Millainen koira on kääpiöpinseri? Luonne yms. Ihan sellaisella käytännön kokemuksella. Millainen on esimerkiksi lapsia kohtaan? Sanotaan että se ei ole sylikoira niin miten se sitten käyttäytyy?
Kääpiöpinseri
Hankkimassa sellaista
151546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kääpiöpinsu on vilkas, avoin ja ystävällinen. Ei kuitenkaan ylitsevuotavan avoin ja ystävällinen, ulkopuolisia kohtelee tyyliin " joo oot ookoo, mutta ei mua kiinnosta" ja kotiväelle on oma kullannuppu. Kääpiöpinserin, kuten minkä tahansa muunkin koiran, saa vihaiseksi kiusaamalla ja valitettavan usein juuri lapset syyllistyvät siihen. Ei ole lasten koira, vaikka tuleekin asiallisesti koiraa kohtelevien isompien lasten kanssa hyvin toimeen. Pienten lasten perheisiin en suosittele. Ihan siitä syystä että kääpiöpinseri on pieni ja sen luut ovat etenkin pentuna pikkuisen arat rajulle käsittelylle, johon lapset jälleen ajattelemattomuuttaan syyllistyvät.
Oma käppänäni on ainakin sylikoira,vaikka kaikki väittävät että käppänä ei ole sylikoira. =) omani viihtyy todella hyvin sylissä. Ja on pirteä,vilkas ja eloisa, touhottaa koko ajan. Energiaa riittää.
Hei, sellainen juttu: epäselvyyksien välttämiseksi kääpiöpinsereistä käytetään yleensä lyhennettä kääkkä, kun taas kääpiösnautsereista lyhennettä käppänä.
En halua hyppiä nenille, mutta tämä erottelu helpottaisi kovasti nimenomaan jommasta kummasta rodusta kiinnostuneita lukemaan juuri kiinnostuksen kohteena olevasta rodusta.
tuolla kääppänällä, kääkkä.
Ei se nyt ole mikään sääntö että käppänä on kääpiösnaku ja kääkkä kääpiöpinsku! Meilläpäin ainakin kaikki puhuu snakuista ja kpinskuista käppänöinä ja kyllä sen nyt sitten loppujen lopuksi saa selville kumpaa tarkoitetaan.
Hölmöä tollanen "selvyyden vuoksi" homma.
Menis jonnekkin muualle mokoma kielipoliisi
Taas joku fiksu veti herneen tosi syvälle sieraimeensa... Hohhoijaa...
Miksi koskaan ei saa ystävällisessä mielessä neuvoa?
Tiedän kyllä, ettei ole mitään sääntöä nimityksistä, mutta eikö tuo olisi ihan fiksua, että "kutsumanimet" olisivat erilaiset?
Eihän esim. siinä olisi mitään järkeä, että dobermanneja kutsuttaisi dogeiksi, kun dogilla useimmat tarkoittavat tanskandoggia ja kun dobermanneilla on oma "lempparinsa", eli dopperi. Ymmärtänet mitä tarkoitin?
Ei jaksaisi näitä kiukuttelijoita...
jos ei tiedä kumpaa tarkoittaa saa kysyä! :)
Mä kutsun omia kääpiöpinskuja kääkiksi, käppänöiksi, käppyröiksi, kärtsiksi, käppiksiksi jne.
Miksi kukaan ikinä kutsuisi dobberia dogiksi. dobberi on dobberi ja doggi on doggi.
Tuo on kääpiöetuliite on varmaan sulle hirmu hämmentävä!
Miksi sitten kutsuttaisiin kääpiövillakoiraa kun niitäkin kutsutaan käppänöiksi ja kääkiksi? Apua mä meen sekasin :D
kääkkä on niin kun jo aikaisemmin todettu vilkas ja avoin koira. Meillä ainakin sylikoira, mutta myös erittäin aktiivinen koira. Hieman ihmettelen, miksi kääkkä ei sopisi lapsi perheeseen??? Meillä ollut kääkkiä jo silloin kun lapsi syntyi eikä ikinä ole ollut mitään ongelmia. Uusi koirani varsinkin on aivan tyttöni koira, nukkuvat samassa sängyssä jne.. Tosin vieraille lapsille koirat ovat aina erilaisia ja heitä kohtaan varautuneimpia. Mutta mielestäni lapset ovat samalla lailla perheen jäseniä kuin aikuisetkin ja koiran tulee heitä kaikkia kunnioittaa. Eikä kääkän luut nyt niin heikot ole, että se lapsen käsittelyssä särkyisi..:) Jos olet kiinnostunut enemmän kääpiöpinsereistä, niin käväise seuraavilla sivuilla: http://kaakka.board.dk3.com/2/index.php ja http://www.kolumbus.fi/kivilompolon/.
Suosittelen ehdottomasti jos olet tätä rotua harkitsemassa itse en vaihtaisi mistään hinnasta.:)
Oma kääpiöpinserini on kyllä myös todellinen sylikoira ja viihtyy tosi paljon sohvalla muiden perheen jäsenten luona ja kissoihin tottunut myös erittäin hyvin.
Ja täytyy sanoa, että ainakin ensivaikutelman perusteella ( no, toki tunsin rotua jo monen vuoden takaa ennestään, mm. tämän oman koirani emon, sisaruksia eri pentueista ja isänkin olen tavannut ) olen valinnut oikein!
Pentu - joka on kasvanut onnekseni lapsiperheessä - on reipas, suhtautuu kissoihin uteliaasti, osaa toimia toisten koirien kanssa pelottomasti, mutta kunnioittavasti ( minulla vanhempia koiria ) ja omaa selkeät koiran elkeet sekä pissitarpeen että muiden käyttäytymisjuttujen osalta. Uskon että pärjäämme hyvin, kun alusta alkaen on selvää, että meille tuli kääpiöKOIRA eikä KÄÄPIÖkoira :D
oli ihan hirvee vahtimaan meen lapsia ja puri kaikki(jopa miestäni) jos meni lapsen lähelle.kaikki vieraat piti räköttää ja käydä niitä närimässä,koira oli tosi mini käppis mut virtaa riitti ja rohkeus oli suunnaton.mutta todella ihana sylikoira.
Luulen, että sille vahtimiselle olisi voinut tehdä jotain, jos olisi kovasti halunnut ja yrittänyt.
mietein ihan samaa että koiran kouluttaminen olisi ihan kanttavaa... siten säästyy kaikilta ongelmilta, ja pureminen on aina väärin oli koira iso tai pieni..
Niin, koulutus ja koulutus. Oma kääkkäni on ihana persoona, vaikka koulutuksessa onkin puutteita. Nyt jälkeenpäin on hyvä sanoa, että olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä. Valitettavasti en itse ollut ainoa koulutuksesta vastaava, vaan oli siinä miehelläkin osuutensa (joka nyt on siis poistunut kokonaan kuvioista).
Oma poikakääpiöpinserini on laumansa suurin, se dominoija. Siis luonteeltaankin jo vissiin vaikeampaa laatua. Kovapäinen jäpikkä, jota saa ojentaa kuin pientä uhmaikäistä lasta edelleenkin, vaikka on jo muutaman vuoden ikäinen.
Ei ole täydellistä koulutusta saanut eikä ole näyttelykelpoista tavaraa. Mutta on ihana oma valloittava persoonansa, jota en vaihtaisi pois.
Jos kääpiöpinseripennun ottaa, kannattaa ehdottomasti kasvattaa se hyvin. Mutta helppo se on sanoa. Pitäs tietää mitä on hyvinkouluttaminen ja miten se tapahtuu.
Meille kasvattaja sanoi, että pitää ottaa heti luulot pois (tarkoitti jonkinlaista fyysistä näpäyttämistä ja kovakouraisuutta). Teimme siis niinkin ja nyt myöhemmin olen ajatellut ettei tainnut olla paras keino! Toisekseen tämä ressukka sai huonon kohtelun eläinlääkäriltä, ja on sen jälkeen purrut kaulapantaa pois otettaessa. Silloin oli pujotettava panta. Voisin hirttää sen eläinlääkärin vielä tänäkin päivänä, sillä se ei tajuakaan minkä trauman aiheutti koirallemme ja miten vaikea sen on enää luottaa siihen ettei kukaan tee pahaa pantaan koskiessa.
Tyhmyyksiä on tehty koiraa kouluttaessa ja toisaalta ei olla koulutettu tarpeeksi esim. vieraiden tuloon. Haukkuu ihan kauhealla metelillä jos joku tulee taloon, ainakin vieraammille.
On helppo olla jälkiviisas, mutta minkäs enää teet.
Onneksi kääkkämme tulee toimeen oman lapsemme kanssa, vaikka muuten ei ole voinut oikein lapsia sietää (vaikka tulikin perheestä jossa on lapsia). Jotkut lapset ovat myös kiusanneet enkä yhtään ihmettele että on varautunut lasten kanssa.
Jos kääpiöpinserin ottaa, saa varautua siihen ettei se ole helpoin rotu. Riippuu tietysti yksilöstäkin, mutta silti.
Meidän kääpiöpinseri on ollut erittäin helppo sosiaalistaa ja kouluttaa. olemme käyneet kolme toko kurssia ja useita näyttelyitä ja koirani on ihanan luonteinen tulee toimeen muiden koirien kanssa ja pitää lapsista, mutta yksilöitähän on erilaisia. kannattaa vain tutustuttaa pentu kaikkeen uuteen ja kouluttaa sitä kuin se olisi suurempi kuin mitä on eli johdonmukaisesti kehua aina kun tekee oikein ja torua kun tekee väärin. meillä suihkepullo on ollut hyvä apuväline ja kontaktin opettaminen on tärkeää. meillä koira on ollut aina perso makupaloille joka on ollut hyvä osa kouluttamista...