En voi sietää miehen koiraa

Inhoan mieheni koiraa. Itselläni oli joskus koiria kunnes tulin tulokseen että olen paljon onnellisempi ja rennompi ilman koiria. Kävelytkin on ilman koiraa ihania. Ei vetämistä ei räyhäämistä ei mitään muuta kuin omaa aikaa ja nautintoa.
Koirat on kivoja vain jos ne eivät asu mun kanssa eikä mun tartte niitä hoitaa. Koira on kaunis eläin muttei sovi mulle.

Sitten tapasin upean miehen, jolla on koira ja vieläpä sellaista rotua jota itse en ikinä olisi koskaan laittanut. Englanninbuldoggi! Hyi.

En mä voi miestä jättää koiran takia joten on vaan pakko jotenki sietää.

Se koira haisee kokoajan persereiälle, ja paskalle ja hikisukille. Se pieree ihan kokoajan, sen ällöttävä hännäntynkä haisee ihon sisässä ja sen naamarypyt haisee, vaikka niitä puhistettais. Ja minäkin oon joutunu niitä puhistamaan ja vihaan sitä.
Sen perseeseen jää paskaa kun se käy paskalla koska se on niin vammanen ettei taivu paskalle kuin normaalirakenteinen koira, siksi sen persettä pitää pyyhkiä, jps muistaa.. Hyi helvetti.
Siitä lähtee hirvee meteli kun se hengittää se pihisee rohisee ja röhkii.
Se ei tajua koskaan väistää vaan sitä pitää työntää. Se ei tottele käskyjä.
Se rynnii tyttäreni päälle ja talloo varpaille.
Sen silmät rähmii.
Lenkillä se ei pysy mukana kun on niin epämuodostunut.
Matot haisee aina pahalle kun se hieroo persettään ja naamaansa niihin. Jokapuolella on ruskeita viiruja välillä, ei voi pitää vaaleita mattoja. Välillä seinässä ja sohvan kylessäkin paskaa.

Säälin myös sitä kun se ei voi hengittää normaalisti epämuotoisuutensa takia.
Inhoan sitä myös ja odotan millon siitä pääsis eroon.

Hoidan sitä miehen mieliksi joskus. Mutta kunpa tuosta jo pääsis. Onneks se alkaa olla vanha