Olen nelikymppinen nainen,lapsia mulla on neljä joista kaksi vielä kotona,ei nekään enään pieniä.
Olen eronnut kaksi kertaa,avioliitosta ja kerran (eli viimeisen)avoliitosta.Kaikissa suhteissa ollut pahoinpitelyjä,riehumista ja alko mukana kuvioissa.Viimeisestä on noin viisi vuotta ja tekisi mieli jo olla jonkun aikuisen kanssa,olen ollut treffeilläkin muutaman kerran mutta siihen se on jäänyt..jokin potkii vastaan.Ihmisissä ei ole ollut mitään vikaa,mutta onko vika minussa,onko elämäni liian täynnä aloittaakseni jotain suhdetta,vai onko se jotain muuta ??
Onko omia kokemuksia tästä asiasta..olisi kiva tietää,onko muita saman asian kanssa kamppailevia ??
Olen eronnut kaksi kertaa,avioliitosta ja kerran (eli viimeisen)avoliitosta.Kaikissa suhteissa ollut pahoinpitelyjä,riehumista ja alko mukana kuvioissa.Viimeisestä on noin viisi vuotta ja tekisi mieli jo olla jonkun aikuisen kanssa,olen ollut treffeilläkin muutaman kerran mutta siihen se on jäänyt..jokin potkii vastaan.Ihmisissä ei ole ollut mitään vikaa,mutta onko vika minussa,onko elämäni liian täynnä aloittaakseni jotain suhdetta,vai onko se jotain muuta ??
Onko omia kokemuksia tästä asiasta..olisi kiva tietää,onko muita saman asian kanssa kamppailevia ??
Vastaukset 4
Vanhimmat
ensisijaisesti aikaa itsellesi. Anna itsesi parantua fyysisistä ja henkisistä arvista mitkä sinulle on jäänyt. Nauti elämästäsi lastesi kanssa ja toivottavasti myös muiden läheisten.
Varta vasten etsimällä sitä uutta rakkautta voit helposti ajautua jälleen saman tyyppiseen seuraan kuin mitä nämä kaksi edellistä ovat olleet. Aivan varmasti se rakkaus tulee vielä sinun kohdallesi, mutta tärkeintä on kuitenkin että olet itse itsesi kanssa sinut, etkä tuo niiden entisten suhteiden "peikkoja" uuteen suhteeseen.
Aurinkoista mieltä ja tsemppiä :)
Kuulostit ihan sisareltani! :)
Hän on päättänyt nelisen vuotta sitten, että ei enää liiku ulkosalla ollenkaan "haku päällä" vaan jos menee, niin joku aihe olla pitää, vaikkapa ystävättären synttärit.
Sisko on ihan vakuuttunut omaavansa sellaisen "juopporessukka-magneetin" joka suorastaan imaisee hänen viereensä surkimuksia. Ihan kuin ne vaistoaisivat että hän on hoivaajatyyppi (sairaanhoitoalalla oikeastikin).
Eritoten niitä tuppaa seuraan, jos hän hän itse on erehtynyt liikenteeseen "haku päällä."
Oliko tästä mitään lohtua? :)
Minä kestän ja kestän ja kestän.
Akka vittuilee, mutta pitää sitä
miehen kestää pienet vittuilut.
Kiitos teille vastauksista..varsinkin "Ehkä" ja " Juoppomagneetti "=)
Olen päättänyt katsastella tätä maailmaa ilman mitään paineita aloittaa suhdetta ,muitten sanomisista huolimatta..
Kyllä kait se sitten tulee kun siltä tuntuu..ja sitä paitsi näin on ainakin tällä hetkellä ihan hyvä olla..kun tarkemmin ajattelee..kukaan ei ole sanomassa mitä teet ja mitä et..
Joten vielä kerra kiitos teille !!
Ja aurinkoista kevättä =)))