Kuinka tärkeänä pidätte sitä, että kotijoukot kannustaa opiskelussa tai ylipäätänsä kaikessa elämisessä? Ja kuunteletteko näitä neuvoja?
Olen itse tämän kevään yo ja tulen luultavasti pitämään välivuoden. Eilen ilmoitin tästä vanhemmilleni ja aikeistani lähteä ainakin puoleksi vuodeksi ulkomaille. Ei huvittelemaan vaan lähinnä tekemään töitä ja samalla kävisin kielikurssin. Vastaanotto ei kuitenkaan ollut kovin mieltä lämmittävä. En halua suunnitella tulevaisuuttani sen mukaan mitä muut odottavat, mutta olisi tietenkin aina helpompi lähteä jos muut hyväksyisivät suunnitelmani.
Lakkiaiset ja seuraava kesä (jonka muuten vietän kotonani :) ) tulevat varmaan olemaan aikas kireähköä aikaa. Itse en suunnitelmistani aio luopua, sillä niistä on vain hyötyä jatkossa kun haen opiskelemaan tai töihin. Mutta sanopa se muille...
En nyt sentään haluais laittaa välejä poikki tms. mutta aika vaikee sitä on vaan olla välittämättä muiden sanomisista. Oliskohan kellään mitään vinkkiä että miten tästä tilanteesta voisi selvitä mahdollisimman "siististi"?
Olen itse tämän kevään yo ja tulen luultavasti pitämään välivuoden. Eilen ilmoitin tästä vanhemmilleni ja aikeistani lähteä ainakin puoleksi vuodeksi ulkomaille. Ei huvittelemaan vaan lähinnä tekemään töitä ja samalla kävisin kielikurssin. Vastaanotto ei kuitenkaan ollut kovin mieltä lämmittävä. En halua suunnitella tulevaisuuttani sen mukaan mitä muut odottavat, mutta olisi tietenkin aina helpompi lähteä jos muut hyväksyisivät suunnitelmani.
Lakkiaiset ja seuraava kesä (jonka muuten vietän kotonani :) ) tulevat varmaan olemaan aikas kireähköä aikaa. Itse en suunnitelmistani aio luopua, sillä niistä on vain hyötyä jatkossa kun haen opiskelemaan tai töihin. Mutta sanopa se muille...
En nyt sentään haluais laittaa välejä poikki tms. mutta aika vaikee sitä on vaan olla välittämättä muiden sanomisista. Oliskohan kellään mitään vinkkiä että miten tästä tilanteesta voisi selvitä mahdollisimman "siististi"?
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Kuinka tärkeänä pidätte sitä, että kotijoukot kannustaa opiskelussa tai ylipäätänsä kaikessa elämisessä? "
En pidä tärkeänä niin pitkään kun kotijoukot tarkoittavat vain isää, äitiä ja koiraa. Siinä vaiheessa kun kuvioon astuu mukaan poika-/tyttöystävä, täytyy itsekkyyttä vähentää.
"Ja kuunteletteko näitä neuvoja? "
En varmaan olisi kuunnellutkaan, mutta eivätpä juuri ole antaneetkaan. Sain peruskoulusta lähtien päättää täysin itsenäisesti mitä lähden tekemään. Sain päättää kai senkin takia, koska en mitään kysellytkään heiltä :)
"Oliskohan kellään mitään vinkkiä että miten tästä tilanteesta voisi selvitä mahdollisimman "siististi"?"
Turha ottaa mitään paineita siitä miten porukat suhtautuu. Tuskin kuitenkaan edes kovin pitkään asut heidän kanssaan; siinä vaiheessa kun asutaan eri taloudessa, ei pikkujutuista enää viitsitä kinastellakaan.
Miltäs luulet vanhemmistasi tuntuvan kun tyttö elää pappan rahoilla eikä tee mitään? Mene omillesi ja tee mitä lystää tai pysy kotona ja ala opiskella. Välivuodet on luusereiden hommaa, kirjoittaudu ensin yliopistoon ja sitten totetuta itseäsi ja viivästytä mielummin opintoja.
S
"En pidä tärkeänä niin pitkään kun kotijoukot tarkoittavat vain isää, äitiä ja koiraa. Siinä vaiheessa kun kuvioon astuu mukaan poika-/tyttöystävä, täytyy itsekkyyttä vähentää. "
Onpahan siitä todellinen nykyajan kukkanen, oikein ikäpolvensa koristus. Omilla vanhemmilla ei ole mitään väliä, nuori saa olla niin itsekäs kuin tykkää.
On siinä kasvatus todella tehnyt tehtävänsä!
Itselläni oli muinoin heikko tilanne, kun kuunnellut tarpeeksi OMIA halujani ja toteuttanut OMIA toiveitani. Annoin vanhempieni määrätä manipuloinnilla ja ohjailulla (latistetun kasvatuksen tulosta..) elämääni ja tulos ei ollut kehuttava. Vähän kaikki opiskeluyritykset jäivät kesken kun missään en viihtynyt. Tämä puolestaan lisäsi entisestään huonoa itsetuntoa siitä, etten pärjäisi missään ja olisin huono oppimaan asioita.
Vanhempasi ovat tekemässä todellista mokaa jos eivät anna oman lapsensa toteuttaa itseään ja päättää omasta elämästään kun kerran rohkeutta ja mielenkiintoa kerran löytyy.
Jos elät vanhempiesi rahoilla he luonnollisesti ajattelevat, että heillä on oikeus päättää mihin tarkoitukseen he rahansa antavat. Olisiko sinulla mahdollisuus kustantaa itse tämä puolivuotinen opiskelusi jotenkin? Silloinhan he eivät pysty vetoamaan edes siihen kun yrittävät taivutella sinua heidän tahtoonsa.
Toivon hartaasti, että saisit mahdollisuuden päästä ulkomaille ja elämään sinun elämääsi eikä vanhempiesi elämää.
Rohkeutta ja voimaa sinulle!
Niin siis haluan tarkentaa, että todellakin maksan itse koko lystin. Luultavasti siinä kuluu suuri osa kesätyöpalkastani, mutta mitä väliä? Intoa lähtöön riittää, mutta hieman vaikea on lähteä minnekään jos porukat odottelee mua seuraavalla maitojunalla takasin... :(
Tiiätkös,mulla on vähän sama juttu! En jaksais mennä opiskeleen,pääsykokeisiin yritän lukea koko ajan mut eipä onnistu.. Joten,olenkin miettiny tota välivuoden pitämistä ja ois hirveä into kans lähteä ulkomaille! Mun porukat ei oo suoraan sanonu mitä mieltä on välivuodesta,mut kyl niist huomaa ettei ne sitä kannata.. Oonkin miettiny et elänkö tätä elämää mun itteni vai porukoiden vuoks.. No itteni tiätysti,eli pidän ehkä sen välivuoden ;) Mihin päin oot muuten lähös? Ja koska? Oootko tyttö vai poika?
Tyttö olen ja suuntana ehkä Englanti. Allianssin ohjelma, jossa ollaan 3kk töissä ja kielikurssilla. Mutta kaikki on vielä harkinnassa... Lähden, jos haluan. Sano muut siihen mitä vaan! :)
Toki kotijoukkojen tuki on tärkeää ettei koko ajan tarvitse olla suu mutrussa. Tuki auttaa jatkamaan. Vanhempien yksi tehtävä on neuvoa, mutta eihän kaikkea, mitä he sanovat, tarvitse toteuttaa. Olet aikuistumisesi kynnyksellä ja nyt on tärkeää, että voit itse tehdä omia päätöksiä, jotka ovat sinulle mieluisia.
Mielestäni aika outoa, että vanhempasi vastustavat suunnitelmaasi. Ulkomaille lähteminen osoittaa kuitenkin rohkeutta ja se on varmasti kasvattava ja opettava kokemus. Perinpohjainen suunnitelmasi selittäminen vanhemmille luulisi puhdistavan ilmaa. :) Voisivatko he olla huolissasi esim. turvallisuudestasi ulkomailla tai ylipäänsä tulevaisuudestasi? Olet kuitenkin lähdössä tietyn järjestön kurssille, joten se luo turvallisuuden tunnetta. Eivätkö he pidä koko ajatuksesta pitää välivuosi vai onko ulkomaille lähtö se karsastava asia? Mitä he haluaisivat sinun sitten tekevän?
Minulla on myös kokemusta välivuoden viettämisestä, osin muualla (kotimaassa), osin kotona. Oikeastaan hieman jopa häpesin, kun kaikille piti kertoa viettäväni välivuoden - ei ollut siis mitään suuria tulevaisuuden suunnitelmia. Ehkä vanhempanikin (enemmälti isä) hieman häpesivät...yo-kirjoitukset kun mukamas karsivat aikaa pääsykokeisiin lukemiselta, joten ei haettu minnekään ja palauduttiin yhdestä urakasta...näin siis isä saattoi joillekin selitellä. Mutta pääsyy oli se, ettei minulla ollut mitään käsitystä, minne hakisin ja mitä halusin tehdä ammatikseni. Vanhempani eivät olleet koskaan välivuosiaikeitani vastaan, enemmänkin he "painostivat" keksimään tekemistä (ts. hakemaan esim. opistoihin) vuoden ajaksi.
Välivuosi voi olla ajatuksia avartava ja hieman rentouttavakin jakso elämässä. Ja nykyään tuntuu olevan myös monia erilaisia tapoja viettää välivuotta. Olisipa minullakin ollut rohkeutta lähteä ulkomaille. Se on varmasti hyvä vaihtoehto välivuoden viettoon.