Tämä palsta on mielestäni tarpeellinen kaikille rakastaville ja rakkaudessaan pettyneille. - Mutta
useimpia runoja mielestäni vaivaa tietty pinnalli-suus, hetken tunne, korkeintaan muutaman.
Toivoisin jotenkin runoja jotka kertovat tunteen syvyydestä, kivustakin, jos tarpeen.
Luulisi syvyyttää ja pituuttakin löytyvän, ei vain lyhytrakkautta. Runoilijat, kertokaa siitä.
useimpia runoja mielestäni vaivaa tietty pinnalli-suus, hetken tunne, korkeintaan muutaman.
Toivoisin jotenkin runoja jotka kertovat tunteen syvyydestä, kivustakin, jos tarpeen.
Luulisi syvyyttää ja pituuttakin löytyvän, ei vain lyhytrakkautta. Runoilijat, kertokaa siitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielestäni runot voivat olla juuri sellaisia kuin jokainen kirjoittaja parhaaksi näkee. Hetken tunnetilan kuvaajia tai pitempiä.
Runon sisältö runona ei ole sanojen lukumäärästä kiinni. Kuitenkin jokainen lukija ymmärtää jokaisen runon omalla tavallaan, peilaa sen sanomaa omaan elämäntilanteeseensa ja kokemukseensa.
Ei ole olemassa huonoja runoja - on vain runoja, joita useimmat ymmärtävät ja runoja, jotka ymmärtää vain sen kirjoittaja. Sekä tietysti kaikkea siltä väliltä.
tämän rivin
rakkauden
hetki tovi
tunne herkkä
tärkeintä lie
Kaikki runot ovat,pitäisi olla kritiikistä vapaat.Sinulla on asenne joka ei sovi tälle palstalle.
Minäkin toivon runoilta syvyyttä, juuri samaa kuin ketjun aloittaja. Kauniita haavekuvia on, kutta missä ovat tosi runot tosi rakkaudesta, ei kuvitellusta?
Ei meillä saa olla niin pipo tiukalla, että emme arvostelua kestä. Minusta on hienoa saada joskus oikein kunnon haukut, silloin pystyn kehittämään itseäni parhaiten. Täytyy myöntää, että pahaltahan se tuntuu, mutta...
Suurin osa runoistani on juuri rakkaudesta,
myös kipeästä sellaisesta.
Mutta suurin osa valitettavasti on
aivan fiktiota.
Aiemmissa runoissani oli paljon elämästäni, nykyisissä hyvin vähän, mutta rakkaus on kaunein
sana ja siitä riittää kerrottavaa.
Ihana odotus niminen runoni on elämästäni
kaikkea hyvää kaikille ja kaikenlaisia
runoja jatkossakin.Toivottelee runosielutar.
Vaikka runoni ovat pääasiassa fiktiota, tulee niihin väkisellä jotain omasta itsestään.
Kun kirjoitan runoa täytyy minun eläytyä siihen, upota sen tunnelmaan.
Vaikka joskus tunnen luomisen tuskaa ja ajatus katkeilee.
Aina ei tunne ole niin palava, kuin sen toivoisi olevan siksi runosta tulee vähän pinnallinen.
Useimmissa runoissani on enemmän totta, kuin itse haluan myöntää.
Olen koko ikäni toivonut voivani julkaista omia runoja ja ajatuksia, kun olen niitä kyhäillyt jo lapsesta saakka. Tämä on minusta hieno mahdollisuus niiden julkaisemiseen, koska kaupallisuutta inhoan eniten maailmassa.
Tänne kirjoittamani runot ovat aina sen hetken tunnelmia, kun kirjoitan. Vanhoja rakkausrunoja en ole täällä julkaissut.