Merkitseekö parisuhde ja pariauhdekumppani

No ei todellakaan. Suostun parisuhteeseen pitkin hampain vain, jos oikeasti rakastun, kuten nyt kävi. En ole niin naivii ja tyhmä enää, että kuvittelisin parisuhteen tuovan onnen. Sitä on jo yritetty. Parisuhde ilman aitoa rakkautta on pahinta pelleilyä mitä voi keksiä. Liittykää sirkukseen parisuhderiippuvaiset. Naiselta tämä.

Sinäänsä en ole ole löytänyt vastausta kysymykseesi, mutta tässä on nyt eräänlainen vastaus.....
<3

https://www.youtube.com/watch?v=7M1jdJtOntI

T. "Super oranki mään "

Minua lohduttaa vain avioliitto tietyn naisen kanssa. Kauhea tuska nyt. Mutta sen kanssa on elettävä. Toinen vaihtoehto on tehdä syntiä, paeta sydämensä ääntä. Jumala puhuu minulle nyt tämän sydämeni tuskan kautta. Se on kuritusta ja koulutusta.

Lyhyesti: Ei merkitse.

Vähän pidemmin: Mulla on asiat hyvin näinkin, en kaipaa pelastusta.

Ei ainakaan saisi koskaan merkitä. Ei omaa elämää voi rakentaa toisen ihmisen varaan.

Aikaisemmin merkitsi sitä että huolet, vastoinkäymiset ja murheet olisi paljon helpompi kohdata ja ilotkin olisi helpompi,kivempi ja mukavampi iloita yhdessä mutta näin kauan yksin olevana näihin asioihin tottuu ja on oppinut selviytymään yksin ja olemaan aina vahva. On ollut pakko. Vielä en kuitenkaan ole oppinut rakastamaan itseäni saati tykkäämään. Mutta ihailen itseäni siitä että olen pystynyt yksin selviytymään huonommista ajoista vahvempana, tiiliseinän läpi on vaan mentävä vaikka mikä olisi ja noustava ylös, itsekseen. Tuskin tulen saamaan ketään enää joten vielä vähemmän etsin kenestäkään pelastusta.

Yleensä parisuhde muuttaa asioita monimutkaisemmaksi sillä se on tiivis ihmissuhde, jossa itsekkään ajattelun sijaan pitäisi osata joustaa omista itsekkäistä tarpeistaan, tavoistaan jne. Mikäli ne aiheuttaa kitkaa suhteessa.

Osa sopeutuu suhteen me-henkiseen ajatteluun helpommin ja osa taas ajattelee suhteessakin että toinen on ”minun” tarpeideni ja halujeni täyttäjä, orja jonka kuuluu toimia niin kuin haluan ja tuoda mulle vain hyvää oloa.

Se ajattelu usein kosahtaa suhteen turmioksi sillä toinen jos on hyvin joustava ja kiltti suostuu siihen jonkin aikaa, mutta tulee aika kun hän alkaa haluaan myös asioita. Haluaa toteuttaa itseään, haaveitaan, unelmiaan, harrasteitaan, haluaa tuntea onnea, iloa ja ne voi ollakin kovassa ristitulessa sen toisen onnen ja ilon kanssa.

Esim. Kotona viihtynyt avovaimo haluaakin työelämään joka tarkoittaisi että mies joka on tullut kotiin valmiiseen ruokapöytään ja sen jälkeen siirtyy sohvalle katsoon lätkää kun vaimo tiskaa, pyykkää ja hoitaa lapset unille, joutuukin tilanteeseen jossa joutuukin osallistuun kotiaskareisiin ja tinkiin siitä lätkän katsomisesta sohvalla.

Se voi tuoda isoja riitoja.

Suhteessa selviää paremmin kun ymmärtää et kumpikaan ei ole toisen orja raatamassa toisen onnen eteen vaan molemmat elää yhdessä arkea yrittäen niissä puitteissa kuin mahdollista toteuttaa itselleen iloa tuovia asioita ja samalla tuoda ja luoda onnellisuutta suhteeseen.

Itse elin suhteessa jossa miehen näkemys oli et mä automaattisesti unohdan kaikki omat haaveet, harrasteet, unelmat jne. Jos ne hänen elämää tai oloaan saa epämukavaksi.

Ja näinhän se homma ei pitkälle edenny..

Mä häivyin etsiin onneani ilman sitä

Huuda minua avuksi hädän päivänä !
Minä pelastan sinut ja sinä kunnioitat minua.

Psalmi 50:15 tämä on Jumalan puhelinnumero

Ei merkitse

Ei merkitse pelastusta minulle, mutta tämä on kaksi piippuinen asia.

Ei, vaan rakkautta, rakastamista, yhdessä eteenpäin kulkemista.

Ei. Vaan tasavertaista kumppania. Yksin ja/tai löyhässäkään suhteessa eläminen ei ole niin kivaa kuin arjen ja juhlan jakaminen aidosti rakastamansa ihmisen kanssa.

Hän täydentää minua ja korjaa halaus vajeeni, Pelastaa hänen ei tarvitse vaikka sai jo sydämeni.

Yksinäisyydeltä ehkä pelastaa. Muusta en tiedä.

Hidastusta.

Vie aikaa tärkeiltä asioilta.

En näe asiaa noin.
Mutta oikean miehen kanssa, suhteeseen ryhtyminen saattaisi tuoda jonkinlaisen pelastuksen elämään. Mutta väärän miehen kanssa, elämä olisi kuin helvettiin olisi joutunut. Tämän tähden ei ole järkevää, tehdä minkäänlaista äkkinäistä ratkaisua.

Ei. Se merkitsee hyvää "matkaseuraa" (elämänmatkalla), jos siis kumppani ja parisuhde on hyvä. Molemmat on itsenäisiä ihmisiä mutta suunta pitää olla sama.

eipa taiba olla mutta sinut mina haluan kyllä nahba

Ei minua tarvitse pelastaa. Välillä tuntuu, että tarvitsen pelastusrenkaan näiltä tunteilta. Hän upottaa mut ihanuuteensa.