Olen aina miettinyt että minkäläinen on mies, joka jättää lapsensa ja vaimonsa? Mitähän miehen päässä liikkuu. Kun ajatellaan, että suurin osa suomalaisista miehistä kuitenkin omaa järjen, ja ajatuksen siitä, että haluaa perheen. Sitten kun on se vaimo ja on ne lapset, mies ajatteleekin, et onpa tylsää, ja alkaa etsiin siinä sivussa uutta naista itelleen. Loppujen lopuksi mies valitseekin uuden suhteen, ja jättää lapsensa ja vaimonsa kylmästi.
Kun uusi nainen on kuvioissa, ei hän enää vaimoaan ja lapsiaan tarvi. Unohtaa ne kokonaan. Kauheella riidalla ja itkujen määrällä joskus äiti saa isän katsomaan lapsiaan jotka ikävöi valtavsti.
Niin sitä ihmettelen, miten mies voi tehdä lapsille niin? Kuinka hän voi olla erossa omista lapsistaan kuukausia kenties vuosia tai unohtaa jopa kokonaan? Ei äidit voisi.
Yhdessä lehdessä oli lause; Eronneista isistä vain kolmasosa pysyy lastensa lähellä, toinen kolmasosa maksaa elatustuet ja kolmannes katoaa kokonaan!
Mihin se mies voi kadota? Miten se voi kadota? Eihän äitikään voi lasten elämästä kadota!
Onko miehestä tulossa vanhanaikainen pyryharakka, joka ei malta pysyä paikoillaan. Eikö mies tunne lainkaan vastuuta? Eikö häntä kiinnosta kuin alituinen kapakoissa pyröriminen.
Lehdessä oli myös lause; Puolet avioeroista on täysin turhia. Pitäisi olla laki, jossa kielletään alle kolmevuotiaiden lasten vanhempien ero!
Viksua puhetta.
Kun uusi nainen on kuvioissa, ei hän enää vaimoaan ja lapsiaan tarvi. Unohtaa ne kokonaan. Kauheella riidalla ja itkujen määrällä joskus äiti saa isän katsomaan lapsiaan jotka ikävöi valtavsti.
Niin sitä ihmettelen, miten mies voi tehdä lapsille niin? Kuinka hän voi olla erossa omista lapsistaan kuukausia kenties vuosia tai unohtaa jopa kokonaan? Ei äidit voisi.
Yhdessä lehdessä oli lause; Eronneista isistä vain kolmasosa pysyy lastensa lähellä, toinen kolmasosa maksaa elatustuet ja kolmannes katoaa kokonaan!
Mihin se mies voi kadota? Miten se voi kadota? Eihän äitikään voi lasten elämästä kadota!
Onko miehestä tulossa vanhanaikainen pyryharakka, joka ei malta pysyä paikoillaan. Eikö mies tunne lainkaan vastuuta? Eikö häntä kiinnosta kuin alituinen kapakoissa pyröriminen.
Lehdessä oli myös lause; Puolet avioeroista on täysin turhia. Pitäisi olla laki, jossa kielletään alle kolmevuotiaiden lasten vanhempien ero!
Viksua puhetta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Suhteessa on aina kaksi osapuolta. Voisi tietenkin kysyä minkälainen on nainen, jonka mies jättää vaimonsa ja lapsensa. Minulla on kuitenkin tunne että useimmiten nainen on se osapuoli joka lähtee suhteesta? Hyvin harvoin mies vaikka tässä nyt haluat meidät yleisesti leimata. Muutenkin huomaan paljon yleistyksiä. Voisi myös kysyä, miksi uusi nainen ei anna miehen tavata lapsiaan, tuon exvaimon tapaus lienee itsestään selvä. Mikä teissä naisissa oikein on vikana? Toisaalta meissä molemmissa on vastuuttomia yksilöitä, kenties se olisi ollut hyvä havannoida etukäteen ennen lapsia.
Useimmiten arvelisin että ero on parempi ratkaisu kuin huono suhde, kaikille.
Nainen jätti miehensä ja 3 lastansa yhden miehen takia. Nyt soittaa ja lupaa tulla lapsiaan katsomaan, mutta lupauksethan on tehty rikottaviksi.
Suurin osa eroista on naisten tekemiä - nainenhan yleensä selviää erossa voittajana. Lapset jää hänelle ja mies menettää sekä puolisonsa että lapsensa. Etävanhemman osa on rankkaa - maksat elatusapua ja mahdollisesti saat joskus vähän tapailla lapsesi - isä (äiti) et saa enää olla. Suuri osa etävanhemmista uupuu siihen jatkuvaan tappeluun tapaamisista - ja vetäytyvät tästä pelistä pois.
juuri niin monta kuin on eroakin....
En voittanut mitään avioerossa. Sain jäädä lasten ja koirien kanssa velkaiseen taloon. Ei se mikään voitto ole.
Kyllä meilläkin lasten isä varmaan uupuu jatkuvaan tappeluun tapaamisista... väen vänkään yrittää luistaa kaikista pidemmistä tapaamisista. Se on todella uuvuttavaa... kyllä itsekin vetäytyisin pois jos olisin etävanhempi vastaavassa tilanteessa.
telaketju femakko! Kaikkihan erossa ovat hävijiä tai voittajia! Kukin katsokoon peiliin ja kyselköön, miten on! Ehkä naiset ovat herkempiä tekemään aloitteen ja miesten mielessä jatketaan, vaikka hammasta purren.
Avio-erossa ei ole voittajia. Kaikki häviävät! Lapset ja mies menettää toisensa osittain tai jopa kokonaan. Nainen menettää toisen vastuunkantajan. Kuka siis voittaa? Kaikki, koko elämä muuttuu. Vaikka äiti kui yrittää saada jollaista kontaktia isän ja lasten välille, se onniin rankka taisto että ei sitä kauaa jaksa. Jos mies ei itse sitä ymmärrä, harvoinpa ymmärtää, niin ei kauaa jaksa miestä kinuta muistamaan lapsiansa. Helpommalla pääsee, kun pistää kerran kuussa tilille vähän rahaa. jos voittajaa etsitään, se on mies! Hän selviää rahalla, nainen joutuu kantamaan lapsistaan täysi-ikäiseen asti vastuuta ja jatkuvaa rahanpuutetta. Miehillä alkaa helppo elämä, kun elää vain itselleen.
Mua jäi mietityttämään (hassu sana) tuo väite, että puolet eroista ovat täysin turhia. Miten niin? Kuka sen määrittelee, että mikä on TURHA ERO? Onko se turha miehen mielestä? Vai naisen? Jätetyn vai jättäjän mielestä? Erovien mielestä vai joidenkin asiantuntijoiden tai terapeuttien, tutkijoiden? Mitkä erot ovat turhia ja mitkä eivät? Onko se turha ero, jos vain toinen kokee sen ennen pitkää hyväksi asiaksi? Kuka voi sanoa, että kaikista eoista puolet ovat turhia, jos ei edes tunne näitä eroavia ihmisiä? Mikä on turha ero ja mikä ei?
Mun eroni ei MINUN mielestäni ollut turha. Päin vastoin, avoliittomme oli aivan turhan pitkä, olisi saanut loppua jo vuosia aikaisemmin.
Ottakaa ihmiset kantaa!
Turha ero mun mielestä on kun siihen liittyy toinen nainen! Suurin osa avioliitoista pelastuisi, jos kukaan ei tulisi väliin.
Ei mikään ero saisi loppua pieneen riitaan, joka varmasti olisi sovittavissa. Sovitaanhan suuristakin ongelmista, kunhan vain puhutaan ja annetaan toiselle mahdollisuus.
Turhat erot ovat yleistyneet juuri näinen toisten naisten ymmärtämättömyyttä. He kiilaavat väliin ja käyttävät hyväksi avioliiton heikkoa kohtaa. Siihen on hyvä iskeä.
Mies ei sure, vaan se ottaa lohduttajan. Ja siitä se pettämis kierre sitten lähtee. Ja useimmiten tästä syystä nainen hakee eroa, kuin täällä on sanottu, että nainen hakee usein eroa. Tottakai, kuka nyt toista naista sietää.
Mutta syy on usein miehen, nainen ei sivusta katsele, ja sen takia hakee eroa. Mies taas pettää enemmän kuin nainen.
Harvemmin eroa haetaan yhteistuumin. Aina siihen liittyy toinen nainen.
Mutta mitä sanot(te) siitä, kun naiset pettävät lähes yhtä paljon kuin miehetkin? Tai sellaisesta, että jos se mies, joka on avioliitossa, tai nainen, joka on avioliitossa HALUAA elää ja olla tämän uuden naisen/miehen kanssa, joka on tullut ns.väliin. Onko se turha ero, jos avioliitossa oleva mies/nainen HALUAA erota, vaikka se syy olisikin toinen neinen/mies. Tai jos se onkin vain osasyy? Tai jos se onkin oire? tai jos se oikeasti RAKASTUU? Jos ensimmäinen avioliitto olikin virhe, eikä se uusi? Onko se turha ero, jos toinen oikeasti haluaa erota?
Kirjoittakaa mielipiteitänne lisää!
Olet oikeassa ero on kolmannen pyörän vuoksi todella turhaa. Pitäisi osata taistella tuosta omasta puolisostaan sen verran lujasti ettei tuo kolmaspyörä harkitse vakavasti tulla näiden kahden reviirille kovin helposti. Omasta puolisosta kannattaa pitää kiinne viimeiseen asti, =). Toisaalta kolikon toinen puolikin on olemassa ja se on tuo luottamuksen katoaminen omaa puolisoaan kohtaan, sitä ei rakennetakkaan helposti uudelleen. Ja toisen pitää osta myös päästä toinen menemään ellei ymmärrä mitä omistaa kaikista vakuutteluista huolimatta.
Ei ero kolmannen osapuolen vuoksi ole AINA turha, mun mielestä. Sekin on tätä mustavalkoista ajattelua. En suostu ajattelemaan, että minun eroni oli turha ero, vaikka löysinkin toisen miehen, kun vielä olin naimisissa. Se ei ollut turha, vaan välttämätön. Minä elin miehen kanssa vuosia. Meidän liitto ei toiminut. Mietin eroa kauan aikaa, välillä enemmän, välillä vähemmän. Tunsin elämäni vieraaksi, se ei ollut sellaista elämää, jota halusin. Tunsin eläväni kahlittuna. Mies oli melko dominoiva. Mies oli muutaman kerran väkivaltainenkin (humalassa). Olimme aivan eri maailmoista. Sitten ihastuin ja rakastuin toiseen mieheen. Minä halusin erota. Mies ei olisi halunnut.
Nyt siitä erosta on kulunut kuusi vuotta. Olen avioliitossa tämän "uuden" rakkauteni kanssa. Vihdoinkin olen elämääni tyytväinen. Rakastan ja saan vastarakkautta. Elän sellaista elämää kuin haluan. En ole kahlittu enkä vankilassa, vaikka olen avioliitossa. Nautin elämästäni ja mielestäni ansaiten sen, olen sen arvoinen. Jos olisin jäänyt entiseen liittooni, kuinka huonovointinen ja katkera olisin, kuinka tyhjä olisin? Olisin loppuelämän "vankilassa", vain sen vuoksi että entinen mieheni olisi tyytväinen?
Mies ei kestä katsoa lapsiaan silmiin, koska kokee, että on pettänyt heidät eroamalla.
Miettikää oikeasti, miltä miehestä voi tuntua, kun hän joutuu yhtäkkiä lähtemään kodistaan?
Eikö kukaan osaa ajatella, ettei se ole miehelle helppoa.
Hän on epäonnistunut, ja yleensä epäonnistumisia ei haluta muistella.
Hän kokee olevansa huono isä, ja ajattelee, että lapsille on parempi, ettei ne oo tekemisissä huonon isän kanssa.
Näinkin asia voi joskus olla¨.
Tietysti löytyy niitä vastuuttomia tapauksia, mutta meitä on moneen junaan.
Siinä voisi isä katsoa itseään silmiin, ja miettiä millainen isä haluaa jatkossa olla!
Onhan niitä perheellisiä miehiä, jotka ovat matkatöissä viikon kerrallaan ja miehiä jotka ovat merillä tai lentäjiä, joilla matkatyö voi kestää viikkoja jopa kuukausia!
Sitten on nämä ero isät,jotka asuvat jopa samalla paikkakunnalla, mutta ei silti halua tavata lapsiaan, vaikka mikään ei estä!
Kyllä se on miehestä itsestään kiinni, millaisen kuvan itsestään lapsille antaa.
Mutta, kuten todettu on, mies häpeää omaa toimintaa jättäessään vaimonsa ja lapset jonkun hepsankeikan takia, että ei kehtaa näyttäytyä.
Sanoisin että täysin oma vika!
Enkä sääli yhtään, sillä sen suuremmin mies ei lasten äitiä ja lapsiaan voi loukata, kuin jättämällä heidät tyhmyyksien takia, joita aivan varmasti katuu!
On aivan oikein tuntea olevansa huono isä, jos ei pysty omia seurauksiaan kantamaan loppuun asti.
aihetta!!!!
Tarina tosielämästä:
"Mies, nainen, tytär ja poika = perhe. Nainen kuulee "ystävältään", että miehensä olisi häntä pettänyt. Nainen ei kysy asiasta mieheltään vaan käy hänkin kostoksi pettämässä. Tämän jälkeen nainen kysyy mieheltä, onko tämä pettänyt häntä? Mies vastaa, että en ole! Kuluu pari viikkoa. Mies kysyy naiseltaan, onko tämä pettänyt häntä? Nainen vastaa, että olen pettänyt!
Asiasta ei keskustella, mies ja nainen eroavat. Tytär ja poika jäävät naiselle."
Tämä tarina ei ole henkilökohtainen mutta se palautui mieleen tuota viestiä lukiessani. Tunnen tarinan miehen ja voin kuvitella, että hänestä on tuntunut juuri tuolta mitä "ajatellut?" on kuvaillut.
Valitettavasti lapsen tekemiseen riittää sekin että vain alapää on kehittynyt miehiseksi.
Tunnen lapsenjättäneitä ja heillä on kyllä yläpäässä hieman jotain "outoa" jos vertaa muihin.
Mies erosi riitaisasta avioliitosta. Oli yrittänyt jatkaa lasten takia, mutta viimein pinna katkesi. Mies rakasti lapsiaan ja tahtoi nähdä heitä. Sovittiin tapaamisaikataulusta ja alkuun tapaamiset toimivatkin hyvin. Sitten ex-vaimo alkoi perua tapaamisia milloin mihinkin syyhyn vedoten, lopulta ei enää avannut ovea kun mies meni lapsia hakemaan, ei vastannut puhelimeen. Viimeisen kerran mies näki lapsensa ovenraosta - lapset olivat puettuina ja reput pakattuina eteisessä valmiina viikonloppukylään isin luona, iloitsivat kun näkivät isin ovenraosta ja kurottivat käsiään häntä kohti, kunnes ex-vaimo tempaisi oven kiinni heidän välissään ilman järkevää syytä. Mies ei halunnut lasten kärsivän, ei mennyt enää hakemaan lapsia jottei vastaavaa tapahtuisi. Ei halunnut lähteä oikeusteitse tappelemaan, ei käyttää lapsia äidin pelinappuloina.
Nyt on mennyt jo vuosia ilman, että isä olisi nähnyt lapsiaan. Edelleen hän rakastaa ja kaipaa. Toivoo, että lapset haluavat tutustua häneen uudelleen jahka ovat sen verran vanhoja että voivat itse tehdä omat ratkaisunsa.