Kissan maukuminen / ulkona käyttö

Säännöllisuus ruokailussa, leikityksessä ja myös ulkoilussa on tärkeät niin kissa oppii tietyn päivärutiinin, eikä sitten koko päivää mourua pihalle kun on oppinut tietyn rytmin ja sisäinen kellohan niillä hyvin toimii.

Jos päivittäisen ulkoilun säännöllisen aikarytmin noudattaminen on mahdotonta (kuten minulla oli) voi kissaa opettaa tietämään milloin ulos lähdetään. Kun tuli mahdollisuus lähteä ulos, otin valjaat keittiön naulakosta ja toistelin sanaa "ulos". Kissat ovat älykkäitä ja vaikka omani aika kovapäinen onkin, oppi sekin tietämään, että ulos mennään vasta kun akalla on valjaat kädessä ja se hokee "ulos". Kävimme ulkona kerran tai useamman kerran päivässä ja tuo kikka toimi hyvin.

Oma kissani vähät välitti leluista, kiipeilytelineistä jne. ellen ollut sitä leikittämässä, enkä todellakaan joutanut sitä koko aikaa tekemään. Ulkoilu, ja me kävelimme paljon ja mahdollisimman pitkään, riitti pitkään kissaa rauhoittamaan sillä ulkona fyysisen rasituksen lisäksi se sai myös aisteilleen aktiviteettiä.

Mutta sitten tuli ajanjakso jolloin omat aikatauluni olivat sellaiset, että nippa nappa ehdittiin kerran päivässä ulkoilla ja sisälläkin piti olla nenä kirjassa eikä leikittää kissaa. Kissani alkoi oirehtia erittäin aggressiivisesti eli se puri ja raapi minua niin että jouduin pakenemaan vessaan ja kiljui kuin syötävä ovella kun lähdin kotoa. Täysin kestämätöntä! Vein kissan eläinlääkäriin kun epäilin sen tulleen hulluksi, mutta kysehän oli turhautumisesta. Lääke oli ottaa toinen kissa!

En ollut koskaan haaveillutkaan toisen kissan ottamisesta pieneen kerrostalokämppääni, mutta uskoin viisaampaa ja toinenhan meille tuli, muutaman kk ikäinen pentu jonka oma kissani meinasi ensin tappaa. Lopulta kuitenkin kiitos seisoi ja pojat saivat seuraa toisistaan, ja minua ei enää revitty riekaleiksi. Ulkoilut kahden kissan kanssa olivat haastavia, mutta toisaalta, kun ne päivät olivat kahdestaan riekkuneet, ei niitä tarvinnut ulos viedä kuin kerran päivässä.

Kissat eivät tietenkään ole laumaeläjiä, mutta eivät yksineläjiäkään eli kyllä kissa kissakaverin tarvitsee. Kissakaveri on kissalle parasta ja omistajalle helpotus. Suosittelen!

P.S. Kissa on eläin joka tarvitsee liikuntaa ja virikkeitä aisteilleen. Parhaiten tämä tapahtuu ulkoilemalla, turvallisesti valjaissa omistajan tai muun ihmisen kanssa. Kissa tarvitsee ulkoilua, kunnon kävely- ja reikkumislenkkejä päivittäin, sillä se ei ole akvaariokala. Kiireisimmänkin elämänvaiheen aikana pidin ehdottoman tärkeänä sitä, että käytän kissaani ulkona ainakin kerran päivässä. Miksi se ei teillä onnistuisi? 2-3 viikossa on liian vähän. Onhan teitä ainakin kaksi. Nyt pylly ylös penkiltä ja ulos sen killin kanssa!

Jos sulla ei päivittäin ole aikaa lemmikkieläintäsi ulkoiluttaa, hanki kultakala tai pehmolelu.

Aivan oikein teette, kun ette reagoi kisun vaatimuksiin. Voitte kääntää huomion muualle, kuin ovella päivystämiseen, kun kissa aloittaa ikävät toiminnat.
Älkää rankaisko kissaa oven luona olosta- täysin tarpeetonta, ja siinähän kissa saisi huomiota.
Itsellä myös kissa joka joskun kovinkin innolla vaatii ulos, mutta kun huomaa etten pätkääkään välitä, se lopettaa. (haluaisi varhain aamulla aina ulos, työni on sellainen että teen jo toista tuntia työtä yövuoron aikaan)
Viikonloppuisin kissani pääsee toivomaansa aikaan ulos. Viikolla silloin kun jaksan käyttää illalla.
Älkää siis kiinnittäkö minkään laatuista huomiota kisun touhuihin ovella. Vain niin se loppuu.

Tunti pari päivittäistä ulkoilua jolloin kissa saa kunnolla liikuntaa ja tuloksena tyytyväinen eläin.