkään, kummatkin pettävät tai ovat uskollisia. Kuitenkin olen huomannut sen, että uskolliset homoparit ovat harvassa, vaikka kyllä niitäkin löytyy.
Oma arvaukseni uskottomuudesta ja sen yleisyydestä liittyy siihen, että homoilla ei ole (ainakaan vielä) olemassa mitään tarkkaa mallia parisuhteelle, koska jo pelkkä avoin homoseksuaalisuus suomalaisessa yhteiskunnassa on sen verran uusi ilmiö. Heteroilla taas on avioliitto ja tähän malliin kuuluu juurikin tuo uskollisuus, perhe, lapset, vanhemmilta, suvulta ja yhteiskunnalta saatava tuki ja odotukset, valmiit mallit, tietyt velvollisuudet… Kaiken lisäksi moni homo on identiteettinsä kanssa tuuliajolla, on ongelmia itsensä ja ympäristön kanssa ja kuitenkin pitäisi vielä pystyä vakavaan suhteeseen toiseen homon kanssa. Toisaalta tuo on hieno juttu, kun ei ole luutuneita roolimalleja kuten heterosuhteissa ja toisaalta kolikon kääntöpuolena on juurikin uskottomuus.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, miksi haluat olla edelleenkin väleissä tai jopa kaveri eksäsi kanssa?
Olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että homoseksuaalisuus on suomalaisessa yhteiskunnassa verrattain uusi ilmiö. Mutta tiedän kyllä omien rankkojen kokemuksieni kautta, että avioliitto, uskollisuus ja sen sellainen - mm. lapsien hankkiminen ei ole niin yksinkertainen juttu. Tunnen nimittäin kyllä heteroperheitä, jotka ovat niitä perinteisiä - ja toisaalta tunnen myös pari homomiestä, joilla on lapsia ja elämä ollut aika rankkaa...
Kysyit, miksi haluan olla väleissä eksäni kanssa... No hän on vain yksinkertaisesti aivan ihana mies, toisaalta hän myös harrastaa samoja juttuja kuin minäkin ja sen takia haluan olla väleissä. Ja kolmanneksi, olen aika kiltti ihminen... Ei mulla kamalan helppoa tämä valinta ole ollut, mutta kuitenkin tykkään siitä kaverista ihmisenä liian paljon...
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että baarit eivät ole oikeita paikkoja hakea vakavaa seuraa. No mikä sitten on?
Pahoittelut suhteenne kariutumisesta =(
Et varmastikaan ole ainoa, joka ajattelee samoin. Itse olen jo aikoja sitten todennut, että baarit ovat hauskanpitoa varten ja sitä hauskaa voi pitää kyllä muuallakin kuin homobaareissa. Pinnallistahan se meno homokulttuurissa usein on ja useimmilla miehillä tuntuu olevan jonkinlainen metsästysvietti, minkä takia uuden seuran hakeminen kerta toisensa jälkeen viehättää.
En viitsi aloittaa keskustelua tämän ilmiön taustoista, kun en ole psykologi. Väittäisin kuitenkin, että monilla homomiehillä kysymyksessä on pelko sitoutumisesta - ja osa ei muuten vain halua sitoutua.
Ja mikä sitten on paras tapa löytää sitoutumiskykyisiä, parisuhdetta etsiviä ihmisiä?? Siinäpä kysymys! Neljän seinän sisältä sinua ei ainakaan koskaan tulla hakemaan, joten harrastukset yms. voivat olla eräs keino ainakin tutustua ihmisiin. Ehkäpä sitten jonkun kohdalla tärppää.
Nettihän on täynnä sinkkuja, joten kokeile vaikka oman sivun luomista tänne suomi24-palveluun galleriaan. Itse uskaltauduin sen laittamaan kaksi viikkoa sitten kuvallani ja ainakin muutama yhteydenotto on tullut. Omalla naamallahan sitä baareihinkin mennään, joten en näe tässä mitään erityistä ongelmaa. Jos sitten jonkun yhteyttä ottaneen kohdalla alkaa synkata vähän paremmin, niin eikun tapaamaan! :)
Onhan nuo sitoutumisen pelot totta jnejne homoissa mutta eipä ne heterotkaan kylmäksi jätä. Minulla taitaa olla yksi ystävä tällä hetkellä joka on ollu muijansa kanssa yli vuoden... :/ Ja ystäviä kyllä riittää... Joten kyllä niillä heteroillakin aikamoista pillunvonkausta nykysin touhu on...
oikeissa piireissä.Jos poikkeavalla niinku luulen sun ystäväsi olevan on nais ystävä niin ei varmaan onnistu.Sulla tuntuu olevan joka juttuun neuvo ja kuitenki kirjoittelit reissaavasi..jossaki sanoit ettet ole viiteen vuoteen pitäny lomaa...jossain taas että sulla oma kulta...jossain taas että olit poikana pannu pepaan kakstoista vuotiasta ootkohan sä sittenkään sellainen ku annat ymmärtää...mietin vaan että jokin tässä ny mättää..nuo sun jutut ei käy yksiin..eikö homppeleista löydy rehellisiä tai uskaltasko ne koskaan olla rehellisiä enpä usko
No eipä tällä palstalla notkuminen töitten ohessa lomasta ainakaan käy :D Toisekseen minulla on "yksi ystävä joka on ollut muijansa kanssa yli vuoden" tarkottaa sitä että ystäviä on kyllä enemmän (: ja se ystävä on kyllä ihan mies :P Ehkä mulla onkin neuvoja sen verran paljon juuri sen takia kun oon nähny maailmaa muutenkin kuin televisiosta. Ja kun kaveripiiri muotoutuu niin jokasorttisesta hepusta kuin vai voi muotoutua niin on monenlaisia ihmisikohtaloitakin nähny. Ja reissailen kyllä aika paljon (: Mutta työn puolesta enimmäkseen reissailen siis. Tuo seuraava reissu on nyt ihan oikea loma (toivon mukaan ainakin) :P Se siitä ...
Jeps mutta siitä kun olin 12 vuotias, on jo 14 vuotta :P oon siis nyt 26 kesänen :P Se siitä taas...
Itselläni on tiukka periaate pettämisen suhteen: en hyväksy sitä missään muodossa itseltäni taikka kumppaniltani. Siksi kannatankin ehdotonta avoimutta keskustelun muodossa ja jos toisesta tuntuu, että hän haluaisi hypätä jonkun toisen sänkyyn niin mielellään siitä kerrotaan ensin toiselle osapuolelle. Tämä on tietysti aika hiton vaikeeta, sillä vaatii aikamoista pokkaa kertoa kumppanilleen että jonkun muu sänkykammari viehättää nykyistä enemmän, mutta vältytäänpähän ainakin petetyksi tulolta (ainakin fyysisessä mielessä, henkinen puoli onkin ihan toinen juttu).
Ja heteroista sen verran, että kyllä niitä pettäjiä löytyy sieltäkin saralta ihan rittävästi. Tiedän tapauksen, jossa yli 20 vuotta kestäneen avioliiton toinen osapuoli onkin paljastunut täydeksi häntäheikiksi ja toisessa yli 30 v kestäneessä avioliitossa toisella osapuolella oli koko avioliiton ajan ollut suhde toiseen henkilöön...