Aamuyöllä lähdetään bussilla kohti lentoasemaa ja naukkaillaan matkalla muutama purkki A. Le Coqia ajankuluksi. Siitä sitten lähtöselvitys tekemään ja käsimatkatavaroiden kanssa turvatarkastuksen läpi ostamaan pullo viinaa tax freestä. Kitataan pullo vessassa ja mennään ottamaan vielä pari olutta lentoaseman baariin.
Koneessa ollaan jo aika tuiterissa ja lentoemo kieltäytyy tarjoilemasta lisää. Onneksi taskunpohjalla on pari bentsoa, joten lentomatka menee nuokkuessa laskevissa ryynikänneissä. Perillä lentoemo herättää meidät vihaisennäköisenä ja huomaankin virtsanneeni housuihini lennon aikana. No, äkkiä ne trooppisessa ilmassa kuivahtavat.
Lentokentällä kävellään suoraan taksijonoon, koska mukana on vain käsimatkatavarat. Pakkohan se jostain on yrittää säästää. Ennen taksiin astumista matkatoverini heittää ykät polttavalle asfaltille ja osa roiskuu kengilleni. Mitäpä tuosta, varvassandaalit maksavat rannalla alle euron.
Taksikuski ei pukahda mitään selväsanaista koko matkan aikana, hakkaa vain nyrkillä rattia ja hikoilee kuin sika. Taksissa on kuuma ja nestehukka alkaa yllättää. Onneksi kuski tarjoaa meille huikan jonkinlaista kotipolttoista ja nappaamme loput ryynit kyytipojiksi.
Reilun tunnin ajon jälkeen saavumme hostelliimme huvikadun lähelle. Nenään tulvahtaa voimakas viemärintuoksu, joka saa minutkin oksentamaan. Kirjaudumme sisään ja käymme käytävän suihkussa pesulla. Hanasta tulee vain sameaa, kylmää vettä, joka haisee vähän pahalle, mutta mitäpä siitä. Ei muuta kuin pienille torkuille makuulaverille tuskaisen kuumaan ilmastomaimottomaan kolhoosihuoneeseen muiden ”pelimiesten” kanssa.
Unien jälkeen onkin hyvä hetki haukata vähän katukeittiön antimia. Tilaamani pad thai koram ei kyllä sisällä kanaa, vaan kenties koiran tai rotan lihaa. Nälkä tosin niilläkin lähti ja samalla nautittiin kymmenkunta olutta nestehukkaa lievittämään. Loppulasku oli vain rapiat kuusi euroa lärviä kohden, joten iltailoitteluun jäi rutkasti rahaa.
Hämärältä kujalta löytyykin kiva gogo-baari, jossa meille tuotiin heti pullo sampanjaa ystävällisesti. Kittaamme pullon mukavan nuoren neidon kanssa. Neidolla on naamassa jonkunlainen kasvain, mutta mitäpä siitä. Kapakanpitäjä tarjoaa neitoseuraa kolmella sadalla bahtilla sisältäen samppakaljan, joten kaupat syntyy.
Neito ei ollut mitenkään turhan ronkeli eikä vaatinut edes kumia. Jotain roinaa se tosin kovasti pisteli käsivarteensa aktin jälkeen, mutta mitäpä siitä, sillä kyllähän tässä itsekin kännissä on oltu. Mutta perkele, neidon lähdettyä huomasin koko matkakassani kadonneen ja heppikin syyhysi ikävästi. Ettei vain olisi tippuri tai aids iskenyt…
Loppuloma kuluu kerjätessä ruokarahaa vuoroin kaduilla, vuoroin rannalla. Kaljaanhan ne kaikki meni. Tuli vielä juotua pöydistä asiakkailta jääneitä vajaita juomia kiitettävästi. Hyvä boogie oli päällä loppujen lopuksi, vaikka silmänvalkuaiset vähän alkoivatkin kellastumaan.
Paluulentoa edeltävänä päivänä poistan hostellikolhoosin kanssamatkailijan rinkasta pari pulloa whiskyä ja täytän vesipullon vessan hanasta. Maha on ollut pad thai koramin jälkeen vähän ripulilla, joten väliin on hyvä juoda vähän vettä. Lähden yötä vasten talsimaan kentälle 70 km matkaa, jotta ehtisin seuraavaksi illaksi perille. Onneksi ystävällinen maajussi antaa minun olla kyydissä sikojen seurassa suuren osan. Sikojen seassa ripulikaan ei haittaa, mutta koneeseen pääseminen huolettaa.
Avaan viskipullon ja saavun aika tuubassa lentokentälle. Tuin virkailija katsoo minua vähän pitkään, mutta pääsen kuin pääsenkin koneeseen. Lennolla kumoan loput whiskyt naamaan ja aiheutan pienen härdellin, jonka vuoksi Helsingissä poliisit kärräävät minut putkaan ja sieltä katkolle pariksi viikoksi. Katkolta tie vei Auroran sairaalan spt-klinikalle.
Oli kyllä kiva loma. Seuraavana vuonna lähdetään uudelleen nauttimaan Thaimaan lumosta.
Koneessa ollaan jo aika tuiterissa ja lentoemo kieltäytyy tarjoilemasta lisää. Onneksi taskunpohjalla on pari bentsoa, joten lentomatka menee nuokkuessa laskevissa ryynikänneissä. Perillä lentoemo herättää meidät vihaisennäköisenä ja huomaankin virtsanneeni housuihini lennon aikana. No, äkkiä ne trooppisessa ilmassa kuivahtavat.
Lentokentällä kävellään suoraan taksijonoon, koska mukana on vain käsimatkatavarat. Pakkohan se jostain on yrittää säästää. Ennen taksiin astumista matkatoverini heittää ykät polttavalle asfaltille ja osa roiskuu kengilleni. Mitäpä tuosta, varvassandaalit maksavat rannalla alle euron.
Taksikuski ei pukahda mitään selväsanaista koko matkan aikana, hakkaa vain nyrkillä rattia ja hikoilee kuin sika. Taksissa on kuuma ja nestehukka alkaa yllättää. Onneksi kuski tarjoaa meille huikan jonkinlaista kotipolttoista ja nappaamme loput ryynit kyytipojiksi.
Reilun tunnin ajon jälkeen saavumme hostelliimme huvikadun lähelle. Nenään tulvahtaa voimakas viemärintuoksu, joka saa minutkin oksentamaan. Kirjaudumme sisään ja käymme käytävän suihkussa pesulla. Hanasta tulee vain sameaa, kylmää vettä, joka haisee vähän pahalle, mutta mitäpä siitä. Ei muuta kuin pienille torkuille makuulaverille tuskaisen kuumaan ilmastomaimottomaan kolhoosihuoneeseen muiden ”pelimiesten” kanssa.
Unien jälkeen onkin hyvä hetki haukata vähän katukeittiön antimia. Tilaamani pad thai koram ei kyllä sisällä kanaa, vaan kenties koiran tai rotan lihaa. Nälkä tosin niilläkin lähti ja samalla nautittiin kymmenkunta olutta nestehukkaa lievittämään. Loppulasku oli vain rapiat kuusi euroa lärviä kohden, joten iltailoitteluun jäi rutkasti rahaa.
Hämärältä kujalta löytyykin kiva gogo-baari, jossa meille tuotiin heti pullo sampanjaa ystävällisesti. Kittaamme pullon mukavan nuoren neidon kanssa. Neidolla on naamassa jonkunlainen kasvain, mutta mitäpä siitä. Kapakanpitäjä tarjoaa neitoseuraa kolmella sadalla bahtilla sisältäen samppakaljan, joten kaupat syntyy.
Neito ei ollut mitenkään turhan ronkeli eikä vaatinut edes kumia. Jotain roinaa se tosin kovasti pisteli käsivarteensa aktin jälkeen, mutta mitäpä siitä, sillä kyllähän tässä itsekin kännissä on oltu. Mutta perkele, neidon lähdettyä huomasin koko matkakassani kadonneen ja heppikin syyhysi ikävästi. Ettei vain olisi tippuri tai aids iskenyt…
Loppuloma kuluu kerjätessä ruokarahaa vuoroin kaduilla, vuoroin rannalla. Kaljaanhan ne kaikki meni. Tuli vielä juotua pöydistä asiakkailta jääneitä vajaita juomia kiitettävästi. Hyvä boogie oli päällä loppujen lopuksi, vaikka silmänvalkuaiset vähän alkoivatkin kellastumaan.
Paluulentoa edeltävänä päivänä poistan hostellikolhoosin kanssamatkailijan rinkasta pari pulloa whiskyä ja täytän vesipullon vessan hanasta. Maha on ollut pad thai koramin jälkeen vähän ripulilla, joten väliin on hyvä juoda vähän vettä. Lähden yötä vasten talsimaan kentälle 70 km matkaa, jotta ehtisin seuraavaksi illaksi perille. Onneksi ystävällinen maajussi antaa minun olla kyydissä sikojen seurassa suuren osan. Sikojen seassa ripulikaan ei haittaa, mutta koneeseen pääseminen huolettaa.
Avaan viskipullon ja saavun aika tuubassa lentokentälle. Tuin virkailija katsoo minua vähän pitkään, mutta pääsen kuin pääsenkin koneeseen. Lennolla kumoan loput whiskyt naamaan ja aiheutan pienen härdellin, jonka vuoksi Helsingissä poliisit kärräävät minut putkaan ja sieltä katkolle pariksi viikoksi. Katkolta tie vei Auroran sairaalan spt-klinikalle.
Oli kyllä kiva loma. Seuraavana vuonna lähdetään uudelleen nauttimaan Thaimaan lumosta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hauska tarina. Oliko tuo se sensein ainoa Thaimaanmatka? Mihin väliin mahtui vuokra-Vitara ja Balle-norsun pallopelinäytös?
Epäkohtaan kiinnitin huomion että miksi sinun olisi pitänyt palatessa lentokentällä asioida jonkun TUI-virkailijan kanssa? katsos kun Bangkokin päässä lentokentällä mennään lentoyhtiön lähtöselvitysjonoon eikä matkatoimistot sitä tee.
Suomen päässähän voit tehdä nykyään kaiken automaateilla. Lappu laukkuun, laukku hihnalle ja turvatarkastuksen jälkeen terminaaliin bisselle.
Eiköhän TUI:n seuramatkalla mennä TUI:n tiskille lentoasemalla, koska TUI on myös lentoyhtiö 🙃
Ok. Itse olin pakettimatkalla viimeksi vuonna 1989 niin en tiedä noista. Yksi kaveri pääsi Bangkokin lennolle vasta viidennellä yrittämällä. Oli neljä ekaa kertaa liian päissään. Rahaa paloi sellainen kolmetonnia ennenkuin oli edes koneessa. Viina ei sovi kaikille ja ne kenelle se vähiten sopii, eivät itse tajua sitä.
Viranomaiset etsivät Niuvasta kadonnutta.
https://images.cdn.yle.fi/image/upload/w_1920,h_1130,ar_1.6993464,dpr_1,c_fill/q_auto:eco,f_auto,fl_lossy/39-852996613ef082995fc
tuo kun tulee vastaan, niin ei kysytä ykköseen vai kakkoseen, vaan 112seen, soitto !
Hassu tarina, kiitos.
Nauroin katketakseni. Paras avaus tällä palstalla vuosiin 🤣🤣🤣
Odotin 2010 alle mutta.... ?
Kiitos tästä eri hauskasta matkakertomuksesta.
Tais olla kopsattu Kerosen Thaimaan Suomalaisesta :-)
Niuvasta Suljetulta,
Ei edelleenkään pääse kuin Suoleen !
Onko Keronenkin jo Niuvan suljetun kiljupilleissä ?
Erittäin rehellinen kuvaus Thaimaan lomasta. Tuollaistahan se todellisuudessa on, vaikka muuten silotellaan mediassa.
Kirjoittelin tuon satiirin kotona koronakaranteenissa joutessani ja siinä mikään ei perustu omiin kokemuksiin. Lainasin tarinaan hieman erään autofiksarin sähläyksiä.
Hän on hyvin säästäväinen seksituristi. Kertoi käyneensä hotellin parvekkeelta katsemassa kauniita naisia, meni sitten tumputtamaan ja mietti itsekseen kuinka paljon taas säästi rahaa kun ei mennyt ehdottelemaan pikasuhdetta.
Käyttäydyn yleensä aina hyvin ja kohteliaasti kaikkia kohtaan, mutta kerran kun tulimme pikkukoneella Saksasta messuilta takaisin, olin todella väsynyt ja krapulainen, haisin varmaan melko pahalle myös.
Messuilla joka osastolla oli viinaa, yksi kollega kalliissa puvussan jouduttiin kantamaan koneeseen. Vei vartin selittää aseman poliisille ja lentohenkilökunnalle että kyseessä on maailman kiltein mies ja me pidetään siitä huolta.
Kone oli pieni suihkuturbiinikone ja kapeita penkkejä oli oli kaksi molemmilla puolilla. Nukahdin siinä ja heräsin siihen kun päätä pienempi ukkeli tyrkkäsi minut päältään aggressiivisesti.
Suutuin moisesta herätyksestä ja painoin pääni kiinni miehen päälakeen ja murisin. Murisin, kuorsasin ja nukuin siinä koko loppumatkan ja herra ei uskaltanut liikahtaakaan allani. Hikoili tulipunaisena kun ei tiennyt mitä tehdä.
Kyllä hävetti jälkeenpäin ja vähän vieläkin 8)
2010