Tjaah. Eipä taida tämäkään tänne kuulua, mutta kirjoitanpa kuitenkin, pakko saada nää asiat pois mun sisältä painamasta.
Eli, olen 18-vuotias nuori nainen, opiskelen ja käyn töissä. Tämä on asian ydin. Ehkä tämä on vain itsesääliä, muttaolen tähän niin väsynyt. Äitini on väliaikaisella sairaseläkkeellä, eli rahaa ei tule juuri mistään, minä olen pienen perheemme (minun ja äidin) elättäjä. Raadan itseni uuvuksiin 12-tuntisilla päivillä, ja tuntuu ettei kukaan välitä.
En halua valittaa kenellekkään, koska koen velvollisuudekseni tuoda rahaa taloon, mutta äidiltä ei kuulu kiitoksen sanaa, kaiken rahan laitan laskuihin ja itselleni ei jää mitään. Turhauttavaa. Poikaystäväni yrittää hädän tullen tarjota rahaa mutta en voi ottaa sitä vastaan koska ei sitä hänellä ole sen enempää kuin minullakaan, ellei jopa vähemmän.
Äitini syyllistää minua siitä etten koskaan ole kotona, sanoo tulevansa hulluksi yksin neljän seinän sisällä kun mihinkään ei voi mennä. Ymmärään sen, ikäväähän se on. Mutta ei ole hyvä jos en ole kotona mutta ei ole hyvä jos olen töissä. Ja minulla kuitenkin on ystäviä joihin olii hyvä pitää ihmissuhteita yllä, en yksinkertaisesti ehdi tehdä kaikkea ja raha-asiat painaa jatkuvasti mieltä.
Olen niin väsynyt tällaiseen elämään, tuntuu epäreilulta kun muut nuoret porskuttavat vanhempien rahoilla, toki löytyy niitäkin jotka kyvät töissä.
Ehkä tämä on vain itsesääliä, mutta pakko on tämä paha olo johonkin purkaa. Ei tätä tarvitse kommentoida mutta toki jos jollakin asiaa on niin sanokoon.
Toivottavasti vielä joskus saan elämisen arvoisen elämän.
Eli, olen 18-vuotias nuori nainen, opiskelen ja käyn töissä. Tämä on asian ydin. Ehkä tämä on vain itsesääliä, muttaolen tähän niin väsynyt. Äitini on väliaikaisella sairaseläkkeellä, eli rahaa ei tule juuri mistään, minä olen pienen perheemme (minun ja äidin) elättäjä. Raadan itseni uuvuksiin 12-tuntisilla päivillä, ja tuntuu ettei kukaan välitä.
En halua valittaa kenellekkään, koska koen velvollisuudekseni tuoda rahaa taloon, mutta äidiltä ei kuulu kiitoksen sanaa, kaiken rahan laitan laskuihin ja itselleni ei jää mitään. Turhauttavaa. Poikaystäväni yrittää hädän tullen tarjota rahaa mutta en voi ottaa sitä vastaan koska ei sitä hänellä ole sen enempää kuin minullakaan, ellei jopa vähemmän.
Äitini syyllistää minua siitä etten koskaan ole kotona, sanoo tulevansa hulluksi yksin neljän seinän sisällä kun mihinkään ei voi mennä. Ymmärään sen, ikäväähän se on. Mutta ei ole hyvä jos en ole kotona mutta ei ole hyvä jos olen töissä. Ja minulla kuitenkin on ystäviä joihin olii hyvä pitää ihmissuhteita yllä, en yksinkertaisesti ehdi tehdä kaikkea ja raha-asiat painaa jatkuvasti mieltä.
Olen niin väsynyt tällaiseen elämään, tuntuu epäreilulta kun muut nuoret porskuttavat vanhempien rahoilla, toki löytyy niitäkin jotka kyvät töissä.
Ehkä tämä on vain itsesääliä, mutta pakko on tämä paha olo johonkin purkaa. Ei tätä tarvitse kommentoida mutta toki jos jollakin asiaa on niin sanokoon.
Toivottavasti vielä joskus saan elämisen arvoisen elämän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ikää löytyy 20v kohta koulu takana ja opintovelkaa enemän kuin riittävästi. Isä erosi pari vuotta sitten ex vaimostansa jonka jälkeen jäin asumaan veljeni ja työttömän isäni kanssa. Ammttikoulu oli vielä tuossa vaiheessa kesken(valmistun nyt keväällä) ja rahatilanne ei ollut hyvä. Tämän seurauksen jouduin ottamaan lainaa jotta pystyisin maksamaan opiskelun ja päivittäisen ruuan. Viimeinen laina erä tuli maaliskuussa ja velkaa on nyt noin 3000€ niskan päällä ja vakituisia hommia en ole tehnyt vielä päivääkään. Nyt kumminkin asiat näyttävät paremmalta isäni mahdollisesti työllistyy lähiaikoina ja asiat mahdollisesti paranevat hänen ja veljeni joka on vasta 14 kohdalla. Itselläni on vielä armeija edessä joten tienaamaan ei pääse vaikka haluaisi joten pa. tulen olemaan vielä ainakin vuoden päivät. Jos opintolainasta nyt jotain hyvää voi ajatella niin ainakin se on pieni korkoista eikä sitä ole pakko ruveta heti maksamaan. Joten toivottavati tulevaisuudessa asiat rupee menemään paremmin niin sinun kuin minunkin elämässä.
Muuta omaan asuntoon niin oppiipahan akka olemaan omillaan ja elättämään perhettään!