mm. Sijoituksen purkaminen-aihekin osoittaa, kuinka ristiriitaista ja vaikeaa koko sijoitustoiminta on monenkin ihmisen ja osapuolen kannalta. Ennen vanhaa ei ollut tällaisia ongelmia, kun lapsi voitiin adoptoida. Nytkin pitäisi ottaa käyttöön adoptiomahdollisuus. Lapsi, jota ei koskaan palauteta biokotiin, pitäisi voida adoptoida viranomaisten toimesta.
Kuinka paljon halvempaa se olisi kunnille, kuinka paljon parempi tilanne olisi lapselle, joka voisi rauhassa kiintyä uusiin vanhempiinsa ilman hirveää riepotusrumpaa. Uusilla vanhemmilla olisi silloin myös oikeuksia eikä pelkästään velvollisuuksia. Kuinka paljon helpommalla ja pienemmillä resursseilla sosiaalitoimi selviäisi kun ei tarvitse pitää massiivista turvaverkostoa yllä. Nyt sitten taas joku J.P Roos tai muu kerrosteoreetikko ottaisi kantaa ja alkaisi puhua ihmisoikeuksista, mutta mikä onkaa parempaa ihmisoikeutta kuin lapsen etu.
Ei biologisuus saa mennä sen edelle.
Kuinka paljon halvempaa se olisi kunnille, kuinka paljon parempi tilanne olisi lapselle, joka voisi rauhassa kiintyä uusiin vanhempiinsa ilman hirveää riepotusrumpaa. Uusilla vanhemmilla olisi silloin myös oikeuksia eikä pelkästään velvollisuuksia. Kuinka paljon helpommalla ja pienemmillä resursseilla sosiaalitoimi selviäisi kun ei tarvitse pitää massiivista turvaverkostoa yllä. Nyt sitten taas joku J.P Roos tai muu kerrosteoreetikko ottaisi kantaa ja alkaisi puhua ihmisoikeuksista, mutta mikä onkaa parempaa ihmisoikeutta kuin lapsen etu.
Ei biologisuus saa mennä sen edelle.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Biovanhempi on kaiken A ja O. Eihän näitä sijoituslapsia olisikaan jollei olisi vanhempia. Vanhempia, jotka vaan tekevät lapsen, että kun tulee vaikeuksia perheessä lapsi viedään pois ILMAN, että olisi tarjottu esim. avohuoltoa ja kerrottu mikä se on!
Ei sijaisvanhemmaksi ole pakko ryhtyä, koska se näköjään teettää vain velvollisuuksia.
Minusta sellainen ihminen, joka ottaa pienen ihmisen alun hoitaakseen, ei ole mieleltänsä terve jollain lailla. Perustelen: Sijaisvanhempi samaistuu ajan kuluessa oikeaksi vanhemmaksi, kuvitellen salaa mielessään olevansa biologinen. Tälläiselle ihmiselle on hirmuinen paikka, jos hän joutuu luopumaan lapsesta purun tapahduttaessa ja tekee varmasti kaikkensa ettei näin käy.
Olen lukenut ja kuullut, että noin 10% huostaanotoista puretaan. Ja paljonko mahtaa olla % sellaisista s.perheistä, jotka eivät saa omia lapsia??
Ja useat varmasti kuvittelevat ja haluavat lapsen jopa adobtoida... ei mitään rajaa tässä asiassa. Sen tämä kaikki teettää, kun Suomessa ei sodita asein niin täytyyhän muuta julmuutta olla. Tulisi sota vaan, niin olisi muuta ajateltavaa...
Niin...kyllä ennen huostaanottoa biovanhempia hyysätään ihan riittävästi, olen ollut vieressä katsomassa, kun sosiaalitäti opettaa bioäituä leipomaankin. Siis avunpuutteesta ei ole kysmys.
Tarkoitankin tällä adoptiolla tapauksia, jossa huostaanotto on tapahtunut niin traagisten tapahtumien vuoksi ettei ole mitään mahdollisuutta lasta palauttaa biokotiin. Silloin adoptio on paras vaihtoehto, ehkä juuri näiden mainitsemiesi sijaisvanhempiongelmien vuoksi.
ei lapsen sydämessä voi viedä. Eikä lojaalius biovanhempia kohtaan lopu lapselta koskaan.
Meillä ainakin biovanhemmat tapaavat lapsiaan niin usein, et on turha kuvitellakaan, et sijoitetut lapset tai sitten me voisimme lapsiin riittävän syvästi kiintyä. Miksi sitten pitäisi kiintyä riittävän syvästi? Ihminen ei ole kone vaan tunnepuoli ihmisessä määrää hyvin pitkälle sen kuinka tasapainoinen hänestä tulee. Ilman mahdollisuutta kiintyä ja rauhoittua yhteen paikkaan ei lapsi opi normaaliin elämään vaadittavia asioita. Kun lapsella ei ole mahdollisuutta tasapainoon, hän toistaa samoja virheitä mitä itse on kokenut ja se saattaa vaikuttaa hänen aikuisuudessaan niin, että hänen lapsensa huostaanotetaan myös ja kierre jatkuu.
Lapsen täytyy saada mahdollisuus kokea olevansa tärkeä myös sijaisperheelle, koska siellä tapahtuu se normaali arki. Parasta mitä biovanhemmat voivat lapsilleen antaa, on lupa kiintyä ja rauhoittua sijaisperheeseen. Jos ja kun sijoitus sitten purkaantuu on lapsi vahvempi ja ehjempi taas kokemaan muuton takaisin biovanhemmalle.
Itse en adoptoisi sijoitettuja lapsia, koska todellisuus on se, että mikäli hoidan lapset kotona on minun saatava siitä jonkinlainen korvaus, et saadaan evästä pöytään ja vaatetta päälle.
Mutta olen sitä mieltä, että liiat tapaamiset rikkovat lapsen mieltä jatkuvasti. (En tarkoita ettei tapaamisia pitäisi olla). Annettaisiin lapselle aikaa enemmän rauhoittua ja biovanhemmille aikaa korjata elämäänsä rauhassa, jospa saataisiin useampi perhe taas ehjäksi.
siis lasta saa kohdella kaltoin, kun on biovanhempi?
mutta sijaisvanhempi ei saa kiintyä lapseen?
onko tänne palstalle nyt pesiytyneet kaikki suomen 10 väärinperustein huostaanotettujen lasten bivanhempaa, kun koko ajan väitetään, ettei avohuollon tukea ole annettu vaan lapset on varastettu?
näissä viidessä kunnassa, jossa minä liikun työni puolesta kunnantoimistoissa, ei kyllä yhdessäkään tehdä huostaanottoja mielellään. niin sairaan kallista ja hankalaa se on, että ennemmin ollaan hiljaa katsotaan sormien välistä, kun lapsi kärsii. jospa se siitä, jospa mummo auttaisi, jospa se alpsi kasvaisi murrosikään, jolloin huostaanotto olisikin jo myöhäistä. tämä on ainakin pikkukuntien asenne.
miss päin suomea lasta joap väijytään huostaanotettavaksi ilman syytä?
minulla on biolapsia.
ja minua te huostaanotettujen lasten biovanhemmat syytätte siitä, että minulla on nämä omat biologiset lapseni. en kuulemma ole tasapuolinen, että lasteni tulee ymmärtää, että huostaanotettujen on saatava enemmän, kun he ovat huostaanotettuja. että biolasteni tulee luopua omastaan huostaanotettujen hyväksi.
ja sitten jotain toista syytetään, kun hän on lapseton, tai biolapset ovat jo aikuisia ja poissa kotoa. nämä sijaisvanhemmat taas omivat huostaanotetut lapset. eivät ymmärrä olevansa vain hoitajia, joilla ei ole oikeutta kiintyä eikä antaa omastaan lapselle.
ole sitten niin tai näin, niin aina on väärinpäin.
ei ole sitoutunut tai on liikaa sitoutunut. ei ole tasapuolinen tai on liian antavainen.
kerro minulle mikä olisi oikein mallikelpoinen sijaisvanhempi?
sodasta puheen ollen: jospa olisi sota niin tulisi sota-orpoja entistä enemmän sijoitettaviksi! sitähän sinä tarkoitit? sota on suuri onnettomuus, ja tuo vain murhetta. ei suinkaan rauhaa itsekkäille biovanhemmille.
Mitä mahdoit tarkoittaa huostaanottoa edeltävästä hyysäyksestä? Jos sitä todella olisi ja muuta apua kanssa, ei tälläisiä huostaanottoja ja -pakko sellaisia tapahtuisi ainakaan niin usein kun nyt.
Huostaanotto on myös yleistä pätemisen tarvetta korostaa olevansa hyvä ja parempi kuin vaikeuksiensa kanssa kamppailevat kanssasisaruksensa.
on sattunut huono tuuri, kun et ole riittävästi avohuollon apua saanut, mutta minä ainakin olen kohdannut liian monta lasta joiden vanhempia on autettu liian kauan ja lapset ovat aivan rikki.
Sosiaalityöntekijätkin ovat todenneet, että monesti valitettavasti raha määrää sen, kuinka pian lapset saavat apua, kun äitiä ja isää ei pystytä enää auttamaan.
Meidän lainalasten kohdalla ainakin biovanhempia tuetaan edelleenkin kun huostaanotto ja sijoitus on tehty ja toivonkin, et jos heille annettaisiin aikaa pysähtyä ja rauhoittua, niin ehkä heidän elämänsä saataisiin kuntoon ja lapset voisivat palata bioperheeseensä.
En missän vaiheessa ole sanonut, että lasta saa kohdella kaltoin. Ei tietenkään, mutta näin tehdään kun lasta vedetään kuusi nolla hänen ymmärtämättä että ne vanhemmat jotka joskus näkee ovatkin ihan oikea perhe.
Ja sodalla tarkoitin, että puhdistuisi vähän maa näistä typeristä toimenpiteistä joita esim. jatketaan väärinperustein ja keskityttäisiin vain hengissä pysymiseen...
On vaan niin eri-ikäisiä lapsia, vanhemmat ymmärtävät että nämä ovat hänen vanhempansa mutta vauva-ikäiset eivät. Eivät ehkä koskaan saa sellaista oikeata tuntua elämäänsä, kun eivät tiedä missä heidän paikkansa olisi. Kuusi nolla kyllä vauvoja vedetään!
että varmasti biovanhemmille tulee syrjään jäänyt olo, kun lapsi sanookin sijaisäitiä äidiksi ja sijaisisää isäksi. Kuitenkin todellisuudessa lapsi kasvaa sieltä vauvaiästä ja jossain vaiheessa alkaa kysellä, et mistä hän on tänne tullut (sillä sijaisvanhempienhan on kerrottava, että lapsi ei ole heidän biologisensa). Sijaisperheellä ei ole oikeutta mustamaalata biovanhempia vaikkakin totuus on oikeus sanoa lapsen tasoisesti.
Ainakin itse selitä lapsille, että kyllä heidän äitinsä ja isänsä olisivat halunneet heistä ja huolehtia ja varmasti rakastavat heitä, mutta...
Ja uskon, että tuo vauvaikäinenkin kasvaessaan haluaa tietää syntyperänsä vaikka onkin kiintynyt sijaisperheeseen ja saanut mahdollisuuden siellä rauhoittumiseen, niin jos systeemi toimii, niin lapsella on useampia vanhempia tukemassa hänen kasvuaan.
Bio sekä sijaisvanhemmilla on molemmilla töitä edessään kun on yritettävä asettua toisen housuihin ja yritettävä ymmärtää ja tulla toimeen erilaisine näkemyksineen. Ja niin sinisilmäinen en ole, et kuvittelisin sen käyvän tuosta vaan, vaan totuus on, et siinä tulee sellainen tunne molemminpuolin et lasta vedetään molempiin suuntiin.
Kun molemmat osapuolet pystyisivät antamaan toisilleen tilaa ja puhumaan asioista...
et tiedän henkilökohtaisesti kuinka paljon se satuttaa sijaisvanhempaa joka haluaa olla kaikille lapsille tasapuolinen ja kohdella heitä samoin, niin saa biovanhempien tapaamisella huomata, et oletkin aivan ilmaa kun lapsen ja hänen vanhempansa yhteys pelaa. Kun katsoo itse vierestä ja näkee kuinka kaikki mitä rajattomalle lapselle olet opettanut ja neuvonut varisee jonnekin kaukaisuuteen ja tapaamisen jälkeen lapsi aloittaa taas vanhemman kääntämisen, eikä yrittäkään toimia niinkuin on neuvottu... sieltä se jostain hyvin helposti tulee se tunne siitä, et piti tuonkin tulla kaikki pilaamaan. -Siinä kohden jos osaa pysähtyä miettimään, et tasan samalta tuntuu varmasti biovanhemmasta. Ihmisiä tässä ollaan molemmat, eikä yhtään sen huonompia eikä parempia.
sinulta. Mutta s.vanhemmat eivät saisi alkaa esittämään lapsen biovanhempaa, se on väärin lasta ja vanhempia kohtaan ja myöskin heitä itseään kohtaan kun luopumisen aika joskus tulee kuitenkin...
meidän on pakko asettua lapsille vanhemmiksi. Eihän lapset voi elää pellossakaan sen aikaa, kun asuvat sijaisperheissä. On pakko opettaa lapsille asioita ja ohjata heitä, jos lapset eivät ole milläänlailla kiintyneitä eivätkä luota aikuiseen, niin kuinka he kuuntelisivat aikuisia.
Meillä on joka kerta yhden kolme vuotiaan lapsen kohdalla sellainen tilanne, et kun biovanhempi käy häntä tapaamassa, niin hän yrittää tämän biovanhemman käynnin ajan ehdollistaa kaikki perheemme säännöt. Alussa annoin lapselle periksi biovanhempaa ajatellen, tavallaan säästin häntä. Mutta samalla kun annoin lapsen hyppiä seinille, tein lapselle karhunpalveluksen. Tapaamisten jälkeen lapsi jatkoi meidän pyörittämistä ja hänen elämänsä oli yhtä raivoa ja itkua. Kun lopulta, oikeastaan väsyin tähän joka kuukausi toistuvaan "souviin" niin asetinkin kerran lapselle samat rajat vanhemman meillä ollessa. Tapaamisen jälkeen lapsi jatkoi tasapainoista elämää ilman minkäänlaisia itkuja ja raivokohtauksia. Näin kantapäänkautta opin, että lapsen etu on se kuitenkin ensimmäisenä. En saa liikaa ajatella meidän aikuisten tunteita, vaikka nekin on otettava huomioon. Aikuisten on vain selvittävä. Ja niinkuin sanoin, keskustelu voisi monesti auttaa selvittämään sellaisia asioita, kuin mitä molemmat osapuolet haluaisivat lapsen kasvatukselta ja että lasta ei todellakaan olla viemässä ja kuinka tärkeää on, että biovanhemmat viestivät lapselle kaikesta surustaan huolimatta, että lapsen koti on nyt sijaisperheessä.
Niin kauan kuin lapsi asuu meillä on tämä hänen kotinsa ja niinkauan me olemme yhdet hänen vanhemmistaan. Edelleenkin olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee turvaa ja mahdollisuuden rauhoittumiseen ja siihen, että hän pystyy luottamaan meihin. Tämän luottamuksen ja ehjän ihmissuhteen avulla hän pystyy jatkossakin luomaan ehjiä ihmissuhteita.
Tämä lapsi tulee olemaan meillä aina sijoituksessa. Hänen vanhempiensa tilanne on sellainen, etteivät he pysty asioilleen mitään eikä heidän tilanteensa tule muuttumaan.
Usein olen ajatellut, että miltä minusta tuntuisi, jos lapset minulta otettaisiin. Pystyisinkö ymmärtämään sijaisvanhempia ja hyväksymään heidän asettumisensa tilalleni. Ja piru vie, kyllä olisin sellainen emo, että oksat pois! Kyllä varmasti, jos vain mahdollista olisi parantumiseeni, niin kyllä se kun näkisin lapseni kiintymisen sijaisvanhempiin, nostaisi varmaan sellaisen uhman, et nousisin vaikka mistä suosta. Eihän sijaisvanhemmat osaisi edes sukkaa oikein päin lapseni jalkaan laittaa, kyllä sen verran emo olen!
Jaksamisia kaikille bioiseille ja äideille sekä sijaisiseille ja äideille!
Pyykkivuori odottaa.
Kyllä rajat tällekin bisnekselle pitäisi jo tulla. Mitä kaikkea voi näihin sisältyä, vaikkapa tuota pedofiiliaa, kun huostaanottoja hurmoksessa niin paljon tehdään.
huostaanottoja tehdään. No johan nyt on! Enpä ole vielä kuullut kertaakaan, että ilman syytä huostaanottoja tehtäisiin. Lastensuojelulain mukaan täytyy täyttyä kolme eri asiaa ennenkuin lapsi voidaan huostaanottaa. En nyt muista sanatarkasti miten ne meni, mutta jos kiinnostaa asia niin käypä lukaisemassa laista. Eikä nuo kolmen kohdan perusteet ole mitään hepposia.
Ja bisnestähän tämä on. Kerran tästä niin hyvin hankkii, niin liitypä itse meidän joukkoon. Olemme erittäin iloisia aina uusista sijaisvanhemmista, koska emme itse jaksa määrää enempää hoitaa, vaikka sydän muuta sanoisikin.
Sitäpaitsi, käypä lukaisemassa vähän muita juttuja täällä, ennenkuin bisneksestä puhut...
Terveisin putkinäköisyyteen kyllästynyt 8 lapsen äiti.
Tietty tyyppi provoilee täällä jatkuvasti. Mikäs siinä on kirjoitellessa päivät pitkät samaa asiaa jankuttaen, kun ei ole enää lapsiakaan siinä jaloissa pyörimässä... missäs ne lapset on? Ai niin, nehän on meillä!
Ja kun tuollaista menin kirjoittamaan, minulta pitäisi ottaa lapset pois! Ei tällainen voi olla sijaisvanhempi (sanoin tän nyt etukäteen niin ei tarvitse bioäidin vaivautua).
millainen on ihanne sijaisvanhempi?
sinin ristiriitaisten aivoitustesi mukaan!
Kun aikanaan palstan löysin, täällä joku aina urputti, että sijaisvanhemmat vaan jää makoilemaan kotiin, hankkivat lapsia siihen vaan tekosyyksi saadakseen olla vaan kotona.
No, nyt sitten täällä jo joku valitti, "kun sijaisvanhemmat menevät töihin", niidenhän pitäisi olla kotona 24/7 ja sillä siisti.
Ei pitäisi tehdä töitä eikä hoitaa lasta. Heh... Olen nähnyt tuollaista, tässä hommassa on sellaiseen joutunut kyllä törmäämään...
Kaikkein suurin huoli kuitenkin näyttää olevan se, että sijaisvanhemmat oikeasti kiintyvät lapseen, ja lapsi kiintyy sijaisvanhempiin... Tämäkin huoli kertoo paljon ainakin tietystä kirjoittelijasta...
Ja nyt on toi "sijaisvanhemmat on pedofiileja, juoppoja ja blaa blaa blaa:(((( " -lause taas täällä. Väitäpä vastaan siihen. Se vaan on totta ja sillä siisti, ja sitä pitää toitottaa päivästä toiseen. Harrastuksensa kullakin.
Ihanteellista sijaisvanhempaa ei olekaan, sillä ne ovat lapsenryöstäjiä kaikki. Jokainen, joka ottaa toisen lapsen kotiinsa, on lapsenryöstäjä. Toivotaan oikein, että tulisi sota, kuolisi lapsia ja aikuisia, ettei vaan kukaan huomaisi, mitä pahaa lapsille tapahtuu.
Joku tälle palstalle kirjoitteleva bioäiti on todella sairas... vaikka kyse olisi kiusanteosta (jolla kuvittelee antavansa ajattelemisen aihetta ja joka kohta väittää että sijaisvanhempi se sairas on kun tällaista kirjoittelee, tekee kirjoitusvirheitä ja puhuu rumia ja on aggressiivinen :))), se on silti sairasta. Enpä ihmettele huostaanottoa... jolle ei ole syytä, mutta jonka syytä ei voi kertoa koska se on yksityisasia!!!
Bisnestä hurmoksessa! Sitä tää todella on... Ei hitsi, jätä mullekin pari pilleriä, ehkä minäkin näkisin asiat sitten sinun silmin...
LOL
Niin ainahan täytyy ilmoittaa syy huostaanottoon. Se ei ollenkaan tarkoita sitä, että ko syy olisi olemassa. Jos otetaan perheistä pois ne, joissa juodaan ja käytetään huumeita, ne joissa tukistetaan ja läimäytetään lapsia, ne joissa on riitoja vanhempien ja murkkuikäisten välillä,ne joissa on koululintsausta ja/tai kouluhäiriköintiä sekä ne joissa on lasten näpistelyjä, kuinka monta jää jäljelle? Huostaanoton pitää olla lapselle paras vaihtoehto ja sen pitäisi parantaa lapsen tilannetta. Näin ei läheskään aina ole.
Lapsen etu on kovin erilainen riippuen siitä kuka sitä katsoo. Miten voi olla lapsen etu, että hänet sijoitetaan vastentahtoisesti satojen kilometrien päähän kodistaan täysin vieraaseen ympäristöön.
Maailmassa on 100 miljoonaa lasta, joita kukaan ei hoida. Mikset ole adoptoinut? Tuleeko taas vastaan raha. Lapsilisä on noin 100 euroa, hoitomaksu sijaislapsesta moninkertainen.
Paljon puhutaan siitä, että lasta pitää kuulla. Miksi häntä ei kuulla silloin, kun hän haluaa olla kotona?
Olisi varmaan halunnut kertoa että haluaa jäädä kotiin oman isän ja äidin kanssa, mutta kun ei osannut vielä puhua. Jos olisi tiennyt ja ymmärtänyt myös mihin myllerrykseen joutuu, oppiiko koskaan normaaliin elämään...
Kyllä sitä biovanhempi vaatii, että lasta pitää kuulla, kun uskoo lapsen haluavan kotiin.
MUTTA haluaako hän, että lasta kuullaan myös silloin, kun lapsi selkeästi ilmoittaa pelkäävänsä biovanhempaa eikä halua tapaamisia?
kun lapsi ei halua vankilaan tapaamaan. ei päihdekotiin tapaamaan, ei yökyliin, ei
puhelimeen.
MIKSEI LASTA KUULLA SILLOIKAAN??? miksi lapsen mielipiteellä ei ole mitään merkitystä?
Lasta ei ole koskaan kuultu tai jos on, on vain sen takia kun pitää kysyä vaikkei sillä olisi mitään merkitystäkään asioitten etenemiseen.
Täysin kuvitteellinen tilanne ja siihen liittyvä kysymys:
Mitä tekisit, jos biolapsesi ilmoittaisikin, että haluaa asua ja olla sijaisperheessä?
Esimerkiksi, jos hän jollain tapaamisella antaisi ymmärtää, että viihtyy sijaisperheessä, siellä on hänen hyvä olla, ja siellä hän haluaa asua.
Entä, jos lasta kuultaisiin esim. sijoituksen purun yhteydessä, ja hän ilmoittaisi ettei halua palata biokotiin? Miten suhtautuisit?
Suhtautuisin tietysti ja varmasti eteen vielä tuleekin, että hän sanoisi näin, asiallisesti ja ymmärtäväisesti. Tosin sitten kun hän edes oppii puhumaan menee vielä aikaa, joten häneltä ei voida kysyä asiaa.
Kiitos vastauksestasi.
Eikä lasta kuulla silloinkaan, kun hän tulee jakuvasti pois sijaisperheestä kotiin. Ei silloin, kun hän sanoo, ettei enää jaksa. Eihän sijaisperheessä-sossun valitsemassa-voi olla mitään pahaa. Kun sossu vierailee siellä, kaikki on niin harmoonista ja tasapainoista.