olkaa kilttejä..

Tiedät.
Että rakastan sinua.
Tiedät.
Että olet minulle tärkeä ja että todellakim välitän.
Tiedät.
Että olet unelmani, suurin haaveni.
Muttä myös minä tiedän:
Sinä et Rakasta minua.
Minä en ole sinulle tärkeä ja tiedän että et välitä.
Tiedän että et unelmoi minusta, et ole koskaan unelmoinutkaan.
Tiedän että tunteesi minua kohtaan ovat pelkkää vihaa.
Ei vähäisintäkään rakkautta.
Mutta silti, siitäkin huolimatta:
Minä Rakastan Sinua.

Oleppas hyvä!
Tässä sinulle yksi.
tiedän että tilanteesi on tukala.
Voimia Sinulle:)

(Nää ei oo kyl mun on keksimii...)

"Ymmärrän sua vaikket sä mua ymmärtäisikään.
Ikävöin sua, vaikket sä mua ikävöisikään.
Tahdon sut, vaikket sä mua tahtoisikaan.
Mä rakastan sua, vaikket sä mua rakastaisikaan."

"Mä rakastan sua.
Oikein paljon, ihan vähän, en ollenkaan.
Rakastathan säkin mua?
Vaikka et rakastaisikaan, rakastan sua silti.
Oikein paljon, vielä enemmän, ihan hirveästi."

"Minulla on unelma huoneesta,
jossa asustaa onni, kumppaninaan valo,
pelkonaan pimeä yksinäisyys.
Huoneeseen tunkeutuu auringon raita,
tuuli lyö ikkunaan,
taivaalla maailman värit;
sateenkaari, jonka päässä on aarre.
Sinä."

"Miksi kenenkään hymy ei näytä yhtä kauniilta kuin sinun?
Eikä kenenkään silmät yhtä ystävällisiltä.
Miksi kukaan muu ei sykähdytä niin kuin sinä?
Kenenkään toisen näkeminen ei saa sydäntäni tekemään edes pienen pientä kuperkeikkaa.
Sun näkeminen saa mulle aina aikaan rytmihäiriöitä!"

"I love you, you love her, she loves you, but who loves me?"

Tässä muutama runo;

"Sen jonka saa, sen hylkää ja unohtaa,
mutta sitä jota ei ikänä saa, sitä aina rakastaa."

"Yksin istui pieni enkeli huoneessaan. Särkynyt sydän rinnassaan, itki kadotettua rakkauttaan.
Hänen siipensä eivät enää kantaneet, hän oli kadottanut toivon huomiseen.
Pieni enkeli itki yksinään, se yritti kovasti unohtaa.
Mutta unohtaa se ei pystynyt, se oli liian monta kertaa särkynyt.
Pieni enkeli näki edessään ainoastaan ja vain pimeää. Se ei enää kestänyt sitä ikävää ja niinpä se lensi ulos pimeään."

"Kun mä hymyilen sulle, sä käännät kasvosi pois ja hymyilet jollekin toiselle.
Kun mä kuljen sun ohitse, sä et edes vilkaise muhun, vaan puhut jollekin toiselle.
Jos se riittää, että on oma itsensä,
niin miksi sä et sitten huomaa mua?"