Painajainen

Juhlasalissa pakokauhu yltyy Pois, pois täältä ilma loppuu ,sydän takoo rinnassa
Kasvot valkeina hän puristelee käsiä nyrkkiin , avaa ja sulkee niitä, päässä jyskyttää ,tuntuu kuin se kohta räjähtäisi.
Ja rehtorin puhe jatkuu ja jatkuu , ei hän siitä mitään ymmärrä, tajunnan täyttää vain tämä kauhu, tämä pelko , jota hän väkisin yrittää hallita, eihän hän kehtaa näyttää sitä muille
Vieressä istuva Kallu katsoo oudosti häntä ja sanoo jotain, on kuin ääni tulisi veden alta , hän ei ymmärrä siitä mitään .
Mutta kohta on pakko, pakko nousta ja lähteä , hän tärisee jo niin että molemmat vierustoverit tuijottavat häntä
Hetkeksi kauhu väistyy häpeän tieltä
Mutta ei , hän ei kestä enää!!
Ei! NYT! LOPU JO! hän huutaa,
,mutta ei saa ääntäkään suustaan
Ja sitten hän herää, koko ruumis täristen , hikisenä ,omaan huutoonsa.