kirkkotilaisuudet

Ei ulkoinen käyttäytyminen ole uskossa määräävä tekijä. Voin myös pyrkiä ottamaan huomioon muut uskovat ihmiset ja kunnioittaa heidän vakaumustaan.

Teen ristinmerkin mennessäni katoliseen kirkkoon, vaikken ole sen enempää roomalaiskatolinen kuin ortodoksikaan. Hindutemppelissä vieraillessani pyrin noudattamaan heidän tapojaan. Moskeijassa käydessäni riisuin kenkäni.

Ev.lut seremonioissa toimin kuten muutkin lähinnä ollakseni herättämättä huomiota tai ärtymystä. En lausu uskontunnustusta enkä hoilaa virsiä (lähinnä siksi että lauluääneni koettaisiin luultavasti jumalanpilkkana). Ei omasta vakaumuksestaan kannata erikseen numeroa tehdä.

En ota osaa virsienlauluun tai rukoiluun, mutta eipä ota kovin moni muukaan näinä päivinä. :)

Kirkkotilaisuuksissa pyrin istumaan takarivillä, jolloin en nouse seisomaan tms.
Ikävä kyllä hautajaisissa olen ollut pelkästään perheenjäsenenä, eli istunut "kunniapaikalla" eturivissä. Seison kyllä muiden mukana, jos se muuten herättäisi huomiota.

Komppaan aikaisemmin vastanneita, turhaa huomiota kannattaa välttää. En lausu rukouksia, en risti käsiäni enkä laula luterilaisia virsiä - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta - koska ne ovat niin rumia ja masentavia. Laulan toki pyydettäessä sitten kunnon klassista tai messun osia, mutta se on sitten eri asia.

Seisomaan nousu seurakunnan mukana ei ole ongelma. Olen ollut mukana kirkkohäissä, joissa on mukana ollut monta muslimia. Ei tuo seisomaan nousu ole ongelma heillekkään, miksi siis minulle? Hyvät tavat kunniaan.

Otan osaa vain läheisten ihmisten kirkkomenoihin, oli sitten kastajaiset, häät tai hautajaiset.

Yleensä ei tule laulettua mukana, koska virret eivät (enää) ole niin tuttuja ja jätän virsikirjat toisille, niitä kun on yleensä liian vähän.

Käsiä en risti, mutta seisomaan nousen toisten mukana ja olen kulkueissa ja valokuvissa mukana tarvittaessa. Lähes koko suku kun luulee minun olevan yhä "kirkonkävijä". Tätä ymmärrystä en ole aikeissa muuttaa, koska iso osa heistä ovat iältään minua jo kohta kolmatta kertaa vanhempia .. enkä halua riitaa vanhemman sukuni kanssa, vaikka nämä tilaisuudet ovatkin ainoita, joissa heitä näen.

En millään tavoin anna eleitä tai mitään, että ihmiset saisivat vääriä käsityksiä. Itse tulen kunnioittamaan tätä/näitä ihmistä/ihmisiä, jonka vuoksi tämä tilaisuus on järjestetty. Jos se kunnioitus täytyy tehdä uskonnollisin menoin, en minä voi sanoa "ei kiitos".

Uskonnollisten tilaisuuksien jälkeen olevat pienempimuotoiset ei-niin-uskonnolliset tilaisuudet olen sitten yleensä aktiivisempi. Olen lukenut apuna pidempiäkin muistolistoja ihmisille ja auttanut vanhempia ihmisiä kahvituksen järjestämisen ja tarjoilun kautta.

Jos joskus käyn kirkossa (eli siis juuri häät hautajaiset) Olen niin takana kuin pystyn enkä ota osaa rukouksiin tai virsiin, tosin hautajaisissa ole myös minä joutunut perheen/muuten suvun jäsenenä aika eteen joten ylös on kai noustava ettei herätä huomiota kuten harmaavaris on aijemmin maininnut... Sen kun tietää että vanhoilisilta kristityiltä sekulaisilta voisi tulla muuten jotain sanomista.

Ja ristiäisistä, ne mitä minä tiedän on pidetty kotona, niissaäkään tilaisuuksissa en osallistu virsiin/rukouksiin...

Kyllähän sitä jossain tilanteissa on kirkkoon mentävä, ihan kohteliaisuuden vuoksi. Nousen seisomaan muun seurakunnan mukana, saatanpa laulaa jonkun kivan virrenkin, jos sellainen kohdalle sattuu. Muuten olen hiljaa, enkä risti sormiani. Kunnioitan muiden näkemyksiä ja uskomuksia. Siksi pyrin välttämään kirkkokäynnit, mutta tietyissä tapaukissa mukana on oltava. Silloin käyttäydyn asiallisesti (enkä kuten kahdeksannella luokalla pelaten matopeliä saaden ensimmäiseksi ja ainoaksi tulokseksi 666).

kävelemällä sisään.

Tosi harvoin tulee kyllä käytyä kirkossa, mutta jos joku päivä tulee sinne lähtö, istun takarivissä, en risti käsiäni tai laula, enkä nouse seisomaan.
Jos joku katsoo pahasti, katsokoot. Sillä se päivä kun joudun kirkkoon menemään jostain syystä, on se silti vastoin tahtoani ja uskoani.

Lauluääneni on sen verran kurainen, etten halua pilata kristittyjen tilaisuutta rääkynälläni. Uskontunnustusta en lausu, mutta seison kylläkin kohdissa joissa sukulaisenikin seisovat. Yritän olla toisin sanoen herättämättä turhaa huomiota.

Ripillä en käy, lienee sanomattakin selvä.