Jännitys/kauhu/huumorikirjan alkua.
Kirjoitusvirheet korjataan myöhemmin.
Mitä tykkäätte itse tarinan alusta?
-----------------------------------------
Koskisen hyvin hoidettu omakotitalo, kylpi keskikesän aamunvirkeiden auringonsäteiden valossa kaupungin laidalla. Talo oli viimeisen päälle kauniisti rakennettu ja piha ympäristöineen huoliteltu, kuin jossakin puutarha mainoksessa. Täällä täytyi asua onnellinen perhe. Viikonlopun lauantai oli heräämäisillään ja hento hiljaisuus hiveli tienoota.
Ulko-ovi rävähti auki. Johanna Koskinen astui ulos niskojaan nakellen ja kirouksia ilmoille syytäen.
Hän raahasi mukanaan, kahta mustaa roskasäkkiä ja kompastui niiden kanssa, lentäen nenälleen. Lisää kirouksia sateli ilmoille, kun hän kompuroi pystyyn ja haali roskat maasta takaisin säkkeihin. Vaivoin hän sai raahattua säkit kadun varteen, törmäten matkallaan vanhahkon mummoon.
- Pois alta, hän raivoisasti huusi.
Mummo taiteili saadakseen tasapainonsa takaisin, mutta Johanna oli jo laittamassa säkkejä roskikseen.
Talon ulko-ovi aukesi ja ulos astui mies. Rainer Koskinen, Johannan aviomies.
Johanna kiukustui lisää ja huusi:
- Painu sisälle vaan nukkumaan, ei tarvita apua.
- Olisinhan minä…,Rainer yritti huutaa.
Johanna raivostui lisää, huusi kurkku suorana:
- Painu sinne kämppään vaan, ettei tarvitse tulla niskasta nostamaan.
Kadulla oleva mummo yritti väistää Johannaa, joka oli palaamassa talolle, laitettuaan roskat säiliöihin.
Mutta Johanna osui hänen olkapäähänsä, ohittaessaan.
- Enkö sanonut, että pois alta? Johanna uhosi.
Mummo pystyi vaivoin pitämään tasapainonsa, mutta sai sanottua Johannalle:
- Ei kannattaisi ärhennellä noin kovasti lähimmäisille, voi tulla se päivä kun niitä läheisiä ei enää ole.
Johanna kääntyi kannoillaan ja sylkäisi maahan oikein kunnon aivoklimpit ja tiuskaisi:
- Mummo voi painua muualle etsimään vanhoja koiran ja kissanruoka purkkeja, vai pitääkö pistää hampaat sisään? - Ei tarvitse, hampaat on kotona lasissa, mummo veisteli paeten paikalta.
- ÄRRR! Johanna purki raivoaan, onneksi mummo vetäytyi, olisi muuten saanut tuntea Johannan kiukun ja väkivaltaisen käytöksen.
Kauempaa kuului vielä huuto:
- Muista että olen varoittanut sinua.
Johanna nappasi kiven maasta ja paiskasi mummon suuntaan.
Kirjoitusvirheet korjataan myöhemmin.
Mitä tykkäätte itse tarinan alusta?
-----------------------------------------
Koskisen hyvin hoidettu omakotitalo, kylpi keskikesän aamunvirkeiden auringonsäteiden valossa kaupungin laidalla. Talo oli viimeisen päälle kauniisti rakennettu ja piha ympäristöineen huoliteltu, kuin jossakin puutarha mainoksessa. Täällä täytyi asua onnellinen perhe. Viikonlopun lauantai oli heräämäisillään ja hento hiljaisuus hiveli tienoota.
Ulko-ovi rävähti auki. Johanna Koskinen astui ulos niskojaan nakellen ja kirouksia ilmoille syytäen.
Hän raahasi mukanaan, kahta mustaa roskasäkkiä ja kompastui niiden kanssa, lentäen nenälleen. Lisää kirouksia sateli ilmoille, kun hän kompuroi pystyyn ja haali roskat maasta takaisin säkkeihin. Vaivoin hän sai raahattua säkit kadun varteen, törmäten matkallaan vanhahkon mummoon.
- Pois alta, hän raivoisasti huusi.
Mummo taiteili saadakseen tasapainonsa takaisin, mutta Johanna oli jo laittamassa säkkejä roskikseen.
Talon ulko-ovi aukesi ja ulos astui mies. Rainer Koskinen, Johannan aviomies.
Johanna kiukustui lisää ja huusi:
- Painu sisälle vaan nukkumaan, ei tarvita apua.
- Olisinhan minä…,Rainer yritti huutaa.
Johanna raivostui lisää, huusi kurkku suorana:
- Painu sinne kämppään vaan, ettei tarvitse tulla niskasta nostamaan.
Kadulla oleva mummo yritti väistää Johannaa, joka oli palaamassa talolle, laitettuaan roskat säiliöihin.
Mutta Johanna osui hänen olkapäähänsä, ohittaessaan.
- Enkö sanonut, että pois alta? Johanna uhosi.
Mummo pystyi vaivoin pitämään tasapainonsa, mutta sai sanottua Johannalle:
- Ei kannattaisi ärhennellä noin kovasti lähimmäisille, voi tulla se päivä kun niitä läheisiä ei enää ole.
Johanna kääntyi kannoillaan ja sylkäisi maahan oikein kunnon aivoklimpit ja tiuskaisi:
- Mummo voi painua muualle etsimään vanhoja koiran ja kissanruoka purkkeja, vai pitääkö pistää hampaat sisään? - Ei tarvitse, hampaat on kotona lasissa, mummo veisteli paeten paikalta.
- ÄRRR! Johanna purki raivoaan, onneksi mummo vetäytyi, olisi muuten saanut tuntea Johannan kiukun ja väkivaltaisen käytöksen.
Kauempaa kuului vielä huuto:
- Muista että olen varoittanut sinua.
Johanna nappasi kiven maasta ja paiskasi mummon suuntaan.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Muuten pidin, mutta luulisin että arvasin jo mitä jatkossa tapahtuu. Elikkä arvilisin näin että se mummeli on jokin noidan sorttinen ja tekee sen perheelle pahaa yms...
Tarina on monimutkaisempi.Tästä alusta ei voi arvata kuin päähenkilön agressiivisuuden.
Ettei Johannalla olisi vaan ne huonot päivät kuukaudessa:)
Mahtavaa naisenergiaa ja hyvin kirjoitettu.
-t-
Minusta tämä oli erittäin hyvä alku pätkä.
Sana varasto on hyvä ja muutenki kieli taito on hyvä.
Jatka samaan malliin mutta älä lisää tähän kauhua! x]
Kauhua lisää. Täällä on aivan liian vähän kauhu juttuja.
Vaadin kauhistusta!
Taputapu?
Aplodeja antaa sellainen, joka ei tiedä, että alku pätkä = alkupätkä, sana varasto = sanavarasto, kieli taito = kielitaito. Oliko flunssa, kun koulussa opetettiin yhdyssanoja? Jatka sinä vain Uppo Nallen lukemista.
Voi kirjaa arvostella, vaikka ei tietäisi oikeinkirjoituksesta mitään. Kummallisia tekotohtoreita tänne on pesiytynyt.
tohtorin tittelistä! Laitankin se heti ansioluettelooni. :-)
Voi voi. Valitettavasti tämä tarina jäisi multa lukematta, ellet editoi tekstiä. Kaikkein kamalinta siinä on kirjotus- ja kielioppivirheet, siten se toimii oikeana kauhutarinana sellaiselle lukijalle, joka arvostaa hyvää kielitaitoa. Puhekieli tyylikeinona toimii harvoin läpi koko kertomuksen. Käytä sitä vain henkilöiden vuorosanoissa. Jos tarkoituksenasi on kirjottaa kauhua tai jännitystä, jo heti aloituksessa on oltava se jokin, joka saa lukijan jäämään nalkkiin ja haluamaan lisää. Se puuttuu tästä aloituksesta. Ehkä se olisi tullut seuraavaksi? Jos niin, sun olis kannattava laittaa se tähän mukaan, ennen kuin kysyt mielipiteitä. Tarina on hyvä alottaa sellaisesta kohdasta, jossa ovat ne elementit, joita kauhukertomuksen lukija haluaa. Esimerkiksi että Johannan kantama roskapussi on painava ja siitä valuu verta kadulle. Tai että Rainer hoippuu Johannan perässä puukko selässä. Mummo näkee liikaa ja on mahdollisesti seuraava uhri. Ilman “sitä jotakin”, joka on kauhukirjoille ominaista, kyseessä on vain aivan tavallinen riiviönainen ja perheriita. Olisitko itse sellaisesta kiinnostunut?
Jos taas aikomuksenasi oli kirjottaa huumoria, tämä aloitus voisi olla heti paljon lupaavampi. Mutta kaipaisi puolestaan enemmän jotain hauskaa/koomista. Kuten vaikka, että Johanna on pakannut kaikki Rainerin vaatteet roskapussiin riidan seurauksena ja Rainer juoksee perässä kukallisissa kalsareissaan. Ja saa mummon muistelemaan nuoruudenpäiviään.
Jos tykkäät kirjottamisesta yhtä paljon kuin minä, suosittelen, etta otat harrastuksen vakavasti ja panostat siihen: se on aivan samanlainen taito kuin pianon soitto tai öljyvärimaalaus: harjoittelematta ei hyvä tule. Itse opiskelen avoimen yliopiston kurssilla kirjoittamista. Suosittelen sekä itseopiskelua että kursseja (työväenopistossa?). Sen jälkeen – ja ohessa – sen kuin annat tulla tarinaa! Onnea jatkossa!
Kohderyhmäänkään, joten lukemattomuutesi on täysin sivuseikka.
Omasta mielestäni tärkeintä on tarina, kielioppivirheet ovat sivuseikka. Työväenopistoista ei tule oikeita kirjoittajia, ainakaan sellaisia joiden oikeellisia kirjoituksia jaksaisi lukea edes yhtä sivua.Mitä tulee muuten arviointeihisi, en halunnut laittaa esille yhtään sellaista, mistä itse tarinaa voisi arvata. Kauhu tulee myöhemmin, mutta ovelammin kuin puukko selässä tai verta roskapussissa. Tässä kirjassa on sitä mielikuvitusta ja sen roihua. Huumori myös on ovelampaa, ei housut kintuissa. Joten turhaan laitat mielikuvituksettomia vaihtoehtoja jatkon suhteen.
Muuten kiitos mielipiteestäsi.
Aika huvittavaa, että koulutat täällä muita, kun omassa tekstissäsi on ihan alkeellisia kirjoitusvirheitä. Niin juuri, kirjoitusvirheitä, ei kirjotusvirheitä.
KANNATTAA NYT KÄYDÄ SE OPISTO LOPPUUN, ENNEN KUIN ALAT OPETTAMAAN MUITA!
kirjotus- ja kielioppivirheet
sun olis kannattava laittaa se tähän mukaan,
oli kirjottaa huumoria
panostat siihen: se on aivan samanlainen taito kuin pianon soitto tai
Sen jälkeen – ja ohessa – sen kuin annat tulla tarinaa
JA TOISIA YRITÄT OPETTAA, HÄPEÄ!
Sillä hetkellä, kun painoit "Lähetä viesti" -ruutua, jokaisesta tämän keskustelufoorumin lukijasta tuli sun kohderyhmään kuuluva.
Kirjoitusvirheitä sattuu kaikille, se ei ole kaikkein vakavinta, mutta kun haluat tarinaasi kommentoitavan, ne poimitaan sieltä muiden asioiden muassa.
Olet oikeassa: opistoista ei valmistu kirjoittajia, mutta jokainen, joka yrittää parantaa taitojaan, pärjää maailmassa paremmin kuin se, joka vain luulee olevansa luonnon lahjakkuus. Aina kannattaa opiskella lisää.
Ehkä kirjassasi on mielikuvitusta ja kauhua ja huumoria, mutta sinäpä et halunnut jakaa sitä meidän lukijoiden kanssa, vaan halusit meidän mielipiteitä vain tarinasi osasta. Niitä sinä sitten sait. Ei pidä laittaa tänne juttuja arvosteltavaksi, ellei kestä kuunnella kaikkia kommentteja.
viihdytti sinua.
En ole täällä ketään kouluttamassa, mistä lie sellaista kuvitellut.
Ei ole tapanani kirjottaa kirjakieltä keskustelufoorumeissa, koska kommentit eivät ole mitään kaunokirjallisuutta. Jos itse haluat kirjoIttaa tänne kuin ryppyotsainen körttiläinen, se on sinun asiasi.
Voi olla, että arvostat hyvää kieltä, mutta näemmä tyylilajit ja kriitinen lukeminen ovat sinulta hukassa. Älä huoli, niitäkin voi opiskella. ;-)
Miten niin en kestä?
Mielestäni jopa kiitin kommentistasi?
Mutta hattu kourassa en kuitenkaan ole.
Luin viestisi ja hieman rupesi arveluttamaan tuollainen...
Pianon soitto tai öljyvärimaalaus sama kuin kirjoittaminen? Ehkä teoriassa, mutta käytännössä se on ihan eri asia ja pysyy eri asiana niin kauan kuin taivas on kattomme ja maa lattiamme.
Kielioppi virheetkö ovat tärkeämpiä kuin itse tarina? Jos pidät virheettömästä tekstistä, jossa juonta ei ole niin ota käteen puhelinluettelo.
Ei niitä virheitä tarvitse poimia. Ne ovat vain jotakin joita tulee kaikille ainakin kerran elämässä.
Arvostan toki mielipidettäsi, joka on oikeutettu ja sitä rataa, mutta älä suotta haasta tekstilläsi riitaa täällä. Jotkut nuoret kirjailijanalut tarvitsevat TUKEA eivät HAUKKUJA.
Jokainen antakoon mielipiteensä, mutta ei romuteta nuoren kirjailijan uskoa itseensä.
Se jos mikä murskaa unelmat.
Positiivinen ajattelu parantaa haavat ja voittaa sodat, joten... ymmärrystä ihmiset.
Kunnioittaen
Shiyo Chiji
Jos koko kirja olisi yhtä mukaansa tempaava varmasti lukisin yhdeltä istumalta loppuun.
Viis kielioppivirheistä. Kyllä ne kustantamossa siivotaan. Itse en edes mokomiin kiinnittänyt huomiota, kun juttu oli niin kiinnostava.
Eipä Raineria käy katteeks!< (tahallinen kielioppivirhe) Onneksi oma muija ei ole kuten tarinasi Johanna, mutta melkein :)
Tästä tykkäsin:
Viikonlopun lauantai oli heräämäisillään ja hento hiljaisuus hiveli tienoota.
Oletan, että kirjoittaja on hyvin nuori, joten ehkä tällainen kolmekymppinen mamma takertuu vääriinkin kohtiin. Päätä itse haluatko lukea loppuun.
- Puhekieli ja kirjoitettu kieli ovat eri asioita. Tässä tekstissä oli mielestäni taitamatonta puhekielen käyttöä. Yhtenä esimerkkinä "sylkäisi maahan oikein kunnon aivoklimpit", jossa sana aivoklimpit tuo ainakin minulle mieleen lähinnä huonon teinipoikahuumorin luokkahuoneessa.
- Liian väljä alku, ei temmannut ainakaan minua mukaansa.
Liitit muuten asialliseen komenttiisi arvion iästä. Nämä arviot menevät aina persiilleen.
Sanaston ja rekistereiden taitamaton käyttö on tyypillistä nuorelle kirjoittajalle, vaikka hänessä olisi ainesta pitkällekin. Kun näen näitä piirteitä tekstissä, oletan mielelläni, että kyseessä on nuori kynäilijä. Lohdullisempaa niin.
Aikuinen kirjoittaja, joka kirjoittaa näytteesi mukaisella tyylillä on paljon huonommassa jamassa: aika ja henkinen kypsyminen ei auta luonnostaan, vaan kaikki on opiskeltava. Mielestäni tekstistäsi ei kumpua janoa tai taituruutta kieleen, ja silloin tarinan on oltava suunnattoman hyvä, jotta sen viitsisi lukea.
Aivoklimppi... en valitettavasti edelleenkään veikkaa iäksesi kuin korkeintaan 16 vuotta.
TARKENNETTU ARVIO OLETTAEN, ETTÄ OLET AIKUINEN:
unohda kirjoittaminen itsenäisenä lajina ja keskity tarinankerronnan suullisiin muotoihin. Tee vaikka stand up -keikkoja, turise tarinailloissa (ainakin Oulussa ja Jyväskylässä on tähän valmis formaattikin) ja kisaa poetry slammissa.
Kirjoittajaksi sinulla on niin pitkä matka, että voi tulla turhan vilu ja väsy matkalla.
Jos nyt jättäisit ne ikäarvioinnit, kun ei johda mihinkään. Olet ilmeisesti niin kaavoihin kangistunut, että takerrut yhteen sanaan ja jauhat sitä hautaan saakka.
Alkupätkässä pitäisi olla kaikki aseet?
Naurettavaa puusilmäisyyttä.
Olen jo kirjoittaja, vaikka se ei sinua miellyttäisikään. Persoonallinen tyylini eroaa massasta ja se sinunlaistasi(Henkisesti) dinosaurusta ärsyttää?
Kaikki ei tietenkään pidä kaikesta, eikä ole suotavaakaan.
Naurattaa vaan hieman pakkomielteesi saada minut johonkin kastiin, iän tai kerronnan kannalta.
Kirjoitan paljon erityylisiä tekstejä ja tämä on ollut suosituimmasta päästä, niiden arvioinneissa joilla olen sen luetuttanut(en nyt tarkoita tätä suomi24:ää)
Luotan myös heidän arvostelukyynsä enemmän kuin sinun, joten kannattaisiko sinun lopettaa neuvominen ja mennä vaikka johonkin liukuhihnatyöhön käyttämään mielikuvitustasi?
Se että luin muiden kommentit ennen arviointia. Oli niin monta! Sorry!
Mutta yritetään.
Johannan persoonassa on jännitystä, huumoria ja varsinkin kauhua.
En haluaisi asua saman katon alla. Hauskasti kirjoitettu tarinan alku.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä kiukkuinen 8-
T. Sherlokki
Tänne pastaamasi tekstihän ei todellakaan ole laadukasta ja sen tiedät itsekin. Muuten et selittelisi ja piikittelisi. Et ole kirjoittaja eikä sinusta sellaiseksi ole, paitsi jos olet hyvin nuori.
Olen kaavoihini kangistunut siinä mielessä, että jos teksti kusee kaikilla tasoillaan, niin en minä sitä hyvänä tuotoksena osaa pitää. Lueskele hyvää kirjallisuutta (hyvän määritelmä on lavea), niin ymmärrät mitä tarkoitan.
Alkupätkässä täytyy olla niin paljon latinkia, että jaksaa hypätä tarinan vietäväksi. Roskapussin vieminen nyt ei kummoista kutinaa herättänyt. Latelit otsikossa kolme ylägenreä, joiden yhdistäminen on mielenkiintoinen lähtökohta. Tekstinäytteesi ei lunastanut paikkaansa minun sydämessäni, kenties uppoaa johonkuhun muuhun lukijaan.
Omasta puolestani päätän keskustelun tähän.
Löydät otsikolle varmasti osoitteen?
Piikittelystä, sitä saa mitä tilaa.
Miksi et keskittynyt tekstin arvioimiseen, vaan pakkomielteesi on käydä persoonani kimppuun?
Tarina on hyvä ja teksti ei kuse kaikilta osin. Käy joskus vaikka kirjastossa tutustumassa muihinkin kirjallisiin tuotoksiin, kuin Pupen seikkailuihin. Ikäsi määritys jää alle 14 kohdalle. Vieläpä hieman ikäistäsi lapsellisempi?
Roskapussiin keskityit ja et nähnyt latinkia ympärillä, olet aika mielikuvitukseton.
Sinunlaisen en haluaisikaan kirjaani lukevan. Se oisi väärin tarinan henkilöitä kohtaan.
Lue täällä olevia aikuisempien arvosteluita ja ota niistä opiksesi.
Esim:Chiji ei pitänyt tekstistä, mutta ei sortunut kirjoittajan haukkumiseen, vaan antoi palutetta itse tekstistä.
Kannattaa miettiä myös vakavasti, onko tämä sinulle alun alkaenkaan oikea paikka ilmaista turhautumistasi?
Kohta onneksi pääsen nukkumaan...
Kuitenkin, periaatteellani, että arvostelen jokaisen tarinan jonka täällä luen nojalla annan arvostelun alustasi:
Kenties toimivampi, kunhan saisi tietää lisää juonesta ja muusta. Noin tarina on hieman... töksähtävä. Pidin siitä silti, mutten ymmärrä miksi tämä on jännitys/kauhu/huumorikirja.
No, sen kai saisin selville myöhemmin.
Kannatan jatkamista ja muutenkin yleistä kirjoittamista. Jonain päivänä sitten loksahtaa. Tässäkin on jo hyvät ainekset, mutta hieman hätiköityä, jos niin voi sanoa.
Alan kohta toistaa itseäni, ellen lopeta tätä arvostelua tähän ja painu nukkumaan.
Kunnioittaen puoli unessa oleva
Shiyo Chiji
saanut aikaan tämä kirjoitusnäyte.
Itse kommentoin jo tuoreeltaan. Pidin.
Joku takertui kirjoittajan ikään. Minusta se ei ole oleellinen asia. En usko kirjoittajaa kovin nuoreksi. Mieleen tulee ennemminkin, että kyseessä on paljon kirjoittanut henkilö, joka on tehnyt tyyliharjoituksen. Eli opettelee kirjoittamaan tavalla, jota hän ei tavallisesti käytä.
Itse veikkaan LLooydin olevan n. 30 vuotias nainen. Kova kirjoittaja, joka harjoittelee toteuttaakseen unelmansa. Siksi tämäkin tyylikokeilu.
-t-
Kirjoituksessasi oli paljon totuutta, analyysisi osui lähelle sitä, nainen en kuitenkaan.
Paljon on kirjoitettu ja tämä on juuri tyylinvaihdos kokeilu.
itse teen vähän samanlaisia harjoituksia. En ole vielä uskaltanut tänne näytille laittaa.
Hauskaa Vappua, jos kirjoittamiselta ehdit sitä viettämään.
-t-
Johanna muistuttaa aika paljon ystävääni, saisipa lukea vielä lisää??
Oli nyt pakko laittaa vielä oma arviointi tästä.
Tarina vaikutti ihan kivalta ja uskon, että tästä tulee vielä hyvä kokonaisuus. Sen takaa se, että kun samassa tarinassa yhdistyy monta eri genreä.
Olihan teksti kyllä hieman lyhyt ja siitä ei nyt aivan täydellistä kuvaa saa, mutta se vaikuttaa lupaavalta alulta. Toivon, että saat tarinasi valmiiksi ja olisi hyvä, jos saisin sen joskus kokonaisuudessaan lukea.
Ja kun tässä nyt on ollut tätä pientä (tai melko suurta) kinaa, mielestäni ei kirjoittajan ikä ja kokemus tai kokemattomuus ole tärkeintä, vaan itse tarina. Tarina on tärkein, ei virheet.
Jatka vain rohkeasti kirjoittamista!
T:ATK
Luin kahteen kertaan. En oikein tiedä miten muotoilisin mielipiteeni. Ehkä minun pitäisi vaieta, koska en kuulu kohderyhmään ts. niihin, jotka ylistävät tekstiä silmittömästi.
Alun perusteella juttuun ei ole livahtanut kovinkaan paljoa mielikuvitusta. Joo, kiva, naisella on tulinen luonne ja mummo lausuu "painostavaa" tunnelmaa luovia sanoja. Esille tuodaan liikaa ja liian nopeasti. Eri elementit isketään heti alussa esille, mikä innoittaa lukijaa lähinnä arvaamaan lopun ja jättämään lukemisen kesken. Kauhussa, kuten ei muussakaan kirjallisuudessa, koskaan ole niitä pakollisia juttuja jotka täytyy tuoda esille tarkkaan määritellyn kaavion mukaan. Kauhussa on kuitenkin eräs erittäin määrittelemätön asia, jota en osaa sanoilla kuvata. Sen osasen vain tuntee lukiessaan.
Kielioppiin, mm. sanajärjestykseen, en vaivaudu puuttumaan. Se ei liene pääasia näin -toivottavasti- raakaversiossa.
Kuvaisin tätä alkua liian esitteleväksi. En nyt ajattele lainkaan, mitä jatkossa ehkä tulee tapahtumaan ja muuttuuko asetelma jotenkin, sanotaan, kiinnostavammaksi. Kysehän on nyt vain alusta. Kuitenkin, jos tarina tulisikin olemaan alusta poikkeava, täytyisi alkukin muuttaa ydintarinaan sopivammaksi.
Toivottavasti en aiheuta tekstilläni mitään räjähdystä ja kaikki puolustelut luinkin jo aiemmista viesteistä. Niitä ei siis enää kiitos. Ei ainakaan minun vuokseni. Tyylikokeiluna tämä kai tosiaan menee, mutta en lukenut tätä siinä valossa. Yritin olla asiallinen, ehkä mietit sellaisia kommentteja enemmän? Olen mielipide muiden joukossa. Hauskoja hetkiä kirjoittamisen parissa *positiivinen hymiö*
En oikein pitänyt. Alkaa täysin jo kyllästyttää kun naiset yrittää miestä leikkiä.
Juttu on naisen kirjoittama, vaikka yritit muuta väittää.
Alku ei ollut mielestäni mukaansatempaava. Luin sen vain koska se on aiheuttanut näin paljon keskusteluja.
Tai sanotaanko näin että pidin ihan alussa olevasta kuvailupätkästä, mutta en jatkosta.
Aluksi luulin että Johanna on perheen teinityttö joka on juuri pahimman murrosiän kynnyksellä.
No sitten paljastui että hän onkin Rainerin aviovaimo. Sen olisi ymmärtänyt, jos hän olisi ollut avovaimo, sillä monethan muuttavat jo teininä yhteen. Ajattelin, että siinä oli yksi niistä kirjotusvirheistä ja jatkoin eteempäin.
Rainer vaikutti kuitenkin liian kypsältä ollakseen teini, joten aloin epäillä omia päätelmiäni. (Tosin onhan sekin nähty, että nuori muuttaa yhteen kolmekymppisen kanssa) Rainer olisi hyvinkin voinut olla Johannan isä.
Ei millään pahalla, mutta tekstisi oli liian teinix ihq tyylistä, mikä ei minun tyylisiin (juuri tuon vaiheen ohittaneisiin) lukijoihin iske. En selvästikään kuulu kohderyhmään, joten voit ohittaa kommenttini ja keskittyä niihin, joilla on oikeasti jotain sanottavaa.
Ei oikeen sytyttänyt. Mielestäni tämä alku ainaki vaikutti, niin kuin jotkut ovatkin jo kommentoineet, ihan nuoren/lapsen kirjottamalta. Ehkä tarina on hyvä, mutta kerronta kylläkin aika lapsekasta ja töksähtelevää.
Mielenkiintoinen tarinan alku, laita vielä vähän lisää?
Aika paljon teksti herättänyt keskustelua, vaikka laskisi multipersoonatkin pois.
Taitaa olla 2005 luetuin ja kommentoiduin teksti?
Tämä kertoo että kirjoitukseni on tavallisuudesta poikkeava ja siksi puoltaa paikkaansa.
Olen hämmästynyt.
Olet kyllä kumma tyyppi :) Kivenkovaan puolustat naiivia ja kömpelösti kirjoitettua tekstiäsi, ja vielä mainostat kovaan ääneen olevasi aikuinen. Joskus kannattaa lopettaa ajoissa.
Puolustuskannalle asettuminen johtuu henkilökohtaisuuksiin menemisestä. Osaa kiinnostaa kirjoittajan sukkien väri enemmän kuin itse teksti.
On se keskustelua herättänyt, miksi?
Selitä se?
Mitä tulee itse tekstiin.
Ei se kirjallisuushistorian merkkipaalu ole, mutta tulee julkaisuun jossain vaiheessa.
Toivottavasti saan säilytettyä naivistisen leiman kirjoituksessani.
En tietenkään lopeta, pääsette ihmettelemään muitakin tekstejäni, nimimerkki vaan tulee vaihtumaan.
Ettette pääsisi liian helpolla.
Itseasiassa keskustelua on herättänyt sinä itse.
Tekstisi vain on alkuteksti tälle keskustelulle, jossa otetaan selvää niin tekstin laadusta, kirjoittajan luonteesta, arvostelijoidenkin mielipiteistä ja kohderyhmästäsi.
Kirjoituksesi ei ole mitenkään tavallisuudesta poikkeava, mutta sinäpä olet kaikkine vastalauseinesi ja puollusteluinesi.
Kunnioittaen
Shiyo Chiji
Dokumenttia:
Lueppa hieman tarkemmin jos haluat pysyä totuudessa, kumma ettei palkkä teksti riitä keskustelun aiheeksi?
Minäkö pidän keskustelua yllä, oikaisut ovat lähes pakollisia.
En ole kommentoinut kuin kerran, ilman provosointia iästäni tai vastaavasta.
Jos joku ei ole tykännyt, mitä siitä, mutta jos arviointi menee kirjoittajaan, ne on pakko oikaista, senhän luulisi sinunkin ymmärtävän?
jaska:Elikkä arvilisin näin että se mummeli on jokin noidan sorttinen ja tekee sen perheelle pahaa yms
Kirjatar: Suosittelen sekä itseopiskelua että kursseja (työväenopistossa?).
Kirjatar: Ei pidä laittaa tänne juttuja arvosteltavaksi, ellei kestä kuunnella kaikkia kommentteja.
Marjaana:Oletan, että kirjoittaja on hyvin nuori
Marjaana: Aivoklimppi... en valitettavasti edelleenkään veikkaa iäksesi kuin korkeintaan 16 vuotta. Kirjoittajaksi sinulla on niin pitkä matka, että voi tulla turhan vilu ja väsy matkalla
Marjaana: Et ole kirjoittaja eikä sinusta sellaiseksi ole, paitsi jos olet hyvin nuori.
yks vaan: Itse veikkaan LLooydin olevan n. 30 vuotias nainen
kehrä:ja vielä mainostat kovaan ääneen olevasi aikuinen
Chiji: Itseasiassa keskustelua on herättänyt sinä itse.mutta sinäpä olet kaikkine vastalauseinesi ja puollusteluinesi.
Ilman kunnioituksen häivääkään
LLooyd
Ei puollustuksessa tai vastalauseissa ole mitään väärää. Korjaat vain sen mikä sinusta tuntuu väärältä.
Keskustelu on kääntynyt tekstistäsi ulos ja siirtynyt sinuun. Niin on käynyt aikaisemminkin, koska yleensä kirjoittajat kirjoittavat sitä mitä ovat itse. Ymmärrät kai mitä ajan takaa.
Tekstisi tyyli tukee sitä aatetta, että olet nuori tai kokematon, mutta anna ihmisten luulla mitä lystäävät. Emmehän me sinua tunne henkilökohtaisesti.
Sen sijaan ota joistain neuvoista uutta oppia ja tee uusi ja entistä parempi teksti.
Ihminen, joka elää ilman kunnioitusta elää pahassa vaarassa. Pahemmassa kuin koskaan kansien väliin on kirjoitettu...
Kunnioittaen
Shiyo Chiji
Tässäkin paistaa kopiointi läpi, niin useasti kerrottu tarina. Huono.
mulle putos, kiinnostaa aika paljon miten tästä jatkuu, pistä lisää.