Olen 20v (s.2001) tyttö jostainpäin Suomea. Olen soittanut soitinta harrastuksena kohta 10 vuotta. Olen ihastunut soitonopeeni ja itseasiassa olen ollut häneen ihastunut kohta 2 vuotta. Openi on 45-50v (teidän ei tarvii tietää paremmin) nainen, joka on naimisissa. Kysyisin vaan, et miten voin lopettaa ihastuksen, koska tiedän, että tunteeni ovat kielletyt, enkä voi saada vastakaikua, jota en kai odotakaan. Ainakaan aika ei ole auttanut vielä. Tiedän myös, että en tule paljastamaan ihastustani kyseiselle opelle, vaikka teoriassa torjutuksi tuleminen voisi päättää mun tunteet. Osaisiko joku neuvoa?
Olen ihastunut opettajaan
48
2404
Vastaukset
Niin, unohtu vielä aloituksesta mainita, että olemme kyseisen opettajan kanssa myös ystäviä. (Tiedän, ettei välttämättä saa, mutta kun täs ei oo suosimis ongelmaa, kuten peruskoulussa tai muussa, jossa tulisi numeroita todistukseen)
- Anonyymi
Ei tunteet ole kiellettyjä koskaan. Eri asia miten näytät ne ja onko siitä sinulle haittaa ja odotatko vastapuolta jotain, kenties samoja tunteita.
Vuosien saatossa on opettajiin ihastuttu. On varmaan aika tavallista. Jos se häiritsee sinua kovasti niin sitten on sinun mietittävä jatkatko/ pystytkö jatkamaan hänen oppilaana. Eikä niitä tunteita pysy sormia napsauttamalla lopettamaan.En osoita kai tunteita mitenkään erityisesti. Annan kyl "lahjoja" mut ne on perus kevään lopetus ja joulutauolle siirryttäessä. On haittaa, koska en voi lakata ajattelemasta erästä ja soittoläksytkin teen kotona. Noh. Siihen on kaks mahdollisuutta. 1. En pysty harjoitella, koska mietin vaan tunteiden kautta. 2. Harjoittelen liikaa, kuten kesällä, kun pakotin yhden kappaleen menee esityskuntoisesti syksyn ekalle tunnille, vaikka keväällä oltiin vaan kahlattu läpi koko kappale. Eli stressaan liikaa, kun haluun vaan, et ope ois musta ylpee. En odota opelta vasta tunteita. (kai. Sekin on viel arvoitus) Tiedän, et on ihastuttu opettajiin ja entinen kaverinikin oli yläasteella ihastunut silloiseen äikänopeemme, ja silloin vain naureskelin, kunnes pilkka osui omaan nilkkaan....... Tässä on onneksi suunnitelmissa, että saisin viimeisen 3/3 tutkinnon suoritettua keväällä, eli pääsen siitä pois, mut Entä jos en saakaan. Miten selitän opelle, et haluun lopettaa/vaihtaa opee näin monen vuoden jälkeen (ja koska olen sanonut nauttivani soitosta, eli lopetus teoria ei oo ihan varmin tapa). Tiedän, etten pysty sormia napauttamalla päättää ihastusta, mutta edes jotain lievennys keinoja etsin. Ja jos nyt keväällä suoritan tutkinnon ja lopetan soiton siihen, nii entä ystävyys. Tai siis, voiko ihastus jatkua, koska olemme ystäviä? Kun en haluisi menettää hänen ystävyyttän vaan tunteideni hillinnän takia. Hän on auttanut mua vaikeina aikoina (masennus/itsetuho otti aikoinaan vallan mulla) paljon, eikä mulla muutenkaan ole hirveästi ystäviä.... (luotettavia ystäviä 2 ja kavereita 3)
- Anonyymi
En osaa oikein muuta sulle sanoa, kuin että nuorena ja sähän oot vielä nuori nainen, ihastuu vanhempaan. Tavallaan ihmisen psykologisessa kehityksessä tulee semmosia vaiheita. Itsekin olin vanhempiin opeihin ihastunut nuorena miehenä. Mutta tuo menee ohi.
Toki olet myös aikuinen ihminen. Mutta olet varmaan myöskin järkevä ja älykäs, uskon niin.
Sen neubon annan, että varattuun älä kodkaan sekaannu, sillä se sekoittaa tosi monta asiaa ja pilaa sinunkin elämääsi.
Ole ihastunut, mutta älä päästä pudemmälle.
Veikkaan että viiden vuoden päästä sinulla on jo muitakin ihastuksia.
Kaikkea hyvää!Onko se tavallista, et ihastuu vanhempaan? En tiennytkään.
Joo, oon aika järkevä ja älykäs (ainakin omasta mielestäni), vaikkakin myös jääräpäinen.
En aiokaan sekaantuu varattuun, koska se pilais ainakin neljän henkilön elämän. (mun, open, hänen miehen ja lapsiensa).
Entä kun ollaan ystäviä open kanssa, nii auttaako silti aika (ja useampi vuos)? Vaikka pitäisinkin häneen yhteyttä?
Kiitos toivotuksesta! Kyl tää tästä.- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Onko se tavallista, et ihastuu vanhempaan? En tiennytkään.
Joo, oon aika järkevä ja älykäs (ainakin omasta mielestäni), vaikkakin myös jääräpäinen.
En aiokaan sekaantuu varattuun, koska se pilais ainakin neljän henkilön elämän. (mun, open, hänen miehen ja lapsiensa).
Entä kun ollaan ystäviä open kanssa, nii auttaako silti aika (ja useampi vuos)? Vaikka pitäisinkin häneen yhteyttä?
Kiitos toivotuksesta! Kyl tää tästä.Uskon että ystävänä voi ihan hyvin pysyä, kun vaan sen tietyn etäisyyden pitää.
Minä uskon että aika tosiaan auttaa. Kun tapaat lisää uusia ihmisiä, niin heistä ihan vaivihkaa tulee joistain uusia ihastuksia lisää. Ihan täysin uskon näin.
Kyllä tosiaan monesti nuorempana ihastuu vanhempaan. Sen koin itseki sinun iässä ja jo ennen sitä. Mutta kun aikaa kuluu, niin se vaihe taittuu ja menee ohi.
Kaikki ei nuorena vanhempiin toki ihastu, mutta on tosiaan hyvin moni joka ihastuu. Se on tuo ihmisen psykologinen kehitys kummaa. Se saattaa myös hämmentää itseä. Hämmensi minua esimerkiksi. Mutta aika tekee tuossakin tehtäväänsä. Uusia tuttuja tulee ja uusia ihastuksia.
Uskon että tekin kumminkin ystäviä voitte olla edelleen. :) Anonyymi kirjoitti:
Uskon että ystävänä voi ihan hyvin pysyä, kun vaan sen tietyn etäisyyden pitää.
Minä uskon että aika tosiaan auttaa. Kun tapaat lisää uusia ihmisiä, niin heistä ihan vaivihkaa tulee joistain uusia ihastuksia lisää. Ihan täysin uskon näin.
Kyllä tosiaan monesti nuorempana ihastuu vanhempaan. Sen koin itseki sinun iässä ja jo ennen sitä. Mutta kun aikaa kuluu, niin se vaihe taittuu ja menee ohi.
Kaikki ei nuorena vanhempiin toki ihastu, mutta on tosiaan hyvin moni joka ihastuu. Se on tuo ihmisen psykologinen kehitys kummaa. Se saattaa myös hämmentää itseä. Hämmensi minua esimerkiksi. Mutta aika tekee tuossakin tehtäväänsä. Uusia tuttuja tulee ja uusia ihastuksia.
Uskon että tekin kumminkin ystäviä voitte olla edelleen. :)Mikä on hyvä etäisyys? Olen aika hukassa vielä asioiden kanssa..... Oon kai liian nuori miettii järjellä asioita.
Hyvä, et aika auttaa. Ja siis on mul täs parissa vuodessa ollut jo suhde (ja suhde oli myös ihastuksen alkaessa, mut päätty 2019 joulukuussa.) ja muutamia muitakin ihastuksia, mut silti noi tunteet ei oo kadonnut minnekään.
Jännä psykologinen kehitys. Mutta uskon, että normaalia. Luulisin, että tulee viel muitakin tuttuja ja ihastuksia.
Kiva, et voitais silti olla ystäviä! (varsinkin jos ope ei saa tietää tunteistani).
Mitä muuten sanon yhdelle kaverille joka sano et mun on kerrottava tunteista opelle, tai hän paljastaa jos tulee tutkintooni. (lupasin jo, et saa tulla kuuntelee, enkä voi lupausta rikkoa, sillä kaveri erittäin herkkä Asperger-henkilö.) (kaveri siis tutki ja luki salaa vihkoa, johon olin tunteita purkanut.- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Mikä on hyvä etäisyys? Olen aika hukassa vielä asioiden kanssa..... Oon kai liian nuori miettii järjellä asioita.
Hyvä, et aika auttaa. Ja siis on mul täs parissa vuodessa ollut jo suhde (ja suhde oli myös ihastuksen alkaessa, mut päätty 2019 joulukuussa.) ja muutamia muitakin ihastuksia, mut silti noi tunteet ei oo kadonnut minnekään.
Jännä psykologinen kehitys. Mutta uskon, että normaalia. Luulisin, että tulee viel muitakin tuttuja ja ihastuksia.
Kiva, et voitais silti olla ystäviä! (varsinkin jos ope ei saa tietää tunteistani).
Mitä muuten sanon yhdelle kaverille joka sano et mun on kerrottava tunteista opelle, tai hän paljastaa jos tulee tutkintooni. (lupasin jo, et saa tulla kuuntelee, enkä voi lupausta rikkoa, sillä kaveri erittäin herkkä Asperger-henkilö.) (kaveri siis tutki ja luki salaa vihkoa, johon olin tunteita purkanut.Hyvä etäisyys pysyisi mielestäni lähinnä siinä, että teidän välit olisi ammatilliset, eli harrastuksesi puitteissa olevat välit. Perus jutustelua ja musiikki siinä harrastuksena. Ainahan ihmiset arjen asioista voi jutella vaikka mitä. Tuossa jos sen saisi pysymään.
Silloin jos opettajan tapaaminen toisi kovaa ahdistusta, tarvetta syventää välejä tai ihastuksen tunne meinsisi vallata kaiken, olis se vähän huolestuttavaa. Silloin ei ehkä auttaisi muu kuin vahva etääntyminen
Jos suinkin pystyt pitää sen tuollaisella oerus tasolla, niin hyvä!
Tuo että jos kaverisi paljastaa. No siinäkään ei maailmanloppua tule. Aikuisena ja ammatillisena opettajasi luulisi sen ymmärtävän. Uskoisin että hän siihen suhtautuisi ammattimaisesti.
Itse muistan kanssa pariin opettajaan ihastuneeni. Myös aivan teini-ikäisenä terveydenhoitajaan. Tunnetasolla ne pysyi, enkä koskaan paljastanut. Vuosien päästä ne meni sitten ohi ja kun koulukin loppui.
Aina kun muodostuu uusia tuttavuuksia lisää, niin niitä potentiaalisia ihastuksia ja rakkauksiakin todennäkösesti paremmin tulee.
Näin varmasti sullakin. Anonyymi kirjoitti:
Hyvä etäisyys pysyisi mielestäni lähinnä siinä, että teidän välit olisi ammatilliset, eli harrastuksesi puitteissa olevat välit. Perus jutustelua ja musiikki siinä harrastuksena. Ainahan ihmiset arjen asioista voi jutella vaikka mitä. Tuossa jos sen saisi pysymään.
Silloin jos opettajan tapaaminen toisi kovaa ahdistusta, tarvetta syventää välejä tai ihastuksen tunne meinsisi vallata kaiken, olis se vähän huolestuttavaa. Silloin ei ehkä auttaisi muu kuin vahva etääntyminen
Jos suinkin pystyt pitää sen tuollaisella oerus tasolla, niin hyvä!
Tuo että jos kaverisi paljastaa. No siinäkään ei maailmanloppua tule. Aikuisena ja ammatillisena opettajasi luulisi sen ymmärtävän. Uskoisin että hän siihen suhtautuisi ammattimaisesti.
Itse muistan kanssa pariin opettajaan ihastuneeni. Myös aivan teini-ikäisenä terveydenhoitajaan. Tunnetasolla ne pysyi, enkä koskaan paljastanut. Vuosien päästä ne meni sitten ohi ja kun koulukin loppui.
Aina kun muodostuu uusia tuttavuuksia lisää, niin niitä potentiaalisia ihastuksia ja rakkauksiakin todennäkösesti paremmin tulee.
Näin varmasti sullakin.Hitsi.... Kun tosiaan varmaan tutkinnon jälkeen pidän soitosta hieman taukoa, nii silloin ei onnistu välien pitäminen ns. Ammatillisina... Ja jep. Ollaan puhuttu maan ja taivaan välisistä asioista.... Kaikki mahdollinen melkees.
Itseasiassa. Olen joutunut taistelemaan tunteideni kanssa, sillä on hetkellisesti ollut aikoja, jolloin on ollut tota välien syventymisen toivetta. Ja välillä tunneilla on myös tota et ihastus/tunteet valtaa kaiken. Ja (anteeksi, että sanon) joskus HYVIN harvoin oon myös huomannut tunnilla miettiväni open pussaamista tai muuta seksuaalissävytteistä. (esim. Kattonut rintojaan....) Eli menee satunnaisesti huolestuttavan puolelle. Mut miten pystyn etääntyy kunnolla nyt ennen kevättä?
Niin mäkin uskon, ettei tulis maailmanloppua ja ope ottais asian hyvin, mutta voisko se silti vaikuttaa väleihimme? (esim. (ennen koronaa tietty!) jos mulla oli paha olla (2017 todettiin vakava masennus, niin samoihin aikoihin oli pahat itsetuho ajat) ja itkin, nii opella oli tapa tulla halaa mua. Voisko paljastus vaikuttaa haleihin? Vaikka toki korona jo on poistanut halit, mut jos koronasta päästään viel normi elämään....)
Hyvä, että pääsit omien tunteidesi yli, etkä paljastunut.
Joo, näin uskon. Ja sanonta meneekin "aika parantaa haavat". Vaikka olenkin suht hankala tutustuttava, nii ehkä löydän vielä uusia rakkauksia.....- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Hitsi.... Kun tosiaan varmaan tutkinnon jälkeen pidän soitosta hieman taukoa, nii silloin ei onnistu välien pitäminen ns. Ammatillisina... Ja jep. Ollaan puhuttu maan ja taivaan välisistä asioista.... Kaikki mahdollinen melkees.
Itseasiassa. Olen joutunut taistelemaan tunteideni kanssa, sillä on hetkellisesti ollut aikoja, jolloin on ollut tota välien syventymisen toivetta. Ja välillä tunneilla on myös tota et ihastus/tunteet valtaa kaiken. Ja (anteeksi, että sanon) joskus HYVIN harvoin oon myös huomannut tunnilla miettiväni open pussaamista tai muuta seksuaalissävytteistä. (esim. Kattonut rintojaan....) Eli menee satunnaisesti huolestuttavan puolelle. Mut miten pystyn etääntyy kunnolla nyt ennen kevättä?
Niin mäkin uskon, ettei tulis maailmanloppua ja ope ottais asian hyvin, mutta voisko se silti vaikuttaa väleihimme? (esim. (ennen koronaa tietty!) jos mulla oli paha olla (2017 todettiin vakava masennus, niin samoihin aikoihin oli pahat itsetuho ajat) ja itkin, nii opella oli tapa tulla halaa mua. Voisko paljastus vaikuttaa haleihin? Vaikka toki korona jo on poistanut halit, mut jos koronasta päästään viel normi elämään....)
Hyvä, että pääsit omien tunteidesi yli, etkä paljastunut.
Joo, näin uskon. Ja sanonta meneekin "aika parantaa haavat". Vaikka olenkin suht hankala tutustuttava, nii ehkä löydän vielä uusia rakkauksia.....Tuolla hämmennyksen tunteella meinasinkin tuota, että kun ihastustaan miettii tosi intiimistikin. Tärkein on tuossaki ymmärtää ja muistaa aina, että ne eivät ole mitään kummallisia tai outoja mietteitä. Arvaa vaan hämmensikö 14-15-vuotiasta teiniä kun ajatteli seksuaalisesti aikuisesta naisesta.
Kun minulla koulu päättyi niin sitä kautta sitä jollain tavoin tervettä etäisyyttäkin sai.
Joskushan tuollainen ammatti-ihminen saattaa myös huomata, että toinen on ihastunut, mutta hän toimii siinä ammattimaisesti, eikä lähde aloitteelliseksi.
No nyt tosiaan korona-aika on tuonut pakollisia taukoja ja on eristänyki meitä ihmisiä.
Masennus. No, tuttua sekin. Meinaan itse myös olen sairastanut vakavan masennuksen aikanaan. En usko, että perus halaus olisi ongelma jatkossakaan. Uskoisin, että opettajasi on sen ihan ystävyytenne merkkinä osoittanut.
Ei takuulla masennus tai mikään muukaan tule tielle, kun elämääsi tulee lisää ihmisiä ja sitä kautta uusia ihastuksiakin lisää. Aikaa kun kuluu ja tulee tilanteita kohdata lisää ihmisiä, niin tätä kautta tulee uusia mahdollisuuksiakin lisää.
Enkä oikein usko, että teidänkään tarvitsee ystävyyttänne kadottaa mihinkään. :)
Tosin älä ylläty siyäkään tilannetta, jos tulevaisuudessa tulee hetki että tavalla tai toisella tuo asia paljastuu. Silloin istutte alas ja puhutte perusteellisesti. :) Anonyymi kirjoitti:
Tuolla hämmennyksen tunteella meinasinkin tuota, että kun ihastustaan miettii tosi intiimistikin. Tärkein on tuossaki ymmärtää ja muistaa aina, että ne eivät ole mitään kummallisia tai outoja mietteitä. Arvaa vaan hämmensikö 14-15-vuotiasta teiniä kun ajatteli seksuaalisesti aikuisesta naisesta.
Kun minulla koulu päättyi niin sitä kautta sitä jollain tavoin tervettä etäisyyttäkin sai.
Joskushan tuollainen ammatti-ihminen saattaa myös huomata, että toinen on ihastunut, mutta hän toimii siinä ammattimaisesti, eikä lähde aloitteelliseksi.
No nyt tosiaan korona-aika on tuonut pakollisia taukoja ja on eristänyki meitä ihmisiä.
Masennus. No, tuttua sekin. Meinaan itse myös olen sairastanut vakavan masennuksen aikanaan. En usko, että perus halaus olisi ongelma jatkossakaan. Uskoisin, että opettajasi on sen ihan ystävyytenne merkkinä osoittanut.
Ei takuulla masennus tai mikään muukaan tule tielle, kun elämääsi tulee lisää ihmisiä ja sitä kautta uusia ihastuksiakin lisää. Aikaa kun kuluu ja tulee tilanteita kohdata lisää ihmisiä, niin tätä kautta tulee uusia mahdollisuuksiakin lisää.
Enkä oikein usko, että teidänkään tarvitsee ystävyyttänne kadottaa mihinkään. :)
Tosin älä ylläty siyäkään tilannetta, jos tulevaisuudessa tulee hetki että tavalla tai toisella tuo asia paljastuu. Silloin istutte alas ja puhutte perusteellisesti. :)Uskon, että hämmens aika lailla! Muakin hämmentää, vaikka oon vanhempi jo, eli varmasti just murrosiässä hämmentää viel enemmän.
Ymmärrän. Mä pienesti epäilen, et ope on jo huomannu ihastukseni, ei vaan (onneks) sano mitään.
Joo. Eristi viime keväänä ihan liikaa. Nyt jo onneks siitä ajasta selvitty.
Todennäköisesti joo, ystävyyden merkkinäkin ollut halit ja ope on myös sanonut et hali on joissain tilaiteissa myös "kiitos". (esim. Kun kiitin siitä, et 2017 kuunteli ja tuki mua ja loppuun liitin viel "kun en oo kai koskaan kiittänyt", nii ope tuumas "Ihan pelkkä halaus on jo kiitos. Ja me ollaan halattu monesti, eikö? Eli tosi monta kiitosta puolin ja toisin." (ja kyllä. Muistan sanan tarkkaan, koska se vaan oli jotenkin Ihana, nii jääny muistoihin.))
Tiiän. Yritän tutustua ihmisiin aikanaan. Kattoo ny.
Toivottavasti ei tarvii menettää ystävyyttä.
En ylläty. Osaan mä puhua. Tykkäänkin puhuu aika perin pohjin asiat läpi ja halki.- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Uskon, että hämmens aika lailla! Muakin hämmentää, vaikka oon vanhempi jo, eli varmasti just murrosiässä hämmentää viel enemmän.
Ymmärrän. Mä pienesti epäilen, et ope on jo huomannu ihastukseni, ei vaan (onneks) sano mitään.
Joo. Eristi viime keväänä ihan liikaa. Nyt jo onneks siitä ajasta selvitty.
Todennäköisesti joo, ystävyyden merkkinäkin ollut halit ja ope on myös sanonut et hali on joissain tilaiteissa myös "kiitos". (esim. Kun kiitin siitä, et 2017 kuunteli ja tuki mua ja loppuun liitin viel "kun en oo kai koskaan kiittänyt", nii ope tuumas "Ihan pelkkä halaus on jo kiitos. Ja me ollaan halattu monesti, eikö? Eli tosi monta kiitosta puolin ja toisin." (ja kyllä. Muistan sanan tarkkaan, koska se vaan oli jotenkin Ihana, nii jääny muistoihin.))
Tiiän. Yritän tutustua ihmisiin aikanaan. Kattoo ny.
Toivottavasti ei tarvii menettää ystävyyttä.
En ylläty. Osaan mä puhua. Tykkäänkin puhuu aika perin pohjin asiat läpi ja halki.Noi osaa olla hyvinkin hämmentäviä. Ja vielä aikuisenakin. Tai siis tunne-elämän asiat on toki sitä aina vaikka olisi ysikymppinen vanhus. Nuorena vaan kaikki on vielä tavallistakin herkempää. Sitä ottaa uusia askelia suuriin elämän asioihin.
Sillä voit itseäsi aina tässä tilanteessa rauhoittaa, että vaikka olet nuori ihminen, niin olet myöskin aikuinen. Mitään väärää ei ajatuksissasi tai tunteissasi ole.
Mikäli tämä joskus tulee esiin niin, sitten vaan juttelette opettajan kanssa kaiken läpikotaisin.
Ja vaikka tuollsinen asia pitäisikin puida lävitse, niin ei se välttämättä ystävyyttä lopeta. Päinvastoin voi olla niinkin, että sen jälkeen ystävyyttä voi pitää yllä vapautuneemmin. Kaikki on toki mahdollista, mutta niin kauan kun mitään isompaa ei tapahdu, niin asiat pysyy helppoina.
Niinpä. Halaukset on monesti ihan vilpittömiä. Niillä voi huolenpitia ja välittämistä sekä toisen piristämistä osoittaa, eikä niissä itsessään ole väärää. :) Anonyymi kirjoitti:
Noi osaa olla hyvinkin hämmentäviä. Ja vielä aikuisenakin. Tai siis tunne-elämän asiat on toki sitä aina vaikka olisi ysikymppinen vanhus. Nuorena vaan kaikki on vielä tavallistakin herkempää. Sitä ottaa uusia askelia suuriin elämän asioihin.
Sillä voit itseäsi aina tässä tilanteessa rauhoittaa, että vaikka olet nuori ihminen, niin olet myöskin aikuinen. Mitään väärää ei ajatuksissasi tai tunteissasi ole.
Mikäli tämä joskus tulee esiin niin, sitten vaan juttelette opettajan kanssa kaiken läpikotaisin.
Ja vaikka tuollsinen asia pitäisikin puida lävitse, niin ei se välttämättä ystävyyttä lopeta. Päinvastoin voi olla niinkin, että sen jälkeen ystävyyttä voi pitää yllä vapautuneemmin. Kaikki on toki mahdollista, mutta niin kauan kun mitään isompaa ei tapahdu, niin asiat pysyy helppoina.
Niinpä. Halaukset on monesti ihan vilpittömiä. Niillä voi huolenpitia ja välittämistä sekä toisen piristämistä osoittaa, eikä niissä itsessään ole väärää. :)Ymmärrän. Ja isoilla harppauksilla aikoinaan menin. Olin suhteessa 2017-2019 ja kihloissaakin....
Totta. Mä vaan oon pitänyt tunteita kiellettyinä, koska auktoriteetti asema muhun ihastukseni kohteella.
Todennäköisesti joskus otan asian esille ja puhutaan. Onneks ope on sellanen, et kans tykkää selvittää asiat pohjaan asti, eli kuuntelee ja vastaa jos jotain selitän. (oon mm. Kertonut epävakaasta persoonallisuushäiriöstäni ja kysynyt suhtautumistaan, kun oon bi.)
Toivottavasti ei lopeta. Mitä isompaa ei tapahdu? Enrä jos kaverin tehtävän teen, eli pussaan opee? (totuus ja tehtävä -peliä siis pelattiin).....
Totta. Mun piristämistä ne lähinnä on ollu. Mut entä jos ope kokee tunnustuksen jälkeen, et kuvittelen haleista enemmän?- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Ymmärrän. Ja isoilla harppauksilla aikoinaan menin. Olin suhteessa 2017-2019 ja kihloissaakin....
Totta. Mä vaan oon pitänyt tunteita kiellettyinä, koska auktoriteetti asema muhun ihastukseni kohteella.
Todennäköisesti joskus otan asian esille ja puhutaan. Onneks ope on sellanen, et kans tykkää selvittää asiat pohjaan asti, eli kuuntelee ja vastaa jos jotain selitän. (oon mm. Kertonut epävakaasta persoonallisuushäiriöstäni ja kysynyt suhtautumistaan, kun oon bi.)
Toivottavasti ei lopeta. Mitä isompaa ei tapahdu? Enrä jos kaverin tehtävän teen, eli pussaan opee? (totuus ja tehtävä -peliä siis pelattiin).....
Totta. Mun piristämistä ne lähinnä on ollu. Mut entä jos ope kokee tunnustuksen jälkeen, et kuvittelen haleista enemmän?No niin! Sullahan on sitten jo pitkähkö suhdekin takana nuoresta iästä huolimatta. Kokemusta elämään toi varmasti paljon myös se omalla tavallaan.
Ja toivon tietty, että saat hyvän ihmissuhteen tulevaisuudessakin.
Tuo on minun mielestä ihan kypsää suhtautumista sinulta ollut, että oletkin pitäny oma-aloitteisesti tiettyä välimatkaa. Siinä ei vaarannu ainakaan yhtään se sinun harrastus ja ystävän välit opesi kanssa.
Ja tunteethan ei kiellettyjä ole. On hirmuinen ero sillä, että mitä mielessään ajattelee kuin että veisi sen toteutuksen tasolle.
En ehkä ihan kannustais tuohon opettajan pussaamiseen, vaikka tuo varmasti tosi kutkuttavaa pelinä ja kaverin kanssa mietittynä ehkä onkin.
Tietysti sinä aikuisena ihmisenä itse ratkaiset sen, mitä teet, mutta en kannustaisi ehkä kuitenkaan kokeilemaan sinuna. Eihän se maailmaa kaataisi, mutta saattaisi se ystävyytenne rikkoa tai vaimentaa sitä. Ainakin se mutkistaisi asiaa lisää.
Jos tunnustat asian kahden kesken niin luulen, että aikuisen lailla hän siihen suhtautuisi.
Silloin tosiaan kannattaisi puhua asiat perusteellisesti läpi. Eihän senkään jälkeen ystävyyden loppua tarvitse, mutta kodkaan ei toki etukäteen seuraukdia arvaa.
Halauksiakin kun on tosiaan montaa sorttia. On ne romanttiset ja ystävän halaukset ja kaikkea siltä väliltä. :) Anonyymi kirjoitti:
No niin! Sullahan on sitten jo pitkähkö suhdekin takana nuoresta iästä huolimatta. Kokemusta elämään toi varmasti paljon myös se omalla tavallaan.
Ja toivon tietty, että saat hyvän ihmissuhteen tulevaisuudessakin.
Tuo on minun mielestä ihan kypsää suhtautumista sinulta ollut, että oletkin pitäny oma-aloitteisesti tiettyä välimatkaa. Siinä ei vaarannu ainakaan yhtään se sinun harrastus ja ystävän välit opesi kanssa.
Ja tunteethan ei kiellettyjä ole. On hirmuinen ero sillä, että mitä mielessään ajattelee kuin että veisi sen toteutuksen tasolle.
En ehkä ihan kannustais tuohon opettajan pussaamiseen, vaikka tuo varmasti tosi kutkuttavaa pelinä ja kaverin kanssa mietittynä ehkä onkin.
Tietysti sinä aikuisena ihmisenä itse ratkaiset sen, mitä teet, mutta en kannustaisi ehkä kuitenkaan kokeilemaan sinuna. Eihän se maailmaa kaataisi, mutta saattaisi se ystävyytenne rikkoa tai vaimentaa sitä. Ainakin se mutkistaisi asiaa lisää.
Jos tunnustat asian kahden kesken niin luulen, että aikuisen lailla hän siihen suhtautuisi.
Silloin tosiaan kannattaisi puhua asiat perusteellisesti läpi. Eihän senkään jälkeen ystävyyden loppua tarvitse, mutta kodkaan ei toki etukäteen seuraukdia arvaa.
Halauksiakin kun on tosiaan montaa sorttia. On ne romanttiset ja ystävän halaukset ja kaikkea siltä väliltä. :)Joo. Toki se oli luottamuksen kannalta paha suhde, koska suhteen loppumisen jälkeen kuulin, et Matilda (Nimi muutettu) on säätänyt Jonin kanssa jo, kun seurusteltiin ja oltiin kihloissa.... Meni luotto kokonaan rakkauteen. Mut se ei tähän nyt kuulu. Toki oon miettinyt et onko toi luottamus ongelma johtanut siihen, et ihastuin sellaiseen, jota en voi saada, nii en ainakaan joudu pettyy uusiks....
Kiitos, että sanot, et oon ollu kypsä, kun oon suhtautunut noin asiaan. Mä kun oon välillä pelänny et ylidramatisoin/yli reagoin asiaan.... Totta. Ei vaarannukkaan. Se on myös syy, miks oon yrittänyt olla aika etäällä nyt hetken. (en toki oo näyttänyt sitä. Oon esittänyt normaalia, mä kun oon esittänyt kaikkee muuta mitä oon, 13v, nii osaan esittää myös normaalia). Kaveri on kans sanonu, et ajatukset on eri asia, kuin toteutus.
Kiitos, että sain varmistuksen ajatuksilleni, etten mitään tee. Joo. Myönnän. On kutkuttavaa miettiä kaverin kanssa (ja yksinkin) asiaa ja toteutusta ja reaktioo. Mut tiedän, että se ainakin rikkoo ystävyyden. (vaikka oonkin opee oppinut täs 10 vuodessa tuntee, nii sen tiedän, ettei pystyis jatkaa ton jälkeen enää ystävyyttä. Opetusta ehkä viel pystyis jatkaa, varsinkin kun oon loppu suoralla, mutta muuta ei. Tosin oonkin suunnitellut, et vasta tutkinnon jälkeen pussaisin. Esim. Heti kun oon kuullu tuomareiden puheet, nii viimeekskin oli hetki tutkinnon jälkeen, kun oltiin viel luokas open kans kahdestaan, nii sillon voisin kokeilla.....) Ja tiedän, juu, et oon aikuinen ja itse päätän, mut kiva silti kuulla muidenkin mielipidettä asiasta.
Luultavasti suhtautuisikin aikuismaisesti ja varmasti on aikaisemminkin ollut tilanne että oppilas on häneen ollut ihastunut (kun kuitenkin pari kymmentä vuotta opettajan uraa hällä takana), nii varmaan asia menis ihan hyvin.
Tiedän, ettei siihen ystävyys välttist lopu, mutta tykkään varautua kaikkeen ja yleensä mietinkin kaiken pahimman kautta.....
Nojoo. Toi on totta.- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Joo. Toki se oli luottamuksen kannalta paha suhde, koska suhteen loppumisen jälkeen kuulin, et Matilda (Nimi muutettu) on säätänyt Jonin kanssa jo, kun seurusteltiin ja oltiin kihloissa.... Meni luotto kokonaan rakkauteen. Mut se ei tähän nyt kuulu. Toki oon miettinyt et onko toi luottamus ongelma johtanut siihen, et ihastuin sellaiseen, jota en voi saada, nii en ainakaan joudu pettyy uusiks....
Kiitos, että sanot, et oon ollu kypsä, kun oon suhtautunut noin asiaan. Mä kun oon välillä pelänny et ylidramatisoin/yli reagoin asiaan.... Totta. Ei vaarannukkaan. Se on myös syy, miks oon yrittänyt olla aika etäällä nyt hetken. (en toki oo näyttänyt sitä. Oon esittänyt normaalia, mä kun oon esittänyt kaikkee muuta mitä oon, 13v, nii osaan esittää myös normaalia). Kaveri on kans sanonu, et ajatukset on eri asia, kuin toteutus.
Kiitos, että sain varmistuksen ajatuksilleni, etten mitään tee. Joo. Myönnän. On kutkuttavaa miettiä kaverin kanssa (ja yksinkin) asiaa ja toteutusta ja reaktioo. Mut tiedän, että se ainakin rikkoo ystävyyden. (vaikka oonkin opee oppinut täs 10 vuodessa tuntee, nii sen tiedän, ettei pystyis jatkaa ton jälkeen enää ystävyyttä. Opetusta ehkä viel pystyis jatkaa, varsinkin kun oon loppu suoralla, mutta muuta ei. Tosin oonkin suunnitellut, et vasta tutkinnon jälkeen pussaisin. Esim. Heti kun oon kuullu tuomareiden puheet, nii viimeekskin oli hetki tutkinnon jälkeen, kun oltiin viel luokas open kans kahdestaan, nii sillon voisin kokeilla.....) Ja tiedän, juu, et oon aikuinen ja itse päätän, mut kiva silti kuulla muidenkin mielipidettä asiasta.
Luultavasti suhtautuisikin aikuismaisesti ja varmasti on aikaisemminkin ollut tilanne että oppilas on häneen ollut ihastunut (kun kuitenkin pari kymmentä vuotta opettajan uraa hällä takana), nii varmaan asia menis ihan hyvin.
Tiedän, ettei siihen ystävyys välttist lopu, mutta tykkään varautua kaikkeen ja yleensä mietinkin kaiken pahimman kautta.....
Nojoo. Toi on totta.Suhteet on kyllä aina vähän kaksiteräinen miekka. Siinä on aina se, miten paljon ihmissuhde antaa hyvää ja siinä oppii kasvamaan kumpikin osapuoli. Oppii uutta itsestään jne. Mutta se pelottavin kääntöpuoli on aina se pettymisen pelko ja epäluottamus.
Nykyaika on jopa julmempaa, sillä ihmiset pääsee somen kautta helpommin koettamaan onneaan ja televisio näyttää paljon sellasia tositv formaatteja, joissa suorastaan kannusteraan pettämään. Se antaa sitoutuneisuudesta varsin huonon kuvan juurikin nuorille.
Nykyaikana voi olla monelle houkuttavaa etsiä aina sitä parempaa, vaikka se hänen onnensa olisi jo nenän edessä. Se on sääli.
Tälläkin hetkellä taatusti niin moni nainen, mies, tyttö, poika, nuori, vanha on yksin ja kaipaa onneaan. Ne onnet ei huonon tuurin takia välttämättä kohtaa. Jotkut taas on lyhyissä suhteissa vähän väliä ja haavoittuvat sitä kautta.
Kunpa luottamus olisikin itsestäänselvää. Erojakin olisi siten huomattavasti vähemmän.
Niin kyllä tuo sinun suhtautuminen on ollut mielestäni kypsää ja aikuismaista. Tosiaan näinhän se on, että niin kauan kun ajatukset ei toteutuman tasolle mene, ei ole mitään huoltakaan.
Ja unelmointi sekä haaveilu on oarhaimmillaan jopa terapeuttista.
En tiedä luetko miten? Psykologian alalla löytyy monia todella mielenkiintoisia juttuja, jos kiinnostaa joskus uppotua itsekseen tutkimaan tavallaan ihmisyyttä ja mielen liikkeitä. Toki monessa muussakin alassa saa tosi hyviä näkökulmia. Käy perehdy kirjastossa joskus, jos kiinmostaa.
Uskosin näin, että mikäli jatkat näin ja ystävyyden pidät yllä, niin siinä ei vaarannu milään. Eikä varsinkaan musiikkiharrastuksesi, sillä sulla vaikuttaa siinä olleen jo tosi pitkä ura! Ja se taitaa kiinnostaa edelleen? On todella hyvä harrastuskin.
Itse kanssa veikkaisin, että hänellä on uransa varrella tullut ennenkin vastaan tilanne, jossa oppilas ollut ihastunut. Hän varmaan osaa suhtautua niihin hienotinteisesti ja kypsästi, oletan näin. :) Anonyymi kirjoitti:
Suhteet on kyllä aina vähän kaksiteräinen miekka. Siinä on aina se, miten paljon ihmissuhde antaa hyvää ja siinä oppii kasvamaan kumpikin osapuoli. Oppii uutta itsestään jne. Mutta se pelottavin kääntöpuoli on aina se pettymisen pelko ja epäluottamus.
Nykyaika on jopa julmempaa, sillä ihmiset pääsee somen kautta helpommin koettamaan onneaan ja televisio näyttää paljon sellasia tositv formaatteja, joissa suorastaan kannusteraan pettämään. Se antaa sitoutuneisuudesta varsin huonon kuvan juurikin nuorille.
Nykyaikana voi olla monelle houkuttavaa etsiä aina sitä parempaa, vaikka se hänen onnensa olisi jo nenän edessä. Se on sääli.
Tälläkin hetkellä taatusti niin moni nainen, mies, tyttö, poika, nuori, vanha on yksin ja kaipaa onneaan. Ne onnet ei huonon tuurin takia välttämättä kohtaa. Jotkut taas on lyhyissä suhteissa vähän väliä ja haavoittuvat sitä kautta.
Kunpa luottamus olisikin itsestäänselvää. Erojakin olisi siten huomattavasti vähemmän.
Niin kyllä tuo sinun suhtautuminen on ollut mielestäni kypsää ja aikuismaista. Tosiaan näinhän se on, että niin kauan kun ajatukset ei toteutuman tasolle mene, ei ole mitään huoltakaan.
Ja unelmointi sekä haaveilu on oarhaimmillaan jopa terapeuttista.
En tiedä luetko miten? Psykologian alalla löytyy monia todella mielenkiintoisia juttuja, jos kiinnostaa joskus uppotua itsekseen tutkimaan tavallaan ihmisyyttä ja mielen liikkeitä. Toki monessa muussakin alassa saa tosi hyviä näkökulmia. Käy perehdy kirjastossa joskus, jos kiinmostaa.
Uskosin näin, että mikäli jatkat näin ja ystävyyden pidät yllä, niin siinä ei vaarannu milään. Eikä varsinkaan musiikkiharrastuksesi, sillä sulla vaikuttaa siinä olleen jo tosi pitkä ura! Ja se taitaa kiinnostaa edelleen? On todella hyvä harrastuskin.
Itse kanssa veikkaisin, että hänellä on uransa varrella tullut ennenkin vastaan tilanne, jossa oppilas ollut ihastunut. Hän varmaan osaa suhtautua niihin hienotinteisesti ja kypsästi, oletan näin. :)Joo, ton oon saanu oppia. Mut onneks varmaan on viel tulos jotain hyvää. Tiedän, et some ja tv vääristää asioita. Kumpa ne yksinäiset kohtaa toisensa. Mut tiedän, ettei niin aina käy.
Jep.... Oon siis ero lapsi. Joten Hyvä puhuu eroista. (toki olin vasta 1,5v äitin ja iskän erotessa mut kuitenkin)
Ihana kuulla! Ja varmaan pidän silti sitä linjaa yllä. En halua rikkoa tai vaikeuttaa omia tai muiden suhteita tai mitään muutakaan.
Terapeuttista. Kerrotko lisää? Hämmentää ja kiinnostaa.
En pysty lukea. Lukihäiriö, zoomausvika ja ilmeisesti myös joku häikkä silmissä joka tullu antibiooteista. Silmälääkärillä käyty ja sanottu, ettei kukaan pysty tehä mulle lukulaseja että nään. Yritän opetella lukee, mut täl hetkel viel tarttee olla isoo tekstiä. Lasten osastolla viel käyn......... E-kirjoita en tiedä, en ole kokeillut, oisko ne helpompia.
Hyvä! Ja joo, aika pitkään jo oon soittanut ja kisoissakin käynyt. Ja kyllä! Kiinnostaa edelleen! Oon soittanut iloon ja suruun. Kkn soitan, unohdan ajan ja paikan. Keskityn vaan kuuntelee ja meen mukaan.
Mäkin oletan, että osais reagoida hyvin (eikä naurais mulle tai loukkais) mut silti pelottaa kertoo. Kumpaan sä kannustaisit? Kertomiseen vai vielä hiljaa olemiseen?- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Onko se tavallista, et ihastuu vanhempaan? En tiennytkään.
Joo, oon aika järkevä ja älykäs (ainakin omasta mielestäni), vaikkakin myös jääräpäinen.
En aiokaan sekaantuu varattuun, koska se pilais ainakin neljän henkilön elämän. (mun, open, hänen miehen ja lapsiensa).
Entä kun ollaan ystäviä open kanssa, nii auttaako silti aika (ja useampi vuos)? Vaikka pitäisinkin häneen yhteyttä?
Kiitos toivotuksesta! Kyl tää tästä.Se on tosi yleistä. Itse olen 25 ja olen ihastunut minua vanhempiin vaikka kuinka usein. Ensimmäinen ihastukseni (siis aikuiseen, minua reilusti vanhempaan… Oli myös opettaja) oli 13 vuotiaana… Olen sen jälkeen ihastunut vain minua vanhempiin… Kai se on jotenkin yhteydessä ”älykkyyteen”.
Anonyymi kirjoitti:
Se on tosi yleistä. Itse olen 25 ja olen ihastunut minua vanhempiin vaikka kuinka usein. Ensimmäinen ihastukseni (siis aikuiseen, minua reilusti vanhempaan… Oli myös opettaja) oli 13 vuotiaana… Olen sen jälkeen ihastunut vain minua vanhempiin… Kai se on jotenkin yhteydessä ”älykkyyteen”.
Hyvä sit, etten oo hirveen harvinainen tapaus. Onneks mä olin ihastuessani "jo" 17 täyttämässä 18v. (ja ope siis päälle 20v mua vanhempi) nii tollon nuorempana mä pelkäsin iham hirveesti asiaa...
Nojaa. On mua sanottu fiksuks. Ja ainakin kielellisesti oon yli keskiarvon.- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Joo, ton oon saanu oppia. Mut onneks varmaan on viel tulos jotain hyvää. Tiedän, et some ja tv vääristää asioita. Kumpa ne yksinäiset kohtaa toisensa. Mut tiedän, ettei niin aina käy.
Jep.... Oon siis ero lapsi. Joten Hyvä puhuu eroista. (toki olin vasta 1,5v äitin ja iskän erotessa mut kuitenkin)
Ihana kuulla! Ja varmaan pidän silti sitä linjaa yllä. En halua rikkoa tai vaikeuttaa omia tai muiden suhteita tai mitään muutakaan.
Terapeuttista. Kerrotko lisää? Hämmentää ja kiinnostaa.
En pysty lukea. Lukihäiriö, zoomausvika ja ilmeisesti myös joku häikkä silmissä joka tullu antibiooteista. Silmälääkärillä käyty ja sanottu, ettei kukaan pysty tehä mulle lukulaseja että nään. Yritän opetella lukee, mut täl hetkel viel tarttee olla isoo tekstiä. Lasten osastolla viel käyn......... E-kirjoita en tiedä, en ole kokeillut, oisko ne helpompia.
Hyvä! Ja joo, aika pitkään jo oon soittanut ja kisoissakin käynyt. Ja kyllä! Kiinnostaa edelleen! Oon soittanut iloon ja suruun. Kkn soitan, unohdan ajan ja paikan. Keskityn vaan kuuntelee ja meen mukaan.
Mäkin oletan, että osais reagoida hyvin (eikä naurais mulle tai loukkais) mut silti pelottaa kertoo. Kumpaan sä kannustaisit? Kertomiseen vai vielä hiljaa olemiseen?Ihan varmasti on tulossa vielä paljon hyvää. Sinulle ehtii vielä tulla lukemattomia tilaisuuksia ja paljon. Joskus on niin uskomattoman kiva lukea joistain todella vanhoista ihmisistäkin, jotka menee 90-vuotiaina naimisiin.
Joskus toki jos on introvertimpi ja ujompi ihminen, se suhteiden solminta ei olekaan niin helppoa. Mutta tässäkin kun muistaa aina sen, että ei ole väärin olla myöskään ujo tai hiljainen. Sehän se rikkaus on että ihmiset on kaikki juuri sitä mitä ovatkin, ainutlaatusia kukin.
Tuo on just sitä kypsää suhtautumista. Ajattelet tuossakin sekä toisen että itsesi näkökulmasta. Syyt ja seuraukset selvinä tulee mieleen jne.
Tuo terapeuttisuus, niin ihmisen mielikuvitus ja haaveilemisen kyky ovat tosi suuria voimavaroja. Niitä kannattaa käyttää aina kun vaan voi. Noilla voi mielialaansaa koettaa säätää ja kerätä itselleen uusia voimavaroja. Sullahan on ko yksi, jonka avulla voit paljon voimaannuttaa itseäsi ja sävellyksiinhän kun improvisoi, tarvii mielikuvitustakin. Soittanetko yhtä vai useampaa soitinta? Tätä harrastusta ei varmasti kannata koskaan hylätä. Piirtäminen, maalaaminen, kirjoittaminen, valokuvaus, se lukeminen kaikki tämmöset on juttuja, joilla voi sitä omaa mielen maisemaansa, omaa sisäistä maailmaa purkaa ja sanoittaa. Ja muitakin keinoja on.
Äänikirjat kyllä tuossa tapauksessa on hyvä vaihtoehto jos tykkää keskittyä kuunteluun. Ja onneksi isotekstisiä kirjojakin sentään jonki verran löytyy. :)
Selvästi musiikki on sulle yksi iso voimavara, tosi hyvä juttu!
En usko minäkään että nauraisi tai loukkaisi. Kyllä kypsä ihminen on noissa jutuissa arvokas ja hienotunteinen.
Kun multa kysut tuohon mielipidettä, niin en sinuna ehken lähtisi vielä tuota kertomaan, varsinkin jos voit asian noin vielä pitää ja se ei tuota sinulle pahaa oloa olla noin. :) Anonyymi kirjoitti:
Ihan varmasti on tulossa vielä paljon hyvää. Sinulle ehtii vielä tulla lukemattomia tilaisuuksia ja paljon. Joskus on niin uskomattoman kiva lukea joistain todella vanhoista ihmisistäkin, jotka menee 90-vuotiaina naimisiin.
Joskus toki jos on introvertimpi ja ujompi ihminen, se suhteiden solminta ei olekaan niin helppoa. Mutta tässäkin kun muistaa aina sen, että ei ole väärin olla myöskään ujo tai hiljainen. Sehän se rikkaus on että ihmiset on kaikki juuri sitä mitä ovatkin, ainutlaatusia kukin.
Tuo on just sitä kypsää suhtautumista. Ajattelet tuossakin sekä toisen että itsesi näkökulmasta. Syyt ja seuraukset selvinä tulee mieleen jne.
Tuo terapeuttisuus, niin ihmisen mielikuvitus ja haaveilemisen kyky ovat tosi suuria voimavaroja. Niitä kannattaa käyttää aina kun vaan voi. Noilla voi mielialaansaa koettaa säätää ja kerätä itselleen uusia voimavaroja. Sullahan on ko yksi, jonka avulla voit paljon voimaannuttaa itseäsi ja sävellyksiinhän kun improvisoi, tarvii mielikuvitustakin. Soittanetko yhtä vai useampaa soitinta? Tätä harrastusta ei varmasti kannata koskaan hylätä. Piirtäminen, maalaaminen, kirjoittaminen, valokuvaus, se lukeminen kaikki tämmöset on juttuja, joilla voi sitä omaa mielen maisemaansa, omaa sisäistä maailmaa purkaa ja sanoittaa. Ja muitakin keinoja on.
Äänikirjat kyllä tuossa tapauksessa on hyvä vaihtoehto jos tykkää keskittyä kuunteluun. Ja onneksi isotekstisiä kirjojakin sentään jonki verran löytyy. :)
Selvästi musiikki on sulle yksi iso voimavara, tosi hyvä juttu!
En usko minäkään että nauraisi tai loukkaisi. Kyllä kypsä ihminen on noissa jutuissa arvokas ja hienotunteinen.
Kun multa kysut tuohon mielipidettä, niin en sinuna ehken lähtisi vielä tuota kertomaan, varsinkin jos voit asian noin vielä pitää ja se ei tuota sinulle pahaa oloa olla noin. :)Tiiän! Ja oma äitikin meni uudelleen naimisiin tänä vuonna vaikka onkin jo 54v.
Mä oon aika ujo. Tykkään sekä läheisyydestä että omasta tilasta ja rauhasta.
Mä aika useasti mietin kaikkien kannalta ratkaisujani. Ja koska olen hienotunteinen, en halua satuttaa ketään!
Oon mää joo keränny mielikuvituksella voimavaroja ja kirjoittanut tarinoitakin. (ykskin keskeneränen tarina on päälle 400 sivuu pitkä.) ja hieman tarvii sävellyksessäkin joo improo ja muuta. Varsinkin kun soitin ei ole perus viulu tai piano. Ja yhtä soitinta soitan. Oon kokeillut myös piirtämistä ja maalaamista, muttei tunnu omalta jutultani.
Lapsena kulutin paljon äänikirjoja, nyttemmin jäänyt, kun ei jaksa keskittyä. Helpompi laittaa tubesta musiikkia tai jotain kun teen palapelii, ruokaa, lenkkeilen tai ajan.
On kyllä. Ainakin jo viitisen vuotta ollu jo. Vaikka aluks en niin paljon välittänytkään (vaikka oma-aloitteisesti rupesin soittaa, kukaan ei pakottanut), kunhan sain innostuksen, nii nykyään soitan melkeen päivittäin. Toki siitä on ollut myös stressiä, kuten kerroin aiemmin, mut yleensä on voimauttavaa.
Varsinkin, kun tosiaan tunnetaan pitkältä ajalta, nii ope tietää, et joskus oon erittäin herkkä ja tietää myös että välitän hänestä paljon. (ja nyt siis puhun ystävä mielessä välittämisestä. Sen sentään osaan erottaa ihastuksesta, vaikka tunteet onkin aika sekasotkussa)
Kiitos mielipiteestäsi! Ehkä siis oon viel hiljaa. Mikä ois sit Hyvä aika kertoo? Just ennen tutkintoo, sen jälkeen vai vuosia myöhemmin? En tiedä, millaisena pystyn pitää asiat. Ei suoranaisesti pahaa oloa tuota, lähinnä surua. Kun ennen sanoin et tunteet kiellettyjä ja mietin et pahin ois just ystävyyden rikkoutuminen. Eniten täs pahaa oloo tuottaa ne mun intiimimmät mietinnät, kun en pysty hallita niitä. Tiedän. En voi ajatuksille mitään ja kunhan ei tuu totuuteen niin hyvä, mut silti.... Kun joskus mieli kaavaili totuuteen myös pusun lisäks hyväilyä.... Eikä edes kaverin keksimänä. Nii tulee pahaa oloo siitä, et oon sairas kun mietin sellasta ja et jo jotain teen, nii pakottaisin kai samalla häntä pettää miestään, vaikkei oiskaan mukana virallisesti mun teoissa.... Joo. Tiedän. Kuulostaa siltä mitä on. Tunteet ja ajatukset sekasotkussa.- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Tiiän! Ja oma äitikin meni uudelleen naimisiin tänä vuonna vaikka onkin jo 54v.
Mä oon aika ujo. Tykkään sekä läheisyydestä että omasta tilasta ja rauhasta.
Mä aika useasti mietin kaikkien kannalta ratkaisujani. Ja koska olen hienotunteinen, en halua satuttaa ketään!
Oon mää joo keränny mielikuvituksella voimavaroja ja kirjoittanut tarinoitakin. (ykskin keskeneränen tarina on päälle 400 sivuu pitkä.) ja hieman tarvii sävellyksessäkin joo improo ja muuta. Varsinkin kun soitin ei ole perus viulu tai piano. Ja yhtä soitinta soitan. Oon kokeillut myös piirtämistä ja maalaamista, muttei tunnu omalta jutultani.
Lapsena kulutin paljon äänikirjoja, nyttemmin jäänyt, kun ei jaksa keskittyä. Helpompi laittaa tubesta musiikkia tai jotain kun teen palapelii, ruokaa, lenkkeilen tai ajan.
On kyllä. Ainakin jo viitisen vuotta ollu jo. Vaikka aluks en niin paljon välittänytkään (vaikka oma-aloitteisesti rupesin soittaa, kukaan ei pakottanut), kunhan sain innostuksen, nii nykyään soitan melkeen päivittäin. Toki siitä on ollut myös stressiä, kuten kerroin aiemmin, mut yleensä on voimauttavaa.
Varsinkin, kun tosiaan tunnetaan pitkältä ajalta, nii ope tietää, et joskus oon erittäin herkkä ja tietää myös että välitän hänestä paljon. (ja nyt siis puhun ystävä mielessä välittämisestä. Sen sentään osaan erottaa ihastuksesta, vaikka tunteet onkin aika sekasotkussa)
Kiitos mielipiteestäsi! Ehkä siis oon viel hiljaa. Mikä ois sit Hyvä aika kertoo? Just ennen tutkintoo, sen jälkeen vai vuosia myöhemmin? En tiedä, millaisena pystyn pitää asiat. Ei suoranaisesti pahaa oloa tuota, lähinnä surua. Kun ennen sanoin et tunteet kiellettyjä ja mietin et pahin ois just ystävyyden rikkoutuminen. Eniten täs pahaa oloo tuottaa ne mun intiimimmät mietinnät, kun en pysty hallita niitä. Tiedän. En voi ajatuksille mitään ja kunhan ei tuu totuuteen niin hyvä, mut silti.... Kun joskus mieli kaavaili totuuteen myös pusun lisäks hyväilyä.... Eikä edes kaverin keksimänä. Nii tulee pahaa oloo siitä, et oon sairas kun mietin sellasta ja et jo jotain teen, nii pakottaisin kai samalla häntä pettää miestään, vaikkei oiskaan mukana virallisesti mun teoissa.... Joo. Tiedän. Kuulostaa siltä mitä on. Tunteet ja ajatukset sekasotkussa.Siinä onkin sulle sitten läheisistä läheisimmän elämäsi ihmisen esimerkki kun äitisi on. Niinpä. Ei se tosiaan ikää koskaan kato ja se hyvä puoli on, että ihan varmasti niitä tilaisuuksia tulee että tutustuu uusiin ihmisiin ja voi kehittyä suhteita ajan oloon. :)
Juu. Sellaisen introvertin ihmisen puoliahan ne ujous, oman tilan ja ajan tarve on. Hiljaisempi ja ujompi ihminen on monesti älykäskin. Älykkyyttäkin on monella mittarilla. Niin ne on säveltäjät, kirjailijat, fyysikot.. jne jne. olleet monesti vetäytyviä ja ujoja lahjakkuuksia.
Toisaalta tuo itsesdään, että osaa lukea toisen tunteita tai aattelee toisen näkökulmasta, on myös älykkyyttä.
Kirjoittaminen on kanssa todella mukavaa. Minäkin 10-vuotiaasta sitä olen harrastanut.
Se on yksi tapa purkaa mielen sisältöjä ulos. Sillä on tosi iso merkitys stressin hallinnassa ja muutenkin rakentavana tekijänä. Ennen kaikkee se on yksi tapa sanoittaa tunteita ja ajatuksia.
Ja tuossahan onkin sulla monta muutakin tosi hyvää juttua: lenkkeilyt, palapelit, musiikki, musiikkivideot jne jne. Monipuolista on.
Sitä minä kanssa tässä juuri mietinkin ja sainkin käsityksen, että tämä teidän musiikillinen suhde on ollut tosi pitkä. Siinä oppii tuntemaan toista jo paljon. Ja ihminen kasvaa ja varttuu samaan aikaan ja muuttuu pikkuhiljaa. Yksilö pysyy samana, mutta elämä itsessään kasvuprosessi ja muuttaa persoonaa päivä kerrallaan.
Tuo on varmaan tärkeimpiä asioita, ettet soimaa itseäsi ajatuksistasi. Et ajattele, että olet outo tai jotain, vaikka eroottisetkin ajatukset tulee. Ihmismieli on jännä.
Noita vastaavia ajatuksia on tullut monelle, niin mulle kuin vaikka kuinka monelle muullekin.
Ja isoin ero edelleen on siinä, että ajatukset ei satuta ketään, teot vasta saattaa saada muutoksia aikaan.
Toki jos ajatukset on runsaita tai hallitsee paljon, niin ne voi henkistä kiusaa itselle välillä tuottaa.
Mutta aatellen ihan pitkää ystävyyttänne ja pitkää musiikillista aikaa yhdessä, kertomattomuus olisi vielä hyvä. Ellei se todella tukalaa ole pidättää sisällään.
Jos tuntuisi pakottavalta kertoa, niin sitten varmaan myöhemmässä tulevaisuudessa rauhassa kahdenkesken voisi olla hyvä kertoa.
Toki se ystävyys voi siinä silloin olla vaakalaudalla ja että voitteko jatkaa yhteistyötä vielä sen jälkeen, niitä ei toki ennakkoon osaa sanoa.
Mutta sinuna odottaisin otollisempaa aikaa jos siis koet, että tarve olisi asia paljastaa.
:) Anonyymi kirjoitti:
Siinä onkin sulle sitten läheisistä läheisimmän elämäsi ihmisen esimerkki kun äitisi on. Niinpä. Ei se tosiaan ikää koskaan kato ja se hyvä puoli on, että ihan varmasti niitä tilaisuuksia tulee että tutustuu uusiin ihmisiin ja voi kehittyä suhteita ajan oloon. :)
Juu. Sellaisen introvertin ihmisen puoliahan ne ujous, oman tilan ja ajan tarve on. Hiljaisempi ja ujompi ihminen on monesti älykäskin. Älykkyyttäkin on monella mittarilla. Niin ne on säveltäjät, kirjailijat, fyysikot.. jne jne. olleet monesti vetäytyviä ja ujoja lahjakkuuksia.
Toisaalta tuo itsesdään, että osaa lukea toisen tunteita tai aattelee toisen näkökulmasta, on myös älykkyyttä.
Kirjoittaminen on kanssa todella mukavaa. Minäkin 10-vuotiaasta sitä olen harrastanut.
Se on yksi tapa purkaa mielen sisältöjä ulos. Sillä on tosi iso merkitys stressin hallinnassa ja muutenkin rakentavana tekijänä. Ennen kaikkee se on yksi tapa sanoittaa tunteita ja ajatuksia.
Ja tuossahan onkin sulla monta muutakin tosi hyvää juttua: lenkkeilyt, palapelit, musiikki, musiikkivideot jne jne. Monipuolista on.
Sitä minä kanssa tässä juuri mietinkin ja sainkin käsityksen, että tämä teidän musiikillinen suhde on ollut tosi pitkä. Siinä oppii tuntemaan toista jo paljon. Ja ihminen kasvaa ja varttuu samaan aikaan ja muuttuu pikkuhiljaa. Yksilö pysyy samana, mutta elämä itsessään kasvuprosessi ja muuttaa persoonaa päivä kerrallaan.
Tuo on varmaan tärkeimpiä asioita, ettet soimaa itseäsi ajatuksistasi. Et ajattele, että olet outo tai jotain, vaikka eroottisetkin ajatukset tulee. Ihmismieli on jännä.
Noita vastaavia ajatuksia on tullut monelle, niin mulle kuin vaikka kuinka monelle muullekin.
Ja isoin ero edelleen on siinä, että ajatukset ei satuta ketään, teot vasta saattaa saada muutoksia aikaan.
Toki jos ajatukset on runsaita tai hallitsee paljon, niin ne voi henkistä kiusaa itselle välillä tuottaa.
Mutta aatellen ihan pitkää ystävyyttänne ja pitkää musiikillista aikaa yhdessä, kertomattomuus olisi vielä hyvä. Ellei se todella tukalaa ole pidättää sisällään.
Jos tuntuisi pakottavalta kertoa, niin sitten varmaan myöhemmässä tulevaisuudessa rauhassa kahdenkesken voisi olla hyvä kertoa.
Toki se ystävyys voi siinä silloin olla vaakalaudalla ja että voitteko jatkaa yhteistyötä vielä sen jälkeen, niitä ei toki ennakkoon osaa sanoa.
Mutta sinuna odottaisin otollisempaa aikaa jos siis koet, että tarve olisi asia paljastaa.
:)Totta. Kyllä mullekin joku löytyy aikanaan.
Eli mä oon älykäs. Hämmentävää, kun veli aina mollannut ja sanonut et hän on meistä fiksumpi, kun kävi lukionkin. (mä amis pohjalla vielä).
Myös runojen kirjoitus on mukavaa. Sitä alottelin jo 4luokalla. Tarinat alko kai kutosel tai seiskalla.
Totta. Ja lisäks kanien kans pelleily. (omistan siis 5,5kania.) ja tanssiinkin puran aika paljon kaikkee.
Jep. Harvinaisen pitkä. Kaikki jotka aloitti mun kanssa, on jo lopettanut. (toki kaikki ei edes yrittänyt saada tutkintoja läpi). Ollaan opittu tuntee toisemme, koska yleensä tunnin eka vartti kulutetaan vaan jutellen. (mulla siis 45min tunnit, ei 30min, eli ehditään myös soittaa riittävästi.) Niin. Eikä ihan koko ystävyytemme edes perustu täysin musiikin ympärille. Tässä kaks kesää (2018 ja - 19) teetin kaneillani pennut ja kunhan ne oli tarpeeks isoja (noin 5-7vk iässä) soiton ope tuli kattoo pentuja lapsensa kanssa. Älä nyt kivitä! Ne vierailut oli ihan perus kahvittelua ja kanien ihailua.
Huudan kuitenkin päälle ja ajatuksille, vaikka tiedän, ettei pitäis, koska ihan normia ja kun pysyy vaan ajatuksissa. Mä jopa satunnaisesti kirjoitan tarinaa jossa ollaan open kans yhdessä ja välillä tehdäänkin jotain... Kuvittelen et käsittelen tunteita siinä, mut taidan vaan ruokkia niitä kirjoittaessa.
Kyllä, henkistä kiusaa on välillä paljonkin, mut niistä aina selviin, yleensä miettimällä, millasta elämä ois ilman kyseistä henkilöä. Koska jos tekisin jotain, kaikki rikkoontuis. Sillä aika hyvin saan pään rauhoitettua. Vielä. Toistaiseksi.
Tiedän, et kertomattomuus on parasta mitä voin tehdä täs tilanteessa.
Miks ystävyys on myöhemmin vaakalaudalla? Eiks se oo jo parempi jos tunteiden laannuttua kerron, nii eihän sen sillon pitäis vaikuttaa?
Eniten mä vaan nyt haluisin kertoo sen takii, et nään reaktionsa. Kun mä tiedän, että oon paljastanut jo mahdollisesti itseni (lahjat, kehut, kaikki perus kama....), nii saisin selvyyden, et oonko ollu avoin kirja. Ja jos, kuinka kauan? Ja jos kauan, miks ope ei oo sanonu mitään? Ja jos nyt sanois nii voisko jatkaa viel, kuin mitään ei ois tapahtunut? Mutta älä käsitä väärin. Pointtisi ovat hyviä, enkä aio kertoo vielä, vaikka mieli tekiskin.- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Totta. Kyllä mullekin joku löytyy aikanaan.
Eli mä oon älykäs. Hämmentävää, kun veli aina mollannut ja sanonut et hän on meistä fiksumpi, kun kävi lukionkin. (mä amis pohjalla vielä).
Myös runojen kirjoitus on mukavaa. Sitä alottelin jo 4luokalla. Tarinat alko kai kutosel tai seiskalla.
Totta. Ja lisäks kanien kans pelleily. (omistan siis 5,5kania.) ja tanssiinkin puran aika paljon kaikkee.
Jep. Harvinaisen pitkä. Kaikki jotka aloitti mun kanssa, on jo lopettanut. (toki kaikki ei edes yrittänyt saada tutkintoja läpi). Ollaan opittu tuntee toisemme, koska yleensä tunnin eka vartti kulutetaan vaan jutellen. (mulla siis 45min tunnit, ei 30min, eli ehditään myös soittaa riittävästi.) Niin. Eikä ihan koko ystävyytemme edes perustu täysin musiikin ympärille. Tässä kaks kesää (2018 ja - 19) teetin kaneillani pennut ja kunhan ne oli tarpeeks isoja (noin 5-7vk iässä) soiton ope tuli kattoo pentuja lapsensa kanssa. Älä nyt kivitä! Ne vierailut oli ihan perus kahvittelua ja kanien ihailua.
Huudan kuitenkin päälle ja ajatuksille, vaikka tiedän, ettei pitäis, koska ihan normia ja kun pysyy vaan ajatuksissa. Mä jopa satunnaisesti kirjoitan tarinaa jossa ollaan open kans yhdessä ja välillä tehdäänkin jotain... Kuvittelen et käsittelen tunteita siinä, mut taidan vaan ruokkia niitä kirjoittaessa.
Kyllä, henkistä kiusaa on välillä paljonkin, mut niistä aina selviin, yleensä miettimällä, millasta elämä ois ilman kyseistä henkilöä. Koska jos tekisin jotain, kaikki rikkoontuis. Sillä aika hyvin saan pään rauhoitettua. Vielä. Toistaiseksi.
Tiedän, et kertomattomuus on parasta mitä voin tehdä täs tilanteessa.
Miks ystävyys on myöhemmin vaakalaudalla? Eiks se oo jo parempi jos tunteiden laannuttua kerron, nii eihän sen sillon pitäis vaikuttaa?
Eniten mä vaan nyt haluisin kertoo sen takii, et nään reaktionsa. Kun mä tiedän, että oon paljastanut jo mahdollisesti itseni (lahjat, kehut, kaikki perus kama....), nii saisin selvyyden, et oonko ollu avoin kirja. Ja jos, kuinka kauan? Ja jos kauan, miks ope ei oo sanonu mitään? Ja jos nyt sanois nii voisko jatkaa viel, kuin mitään ei ois tapahtunut? Mutta älä käsitä väärin. Pointtisi ovat hyviä, enkä aio kertoo vielä, vaikka mieli tekiskin.Älykäs, kyllä. Älykkyyttä kun tosiaan on niin hurjan paljon monta sorttia. Esim. nuo älykkyystestitkin kertoo ihmisestä vaan murto-osan, ei koko totuutta. Yhtä tavalla siis amiksesta älykkäitä ihmisiä nousee kuin lukiosta. Sanoisin myös näin, että jo se tunneäly on itsessään yksi älykkyyden osio. Se on tosi iso taito elämässä olla empaattinen ja ymmärtää toisenkin näkökulmia. Semmonen nippelitietous on vaan yks juttu ihmisessä. Ei mikään koko totuus millään muotoa.
Joo siis runot, kaikenlainen teksti muutenkin, joissa ajatulsiaan voi ja saa purkaa on hyvä. Välillä se varmaan tuntuukin tuolta, että ajatustensa purkamisella ikään kuin ruokkis tunteitaan tai ajatuksiaan lisää. Mutta sillä on iso vaikutus kun ne tulee siihen paperille tai tietokoneen kirjoitusohjelmalle, niin on saanut mieltään konkreettisesti purettuu ulos.
Tai miksei sama vaikka kun improilee jotain sävellystä jne. :-)
Ei siinäkään minusta mitään pahaa ole, että on tavannut noissakin merkeissä opettajansa. Monestihan muutenkin voi sattua jossain vaiheessa elämää tilanteita, että oma entinen ope on jossain asiakkaana, jos itse on vaikka joku myyjä, virkailija tms. Edelleenkin noi välinne tuossa on ihan tavanomaiset. :)
Niin mietin sitä vaan tuossa että ystävyys jos menee vaakalaudalle. Itsekin olen semmonen tyyppi, että yleensä aattelen asiat pahimpien mielikuvien kautta. Toisaalta tuo on hyvä tapa, koska siinä on oikeastaan pois sulkenut kaikki vaihtoehdot jo mielessään. Mikään lopputulos ei järkytä. Se on semmoista itsesuojelua tavallaan psyykkisesti.
Sillon kun tunteet on laantuneet, niin todennäköisesti kertominen ei mitään muuttasikaan. Kertominen voisi tuoda omalla laillaan mielenrauhaakin sillon.
Vaikea tälleen toki toisen ajatuksista tietää, mutta voihan olla että opesi on pikku vihjeittesi kautta tai muuten sen huomannukin. Mutta käyttäytyy ammattimaisesti, hienotunteisesti ja opettajamaisesti. Toinen vaihtoehto toki voi olla ettei tiedä.
Mutta melko varmaksi uskallan sen veikata, että pitkällä urallaan on varmasti ihastuneita oppilaita kohdannut. Se että miten hän on ne käsitellyt, en osaa sanoa. Luulisin että ammattimaisesti.
Mikäli jossain vaiheessa tulee se aika että tunnustaa ja kertoo, niin rauhallinen ymmärtäväinen juttelu ja suhtautuminen siinä toimii.
Ehkä opettaja ei ole siksi sanonu mitään, jos siis on huomannutkin, että haluaa suhtautua sinuun ammatillisesti.
Tuohon on vähän hankalampi vastata, että miten opettajasi suhtautuisi jos kertoisit hänelle. Luulen että hienotunteisesti asiaa käsittelisi. Mutta en osaa vastata oikeen siihen tyhjentävästi, että voisiko teidän välit myös sen jälkeen jatkua samaa rataa. Siinä on tavallaan monta mahdollista polkua asioilla kehittyä. Mutta en siis mitään väärin käsittänyt. Hyvää varsin syväluotaavaa pohdintaahan sulla tämä kaikki on!
:) Anonyymi kirjoitti:
Älykäs, kyllä. Älykkyyttä kun tosiaan on niin hurjan paljon monta sorttia. Esim. nuo älykkyystestitkin kertoo ihmisestä vaan murto-osan, ei koko totuutta. Yhtä tavalla siis amiksesta älykkäitä ihmisiä nousee kuin lukiosta. Sanoisin myös näin, että jo se tunneäly on itsessään yksi älykkyyden osio. Se on tosi iso taito elämässä olla empaattinen ja ymmärtää toisenkin näkökulmia. Semmonen nippelitietous on vaan yks juttu ihmisessä. Ei mikään koko totuus millään muotoa.
Joo siis runot, kaikenlainen teksti muutenkin, joissa ajatulsiaan voi ja saa purkaa on hyvä. Välillä se varmaan tuntuukin tuolta, että ajatustensa purkamisella ikään kuin ruokkis tunteitaan tai ajatuksiaan lisää. Mutta sillä on iso vaikutus kun ne tulee siihen paperille tai tietokoneen kirjoitusohjelmalle, niin on saanut mieltään konkreettisesti purettuu ulos.
Tai miksei sama vaikka kun improilee jotain sävellystä jne. :-)
Ei siinäkään minusta mitään pahaa ole, että on tavannut noissakin merkeissä opettajansa. Monestihan muutenkin voi sattua jossain vaiheessa elämää tilanteita, että oma entinen ope on jossain asiakkaana, jos itse on vaikka joku myyjä, virkailija tms. Edelleenkin noi välinne tuossa on ihan tavanomaiset. :)
Niin mietin sitä vaan tuossa että ystävyys jos menee vaakalaudalle. Itsekin olen semmonen tyyppi, että yleensä aattelen asiat pahimpien mielikuvien kautta. Toisaalta tuo on hyvä tapa, koska siinä on oikeastaan pois sulkenut kaikki vaihtoehdot jo mielessään. Mikään lopputulos ei järkytä. Se on semmoista itsesuojelua tavallaan psyykkisesti.
Sillon kun tunteet on laantuneet, niin todennäköisesti kertominen ei mitään muuttasikaan. Kertominen voisi tuoda omalla laillaan mielenrauhaakin sillon.
Vaikea tälleen toki toisen ajatuksista tietää, mutta voihan olla että opesi on pikku vihjeittesi kautta tai muuten sen huomannukin. Mutta käyttäytyy ammattimaisesti, hienotunteisesti ja opettajamaisesti. Toinen vaihtoehto toki voi olla ettei tiedä.
Mutta melko varmaksi uskallan sen veikata, että pitkällä urallaan on varmasti ihastuneita oppilaita kohdannut. Se että miten hän on ne käsitellyt, en osaa sanoa. Luulisin että ammattimaisesti.
Mikäli jossain vaiheessa tulee se aika että tunnustaa ja kertoo, niin rauhallinen ymmärtäväinen juttelu ja suhtautuminen siinä toimii.
Ehkä opettaja ei ole siksi sanonu mitään, jos siis on huomannutkin, että haluaa suhtautua sinuun ammatillisesti.
Tuohon on vähän hankalampi vastata, että miten opettajasi suhtautuisi jos kertoisit hänelle. Luulen että hienotunteisesti asiaa käsittelisi. Mutta en osaa vastata oikeen siihen tyhjentävästi, että voisiko teidän välit myös sen jälkeen jatkua samaa rataa. Siinä on tavallaan monta mahdollista polkua asioilla kehittyä. Mutta en siis mitään väärin käsittänyt. Hyvää varsin syväluotaavaa pohdintaahan sulla tämä kaikki on!
:)Kiitos tiedosta!
Yleensä kirjoitan joko paperille tai puhelimen muistioon. (ja paperihan tuotti jo ongelman, kuten kerroin aiemmin.) Onko siis varma, et noita tarinoita ei tartte hillitä, vaikka tosiaan tuntuu, et ruokin tunteita?
Hyvä, ettet näe niissä kyläilyssä ongelmia. Mä vaan kun oon lueskellut nettiä, niin oon saanu käsityksen, et se ois suosimista tai jotain, jos käydään kylässä tai muuta.
Mä välillä tuskastun itseeni, kun mietin kaiken pahimman kautta, mutta itsesuojeluna voin joo sanoo, et menee.
Hyvä! Ja kun tunteet on laantunut, voin jopa nauraa asialle. Ehkä.
En mä oo tarkoituksella vihjaillu! Mut joo. Varmasti on jo huomannut ihastukseni. Mä oon aika avoin. Silloinkin kun kerroin, et oon bi (liitty yhteen kappaleeseen jota soitettiin, koska itkin taukoomatta ja kerroin totuuden, eli lauloin sitä musta ja entisestä tyttöystävästäni.) nii ope vaan sano "Jotain sellasta oon jo aavistanutkin". Eli ton perusteella varmasti osaan sanoa, et oon jääny kiinni jo. Täs oon viel enemmän luettavissa kun tos tapauksessa.
Mä taidan vaan täl hetkel toivoo, et jos ope tietää asiasta, ottais puheeks sen. Inhottava epätietoisuus mulla....
Mäkin uskon, että on vastaavia tullu vastaan, mut luultavasti juu käsitellyt ne ammattimaisesti.
Musta tuntuu, etten osaa olla rauhallinen. Tyyliin pyydän asiaa anteeks ja muuta..........
Voi olla. Tai sit ei vaan haluu nolata mua? Tai sit tietää, et jos asia paljastuu, mä vetäydyn kuoreen ja pysyn pois tunneilta ainakin kuukauden? (toki tääkin menee siihen, et mua hävettäisi vaan asia niin paljon)
Jos mä nyt yritän asiaa miettiä, niin oot oikeessa, et ope ottais asian hyvin ja keskustelis hienotunteisesti. Jos jatkan mietteitä, niin voisin väittää, että kyllä vois välit olla samanlaiset kuin ennenkin. En voi toki 100 varma olla.
Hyvä, ettet käsittänyt väärin! Tykkään paljon keskustella muiden kanssa ja pompotella eri vaihtoehtoja.- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Kiitos tiedosta!
Yleensä kirjoitan joko paperille tai puhelimen muistioon. (ja paperihan tuotti jo ongelman, kuten kerroin aiemmin.) Onko siis varma, et noita tarinoita ei tartte hillitä, vaikka tosiaan tuntuu, et ruokin tunteita?
Hyvä, ettet näe niissä kyläilyssä ongelmia. Mä vaan kun oon lueskellut nettiä, niin oon saanu käsityksen, et se ois suosimista tai jotain, jos käydään kylässä tai muuta.
Mä välillä tuskastun itseeni, kun mietin kaiken pahimman kautta, mutta itsesuojeluna voin joo sanoo, et menee.
Hyvä! Ja kun tunteet on laantunut, voin jopa nauraa asialle. Ehkä.
En mä oo tarkoituksella vihjaillu! Mut joo. Varmasti on jo huomannut ihastukseni. Mä oon aika avoin. Silloinkin kun kerroin, et oon bi (liitty yhteen kappaleeseen jota soitettiin, koska itkin taukoomatta ja kerroin totuuden, eli lauloin sitä musta ja entisestä tyttöystävästäni.) nii ope vaan sano "Jotain sellasta oon jo aavistanutkin". Eli ton perusteella varmasti osaan sanoa, et oon jääny kiinni jo. Täs oon viel enemmän luettavissa kun tos tapauksessa.
Mä taidan vaan täl hetkel toivoo, et jos ope tietää asiasta, ottais puheeks sen. Inhottava epätietoisuus mulla....
Mäkin uskon, että on vastaavia tullu vastaan, mut luultavasti juu käsitellyt ne ammattimaisesti.
Musta tuntuu, etten osaa olla rauhallinen. Tyyliin pyydän asiaa anteeks ja muuta..........
Voi olla. Tai sit ei vaan haluu nolata mua? Tai sit tietää, et jos asia paljastuu, mä vetäydyn kuoreen ja pysyn pois tunneilta ainakin kuukauden? (toki tääkin menee siihen, et mua hävettäisi vaan asia niin paljon)
Jos mä nyt yritän asiaa miettiä, niin oot oikeessa, et ope ottais asian hyvin ja keskustelis hienotunteisesti. Jos jatkan mietteitä, niin voisin väittää, että kyllä vois välit olla samanlaiset kuin ennenkin. En voi toki 100 varma olla.
Hyvä, ettet käsittänyt väärin! Tykkään paljon keskustella muiden kanssa ja pompotella eri vaihtoehtoja.Kyllä minä sanon tälleen, että ei sinun suotta tarvii tarinoitasi hillitä. Jos et vaan koe siitä ahdistusta, että ahdistus ei lisäänny, niin anna palaa vaan! Kirjoittaminen on siitä hyvä, että saat purettua sitä kautta ulos kaikki ajatukset ja mietteet sekä tunteet, se on se hyvä juttu - tulevat ulos.
Ei se tuon tyyppinen kyläily paha asia oo. Minusta voit senkin suhteen olla ihan rauhallisin mielin. :)
Joo. Onhan tässä tilanteessa tosiaan monia aika kutkuttavia puolia. Pitkältihän tämä on sellaista pohdintaa ja arvuuttelua, varmaksi ei voi tosiaan tietää. Mutta sekin totta, että olet tuntenu pitkään opettajasi ja siinä ajassa varmaan toinen toisestaan on paljon oppinut ja toisesta voi tulkitakin asioita jonkin verran.
On siis kumpikin täysin mahdollista, että opesi voisi sen aavistaakin tai jopa tietää tai toinen vaihtoehto on sitten ihan se, että ei aavista.
Mutta jos aavistaakin, niin uskon, että siinä tapauksessa hän vaan haluaa olla ammattimainen ja säilyttää teidän näitä välejänne. Ja että teidän musiikillinen suhde ei vaarantuisi.
En usko, että hän sinua nolata haluaa. Mutta toinen osapuolihan voi (joskus jos tunteistaan kertoo ja toinen ei vaikka niihin ottaudu tai ei voi ottautua) mennä siitä hyvinkin noloksi. Tässäkin on monta eri mahdollisuutta tavallaan mitä voisi käydä. Ajatusleikit on siitä vaarattomia, että ne ei satuta ketään ja ajatusleikkejä voi pyöritellä mielin määrin.
Tärkein olisi kanssa se, että et itseäsi ainakaan soimaa niistä tunteista ja ajatuksista joita tulee. Ajatukset ja tunteet eivät ketään haavoita eivätkä ne ole kiellettyjä. :)
Se on hyvin luonnollista, että ihminen ihastuu ja et ihminen ihastuu hyvin eri ikäisiinkin ihmisiin, eri sukupuolisiinkin. Ja niinkuin tuossa aiemmin vähän puhuttiikin, niin se liittyy välilä myös näihin ihmisen ikävaiheisiin.
Jos asia ei sulle vaan tukalaa ahdistusta tuota, niin jos suinkin voit "salaisten mietteidesi" kanssa vielä olla, niin se olisi hyvä tässä vaiheessa varmasti näin edetä. Olla vielä näin.
Jos tulisi pakottava tarve kertoa, jos olo olisi ihan sietämätön, niin sitten ehkä kannattaisi rauhallisesa tilanteessa ottaa se puheeksi.
Mutta seurauksiahan me ei kumpikaan täysin varmaksi voida tietää. Vaarantuisiko teidän yhteistyö tai ystävyys ja välit. Ne riskit toki siellä taka-alalla on silti olemassa jossain määrin.
Järkevää pohdintaa sulta löytyy paljon! :) Anonyymi kirjoitti:
Kyllä minä sanon tälleen, että ei sinun suotta tarvii tarinoitasi hillitä. Jos et vaan koe siitä ahdistusta, että ahdistus ei lisäänny, niin anna palaa vaan! Kirjoittaminen on siitä hyvä, että saat purettua sitä kautta ulos kaikki ajatukset ja mietteet sekä tunteet, se on se hyvä juttu - tulevat ulos.
Ei se tuon tyyppinen kyläily paha asia oo. Minusta voit senkin suhteen olla ihan rauhallisin mielin. :)
Joo. Onhan tässä tilanteessa tosiaan monia aika kutkuttavia puolia. Pitkältihän tämä on sellaista pohdintaa ja arvuuttelua, varmaksi ei voi tosiaan tietää. Mutta sekin totta, että olet tuntenu pitkään opettajasi ja siinä ajassa varmaan toinen toisestaan on paljon oppinut ja toisesta voi tulkitakin asioita jonkin verran.
On siis kumpikin täysin mahdollista, että opesi voisi sen aavistaakin tai jopa tietää tai toinen vaihtoehto on sitten ihan se, että ei aavista.
Mutta jos aavistaakin, niin uskon, että siinä tapauksessa hän vaan haluaa olla ammattimainen ja säilyttää teidän näitä välejänne. Ja että teidän musiikillinen suhde ei vaarantuisi.
En usko, että hän sinua nolata haluaa. Mutta toinen osapuolihan voi (joskus jos tunteistaan kertoo ja toinen ei vaikka niihin ottaudu tai ei voi ottautua) mennä siitä hyvinkin noloksi. Tässäkin on monta eri mahdollisuutta tavallaan mitä voisi käydä. Ajatusleikit on siitä vaarattomia, että ne ei satuta ketään ja ajatusleikkejä voi pyöritellä mielin määrin.
Tärkein olisi kanssa se, että et itseäsi ainakaan soimaa niistä tunteista ja ajatuksista joita tulee. Ajatukset ja tunteet eivät ketään haavoita eivätkä ne ole kiellettyjä. :)
Se on hyvin luonnollista, että ihminen ihastuu ja et ihminen ihastuu hyvin eri ikäisiinkin ihmisiin, eri sukupuolisiinkin. Ja niinkuin tuossa aiemmin vähän puhuttiikin, niin se liittyy välilä myös näihin ihmisen ikävaiheisiin.
Jos asia ei sulle vaan tukalaa ahdistusta tuota, niin jos suinkin voit "salaisten mietteidesi" kanssa vielä olla, niin se olisi hyvä tässä vaiheessa varmasti näin edetä. Olla vielä näin.
Jos tulisi pakottava tarve kertoa, jos olo olisi ihan sietämätön, niin sitten ehkä kannattaisi rauhallisesa tilanteessa ottaa se puheeksi.
Mutta seurauksiahan me ei kumpikaan täysin varmaksi voida tietää. Vaarantuisiko teidän yhteistyö tai ystävyys ja välit. Ne riskit toki siellä taka-alalla on silti olemassa jossain määrin.
Järkevää pohdintaa sulta löytyy paljon! :)Hyvä. Mä oon pelännyt et se on sairasta kirjoittaa niitä tarinoita... Ehkä sit jatkan, koska ne kuitenkin omalla tavallaan auttaa.
Hyvä tääkin! Nettiä selailemalla vaan sain eri kuvan ja siks huolestuin. Mut jos kyläilyssä ois pahaa ja sopimatonta, nii kai ope ois siinä vaiheessa ollut se, joka ois sanonu ei? (koska ekan kyläilyn aikaan olin 16,täyttämässä 17v, eli multa ei viel voinu olettaa aikuismaista käytöstä ja tietoa, mikä on soveliasta ja mikä ei....)
Arvuuttelun päälle tää joo aika pitkälti pohjaantuu...
Kyl mä välillä oon oppinut opee tulkitsee ja tiedän että itse olen ihan luettavissa..... (paitsi nyt koronan takii hyvä, kun on maskit, nii ei nää jos hymyilen liikaa tai muuta vastaavaa.)
Luultavasti joo, jos on aavistanut, niin on hiljaa just sen takii, ettei suhde vaarannu. Ja että joskus saisin tutkinnon läpikin.
Ei haluu nolata, vaikka oonkin nolannut itseni tavallaan hänen silmissään.... (pyysin anteeks kisojen jälkeen et häpäsin hänet, kun en pärjännyt kisoissa....... Olin 17,5v sillon.)
Tiedän, et on paljon mahdollisuuksia. Ja ajatuksia oonkin pyöritellyt sen kohta 2v.
Onko varma, ettei ajatukset haavota ketään?
Joo. Niin puhuttiin!
Pystyn ainakin vielä olee näin, mutten tiedä kuinka kauan..... Ja varmaan ihan soittotunti on tarpeeks rauhallinen paikka (yksilötunnit).
Riskit on aina olemassa, mut pelottaa jos pahin tapahtuu.
Kiitos, että sanot, et järkevästi pohdin asioita! :)- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Hyvä. Mä oon pelännyt et se on sairasta kirjoittaa niitä tarinoita... Ehkä sit jatkan, koska ne kuitenkin omalla tavallaan auttaa.
Hyvä tääkin! Nettiä selailemalla vaan sain eri kuvan ja siks huolestuin. Mut jos kyläilyssä ois pahaa ja sopimatonta, nii kai ope ois siinä vaiheessa ollut se, joka ois sanonu ei? (koska ekan kyläilyn aikaan olin 16,täyttämässä 17v, eli multa ei viel voinu olettaa aikuismaista käytöstä ja tietoa, mikä on soveliasta ja mikä ei....)
Arvuuttelun päälle tää joo aika pitkälti pohjaantuu...
Kyl mä välillä oon oppinut opee tulkitsee ja tiedän että itse olen ihan luettavissa..... (paitsi nyt koronan takii hyvä, kun on maskit, nii ei nää jos hymyilen liikaa tai muuta vastaavaa.)
Luultavasti joo, jos on aavistanut, niin on hiljaa just sen takii, ettei suhde vaarannu. Ja että joskus saisin tutkinnon läpikin.
Ei haluu nolata, vaikka oonkin nolannut itseni tavallaan hänen silmissään.... (pyysin anteeks kisojen jälkeen et häpäsin hänet, kun en pärjännyt kisoissa....... Olin 17,5v sillon.)
Tiedän, et on paljon mahdollisuuksia. Ja ajatuksia oonkin pyöritellyt sen kohta 2v.
Onko varma, ettei ajatukset haavota ketään?
Joo. Niin puhuttiin!
Pystyn ainakin vielä olee näin, mutten tiedä kuinka kauan..... Ja varmaan ihan soittotunti on tarpeeks rauhallinen paikka (yksilötunnit).
Riskit on aina olemassa, mut pelottaa jos pahin tapahtuu.
Kiitos, että sanot, et järkevästi pohdin asioita! :)Juu kirjoittelu auttaa sisäistämään ja käsittelemään paljon kaikkea. Ihan siis rauhassa vaan kirjoittele mietteitä. :)
Niin. Olisi varmasti kieltäytynyt, jos olisi aatellut ettei voisi kyläillä, joten senkin suhteen uskon että voit tyynin mielin olla.
Ajatukset eivät tosiaan haavoita ketään. Se on oman mielen paras puoli, että voit miettii siellä ihan mitä vain, mut siitä ei todellakaan ole haittaa kellekään. Ajatukset, mielikuvitus ja muu, ne ei satuta ketään.
Se on hyvä jos pystyt hillitä tunteita ja keskittymään teidän musiikin harrastukseen yhdessä. Se on ainakin sillon varmaa, ettei se kontakti vaarannu ja harrastus jatkuu kuten tähänki asti.
Mutta hienoa jos pystyt kumminkin tunteita hillitä ja olemaan vielä suht hyvin asian kanssa?
Ajatukset, niinkuin totesinkin, ei pysty haavoittamaan ketään. :)
Jos kova tarve ottaa asia esille sitten jossain vaiheessa tulee, niin juurikin varmasti rauhaisa kahenkeskinen aika, kaikessa rauhassa.
Riskithän ne tosiaan aina joihinkin asioihin kääntöpuolina liittyy ja tässä on tosiaan noi, että ei voi oikein ennustaa mitä musiikin ja ystävyyden jatkon kanssa kävisi. Voi olla että kaikki jatkuu normaalisti, mutta voi olla, että ne loppuisikin. Ennustus on tavallaan tuohon niin mahdottoman vaikea antaa.
Hyvä että sulla on tuollainen kyky itselläsikin pohdiskella asioita monesta suunnasta. :) Anonyymi kirjoitti:
Juu kirjoittelu auttaa sisäistämään ja käsittelemään paljon kaikkea. Ihan siis rauhassa vaan kirjoittele mietteitä. :)
Niin. Olisi varmasti kieltäytynyt, jos olisi aatellut ettei voisi kyläillä, joten senkin suhteen uskon että voit tyynin mielin olla.
Ajatukset eivät tosiaan haavoita ketään. Se on oman mielen paras puoli, että voit miettii siellä ihan mitä vain, mut siitä ei todellakaan ole haittaa kellekään. Ajatukset, mielikuvitus ja muu, ne ei satuta ketään.
Se on hyvä jos pystyt hillitä tunteita ja keskittymään teidän musiikin harrastukseen yhdessä. Se on ainakin sillon varmaa, ettei se kontakti vaarannu ja harrastus jatkuu kuten tähänki asti.
Mutta hienoa jos pystyt kumminkin tunteita hillitä ja olemaan vielä suht hyvin asian kanssa?
Ajatukset, niinkuin totesinkin, ei pysty haavoittamaan ketään. :)
Jos kova tarve ottaa asia esille sitten jossain vaiheessa tulee, niin juurikin varmasti rauhaisa kahenkeskinen aika, kaikessa rauhassa.
Riskithän ne tosiaan aina joihinkin asioihin kääntöpuolina liittyy ja tässä on tosiaan noi, että ei voi oikein ennustaa mitä musiikin ja ystävyyden jatkon kanssa kävisi. Voi olla että kaikki jatkuu normaalisti, mutta voi olla, että ne loppuisikin. Ennustus on tavallaan tuohon niin mahdottoman vaikea antaa.
Hyvä että sulla on tuollainen kyky itselläsikin pohdiskella asioita monesta suunnasta. :)Hyvä! Jatkan siis tarinoita ja tunteiden miettimistä.
Ehkä sit yritän muuttaa ajatuksia ja sanoo, ettei oo mitään väärää käyny.
Onneksi. Mulla taas kun oon enemmän miettinyt asioita nii ajatukset villiintynyt. Miten pystyn rauhassa mennä huomenna tunnille? (kun eilen tuli tarinaan vaikka ja mitä. Et halua tietää.) mut onneks ne ei satuta ketään! (vaikka toikin on valhe. Kyl ne tavallaan mua satuttaa. Kun ajatuksilla kun pelleilen sellasella asialla jota en voi totuuteen saada. Se vähän sattuu.)
Jep. Onneks on kohta jo tutkinto.
Yritän hillitä ja olla rauhallinen. Koska kuten sanottu, en halua riskeerata sitä suhdetta. Vaikka opetus ehkä vois jatkuu tai sit tääl kaupungissa on myös toinen ope kyseiselle instrumentille, joten tutkinnon saisin joka tapauksessa suoritettua, mutta silti haluisin pysyy kyseisellä opella ja ystävyyttä en haluu rikkoo. Siks yritän viel toistaiseksi hillitä itseeni ja toivoa et tunteet hiipuu aikanaan.
Täl hetkel ois aika pakottava tunne kertoo tai kysyy, et onko aavistanut asian, mut kyllä pysyn viel hiljaa. Ehtii vuosien varrella puhuu jos niikseen tulee.
Pitäiskö mennä ennustajalle, osaisiko kertoo miten riskit menee täs asiassa? Teoriassa kaikki vois jatkuu normaalina, mutten uskalla siihen luottaa.
Mä tykkään kieritellä ja pyöritellä asioita kaikilta kanteilta!- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Hyvä! Jatkan siis tarinoita ja tunteiden miettimistä.
Ehkä sit yritän muuttaa ajatuksia ja sanoo, ettei oo mitään väärää käyny.
Onneksi. Mulla taas kun oon enemmän miettinyt asioita nii ajatukset villiintynyt. Miten pystyn rauhassa mennä huomenna tunnille? (kun eilen tuli tarinaan vaikka ja mitä. Et halua tietää.) mut onneks ne ei satuta ketään! (vaikka toikin on valhe. Kyl ne tavallaan mua satuttaa. Kun ajatuksilla kun pelleilen sellasella asialla jota en voi totuuteen saada. Se vähän sattuu.)
Jep. Onneks on kohta jo tutkinto.
Yritän hillitä ja olla rauhallinen. Koska kuten sanottu, en halua riskeerata sitä suhdetta. Vaikka opetus ehkä vois jatkuu tai sit tääl kaupungissa on myös toinen ope kyseiselle instrumentille, joten tutkinnon saisin joka tapauksessa suoritettua, mutta silti haluisin pysyy kyseisellä opella ja ystävyyttä en haluu rikkoo. Siks yritän viel toistaiseksi hillitä itseeni ja toivoa et tunteet hiipuu aikanaan.
Täl hetkel ois aika pakottava tunne kertoo tai kysyy, et onko aavistanut asian, mut kyllä pysyn viel hiljaa. Ehtii vuosien varrella puhuu jos niikseen tulee.
Pitäiskö mennä ennustajalle, osaisiko kertoo miten riskit menee täs asiassa? Teoriassa kaikki vois jatkuu normaalina, mutten uskalla siihen luottaa.
Mä tykkään kieritellä ja pyöritellä asioita kaikilta kanteilta!Tarinoiden, runojen ja vastaavien kirjottelua voit kaikessa rauhassa harrastaa jos vaan mielekkääksi koet. :)
Millä tavoin yleensä olet menny tunnille?
Jos menet huomennakin samalla tavalla? Vai nouseeko sinulla ahdistunut olo kun menet? Tai.. millainen olo tulee?
Juu minä siinä aiemmassa kun sanoin, että jos suinkin pystyt pitää asian omana tietonasi, niin aattelin juuri tätä teidän kokonaisuutta, musiikkia, pitkää harrastusta sen parissa, yhteistyötä siinä, teidän ystävyyttä ja kokonaiskuvaa.
Jos sen pystyt säilyttämään, olisihan se hieno juttu.
Mutta toihan olisi hyvä vaihtoehto ainakin harkita, tuo toinenkin opettaja. Siis siinä mielessä tarkoitan, että saisit sen tutkintosi kasaan, koska se on sulle ymmärtääkseni varsin iso juttu. Ja jos tämä nykyinen kuvio ahdistaa liikaa?
Mutta tietty toivon että ystävyytenne ja välinne nykyisen opettajan kanssa ei menisi, mutta siinä on ne omat riskinsä, joita ei voi aavistaa ennakolta. Eli ei pystytä sanomaan, mitä seuraisi jos kertoisi.
Älä heitä vielä hukkaan tuotakaan toisen opettajan mahdollisuutta.
Ennustajasta en oikein osaa sulle sanoa mitään
Ne on niin sellaisia asioita, että toiset ihmiset uskoo niihin, toiset ihmiset ei.
Jäin vielä miettimään, että mitkä mietteet sulla yleensä on aina kun menet tunneille? Anonyymi kirjoitti:
Tarinoiden, runojen ja vastaavien kirjottelua voit kaikessa rauhassa harrastaa jos vaan mielekkääksi koet. :)
Millä tavoin yleensä olet menny tunnille?
Jos menet huomennakin samalla tavalla? Vai nouseeko sinulla ahdistunut olo kun menet? Tai.. millainen olo tulee?
Juu minä siinä aiemmassa kun sanoin, että jos suinkin pystyt pitää asian omana tietonasi, niin aattelin juuri tätä teidän kokonaisuutta, musiikkia, pitkää harrastusta sen parissa, yhteistyötä siinä, teidän ystävyyttä ja kokonaiskuvaa.
Jos sen pystyt säilyttämään, olisihan se hieno juttu.
Mutta toihan olisi hyvä vaihtoehto ainakin harkita, tuo toinenkin opettaja. Siis siinä mielessä tarkoitan, että saisit sen tutkintosi kasaan, koska se on sulle ymmärtääkseni varsin iso juttu. Ja jos tämä nykyinen kuvio ahdistaa liikaa?
Mutta tietty toivon että ystävyytenne ja välinne nykyisen opettajan kanssa ei menisi, mutta siinä on ne omat riskinsä, joita ei voi aavistaa ennakolta. Eli ei pystytä sanomaan, mitä seuraisi jos kertoisi.
Älä heitä vielä hukkaan tuotakaan toisen opettajan mahdollisuutta.
Ennustajasta en oikein osaa sulle sanoa mitään
Ne on niin sellaisia asioita, että toiset ihmiset uskoo niihin, toiset ihmiset ei.
Jäin vielä miettimään, että mitkä mietteet sulla yleensä on aina kun menet tunneille?Kiva!
Yleensä on aika kiire kun meen (koska autoni on romu) Melkeen myöhästyn vaikka kuinka ajoissa lähtisin. Mut siis fiilis on yleensä rauhallinen. Ihastumis asiaa en kelaa viel siin vaiheessa. Vasta kun nään open, nii tunteet alkaa vyöryy.
No siis. Nyt asiat on muuttunut ja huomisesta tulee EHKÄ helppo päivä. Kun saan purkaa tunteita tästä illasta, kun pääsin kuoroon! (oon pitkään odottanut.) Mut alku pelko huomisesta oli se, kun tarinaan kirjoitin suutelua ja vähän enemmänkin, niin pelkäsin jos ne yrittää tulla totuuteen.
Ymmärsin kyl mitä meinasit.
Tutkinto on sinälleen tärkee, et oon soittanut jo sen 10v, enkä päässy juuri puusta pitkälle.... Täs vaan ois sit paperisodat edessä, kun vaikka asun isommassa kaupungissa (jossa kyseisen open lisäks on toinenkin), mun kirjat on viereisessä pienemmässä kaupungissa ja siellä on vaan tää yks ope. Et miten kirjallisesti sit vaihto pitäis tehdä? Ja mitä mä opelle sanoisin näin monen vuoden jälkeen, et haluun vaihtaa? Kun siin ainakin kai totuuden joutuisin sanoo. Ymmärtäisin paremmin jos ois ongelmia nykyisen open kans, mut kun ei ole!
Ei tää kuvio ahdista. Ei sinnepäinkään. Alan vaan olla väsynyt tähän ihastukseen. Tiedän, ettei tunteita voi hallita, mut sanoin silti asian kuten on. Siks mä tän ketjun perustin, et saisin ihastuksen tunteeseen hellittämis keinoja.
En heitä, mut paperisota on vähän hankala yhtälö tässä.
Okei.
Yleensä vaan yritän tehä jotain (esim. Kuunnella musaa ja viittoo, kirjoittaa sanoja japanin kielisistä lauluista. Mitä nyt päähän putkahtaa) alussa, ennekuin pääsen rakennukseen sisälle. Siinä nimittäin haen rauhallisuutta tunnille. Sit kun ope tulee... Tunteet räjähtää. Mut pakotan yleensä rauhottuu itteni ja meen kiltisti sisälle ja luokkaan. Sit sekalaisia tunteita, riippuu edellis viikosta (kun alussa käydään äkkiä viikko kuulumiset läpi). Sit ruvetaan soittaa ja välillä on iloa ja jännitystä. Joskus (vähintään 2-3krt/tunti) en ollenkaan keskity kun ajatukset ottaa vallan. Eli tunteita laidasta laitaan. Joskus tulee myös pientä uhmakkuutta. En tiedä, mistä se kumpuaa. Esim. Etten suostu soittaa jotain paikkaa tai en suostu ottaa nuottii esille..... Ja sitäkään en osaa hallita. Yleensä jos oon nukkunu huonosti, tulee enemmän uhmakkuutta. Sen jälkeen toki vaan nauretaan. Loppu tunneista aina yritän ostaa minuutteja, et saan jäädä viel hetkeks. Esim. Keksin jonkun tärkeen asian viime viikosta vielä tai en ymmärtänyt kappaleesta jotain kohtaa. Lopulta kun lähden, melkeen hypin ja tärisen. Tärinää satunnaisesti esiintyy myös kesken tunnin.- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Kiva!
Yleensä on aika kiire kun meen (koska autoni on romu) Melkeen myöhästyn vaikka kuinka ajoissa lähtisin. Mut siis fiilis on yleensä rauhallinen. Ihastumis asiaa en kelaa viel siin vaiheessa. Vasta kun nään open, nii tunteet alkaa vyöryy.
No siis. Nyt asiat on muuttunut ja huomisesta tulee EHKÄ helppo päivä. Kun saan purkaa tunteita tästä illasta, kun pääsin kuoroon! (oon pitkään odottanut.) Mut alku pelko huomisesta oli se, kun tarinaan kirjoitin suutelua ja vähän enemmänkin, niin pelkäsin jos ne yrittää tulla totuuteen.
Ymmärsin kyl mitä meinasit.
Tutkinto on sinälleen tärkee, et oon soittanut jo sen 10v, enkä päässy juuri puusta pitkälle.... Täs vaan ois sit paperisodat edessä, kun vaikka asun isommassa kaupungissa (jossa kyseisen open lisäks on toinenkin), mun kirjat on viereisessä pienemmässä kaupungissa ja siellä on vaan tää yks ope. Et miten kirjallisesti sit vaihto pitäis tehdä? Ja mitä mä opelle sanoisin näin monen vuoden jälkeen, et haluun vaihtaa? Kun siin ainakin kai totuuden joutuisin sanoo. Ymmärtäisin paremmin jos ois ongelmia nykyisen open kans, mut kun ei ole!
Ei tää kuvio ahdista. Ei sinnepäinkään. Alan vaan olla väsynyt tähän ihastukseen. Tiedän, ettei tunteita voi hallita, mut sanoin silti asian kuten on. Siks mä tän ketjun perustin, et saisin ihastuksen tunteeseen hellittämis keinoja.
En heitä, mut paperisota on vähän hankala yhtälö tässä.
Okei.
Yleensä vaan yritän tehä jotain (esim. Kuunnella musaa ja viittoo, kirjoittaa sanoja japanin kielisistä lauluista. Mitä nyt päähän putkahtaa) alussa, ennekuin pääsen rakennukseen sisälle. Siinä nimittäin haen rauhallisuutta tunnille. Sit kun ope tulee... Tunteet räjähtää. Mut pakotan yleensä rauhottuu itteni ja meen kiltisti sisälle ja luokkaan. Sit sekalaisia tunteita, riippuu edellis viikosta (kun alussa käydään äkkiä viikko kuulumiset läpi). Sit ruvetaan soittaa ja välillä on iloa ja jännitystä. Joskus (vähintään 2-3krt/tunti) en ollenkaan keskity kun ajatukset ottaa vallan. Eli tunteita laidasta laitaan. Joskus tulee myös pientä uhmakkuutta. En tiedä, mistä se kumpuaa. Esim. Etten suostu soittaa jotain paikkaa tai en suostu ottaa nuottii esille..... Ja sitäkään en osaa hallita. Yleensä jos oon nukkunu huonosti, tulee enemmän uhmakkuutta. Sen jälkeen toki vaan nauretaan. Loppu tunneista aina yritän ostaa minuutteja, et saan jäädä viel hetkeks. Esim. Keksin jonkun tärkeen asian viime viikosta vielä tai en ymmärtänyt kappaleesta jotain kohtaa. Lopulta kun lähden, melkeen hypin ja tärisen. Tärinää satunnaisesti esiintyy myös kesken tunnin.Ihastuminen on niin älyttömän voimakas olotila, ymmärrän ja tiedän hyvin!
Mille se tuntuu, että odotatko tunneille menoa kuumeisesti ja innoissasi vai onko ne enempi muita tuntemuksia?
Kaikessa tässähän on tosi tärkeä, että kuuntelet itseäsi. Ettet tee mitään mikää tuntuu pahalle tai ahdistaa.
Noistahan jutusteltiinkin, että monet keinot on purkaa tunteitaan ja mietteitään. Ne ei haavoita ketään.
Ainoa tosiaan se, että mietiskely voi kiusaanntuttaa välillä omaa mieltä.
Vaikutat olevan pohdiskeleva ja syvällinen persoona. Ne on isoja etuja ja puolia. Niistä voit olla ylpeäkin. Kääntöpuoli on, että jokin asia voi jäädä mieleen pylrimään. Se on vähän ujojen ja hiljaisten ja pihtivien ihmisten "vika". Heittomerkit, koska ei oikea vika oo.
:)
Tuohan lupaisi siis hyvää huomiselle, jos tunnetila sen puolella, että huominen olisi helpompi kenties. Kuulostaa hyvältä.
Kuulostaa että tutkinto on tärkeä asia saavuttaa, niin toivon että sen saatkin.
En osaa sanoa, että miten sinun täytys noissa paperiasioissa ja vaihdoissa tehdä, jos opettaja jostain syystä vaihtuisikin, kun en tunne teidän systeemejä ja käytäntöjä. Opettajasihan nämä tietenkin tietää.
Senkin ymmärrän hyvin että ei olisi itsestäänselvää, että yhtäkkiä siirtyisitkin toisen opettajan opetukseen kun teillä pitkä yhteinen historia tämän open kanssa. Sekä tämä suuri ja iso tunteiden asia tässä ohella.
Jospa kuulostelet oloasi, tunteitasi ja mieltäsi. Käyt taas tunnilla. Koetat keskittyä musiikkiin niin suinkin kuin pystyt ja katselet taas yhden musiikkituntisi, päiväsi jälkeen, että miltä tuntuu tällä kertaa?
Että mitä mietteitä ja tunteita heräsi.
:) Anonyymi kirjoitti:
Ihastuminen on niin älyttömän voimakas olotila, ymmärrän ja tiedän hyvin!
Mille se tuntuu, että odotatko tunneille menoa kuumeisesti ja innoissasi vai onko ne enempi muita tuntemuksia?
Kaikessa tässähän on tosi tärkeä, että kuuntelet itseäsi. Ettet tee mitään mikää tuntuu pahalle tai ahdistaa.
Noistahan jutusteltiinkin, että monet keinot on purkaa tunteitaan ja mietteitään. Ne ei haavoita ketään.
Ainoa tosiaan se, että mietiskely voi kiusaanntuttaa välillä omaa mieltä.
Vaikutat olevan pohdiskeleva ja syvällinen persoona. Ne on isoja etuja ja puolia. Niistä voit olla ylpeäkin. Kääntöpuoli on, että jokin asia voi jäädä mieleen pylrimään. Se on vähän ujojen ja hiljaisten ja pihtivien ihmisten "vika". Heittomerkit, koska ei oikea vika oo.
:)
Tuohan lupaisi siis hyvää huomiselle, jos tunnetila sen puolella, että huominen olisi helpompi kenties. Kuulostaa hyvältä.
Kuulostaa että tutkinto on tärkeä asia saavuttaa, niin toivon että sen saatkin.
En osaa sanoa, että miten sinun täytys noissa paperiasioissa ja vaihdoissa tehdä, jos opettaja jostain syystä vaihtuisikin, kun en tunne teidän systeemejä ja käytäntöjä. Opettajasihan nämä tietenkin tietää.
Senkin ymmärrän hyvin että ei olisi itsestäänselvää, että yhtäkkiä siirtyisitkin toisen opettajan opetukseen kun teillä pitkä yhteinen historia tämän open kanssa. Sekä tämä suuri ja iso tunteiden asia tässä ohella.
Jospa kuulostelet oloasi, tunteitasi ja mieltäsi. Käyt taas tunnilla. Koetat keskittyä musiikkiin niin suinkin kuin pystyt ja katselet taas yhden musiikkituntisi, päiväsi jälkeen, että miltä tuntuu tällä kertaa?
Että mitä mietteitä ja tunteita heräsi.
:)Onneks ymmärrät!
Odotan aina innolla tuntia, ja välillä lasken päiviä.... Siinä nimittäin taas tulee se, et haluun nähä erään ja kuulla äänensä ja ja ja..... Voisin syitä keksii lisääkin....
Yritän kuunnella itseäni vaikka se onkin hankalaa.
Joo.
Kiitos! Ja kääntöpuoli on aivan liian totta. Kuten oot kai kommenteistanikin huomannut.
Jep!
Ja toivon kans ite. Oon valmis tekee töitä, nii silloin saan tutkinnon kyl valmiiks.
Ope varmaan tietäis joo paperi asiat, mut yritän nyt eka kokeilla viel, et pidän vaihdon vikana oljenkortena vasta.
Jep... Ja varsinkin tosiaan ongelma ois, miten asian selitän opelle. Kun ennen oon sanonut, et hän on ihana ja vaikka mitä muuta, nii miten selittäisin vaihdon....
Luultavasti meen huomenna avoimin mielin ja kokeilen miltä tuntuu. Kyllä mä selviin. Onneks huomenna on vaan 30min oma tunti ja sit 30min duotunti. Eli tulee viel toinen soittaja tunnille, eli en oo yksin.- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Onneks ymmärrät!
Odotan aina innolla tuntia, ja välillä lasken päiviä.... Siinä nimittäin taas tulee se, et haluun nähä erään ja kuulla äänensä ja ja ja..... Voisin syitä keksii lisääkin....
Yritän kuunnella itseäni vaikka se onkin hankalaa.
Joo.
Kiitos! Ja kääntöpuoli on aivan liian totta. Kuten oot kai kommenteistanikin huomannut.
Jep!
Ja toivon kans ite. Oon valmis tekee töitä, nii silloin saan tutkinnon kyl valmiiks.
Ope varmaan tietäis joo paperi asiat, mut yritän nyt eka kokeilla viel, et pidän vaihdon vikana oljenkortena vasta.
Jep... Ja varsinkin tosiaan ongelma ois, miten asian selitän opelle. Kun ennen oon sanonut, et hän on ihana ja vaikka mitä muuta, nii miten selittäisin vaihdon....
Luultavasti meen huomenna avoimin mielin ja kokeilen miltä tuntuu. Kyllä mä selviin. Onneks huomenna on vaan 30min oma tunti ja sit 30min duotunti. Eli tulee viel toinen soittaja tunnille, eli en oo yksin.Joo. :)
Kaikesta tekstistäsi sen huomaa, että kovaa ihastusta ilmassa. Vaikka myös semmosta hämmentyneisyyttäkin oisin vähän huomaavinani.
Kyllähän ihastumisen tunne on huikea. Ja se kun iskee, niin on se voimakaskin.
Tuossahan hyvä tapa voisi olla ihan tämä nykyinenkin, että käyt normaalist tunneilla, jos suinkin pystyt. Yrität keskittyä musiikkiin niin hyvin kuin suinkin saatat ja nautiskeket tunteiden kirjoistasi mielessäsi kuten ennenkin. Ja menet ihan päivä kerrallaan kaikessa rauhassa, jos vain hyvälle tuntuu.
Niinpä. Vaihto voi olla vaikka se viimeinen varasuunnitelma. Tuohan monesti on muutenkin hyvä, että osaa organisoida, järkkäillä mielessään asioita. Ja sekin, että omaa psyykettä voi paremmin hallita kun on tavallaan joka asialle suunnitelma, varasuunnitelma ja vielä varasuunnitelman varasuunnitelma. :)
Se jäsentää mieltä.
Eli huominen kuulostaa hyvältä. Joten eikun vaan ilosin mielin taas musiikkitunneille ja taas askel lähempänä loppututkintoa!
:) Anonyymi kirjoitti:
Joo. :)
Kaikesta tekstistäsi sen huomaa, että kovaa ihastusta ilmassa. Vaikka myös semmosta hämmentyneisyyttäkin oisin vähän huomaavinani.
Kyllähän ihastumisen tunne on huikea. Ja se kun iskee, niin on se voimakaskin.
Tuossahan hyvä tapa voisi olla ihan tämä nykyinenkin, että käyt normaalist tunneilla, jos suinkin pystyt. Yrität keskittyä musiikkiin niin hyvin kuin suinkin saatat ja nautiskeket tunteiden kirjoistasi mielessäsi kuten ennenkin. Ja menet ihan päivä kerrallaan kaikessa rauhassa, jos vain hyvälle tuntuu.
Niinpä. Vaihto voi olla vaikka se viimeinen varasuunnitelma. Tuohan monesti on muutenkin hyvä, että osaa organisoida, järkkäillä mielessään asioita. Ja sekin, että omaa psyykettä voi paremmin hallita kun on tavallaan joka asialle suunnitelma, varasuunnitelma ja vielä varasuunnitelman varasuunnitelma. :)
Se jäsentää mieltä.
Eli huominen kuulostaa hyvältä. Joten eikun vaan ilosin mielin taas musiikkitunneille ja taas askel lähempänä loppututkintoa!
:)Kyl mä sen tiesin. Ja on joo, myös pientä hämmennystä.
Mut miks tää ei oo menny ohi kahdessa vuodessakaan vielä?
Niin aattelin viel toistaiseksi tehdä. Rauhassa. Kyllä selviin ainakin jouluun asti tunneista.
Mä aina tykkään miettiä monta vaihtoehtoa asioille. Toki se voi liittyy siihen et mulla on vähän asperger piirteisyyttä ja sen takia tykkään noudattaa suunnitelmia ja niistä poikkeeminen aiheuttaa stressiä hieman. Siks mä teen yleensä monia suunnitelmia ja varasuunnitelmia, että sit on mietittynä joku toiminta tapa, eikä tartte stressaamalla keksiä uutta.
Kiva! Pakko sanoo, et kyl ootan tän päivän tuntia.... Ootan aika innolla. Tärisen taas innosta täällä ja tuntuu et punastunkin hieman.
Ja viel yhteen kommenttiini siitä, kun kirjotin, että olen joskus myös uhmakas ja jäärä tunneilla, nii en kertonut kaikkea. Osaa ope sanoo mulle vastaankin! Yleensä saadaan sit pieni väittely aikaseks... Siinä vaiheessa tunteet on sekasorrossa, koska tykkään väittelystä, tiedän, et ope ei ota sitä pahalla (oon kieltäytynyt soittaa jo lapsesta asti. Sillon olin tosissani, nyt se on lähinnä vitsiä), mut silti pää sanoo, et turha väittely jonka vois lopettaa. Eli oisko vinkkejä miten sais jääryyden loppuu? Kun se taitaa lähinnä olla, kun oon joskus yrittänyt saada open suuttumaan, eikä onnistunut, nii yritän kai edelleen. Vaikka kuinka se on meidän vitsi, mut silti. (kun tosiaan lapsena kieltäytyminen oli joka viikkosta. Nyt ehkä kerran kahteen kuuhun.)- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Kyl mä sen tiesin. Ja on joo, myös pientä hämmennystä.
Mut miks tää ei oo menny ohi kahdessa vuodessakaan vielä?
Niin aattelin viel toistaiseksi tehdä. Rauhassa. Kyllä selviin ainakin jouluun asti tunneista.
Mä aina tykkään miettiä monta vaihtoehtoa asioille. Toki se voi liittyy siihen et mulla on vähän asperger piirteisyyttä ja sen takia tykkään noudattaa suunnitelmia ja niistä poikkeeminen aiheuttaa stressiä hieman. Siks mä teen yleensä monia suunnitelmia ja varasuunnitelmia, että sit on mietittynä joku toiminta tapa, eikä tartte stressaamalla keksiä uutta.
Kiva! Pakko sanoo, et kyl ootan tän päivän tuntia.... Ootan aika innolla. Tärisen taas innosta täällä ja tuntuu et punastunkin hieman.
Ja viel yhteen kommenttiini siitä, kun kirjotin, että olen joskus myös uhmakas ja jäärä tunneilla, nii en kertonut kaikkea. Osaa ope sanoo mulle vastaankin! Yleensä saadaan sit pieni väittely aikaseks... Siinä vaiheessa tunteet on sekasorrossa, koska tykkään väittelystä, tiedän, et ope ei ota sitä pahalla (oon kieltäytynyt soittaa jo lapsesta asti. Sillon olin tosissani, nyt se on lähinnä vitsiä), mut silti pää sanoo, et turha väittely jonka vois lopettaa. Eli oisko vinkkejä miten sais jääryyden loppuu? Kun se taitaa lähinnä olla, kun oon joskus yrittänyt saada open suuttumaan, eikä onnistunut, nii yritän kai edelleen. Vaikka kuinka se on meidän vitsi, mut silti. (kun tosiaan lapsena kieltäytyminen oli joka viikkosta. Nyt ehkä kerran kahteen kuuhun.)Moikka pienen tauon jälkeen, tuossa vastasin noilla viesteillä sinille parisen päivää sitten suunnilleen.
Niin. Tuosta olit pohtinut, että miksi ei vielä parin vuoden jälkeenkään ole kadonnut tunteet. Ei ne monesti katoakaan.
Sitten ne onkin tosiaan vahvoja tunteita kun niin kauan kestäneet.
Se myös ylläpitää niitä koska näätte säännöllisesti.
Miten se viimeisin tunti meni muuten?
Jääryydestä kanssa olit puhunut. Niin onkos se itseäsi siis haitannut, se jos vastaan sanot ja jääräpäisesti toimit jossain kohtaa tunnilla? Lun olit sitä tuossa pohtinut.
Sehän on ihan normaalia, että ihminen on välillä jääräpää ja on hyväkin välillä sanoa vastaan. Anonyymi kirjoitti:
Moikka pienen tauon jälkeen, tuossa vastasin noilla viesteillä sinille parisen päivää sitten suunnilleen.
Niin. Tuosta olit pohtinut, että miksi ei vielä parin vuoden jälkeenkään ole kadonnut tunteet. Ei ne monesti katoakaan.
Sitten ne onkin tosiaan vahvoja tunteita kun niin kauan kestäneet.
Se myös ylläpitää niitä koska näätte säännöllisesti.
Miten se viimeisin tunti meni muuten?
Jääryydestä kanssa olit puhunut. Niin onkos se itseäsi siis haitannut, se jos vastaan sanot ja jääräpäisesti toimit jossain kohtaa tunnilla? Lun olit sitä tuossa pohtinut.
Sehän on ihan normaalia, että ihminen on välillä jääräpää ja on hyväkin välillä sanoa vastaan.Ei haittaa, vaikka oli tauko!
Nojoo. Toi voi olla totta, et kun säännöllisesti nähdään. Mut onhan aina syys-, hiihto-, joulu-ja kesälomat. Kesäloma on pisin ja sen aikana luulis tunteiden hiipuvan....
Hyvin onneks! Ei ollutkaan duotuntia, kuin luulin. Duopari oli muistanut väärän päivän/ajan. Mut silti meni hyvin,vaikka olinkin koko tunnin yksin. Kyllä tuli taas mieleen vähän asioita ja huomasin joskus katsovani open rintoja, mut sain kyllä äkkiä ajatukset onneks pois, mut kyl ne uusiutu ja tuli tasaisesti läpi tunnin. Siin vaihees, kun ope lähti luokasta pois, otin vihkon ja kirjoitin seuraavaa:
"Miranda (nimi muutettu) on niin ihana ja kaunis ja.... Kaikkea! ❤️ En kestä!", eli tosta voi vähän päätellä tunteitani taas. Loppu tunnista kerroin myös, et taisin ottaa vähän liikaa läksyjä, et alan stressaan ja sain kuulla lohdutusta ja muuta sellasta. Onneks nyt on syysloma ja ehkä voi unohtaa asian hetkeks. (toisaalta en osaa. Aivot käsittelee asiaa kumminkin).
Vähän haittaa itteä jääryys. Joo, tiedän. On normaalia joskus, mut ei aina ja koko ajan! Kun tulee tietyissä kohdissa aina (esim jos on hankala paikka nii en suostu edes yrittää. Kieltäydyn vaan.)- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Ei haittaa, vaikka oli tauko!
Nojoo. Toi voi olla totta, et kun säännöllisesti nähdään. Mut onhan aina syys-, hiihto-, joulu-ja kesälomat. Kesäloma on pisin ja sen aikana luulis tunteiden hiipuvan....
Hyvin onneks! Ei ollutkaan duotuntia, kuin luulin. Duopari oli muistanut väärän päivän/ajan. Mut silti meni hyvin,vaikka olinkin koko tunnin yksin. Kyllä tuli taas mieleen vähän asioita ja huomasin joskus katsovani open rintoja, mut sain kyllä äkkiä ajatukset onneks pois, mut kyl ne uusiutu ja tuli tasaisesti läpi tunnin. Siin vaihees, kun ope lähti luokasta pois, otin vihkon ja kirjoitin seuraavaa:
"Miranda (nimi muutettu) on niin ihana ja kaunis ja.... Kaikkea! ❤️ En kestä!", eli tosta voi vähän päätellä tunteitani taas. Loppu tunnista kerroin myös, et taisin ottaa vähän liikaa läksyjä, et alan stressaan ja sain kuulla lohdutusta ja muuta sellasta. Onneks nyt on syysloma ja ehkä voi unohtaa asian hetkeks. (toisaalta en osaa. Aivot käsittelee asiaa kumminkin).
Vähän haittaa itteä jääryys. Joo, tiedän. On normaalia joskus, mut ei aina ja koko ajan! Kun tulee tietyissä kohdissa aina (esim jos on hankala paikka nii en suostu edes yrittää. Kieltäydyn vaan.)Moi taas
Niin. Ootko kokenut sitten noi lomat millaisiksi, että helpottaako kun saatte etäisyyttä opettajan kanssa, että koetko että keskityt silloin muihin juttuihin enemmän, kuin miettimään häntä?
Miten usein sinulla on noita musiikkitunteja, vai vaihteleeko se välillä?
Entäs tuo kirjoittaminen, tuntuiko että helpotti hetkeäsi kun sait ajatuksia silloin purettuu? Anonyymi kirjoitti:
Moi taas
Niin. Ootko kokenut sitten noi lomat millaisiksi, että helpottaako kun saatte etäisyyttä opettajan kanssa, että koetko että keskityt silloin muihin juttuihin enemmän, kuin miettimään häntä?
Miten usein sinulla on noita musiikkitunteja, vai vaihteleeko se välillä?
Entäs tuo kirjoittaminen, tuntuiko että helpotti hetkeäsi kun sait ajatuksia silloin purettuu?Yleensä lomat joo helpottaa just etäisyyden takia. Toisaalta, joskus jos ei oo tekemistä jään miettii opee, kun normi elämäni on silleen, et joudun koko ajan mennä, enkä ehdi miettiä juurikaan mitään. Täs nyt toissa (2020) kesänä oli hetki, kun yritin keksiä pakosti, et miten näkis open, mut sain sen pois.
Kerran viikossa. Joka keskiviikko. Toki loma nyt ens vk, mut noin nii kuin yleensä.
Joo! Kyl se autto!Minsku_21 kirjoitti:
Yleensä lomat joo helpottaa just etäisyyden takia. Toisaalta, joskus jos ei oo tekemistä jään miettii opee, kun normi elämäni on silleen, et joudun koko ajan mennä, enkä ehdi miettiä juurikaan mitään. Täs nyt toissa (2020) kesänä oli hetki, kun yritin keksiä pakosti, et miten näkis open, mut sain sen pois.
Kerran viikossa. Joka keskiviikko. Toki loma nyt ens vk, mut noin nii kuin yleensä.
Joo! Kyl se autto!Tuli viel mieleen, kun leikittelin ajatuksilla. Entä jos tunnustan ja ope sanoo, et hälläkin on tunteita mua kohtaan, vaikkei sais. Sit alkais salasuhde. Mitä sit kantsis tehdä? Ei varmaan kertoo hirveesti ympäriinsä sitä.... Mut saisinko edes lähimmille ystäville kertoa? Mähän siis olisin onneni kukkuloilla, mut silti tietäisin et se on väärin. Mut en varmaan silti pystyis tekee mitään. Poliisille en menis kantelee! En ikinä! Mut oishan se ihanaa💞
- Anonyymi
Ei muuta ku kysyt seuraavan kerran opettajaltasi, että voisitko kokeilla soittaa hänen nokkahuiluaan vähän? Uskoisin että opettajakin on siitä salaa haaveillut.
- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Tarkoitatko tällä sitä mitä luulen? Otathan tässä huomioon, että kyseessä on nainen....
Näillä palstoilla liikkuu kaikenlaista väkeä.
Sinuna säilyttäsin nuo välit mitkä teillä on. En menisi pidemmälle. Anonyymi kirjoitti:
Näillä palstoilla liikkuu kaikenlaista väkeä.
Sinuna säilyttäsin nuo välit mitkä teillä on. En menisi pidemmälle.Tiiän. Luin ton vitsinä ja yritin jatkaa sitä.
Niin yritän säilyttää, jos vaan pystyn- Anonyymi
😂😂😘 - ihan sivusta vain
- Anonyymi
Minsku_21 kirjoitti:
Tarkoitatko tällä sitä mitä luulen? Otathan tässä huomioon, että kyseessä on nainen....
Joo no, sitten puuttuu se nokkahuilu ja tilalla on huuliharppu... Luin tuon jutun vähän huolimattomasti. Ja vitsinä tuon laitoin... Ei tosielämässä sellaisia ehdotella ihan suoraan kenellekään? Minä olen niin kömpelö sosiaalisesti.
Anonyymi kirjoitti:
Joo no, sitten puuttuu se nokkahuilu ja tilalla on huuliharppu... Luin tuon jutun vähän huolimattomasti. Ja vitsinä tuon laitoin... Ei tosielämässä sellaisia ehdotella ihan suoraan kenellekään? Minä olen niin kömpelö sosiaalisesti.
Arvasin, et vitsillä laitoit. Joo, ei kellekään ehdotella oikeesti sellasta.
Mäkin oon pikkasen kömpelö, et ymmärrän sua! (ja välillä otan somessa jutut aika suoraan/tosissaan....)
Tääl on ollu pitkään hiljasta, mut kysyisin silti vielä. Nyt kun näyttää, että tapaan yhen säätöni, ja se tapaaminen on eka kerta ja muuta, voin olla aika sekasin 1.12 soittotunnilla (tapaaminen on 2.12,eli seuraavana päivänä). Aattelin kertoo opelle syyn. Haluisin myös lisätä siihen "mut tää ei sit oo mitään seurustelu hommaa, kun mun tunteet ensinnäkin on ihan sotkussa, kun on jo valmiiks yks ihastus. Ja toisekseen, tää on vaan tapaaminen, en tiedä kohtaako kemiat." Koska oon ennenkin kertonut seurustelu hommeleistani hälle. Mut onko toi vähän liian riskialtista tai ns. Tulella leikkimistä, jos ope on aavistanutkin ihastumiseni, niin voiko tossa yhteydessä se tulla ilmi?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S618570- 1384840
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.374243- 213488
- 233052
- 602932
- 292917
- 252370
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun4112291- 322249