Mitenkä te muut olette selvinneet tilanteesta jossa toinen jo haluaisi lapsen mutta itse ette vielä katso sitä ajallisesti järkeväksi.
Oma avopuolisoni haluaisi, että tekisimme vauvan mutta itse olen sillä kannalla että katsotaan sitten kun olet ensin saanut vakituisen työpaikan ja tehdään sitten se vauva. :) Tämä ehdotukseni ei vain meinaa mennä millään läpi. Tästä asiasta on jo pientä kinaakin käyty ja olisi mukava kuulla kuinka te muut olette vastaavista tilanteista selvinneet. Myös suku painaa päälle tuon lapsi asian kanssa, joka kieltämättä raastaa hermoja!!!
Oma avopuolisoni haluaisi, että tekisimme vauvan mutta itse olen sillä kannalla että katsotaan sitten kun olet ensin saanut vakituisen työpaikan ja tehdään sitten se vauva. :) Tämä ehdotukseni ei vain meinaa mennä millään läpi. Tästä asiasta on jo pientä kinaakin käyty ja olisi mukava kuulla kuinka te muut olette vastaavista tilanteista selvinneet. Myös suku painaa päälle tuon lapsi asian kanssa, joka kieltämättä raastaa hermoja!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Rauhassa hyvä tulee, ensiksi työ...ei se lapsi hymyllä elä ja toisekseen EI SITÄ LASTA SUVULLE TEHDÄ!
Meillä tilanne samankaltainen, mies ei halua lasta, minä haluan, on vakituiset työpaikat ja asiat kunnossa, mutten halua miehetä erota joten eiköhän me kumpikin saada RAUHALLISUUDELA JA PITKÄJÄNTEISYYDELLÄ ne tekemättömät lapset tehtyä....
hyvähän se on että ajattelee nuin, mutta itse olen kantapään kautta oppinut että juuri lapset ovat sellainen asia, että niitä ei välttämättä tule juuri silloin kuin niitä haluaisi!!!
Siinä asiassa olet oikeassa..lapsia ei saa silloin kuin haluaa..=( meille on käynyt niin..
ei tule vaikka kuinka haluaisi..
Ei kyllä kannata lasta tehdä, jos ei sitä oikeasti halua. Minä olin aikoinani samassa tilanteessa kuin sinä. Aviomies olisi halunnut, mutta jostain ihmeellisestä syystä jouduin paniikkiin kun vain ajattelinkin raskautta...
Syykin selvisi ajan kanssa. Meille tuli ero. Ehkä tiesin sen jo alitajuisesti paljon aiemmin. Oli hyvä ettei ollut lapsia.
Uskon, että sinäkin joskus (ehkä jopa jonkun muun kuin nykyisen kanssa) tunnet itsesi valmiiksi lapsen antaa tulla.
Ongelma ei ole se ettenkö lasta haluaisi. Haluan vain ensin talouspuolen kuntoon ja sitten lapset...
Ymmärrän tietyllä tavalla tuon taloudellisen huolenpidon. Elämä on vaan siitä kummallinen, että sitä ei voi, eikä kannata suunnitella ihan hirveän tarkkaan etukäteen. Se raskausaikakin on suht pitkä aika, että vaikka suht nopeasti tärppäisikin, niin kyllä siinä riittää aikaa järjestellä asioita kuntoon. Ja on aikaa asennoitua siihen, että rahaa ei ole äitiyslomalla/hoitovapaalla käytettävissä niin paljon kuin jos molemmat vanhemmat olisivat töissä.
Koska en tiedä minkä ikäisiä olette, niin siinäkin mielessä vähän vaikeaa sanoa, että kannattaako vielä odottaa vai pitäisikö jo ryhtyä sitä vauvaa yrittämään. Sen kyllä sanon, että jos kolmekymppiä on jo täynnä tai lähellä, niin ei kannata odotella.
Itse olen 25v ja avopuolisko 23v. Eli kyllä tuota aikaa on. avopuoliso on juuri valmistumassa opinnoistaan jotka olen sille työnteollani rahoittanut ja olisi mukava nyt muutama vuosi kasvattaa tuota pesämunaa, rahaa kun ei liiemin ole säästöön jääny.
Meillä oli sama tilanne: mies ei halunnut, minä taas halusin kovastikin. Isot riidat käytiin läpi aiheesta ja aika useinkin. Viimein (n. 4 vuoden jälkeen) mies tunsi itsensä tarpeeksi valmiiksi ja päästiin alkuun. Tosin alkua pidemmälle ei ole sitten päästykään vaikka yritystä on takan jo yli vuosi. Eli aina ei tapahdu niin kuin on ajatellut. Teillä tuo ikä ei ole vielä ongelma odotteluun, joten mielestäni ei ole haittaa vaikka vielä odottelettekin. Parempi on, että molemmat haluaa lapsen kuin että toinen ei sitten jaksakaa ja lähtee pois (en tosin väitä, että näin tulisi tapahtumaan, mutta vastaavia tarinoita on niin paljon). Ja nykypäivän suomessa ymmärrä erittäin hyvin, että halutaan talouden olevan kunnossa kun lapsi tulee. Kaikki maksaa nykyään ja paljon. Jos puolisosi ei ole vielä töitä tehnyt (tai työpaikkaa vielä edes saanut) ja nyt saisitte lapsen alulleen, niin äitiys- ym. päivärahat olisivat minimi (nehän lasketaan palkan mukaan), kun taas jos puolisosi olisi kerennyt jo puolivuotta töitä tekemään olisi rahat kenties hieman suuremmat. Rahahan ei ratkaise kaikkea, mutta kyllä se kummasti elämistä helpottaa!!!!!! Tsemppiä teille molemmille.
Minulla on mieheni kanssa suhtkot sama tilanne.Minä haluaisin kovasti perheen lisäystä mutta mieheni on sanonut samat aisat kuin sinä edellä..ainakin nuo edellä mainitut :) ymmärrän häntä/sinua hyvin ,mutta kovin helppoa ei ole "laittaa sivuun" halua äidiksi, tietenkin kunnioitan mieheni päästöstä ja tietenkään en halua tulla äidiksi ilman häntä,mutta se mitä haluaisin sanoa myös teille (kuin itselleni) että toisen ymmärtäminen ja kunnioittmainen on kaiken a ja o, että toinen jaksaa odottaa äidiksi tuloa ja toinen toistansa tukien.
Olen itse kovin nuori (19) ja sitä suuremmalla syyllä ymmärrän kumppaniani,mutta en mahtanut,kuumeen iskiessä jo vuosi sitten,mitään.