Kuulin seuraavan keskustelun sivusta. Äiti käveli kolmen lapsensa kanssa kadulla ja yksi niistä lapsista sanoi. "isi asuu sitten muualla" johon äiti vastasi "niin sitten ei tarvitse kunnella???" (ei osnnut jatkaa), mutta lapsen kirkas ääni sanoi "kiistelyä". Aivan, sitten ei tarvitse kuunnella kiistelyä, sanoi äiti.
Jotenkin tuntui pahalta tämä lapsen luottamus. Toivottavasti hän ei joudu kärsimään vanhempiensa erosta ja hän saa tuntea, että isi ei ole hylännyt vaikka asuukin toisaalla
Jotenkin tuntui pahalta tämä lapsen luottamus. Toivottavasti hän ei joudu kärsimään vanhempiensa erosta ja hän saa tuntea, että isi ei ole hylännyt vaikka asuukin toisaalla
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, mitenkähän tuotakin kommentoisi...
Äitihän totesi tosiasian tarkoittaen varmasti:
"Rakas lapseni, näin meillä on parempi olla, jokaisella. Sinunkaan ei tarvitse kuunnella, kun äiti ja isä riitelevät (pahimmassa tapauksessa väkivaltaisesti). Meillä kotona on helpompi olla, äitikin jaksaa paremmin teidän lasten kanssa."
Mikä tuossa on väärin???
Itse kahden lapsen yksinhuoltaja-äitinä tiedän, että harva pari kai kuitenkaan eroaa "huvin vuoksi". Kun parilla on lapsia, sitä eroa mietitään pitkään ja jos hintana uhkaa olla lasten ja äidin(/isän) henkinen ja/tai fyysinen hyvinvointi, niin vastuullinen aikuinen tekee kyllä oikean ratkaisun.
Omat vanhempani erosivat, kun oli alle 3-vuotias ja kun olin tarpeeksi iso ymmärtääkseni asioista en voinut muuta kuin kiittää äitiäni järkevästä päätöksestä.
Monesti ero on lapsillekin parempi vaihtoehto, kuin toisen vanhemman pahoinpitelyn tai juopottelun katselu. Ja vaikka mistään tällaisesta ei olisikaan kyse, voi lapselle olla ikävä katsoa vain toisen vanhemman jatkuvaa pahaa oloa.