JUTTUSEURAA KAIPAAN?

Minä jäin yksin kun omaishoito loppu, ihan yksin.Seurauksena huonoa oloa ym.

hteiskunta ei välittänyt minusta enää mitään, ei todellakaan. Yksin vaan olen, kirjoitan omaa historiikkiä kuluneista vuosista.

Yksin minäkin jäin omaishoidettavan puolisoni kuoleman jälkeen. Yksin, siis todella yksin, olin hänet myös hoitanut vuosia.

Hänen kuolemaansa seurannut vapaus oli valtava helpotus. Se tuli viime hetkellä, en olisi jaksanut enää yhtään, en yhtään.

Surua silti tietysti oli. Osallistuin seurakunnan sururyhmään. Siinä sai puhua tuntemuksistaan. Tapahtuneesta on jo 16 vuotta. Elän hyvää elämää.

Älä hyppää parvekkeelta! Voit jäädä vaikeasti vammaiseksi lopuksi ikää. Se ei ole helppoa elämää sekään.

Isot päätökset tutuvat etukäteen isommilta kuin ne ovat. Yritä päästä eteenpäin vähän kerrallaan. Selvitä vaikka ensin, mitä apua tarvitset ja mistä sitä saa. Kunnassasi on varmasti joku taho, esim. sosiaalivirasto tai myös seurakunnan diakoni osaa neuvoa ja keskusteleekin, tulee jopa kotiin.