Kertokaa bordercolliesta

Mummillani on nyt 11-vuotias bordercollie tyttö. Se on valloittava tapaus, aina energinen, vaikka ikääkin on. Rakastaa ulkoilua. Tämä koira on joskus vähän itsepäinen, mutta kyllä sen kuriinkin saa. Kaikki on kyllä yksilöllistä, mutta tästä koirasta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. :) Ei kaupunki oloihin. Maalla viihtyy parhaiten. Bordercolliet ovat paimenkoiria, joten ne rakastavat paimentaa jotain, kuten mummini koira lokkeja. ;) Virikkeitäkin tarvitaan, jos koira joutuu olemaan päivät sisällä.

Itselläni on ollut yksi bordercollie, uros. Äärettömän fiksu koira, myös fiksu keksimään konnuuksia jos tylsistyy. Bordercollie oppii todella helposti, mutta se oppii myös todella helposti väärin...itse tuli tehtyä monta virhettä. Meidän poika oli borderiksi aika rauhallinen ja "epäsosiaalinen". Se hyväksyi oikeastaan vain oman perheen ja lähimmät tutut, vieraiden luokse ei yleensä edes mennyt, eli oli aika varautunut. Ei kuitenkaan aggressiivinen, paitsi muita uroksia kohtaan.

Bordercollien paimennusvieti on todella vahva. Meillä yritti paimentaa autoja (tiellä oli pidettävä remmissä, vaikka muuten totteli hyvin), lapsia, palloja, kaneja... jos nyt asiaa uudelleen miettisin, niin en ottaisi borderia, jos ei sillä ole mitään paimennettavaa. Tosin uskon, että agility ja toko postivat koiraltamme pahimman turhautumisen, kun ei paimentaa saanut. Yleensä borderit ovat aika terveitä, meidän koiramme valitettavasti kuuroutui 8 vuotiaana ja eli sen jälkeen enää pari vuotta.

Bordercollie on ihana, paljon aikaa ja huomiota vaativa rotu. Ensikertalaiselle en suosittele, en myöskään kerrostaloon.

Heippa!

Itselläni on nyt kaksi narttua, toinen 7kk ja toinen 5v. Vanhempi noista tuli minulle, kun olin 15v. ja ensimmäinen koiranihan tuo oli. Elämä onkin sujunut tuon "vanhuksen" kanssa varsin mallikkaasti, vaikka ollaan treenattu vain tokoa ns. aktiivisesti. Agilityssa käytiin aikoinaan alokaskurssi ja jatkoryhmässäkin oltiin. Nuoremman kanssa ollaan otettu tokoa vasta kotona ja tarkoituksena olisikin nyt rakentaa tuohon pihalle noita agiesteitä. Eli lähinnä nykyisin kotitreenausta.

Asuimme omakotitalossa, kun minulla oli vain toinen koirani. Siinä vaiheessa, kun ipana tuli, asuin jo kerrostalossa. Kerrostalossa eläminen ei ole sen kummempaa kuin omakotitalossakaan. Koirille pitää vain olla tarpeeksi virikkeitä. Joten en sulkisi kerrostaloa pois laskuista. Nykyisin kuitenkin asun maalla, mutta syksyllä voi olla paluu taas kerrostaloon. Onneksi molemmat koirat osaavat siellä asua.

Tuosta paimennuksesta. Molemmilla koirillani on paimennusviettiä ilmennyt, mutta molemmilta se on kokonaan karsittu (mitä nyt hieman joskus jotain ajetaan takaa). Ehdottomasta kannattaa siis ottaa näyttelylinjainen bortsu, mikäli et aio paimentaa mitään.

Bortsut ovat varsin ihania luonteeltaan, mutta niistä saa myös helposti ns. ongelmakoiran, jos ei jaksa puuhata kyseisen otuksen kanssa. Vaativat kuitenkin aika paljon tekemistä, ei siis pelkkää lenkkeilyä. Bortsusta saa kuitenkin loistavan harrastuskumppanin, jos vain jaksaa kouluttaa.