Lopetin harjoittamisen

Jospa et yrittäisi harjoittaa uskontoa, vaan ihan vain sitä buddhalaisuutta, niinku elämäntapana vaikka.

Minun kanssa jos tulee harjoittamaan niin lähes kaikkien pitäisi tuntea olevansa korkeammalla. Enkä ole itse kokenut suomes tai pohjoismais että yhteiskunnallista statusta tuotais esiin.

Mutta mitä on "buddhalaisuuden harjoittaminen"?

Eri kulttuureissa se tietysti näkyy erimuotoisina ulkoisina asioina jotka ovat vaihtelevassa määrin enimmälti paikallista kulttuuria ja buddhalaisuuden jotain suuntausta.

Buddhan alkuperäiset opit löytyvät kuitenkin alkuperäisistä sutrista, joita voi lukea vaikka internetistä, koska ne on nykyään käännetty ainakin melkein kaikki englanniksi.

Buddhalaisuuden harjoittamisessahan on eri tasoja. Maallikko buddhalainen pyrkii pitämään viidestä moraalisesta periaatteesta (5 precepts), eli ei tappamista, ei varastamista, ei valehtelemista, ei vahingollisia seksuaalisia suhteita, eikä alkoholia tai huumeita. Toisin sanoen: älä tee muille sitä mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.

Nuo ovat siis perusta "harjoitukselle". Sitten voidaan laajentaa kolmeen, niin että moraali, meditaatio ja viisaus. Aloittaja voi aloittaa haluamallaan minuuttimäärällä meditaatiota, mutta sen pitää olla säännöllistä. Voi keskittyä vaikka seuraamaan hengitystä silmät kiinni pitäen. Siis seuraten kuin sivusta, eikä kontrolloiden hengitystä. Viisautta voi kehittää esim. lukemalla sutria. Nämä kolme asiaa myös tukevat toisiaan ja ovat limittäin ja yhtä aikaa. Viisaus kehittyy myös meditaatiossa, koska siinä voi saada oivalluksia. Nämä ovat perusasioita. Mutta perusasiat ovat myös perustukset ja perustukset ovat tärkeitä mille tahansa minkä halutaan olevan tukeva ja kestävä.

Moni yrittää oikotietä jonkinlaiseen valaistumiseen ja vapautumiseen, mutta se on sitä että mieli hyppää itsensä edelle, eikä seuraukset ole silloin kovin kestäviä.

En ole itse mukana missään toiminnassa Suomessa, mutta onko kyse siitä, että ryhmät ovat jotenkin akateemispainotteisia täällä? Ja muuallakin länsimaissa ehkä. Eli korkeasti koulutetut ohjautuvat buddhalaisuuden pariin erinäisistä syistä.

Itse lopetin koska se tukahduttaa kaikki tunteet. MIkään meditaatio ei minun ajatuksiani laimenna eikä mieltäni tyynnytä. Väkisin pidin suuttumukseni sisällä aina kun oli tarvetta suuttua, ja nsitä tapahtuu päivittäin koska ihmiset on kusipäitä ja kun päätin että lopetan niin päästin kaiken ulos. Osansa sai suvakit, rasitit, valkoiset, matut, lesbot, homot, transut vittu ihan kaikki.
Tunteitaan ei saa tukahduttaa, Ihminen ei ole silloin ole illoinen. Olen luonteeltani ikuinen kyynikko ja mielestäni kaikki on paskaa. Niin on hyvä ja saan voimaa alakulosta. Ukko on minun Jumalani, ollut ja tulee aina olemaan.
Kaikki ostamani buddhalaisuuteen liittyvät kirjat heitin takkaan.

Buddhalaisuutta täytyy ymmärtää; ei sovi useimmalle - siksi se on pieni uskonto.
Itä-Aasiassa on täysin buddhalaisia maita, ja useimmalle se on palvonnallista, jo mainituista syistä, vaikka palvonnallinenkin on yksi tie, joka vallitsee erityisesti juutalaisuuspohjaisissa uskonnoissa, joilla myöskin voi saavuttaa, ainakin hindulaisuuden mukaan.

Älä takerru keskiluokkaisuuteen tai mihinkään muuhunkaan , eikös se niin toimi ?

Itse lopetin koska en tarvitse sellaista. Minun arvoni on täysin buddhalaisuutta vastaavat, oli jo ennen kuin löysin koko uskonnon tai filosofian. Toiseksi, en koe kuuluvani joukkoon koska olen jotenkin täysin erilainen muihin harjoittajiin verrattuna enkä ole hyvä ihmisten kanssa, se on jotenkin omaa luontoa vastaan. Lisäksi olen melko melankolinen mieleltäni, jota en näe lainkaan pahana asiana, koska se olen minä. Nämä toiset oli jotenkin ihan happy happy tekopirteitä.

Tämä on hyvä ja sopii minulle, koska Dalai Lama sanoi, jos et voi auttaa muita niin älä ainakaan aiheuta muille harmia. Lisäksi hän on sanonut ysärillä, että ei kannata vaivautua olemaan buddhalainen, vaan oppimaan siitä jos kokee sen hyväksi mutta tekemään sen sellaisena kuin jo on.

Juuja siinä on kovin vähän noita asennon muutoksiakin vieläpä.

Lopetin koska oikein miettimällä mietin että mitä jos olisin isä ja tyttäreni puoliso hakkaisi tyttäreni. Näin kävi eräälle ystävälleni jonka tytärtä hakkasi tämän aviomies. Buddhalaisuudessa pitäisi antaa anteeksi hakkaajalle.
Tämä kaverini ei antanut anteeksi vaan hakkasi sairaalaan tyttärensä aviomiehen, ei pelkästään nyrkillä vaan käytti mailaa apuna.
Kaverini joutui linnaan. Itsekään en anteeksi antaisi vaan tekisin samoin.
Silloin tajusin että buddhalaisuus on valetta samoin kuin kristinusko.
Anteeksianto on heikkojen ominaisuus, ihmisen tulee olla kova koville ja lempeä apua tarvitseville.

Itse lopetin buddhalaisen meditaation siksi että tapasin maailmalla liian monta harjoittajaa jotka olivat meditoineet vuosikausia, enkä usko että he olisivat löytäneet mitään erityistä vapauden kokemusta.

Useat ihmiset lopettavat buddhalaisuuden harjoittamisen juuri tästä syystä, vuosikausien "harjoittamisen" jälkeen. Kokemus ei vastaa lähimainkaan sitä mitä ideologian teoriassa lupailtiin.

Tapaamani länsimaalaiset buddhalaiset näyttäytyivät ulospäin myötätuntoisina yms yms ihmisinä, mutta paremmin tutustuttuani heihin näin tämän päälle liimatun ns jeesustelun läpi ja sen alta paljastui rikkinäinen, usein aika sekaisin oleva ihminen

Toisaalta, jos uskolla johonkin ideologiaan jaksaa elää, antaa mennä vaan. Kunhan ei yritä kusettaa muita

Aivan.

Laittaa vuosia/vuosikymmeniä valtavat määrät rahaa retriitteihin, kirjoihin, maksuihin buddhalaisille meditaatio opettajille, ja tuhansien meditaatio tuntien jälkeen on viimeinkin ymmärtänyt että itseä ei ole ja asiat ovat jatkuvassa muutoksessa.

Ja tämä ei tunnu erityisemmin vapauttavalta, vaikka olisi saanut minkä auktorisoinnin että kokemus on autenttista buddhalaisuutta. Tämähän onkin vain treeniä seuraavia elämiä varten.

Tässä vaiheessa lopulta tajuaa että olisi pitänyt elämässä keskittyä johonkin ihan muuhun.