Hei.
Tässä näitä teidän kirjoituksianne lukiessani ja näiden suomalaisnaisten ulkomaalaisliittoja kehuessaan mieleeni tulee se, että minkä takia nämä "suvaitsevaiset" naiset haukkuvat suomalaismiehet piereskeleviksi munankaivelijoiksi?
Onko se niin, että onnellisen suhteen ja avioliiton saa vain ulkomaalaisen miehen kanssa? Itse olen onnellisessa liitossa suomalaisnaisen kanssa mutta näköjään kannattaa vaihtaa monikulttuuriseen mieheen.
Se, että haukutte suomalaismiehiä, on naurettavaa. Paskaa löytyy jokaisesta lajista ja rodusta. Sitä paitsi on otettava huomioon tosiseikat, niin julmilta kuin ne kuulostavatkin, että joissain, ehkä harvoissa, tapauksissa, toinen osapuoli saa suurta hyötyä liitoista (vrt. elintasopakolainen)
Haluan vielä ottaa kantaa siihen, että jos suomalaisnainen ja ulkomaalaismies tekevät lapsen (tai suomalaismies ja ulkomaalaisnainen) niin minkä takia siitä lähes poikkeuksetta pitää "muokata" vierasperäinen? Jos joustoa kerran vaaditaan suomalaisnaiselta joka-asiaan niin miksi ulkomaalaismies ei voi joustaa lapsen parasta ajatellen siten, että lapsesta tulee suomalainen ja kasvatetaan suomalaisia arvoja noudattaen ja vaalien, vaan miksi, lähes poikkeuksetta, lapsesta tehdään ns. vierasperäinen? Totuus on se, että siitä lapselle kasvaessaan kehittyy haittaa esim oman identiteetin muodostamisessa sekä hyväksytyksi tulemisessa omassa kotimaassaan. Vierasperäiset nimet haittaavat koulunkäyntiä sekä työelämään sijoittumista. Ei välttämättä mutta riski on suuri, ja siltä on turha silmiä ummistaa.
Kenen mielestä suomalaisten väliset liitot ovat väärin? Sellainenkin käsitys ajoittain mieleen tulee näitä kirjoituksia lukiessaan. Onko parempi niin, että suomessa tehdään enää vain ja ainoastaan ½ suomalaisia lapsia jotka kuuluvat ei-kristilliseen uskontoon ja ovat ihonväriltään erilaisia ja poikkeavat suuresti valtaväestöstä heille annetuilla nimillään?
Rakkautta lapsi saa (toivottavasti) yhtä paljon, on vanhemmat minkämaalaisia tahansa. Itseäni kuitenkin pelottaa uskontojen äärisuuntaukset (vrt. kunniamurhat yms.). Kasvatuksessa tulee edistää lapsen pärjäämistä elämässä ja tottakai tahdon suomalaisena, että lapsestani tulee suomalainen ja vanhempana saa valita, tahtooko kuulua kirkkoon vai ei.
Tämän suomalaisnaisen, joka kertoo, että kaikki suomalaismiehet katsovat urheilua, kaivelevat vehkeitään ja sen jälkeen haistelevat sormiaan, kannattaa ottaa huomioon se, että hän on suomalainen ja hänen ajatusmaailman mukaan hän suomalaismiehen kanssa tuottaisi pelkästään yleistämäänsä stereotyyppistä ihmistä. Minua, suomalaisena miehenä, sinun kommenttisi hävettää!
Hyväksyn, toki, kaikenlaiset sekaliitot, on sitten homoliitot tai eri kansallisuuksien väliset liitot. Suuremmin minua ei kiinnosta. Itse kunnioitan ja vaalin suomalaisia arvoja henkeen ja vereen. Lapseni kasvatan suomalaisen naisen kanssa suomalaiseksi, täysivaltaiseksi ja normaaliksi kansalaiseksi. Jokaisessa suomalaisten välisessä liitossa ei todellakaan ole väkivaltaa ja onnellisuutta on myös niissä liitoissa joihin ei kuulu ulkomaalaisia.
Tässä näitä teidän kirjoituksianne lukiessani ja näiden suomalaisnaisten ulkomaalaisliittoja kehuessaan mieleeni tulee se, että minkä takia nämä "suvaitsevaiset" naiset haukkuvat suomalaismiehet piereskeleviksi munankaivelijoiksi?
Onko se niin, että onnellisen suhteen ja avioliiton saa vain ulkomaalaisen miehen kanssa? Itse olen onnellisessa liitossa suomalaisnaisen kanssa mutta näköjään kannattaa vaihtaa monikulttuuriseen mieheen.
Se, että haukutte suomalaismiehiä, on naurettavaa. Paskaa löytyy jokaisesta lajista ja rodusta. Sitä paitsi on otettava huomioon tosiseikat, niin julmilta kuin ne kuulostavatkin, että joissain, ehkä harvoissa, tapauksissa, toinen osapuoli saa suurta hyötyä liitoista (vrt. elintasopakolainen)
Haluan vielä ottaa kantaa siihen, että jos suomalaisnainen ja ulkomaalaismies tekevät lapsen (tai suomalaismies ja ulkomaalaisnainen) niin minkä takia siitä lähes poikkeuksetta pitää "muokata" vierasperäinen? Jos joustoa kerran vaaditaan suomalaisnaiselta joka-asiaan niin miksi ulkomaalaismies ei voi joustaa lapsen parasta ajatellen siten, että lapsesta tulee suomalainen ja kasvatetaan suomalaisia arvoja noudattaen ja vaalien, vaan miksi, lähes poikkeuksetta, lapsesta tehdään ns. vierasperäinen? Totuus on se, että siitä lapselle kasvaessaan kehittyy haittaa esim oman identiteetin muodostamisessa sekä hyväksytyksi tulemisessa omassa kotimaassaan. Vierasperäiset nimet haittaavat koulunkäyntiä sekä työelämään sijoittumista. Ei välttämättä mutta riski on suuri, ja siltä on turha silmiä ummistaa.
Kenen mielestä suomalaisten väliset liitot ovat väärin? Sellainenkin käsitys ajoittain mieleen tulee näitä kirjoituksia lukiessaan. Onko parempi niin, että suomessa tehdään enää vain ja ainoastaan ½ suomalaisia lapsia jotka kuuluvat ei-kristilliseen uskontoon ja ovat ihonväriltään erilaisia ja poikkeavat suuresti valtaväestöstä heille annetuilla nimillään?
Rakkautta lapsi saa (toivottavasti) yhtä paljon, on vanhemmat minkämaalaisia tahansa. Itseäni kuitenkin pelottaa uskontojen äärisuuntaukset (vrt. kunniamurhat yms.). Kasvatuksessa tulee edistää lapsen pärjäämistä elämässä ja tottakai tahdon suomalaisena, että lapsestani tulee suomalainen ja vanhempana saa valita, tahtooko kuulua kirkkoon vai ei.
Tämän suomalaisnaisen, joka kertoo, että kaikki suomalaismiehet katsovat urheilua, kaivelevat vehkeitään ja sen jälkeen haistelevat sormiaan, kannattaa ottaa huomioon se, että hän on suomalainen ja hänen ajatusmaailman mukaan hän suomalaismiehen kanssa tuottaisi pelkästään yleistämäänsä stereotyyppistä ihmistä. Minua, suomalaisena miehenä, sinun kommenttisi hävettää!
Hyväksyn, toki, kaikenlaiset sekaliitot, on sitten homoliitot tai eri kansallisuuksien väliset liitot. Suuremmin minua ei kiinnosta. Itse kunnioitan ja vaalin suomalaisia arvoja henkeen ja vereen. Lapseni kasvatan suomalaisen naisen kanssa suomalaiseksi, täysivaltaiseksi ja normaaliksi kansalaiseksi. Jokaisessa suomalaisten välisessä liitossa ei todellakaan ole väkivaltaa ja onnellisuutta on myös niissä liitoissa joihin ei kuulu ulkomaalaisia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Hyväksyn, toki, kaikenlaiset sekaliitot, on sitten homoliitot tai eri kansallisuuksien väliset liitot. Suuremmin minua ei kiinnosta. Itse kunnioitan ja vaalin suomalaisia arvoja henkeen ja vereen. Lapseni kasvatan suomalaisen naisen kanssa suomalaiseksi, täysivaltaiseksi ja normaaliksi kansalaiseksi. Jokaisessa suomalaisten välisessä liitossa ei todellakaan ole väkivaltaa ja onnellisuutta on myös niissä liitoissa joihin ei kuulu ulkomaalaisia. "
Ikävää, että sinällään hyvä kirjoituksesi sai tällaisen lopun. En todellakaan ymmärrä, miksi vedät monikansallisen avioliiton (tai avoliiton) kanssa samaan nippuun homoliitot. Annat myös tuossa lopussa ymmärtää, että vain suomalaisten välisestä sukupuoliyhteydestä syntyvät lapset olisivat täysivaltaisia ja normaaleja. Suoraansanoen sellainen väite on törkeä ja loukkaava.
Setäni muokkasi omasta lapsestaan väkisin täysin suomalaisen ja äidin kulttuurilla ei ollut mitään arvoa. Suoraansanoen aina välillä serkun tilannetta miettiessä sydäntä riipaisee, sillä puolet hänen juuristaan ei ole maassa kiinni ja se näkyy. Omat lapsemme aiomme kasvattaa molemmat kulttuurit ymmärtäviksi. Ja puolisoni kulttuuritaustan huomioiden kristinuskoon.
Se ei ole vierasperäistä, jos lapsi omaksuu molempien kulttuurien perinteitä. Se on sitä monikulttuuriuutta, ei vierasperäisyyttä. Valitettavasti juuri niitä mainitsemiasi täyskäännytyksiä tapahtuu myös maahanmuuttajavanhemman suuntaan. Mutta: jos en väärin muista, niin seemiläiset serkukset, eli juutalaiset ja muslimit, voivat mennä naimisiin vain oman uskontonsa piiriin kuuluvan kanssa. Sama koskenee ortodkseja? Silloinhan perheen kulttuuriperinne on jo merkittävästi poikkeava suomalaiseen valtavirtaan nähden. Tämäkin seikka kannattaa huomioida, kun näitä ulkopuolisia arvioita tekee.
Suomalaisesta kulttuurista kannattaa poimia ne asiat, jotka ovat hyviä - mutta todellakaan ei kaikkea. Se perusperiaate, miten lapsia kasvatetaan maaseudulla tai pienissä kaupungeissa pitäisi levitä koko Suomeen. Se on hyvin lähellä kansainvälistä lapsista välittävää kasvatusta. Vastaavasti päihteiden (tupakka mukaanlukien) käytön aloittaminen nuorena ja sen yleinen hyväksyttävyys slaavilaisessa kulttuurissamme ovat vastuuttomuudessaan pöyristyttäviä.
Me ollaan ugrilaisia eikä mitään slaaveja.
Taidat itse olla asenteellinen homoja ja lesboja kohtaa kun asian noin huomioit. Minun mielestäni ne on ihan saman lailla ihmisiä kuin me valtaväestökin.
Se mitä tämä aloittaja tarkoitti tässä oli se, että kaikki seka-avioliitot kuuluu ihan yhtälailla vähemmistöön verrattuna valtaväestöön.
Asenteeni h&l-yhteisöä kohtaan on neutraalin positiivinen, mutta puhuminen monikulttuurisesta- ja samaa sukupuolta olevien parisuhteesta saman nimikkeen alla ei mielestäni ole tarkoituksenmukaista.
On lisäksi omituista puhua samaa sukupuolta olevien parisuhteesta seka-avioliittona. Eikö tässä viitekehyksessä seka-avioliitoksi pitäisi ennemmin kutsua eri sukupuolta olevien liittoa, kuin samaa sukupuolta olevien välistä liittoa?
Anonyymien keskustelupalstojen "yleistä" mielipidettä ei kannata ottaa absoluuttisena totuutena. Ei edes lähelle sitä. Täällä on kuitenkin edustettuna häviävän pieni osa kunkin viiteryhmän edustajista, joten jos joku tai jotkut naiseksi itseään väittävät kirjoittelevat suomalaisista miehistä epäkunnioittavaan sävyyn, pidä sitä ennemminkin kyseisten henkilöiden sielun pienuutena kuin faktana.
Itse olen naimisissa ulkomaalaisen kanssa, mutten siksi, että suomalaismiehissä olisi jotain vikaa, vaan siksi, että elämä sattui tuomaan meidät yhteen oikeaan aikaan.
Varmasti on suomalaisnaisia, jotka ovat elämänsä varrella katkeroituneet suomalaismiesten takia - usein varmaan ihan hyvästä syystä - mutta eipä heidän aatteitaan kannata ottaa kirjaimellisesti. Itse varmasti tiedät olevasi hyvä ja vastuuntuntoinen aviomies. Elä omaa elämääsi ja anna akkojen nalkuttaa.
Jokainen perhe päättää itse ja toivottavasti puolisot yhdessä sen, miten lapset kasvatetaan ja miten eri taustat otetaan elämän eri tilanteissa huomioon. Toisilta se onnistuu paremmin ja toisilta huonommin. Joka tapauksessa elämä "legal alienin" kanssa vaatii huumorintajua, pitkää pinnaa ja neuvottelukykyä. Ja joskus pitää karjaista, että "ei perkule sentään". Ja tämä muuten pätee ihan supisuomalaisiinkin liittoihin.
Kuten itsekin totesit kirjoituksesi loppupuolella, tärkeintä on lapsen etu ja turvallinen elämä. Sen kun pitää mielessään päätöksiä tehdessään, ei voi ihan vikaan mennä.
Täytyypä muuten tähän väliin todeta, että niinpä tuo ulkomaalaistaustainen aviomieskin rapsuttelee muniaan, tuijottaa lätkää ja jättää hikiset punttisalivehkeensä pyykkikorin viereen;) Onneksi ongelmat ovat kuitenkin näin pieniä.
Ajatuksesi onnellisuudesta on erittäin mielenkiintoinen, joskin kovin syvällisiä johtopäätöksiä parisuhteiden onnellisuudesta ei mielestäni kannata tehdä tällaisen palstan keskusteluihin perustuen.
Hyviä, asiallisia kirjoituksia löytyy kyllä, mutta kirjoittaminen palstalle on mitä todennäköisimmin suurimmalla osalla spontaania ja nopeaa, aivan liian yleistävää, ja kun kukaan ei voi tunnistaa, niin helposti menee jutut ja kielenkäyttö ihan överiksi.
Onnellinen voi olla niin monella tavalla, se ei varmastikaan riipu monikulttuurisuudesta tai sen puuttumisesta, enkä usko, että kovin moni kirjoittajista oikeasti näin edes ajattelisi. Yksilöitä olemme kaikki ja onnellisuus voi merkitä niin erilaisia asioita ihmisille. Jokainen parisuhde on ainutlaatuinen. Mitään ns. oikeaa tai väärää parisuhdetta ei liene olemassa. Ja jos olisi, niin kuka olisi oikea henkilö sen määrittelemään? Jokainen varmasti pyrkii luomaan onnellisen parisuhteen, aina siinä kuitenkaan onnistumatta. Syitä on monia.
Suomalaisuus ei ole tae elämässä pärjäämiselle, ei myöskään monikulttuurisuus. Lapsista ei suinkaan "muokata" vierasperäisiä, vaan he luonnollisella tavalla kasvavat kahden kulttuurin omaaviksi persooniksi. Miksi tämä pitäisi automaattisesti tulkita ongelmaksi? Se voi aiheuttaa joskus ongelmia, mutta ei välttämättä. Niin monet muutkin asiat aiheuttavat ongelmia. Ongelma ei ensisijaisesti ole esim. lapsen nimi, monikulttuurinen tausta, vaan muiden ihmisten asenne. MInullakin on hieman omituinen sukunimi, mutta ei se ole vielä työnsaantia haitannut. Ei ole haitannut, kun olenkin supisuomalainen. Monet "ulkomaalaiset" ovat syntyneet suomessa, hallitsevat kielen, ovat opiskelleet jne. Ovatko he kuitenkin ulkomaalaisia vai suomalaisia? Nimikö sen ratkaisee?
Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia? Sekö tästä elämästä onnellisen tekee? Vain suomalainenko voi olla täysivaltainen ja normaali kansalainen?
Itse kukin onnellinen omalla tavallaan... vielä haluan muistuttaa, että palstan luonne ohjaa hyvin paljon kirjoituksia, "haukkumisia" riittää puolin ja toisin. Minusta kaikki miehet kuin naisetkin ovat pohjimmiltaan hyvin samanlaisia...pieruja osaa päästellä niin miehet kuin naisetkin ihan joka maailmankolkassa!
Pätkä kirjoituksestasi:
"näköjään kannattaa vaihtaa monikulttuuriseen mieheen?"
Taidat olla homo!
Pelottavia nama kirjoitukset...
Miten ketaan voi hairita jos joku antaa lapselleen ei niin supi suomalaisen nimen? Ja selittaisiko samainen henkilo miten sitten kasvattaa esim puoliksi afrikkalainen lapsi supisuomalaiseksi ymparistossa jossa se saa kuulla umpioudoilta kommentteja erilaisuudestaan. eikohan kummankin vanhemman kulttuurin oppiminen ole rikkaus mieluumin kuin vaara menestymiselle.
Kyla taas tuntuu huojentavalta etta en asu suomessa ja seka-aviotiilloani kukaan ymparistossamme ei edes sellaiseksi noteeraa ja oudon suomlaisen nimen omaava poikani saa varmasti tulevaisuudessa toita!!!