Elämäsi paras päätös.

juu kaikki päättyy aikanaan,
ja kun aikaa hieman kuluu
ja elämän yksitoikkoisuus alkaa yksin kyllästyttään
tulee entinen puoliso kummasti mieleen,
voi olla että palaat takaisin
ja elämä jatkuu melkein kuin ennenki ,
mutta
hiukan seesteisempänä kohti vanhuutta ja kuolemaa,


on kokemusta asiasta,,,

Inhoa sydämestäni hokemaa: hyvä kysymys. Mutta tämä on tosi hyvä. Odotan aloittajan vastausta suurella mielenkiinnolla. Kirjoitti 12.10.2021 09:13

En halua loukata, mutta oikeasti kuvaamasi tilannekin on omanlaisensa vankila. Jos noin helposti ahdistaa...Itse pääsin moisesta miestä vaihtamalla - kun luottamus oli kunnossa sain vihdoin nauttia yksinolostakin. Kaipaus on toki osoitus kiintymyksestä, mutta ei se saisi sinua hallita. Hyvää jatkoa!

Kyllä ihmisistä huolta pidetään, kun he sairastuvat. Jos ei aviopuoliso ole elossa, niin lapset ja lastenlapset tai viime kädessä yhteiskunta. Avioliitossakin on vapaus tulla ja mennä, kun se on terveellä pohjalla. Lisäksi on laki turvana esim. leskellä asumisoikeutena.

Kiitos KK heittäytymisneuvoista.

Toiseksi viimeisin kappale kirjoituksestasi oli liki sama kuin omassani myöhemmin. Minulla vain itseäni nuorempi mies. ;)

Ilmoitin kyllä, etten välttämättä edes halua avioliittoon mennä, jos menen, niin elän omaa elämääni.

Siinä se meni, vuosi toisensa perään, ilman mitään sen suurempia kuvitelmia. Päätin jo avioliiton alussa, että jos jäämme kahden, niin eroan. Niin sitten tein.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmoitin kyllä, etten välttämättä edes halua avioliittoon mennä, jos menen, niin elän omaa elämääni.

Siinä se meni, vuosi toisensa perään, ilman mitään sen suurempia kuvitelmia. Päätin jo avioliiton alussa, että jos jäämme kahden, niin eroan. Niin sitten tein.

Lue lisää

Aloin seurustelemaan asumuserossa olevan miehen kanssa.
Vaimo halusi vapauden, kun lapsetkin olivat jo muuttaneet kotoa.
Vapaus kyllä oli molemmilla puolisoilla ollut vuosikaudet.
Kuinkas sitten kävikään.
Vaimopa ei ollutkaan tyytyväinen, kun ukko löysi niin nopsaan uuden hänen tilalleen.
Alkoi senpäiväinen juupas-eipäs avioliitto.
Mies oli puun ja kuoren välissä.
Häntä pitivät kiinni pitkä avioliitto, lapset ja lapsenlapset.
Kuitenkin hän erosi virallisesti.
Haki itselleen asunnon ja alkoi viettämään poikamieselämää.
Tai olinhan minä mukana tässä baletissa.
10 vuotta kesti soutaminen ja huopaaminen.
Lähdin tästä kaaosmaisesta suhteessa aina välillä jonnekin muualle.
Mutta jokin kummallinen lanka meitä yhdisti tämän kainuunmiehen kanssa.
Jälleen kerran nostettiin kissa tai oikeastaan hoitokoira pöydälle.
Nyt tämä on loppu tai jotain on tehtävä.
Mies sanoi että hänen avioliittonsa on täysin tullut tiensä päähän.
Siitä ei tule koskaan enää mitään.
Itse olin vapaa.
Olin 49-vee
Meidät vihittiin juhannuksena 23.06.
Täytin 27.06. 50-vuotta.
Aloimme puhtaalta pöydältä ja se oli käänteentekevä ratkaisu.
Nythän olen leski, mutta monet vuodet olivat onnellisia.
Sairaus muutti elämämme, mutta niinhän käy monella.
Ja miehen pois nukkuminen musersi minut pitkäksi aikaa.
Aika kultaa muistot.

2lesken kirjoitti:

Aloin seurustelemaan asumuserossa olevan miehen kanssa.
Vaimo halusi vapauden, kun lapsetkin olivat jo muuttaneet kotoa.
Vapaus kyllä oli molemmilla puolisoilla ollut vuosikaudet.
Kuinkas sitten kävikään.
Vaimopa ei ollutkaan tyytyväinen, kun ukko löysi niin nopsaan uuden hänen tilalleen.
Alkoi senpäiväinen juupas-eipäs avioliitto.
Mies oli puun ja kuoren välissä.
Häntä pitivät kiinni pitkä avioliitto, lapset ja lapsenlapset.
Kuitenkin hän erosi virallisesti.
Haki itselleen asunnon ja alkoi viettämään poikamieselämää.
Tai olinhan minä mukana tässä baletissa.
10 vuotta kesti soutaminen ja huopaaminen.
Lähdin tästä kaaosmaisesta suhteessa aina välillä jonnekin muualle.
Mutta jokin kummallinen lanka meitä yhdisti tämän kainuunmiehen kanssa.
Jälleen kerran nostettiin kissa tai oikeastaan hoitokoira pöydälle.
Nyt tämä on loppu tai jotain on tehtävä.
Mies sanoi että hänen avioliittonsa on täysin tullut tiensä päähän.
Siitä ei tule koskaan enää mitään.
Itse olin vapaa.
Olin 49-vee
Meidät vihittiin juhannuksena 23.06.
Täytin 27.06. 50-vuotta.
Aloimme puhtaalta pöydältä ja se oli käänteentekevä ratkaisu.
Nythän olen leski, mutta monet vuodet olivat onnellisia.
Sairaus muutti elämämme, mutta niinhän käy monella.
Ja miehen pois nukkuminen musersi minut pitkäksi aikaa.
Aika kultaa muistot.

Lue lisää

Ei ollut ollenkaan monimutkaista. Aamulla päätin, päivällä hain monisteet ja iltapäivällä olivat kaikki allekirjoitetut. Seuraavana päivänä vein ensimmäiset monisteet ja puolenvuoden päästä seuraavat ja sitten tuotapikaa sainkin ilmoituksen avioerosta.

Toinen jätti avaimen kaapin päälle ja, huh, se siitä.

2lesken kirjoitti:

Aloin seurustelemaan asumuserossa olevan miehen kanssa.
Vaimo halusi vapauden, kun lapsetkin olivat jo muuttaneet kotoa.
Vapaus kyllä oli molemmilla puolisoilla ollut vuosikaudet.
Kuinkas sitten kävikään.
Vaimopa ei ollutkaan tyytyväinen, kun ukko löysi niin nopsaan uuden hänen tilalleen.
Alkoi senpäiväinen juupas-eipäs avioliitto.
Mies oli puun ja kuoren välissä.
Häntä pitivät kiinni pitkä avioliitto, lapset ja lapsenlapset.
Kuitenkin hän erosi virallisesti.
Haki itselleen asunnon ja alkoi viettämään poikamieselämää.
Tai olinhan minä mukana tässä baletissa.
10 vuotta kesti soutaminen ja huopaaminen.
Lähdin tästä kaaosmaisesta suhteessa aina välillä jonnekin muualle.
Mutta jokin kummallinen lanka meitä yhdisti tämän kainuunmiehen kanssa.
Jälleen kerran nostettiin kissa tai oikeastaan hoitokoira pöydälle.
Nyt tämä on loppu tai jotain on tehtävä.
Mies sanoi että hänen avioliittonsa on täysin tullut tiensä päähän.
Siitä ei tule koskaan enää mitään.
Itse olin vapaa.
Olin 49-vee
Meidät vihittiin juhannuksena 23.06.
Täytin 27.06. 50-vuotta.
Aloimme puhtaalta pöydältä ja se oli käänteentekevä ratkaisu.
Nythän olen leski, mutta monet vuodet olivat onnellisia.
Sairaus muutti elämämme, mutta niinhän käy monella.
Ja miehen pois nukkuminen musersi minut pitkäksi aikaa.
Aika kultaa muistot.

Lue lisää

Tutulta kuulostava avioeroprosessi. Avioeroni oli spontaani päätökseni ja mieheni joutui lähtemään yhteisestä kodistamme. Mekin soudettiin ja huovattiin kunnes paperit lähtivät tuomarille, tuli asumusero. Päivää ennen virallisen eron astumista voimaan, päätin soittaa ja kysyä mieheltäni, erotaanko vai jatketaanko. Tämä siksi, että en halunnut syyllisyyden taakkaa harteilleni, miksi emme olisi vielä yrittäneet koska molemmat pohjimmiltaan "rakastimme" toisiamme.

Onneksi mieheni vastasi erotaan. Se oli helpotus eipäs juupasleikkiin, mutta kuten kertoin elin 13-vuotta lapsilleni ja työlleni.

Ystäväni kysyi kerrani juhannusta juhliessamme noin kymmenen vuotta eron jälkeen. Tee lopullinen ero, olette liian hyviä ystäviä eksäsi kanssa, et pysty luomaan uutta ihmissuhdetta.

Kun tapasin nykyisen kumppanini. Eksäni teki vihdoin lopullisen eron minuun ei halunnut edes nähdä minua ja järjesti ikäviä kohtauksia äitinsä välityksellä.

No, olen antanut anteeksi. Olin ainut, joka kävi säännöllisesti anoppia tervehtimässä kun hän joutui vanhainkotiin. Istuin kuolinvuoteellla ja puin hänet arkkuun.

Miksiköhän tämän kirjoitin, kai siksi, että ihmiselle ei ole hyvä kantaa katkeruutta ei vihaa kokemastaan väärästä. Puhdas omatunto on vapautta.

Korppis

Anonyymi kirjoitti:

Tutulta kuulostava avioeroprosessi. Avioeroni oli spontaani päätökseni ja mieheni joutui lähtemään yhteisestä kodistamme. Mekin soudettiin ja huovattiin kunnes paperit lähtivät tuomarille, tuli asumusero. Päivää ennen virallisen eron astumista voimaan, päätin soittaa ja kysyä mieheltäni, erotaanko vai jatketaanko. Tämä siksi, että en halunnut syyllisyyden taakkaa harteilleni, miksi emme olisi vielä yrittäneet koska molemmat pohjimmiltaan "rakastimme" toisiamme.

Onneksi mieheni vastasi erotaan. Se oli helpotus eipäs juupasleikkiin, mutta kuten kertoin elin 13-vuotta lapsilleni ja työlleni.

Ystäväni kysyi kerrani juhannusta juhliessamme noin kymmenen vuotta eron jälkeen. Tee lopullinen ero, olette liian hyviä ystäviä eksäsi kanssa, et pysty luomaan uutta ihmissuhdetta.

Kun tapasin nykyisen kumppanini. Eksäni teki vihdoin lopullisen eron minuun ei halunnut edes nähdä minua ja järjesti ikäviä kohtauksia äitinsä välityksellä.

No, olen antanut anteeksi. Olin ainut, joka kävi säännöllisesti anoppia tervehtimässä kun hän joutui vanhainkotiin. Istuin kuolinvuoteellla ja puin hänet arkkuun.

Miksiköhän tämän kirjoitin, kai siksi, että ihmiselle ei ole hyvä kantaa katkeruutta ei vihaa kokemastaan väärästä. Puhdas omatunto on vapautta.

Korppis

Lue lisää

Eikö se avioliitto ja ero ole kahden kauppa? Harvoin riidoissa on vain yksi osapuoli.
On kai se katkeraa miehelle, jos joutuu yhteisestä kodista lähtemään, jos sen rahoitukseen on osallistunut.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö se avioliitto ja ero ole kahden kauppa? Harvoin riidoissa on vain yksi osapuoli.
On kai se katkeraa miehelle, jos joutuu yhteisestä kodista lähtemään, jos sen rahoitukseen on osallistunut.

Lue lisää

Eikös silloin asunto pidä myydä ja rahat puoliksi?

Anonyymi kirjoitti:

Tutulta kuulostava avioeroprosessi. Avioeroni oli spontaani päätökseni ja mieheni joutui lähtemään yhteisestä kodistamme. Mekin soudettiin ja huovattiin kunnes paperit lähtivät tuomarille, tuli asumusero. Päivää ennen virallisen eron astumista voimaan, päätin soittaa ja kysyä mieheltäni, erotaanko vai jatketaanko. Tämä siksi, että en halunnut syyllisyyden taakkaa harteilleni, miksi emme olisi vielä yrittäneet koska molemmat pohjimmiltaan "rakastimme" toisiamme.

Onneksi mieheni vastasi erotaan. Se oli helpotus eipäs juupasleikkiin, mutta kuten kertoin elin 13-vuotta lapsilleni ja työlleni.

Ystäväni kysyi kerrani juhannusta juhliessamme noin kymmenen vuotta eron jälkeen. Tee lopullinen ero, olette liian hyviä ystäviä eksäsi kanssa, et pysty luomaan uutta ihmissuhdetta.

Kun tapasin nykyisen kumppanini. Eksäni teki vihdoin lopullisen eron minuun ei halunnut edes nähdä minua ja järjesti ikäviä kohtauksia äitinsä välityksellä.

No, olen antanut anteeksi. Olin ainut, joka kävi säännöllisesti anoppia tervehtimässä kun hän joutui vanhainkotiin. Istuin kuolinvuoteellla ja puin hänet arkkuun.

Miksiköhän tämän kirjoitin, kai siksi, että ihmiselle ei ole hyvä kantaa katkeruutta ei vihaa kokemastaan väärästä. Puhdas omatunto on vapautta.

Korppis

Lue lisää

Jospa olit ainut paikkakunnalla asuva läheinen ja olet kertonut saaneesi paljon apua häneltä esim. lasten hoidossa. Erosit miehestäsi, et anopistasi etkä lastesi mummosta. Ei tuosta sädekehää kannattaisi asetella päänsä päälle. Ihan luonnollista.

Anonyymi kirjoitti:

Jospa olit ainut paikkakunnalla asuva läheinen ja olet kertonut saaneesi paljon apua häneltä esim. lasten hoidossa. Erosit miehestäsi, et anopistasi etkä lastesi mummosta. Ei tuosta sädekehää kannattaisi asetella päänsä päälle. Ihan luonnollista.

Lue lisää

Kirjoitukseni taustalla on aikajana v.1982 - 2007.

Näin kauempaa katsoen olen sitä mieltä, että kun on perheessä lapsia, naimisissa olo on ihan ok. Jos lapsilla on harrastuksia, siinä on molemmilla tekemistä kuskaamisineen ja muuten mukana olemiseen. Ei siinä kovin syvällisesti jouda miettiä kahdenkeskistä suhdetta. Asioiden yleinen sujuminen ja työssäkäynti vaatii energiaa. Oli aika hyvä liitto siinä vaiheessa.
Kun lapset lähteen opiskelemaan, jäädään kahden ja pitää löytää molempia miellyttävä elämä, silloin alkaa hankaluus. Sekin onnistuu heille jotka asiaan paneutuvat ja todella haluavat olla yhdessä ja on rakkauttakin, mutta me ei ainakaan osattu löytää yhteistä säveltä. Pelkkää kriisiä pukkasi. Ehkä monille kuuluu siinä vaiheessa lopettaa se parisuhde ja alkaa uusi elämä joko toisen kanssa tai yksin. Meille sopi se ja löysimme molemmat hyvän uuden elämän.

Kyllä ne toiset ihmeen sitkeästi vaan aviossa pysyvät. En tiedä kenenkään toisen, siitä alkuperäisestä työporukasta eronneen, muuta kun itseni. Kaikki muut ovat vuosikymmeniä aviossa pysyneet.

Yhdessä lapsensa kasvattaneet ja nyt touhuavat lastenlastensa kanssa. Onhan sitä menoa kiva kuunnella. Itsellänikin on lapsenlapsia, muttei sellaisia mahdollisuuksia kuskata ja harrastaa, kun kahden ihmisen rahoilla on. Rakkaita ovat kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne toiset ihmeen sitkeästi vaan aviossa pysyvät. En tiedä kenenkään toisen, siitä alkuperäisestä työporukasta eronneen, muuta kun itseni. Kaikki muut ovat vuosikymmeniä aviossa pysyneet.

Yhdessä lapsensa kasvattaneet ja nyt touhuavat lastenlastensa kanssa. Onhan sitä menoa kiva kuunnella. Itsellänikin on lapsenlapsia, muttei sellaisia mahdollisuuksia kuskata ja harrastaa, kun kahden ihmisen rahoilla on. Rakkaita ovat kuitenkin.

Lue lisää

En minä ainakaan lapsenlapsiin rahojani husaa, oli sitä tai ei, minulla yhdellä. Tulevat syyslomalla. Pelataan korttia, juostaan piilosta pihalla, katsotaan tv:tä. Askarrellaan vanhoista kankaista. Piirretään. Ollaan vaan jutellen. Heidän mieliruoka on makaroni-lihapata. Kelpaa monet ruoat. Vanhemmat tuo ja hakee lapset, joskus ajan heidät itsekin samalla kun on kauppareissu sinnepäin.
Mutta vielä parisuhteisiin. En nyt kadehdi, mutta kyllä mietin kun ympärillä on useita pariskuntia jotka meidän lailla menivät naimisiin 70-luvun alussa, ihan tyytyväisen näköisenä he yhdessä keräävät kaupassa ruokia samaan kärryyn.

Anonyymi kirjoitti:

En minä ainakaan lapsenlapsiin rahojani husaa, oli sitä tai ei, minulla yhdellä. Tulevat syyslomalla. Pelataan korttia, juostaan piilosta pihalla, katsotaan tv:tä. Askarrellaan vanhoista kankaista. Piirretään. Ollaan vaan jutellen. Heidän mieliruoka on makaroni-lihapata. Kelpaa monet ruoat. Vanhemmat tuo ja hakee lapset, joskus ajan heidät itsekin samalla kun on kauppareissu sinnepäin.
Mutta vielä parisuhteisiin. En nyt kadehdi, mutta kyllä mietin kun ympärillä on useita pariskuntia jotka meidän lailla menivät naimisiin 70-luvun alussa, ihan tyytyväisen näköisenä he yhdessä keräävät kaupassa ruokia samaan kärryyn.

Lue lisää

Pari kommenttia. Lastenlastemme tileille on vuosikaudet mennyt kuukausittain tasasumma joista on heidän vanhempiensa kanssa sovittu, että he katsovat mielestään sopivan, osakepainotteisen rahaston johon rahat kuukausittain menevät.

Omien lastemme kanssa olemme jo vuosia tehneet verojärjestelyjä.
Sijaintieroja lapsiimme on muutamasta sadasta kilometristä useampaan sataan.
Vierailevat pari kertaa vuodessa. Vaimoni käy heillä useammin.

Menimme naimisin 60-luvun lopulla. Korona keskeytti yhteisen matkustelumme jota ehti kertymään yhteen laskettuna noin 6 vuotta.
Viikolla minä hoidan ostokset koska olen vastaava keittiömestari. Lauantaisin käymme yhdessä kaupassa.
Vaimoni tekstiilien hypistelykeikoille en ole mennyt mukaan vuosikymmeniin.

Vaimoni käy paikallisen ikäriyhdistyksen tapahtumissa kahdesti viikossa.
Itse käyn puntti- / kuntosalilla viikottain kuusi kertaa mutta sinne en ole saanut vaimoani menemään edes mammojen liikuntaryhmään.
Eilen vaimollani oli kutomisklubi ja huomenna on luentoalustus keskusteluklubi.

Nukuin rokuliin ja tämän aamuinen kuntoilustartini myöhästyi.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne toiset ihmeen sitkeästi vaan aviossa pysyvät. En tiedä kenenkään toisen, siitä alkuperäisestä työporukasta eronneen, muuta kun itseni. Kaikki muut ovat vuosikymmeniä aviossa pysyneet.

Yhdessä lapsensa kasvattaneet ja nyt touhuavat lastenlastensa kanssa. Onhan sitä menoa kiva kuunnella. Itsellänikin on lapsenlapsia, muttei sellaisia mahdollisuuksia kuskata ja harrastaa, kun kahden ihmisen rahoilla on. Rakkaita ovat kuitenkin.

Lue lisää

Aika ei maksa eläkeläisille mitään. Auto meillä on ja kuskaamme harrastuksiin, ei se auton kokonaiskuluissa paljon tee. Kuljemme yhdessä luontoretkillä, hyvät eväät mukana. Joskus leivotaan yhdessä, tehdään pihatöitä ja annetaan töistä vähän taskurahaa. Pelataan lautapelejä, askarrellaan, käydään uimahallissa, sellaista ihan tavallista, ajan kanssa ja rauhassa jutustellen.

Parisuhdeelämää ja sinkkuutta on aivan joutavanpäiväistä vertailla keskenään koska molemmissa löytyy sekä huonoja että hyviä puolia. Joku ukkomies saattaa kadehtia sinkkua mutta yhtä monta keski-ikäistä sinkkua kadehtii sitä ukkomiestä.

Katsoin hämmästyneenä EA:lla ohjelmaa, nuori juuri vihitty vaimo kertoo miehelleen laittaneensa työhakemuksen Qatariin, maahan jossa 3/4 väestöstä on miehiä.
Mies ei oikein tykännyt. Kanala puhuu vapaudesta, ihmistä ei saa kahlita, vain vapaa voi rakastaa. Onko tuo miehen puhetta, mielestäni tässä tapauksessa ei.

Minä olisin lopettanut suhteen heti, en halua olla vaimon haaveiden tiellä.

Anonyymi kirjoitti:

Katsoin hämmästyneenä EA:lla ohjelmaa, nuori juuri vihitty vaimo kertoo miehelleen laittaneensa työhakemuksen Qatariin, maahan jossa 3/4 väestöstä on miehiä.
Mies ei oikein tykännyt. Kanala puhuu vapaudesta, ihmistä ei saa kahlita, vain vapaa voi rakastaa. Onko tuo miehen puhetta, mielestäni tässä tapauksessa ei.

Minä olisin lopettanut suhteen heti, en halua olla vaimon haaveiden tiellä.

Lue lisää

Riippuu naisesta. Olin töissä pyrkyri. Uudessa hommassa keskityin pääasiassa töihini, ei kiinnostanut tippaakaan miehet muuta työkaverina. Ympäri korvia tuli meetootilanteissa, joita muutama blondilla oli. Värjäsin jo välillä punaiseksi että olisi uskottavampi, ei auttanut.

Meillä ei yhteiselo toiminut ollenkaan. Emme käyneet yhdessä esim. kaupassa. Emme koskaan puhuneet raha-asioista ym., ym.

”Kehittymättömät!” Varmaan! Vaikka olisimme kuinka esim. raha-asioista puhuneet, niin ei siitä olisi ollut mitään hyötyä, kun toisen juttuihin ei voinut ollenkaan luottaa. Oli parempi toimia täysin itsenäisesti, niin tiesi missä mennään.

”Tutustua” sadunkertojaan! Voihan sitä yrittää.

Anonyymi kirjoitti:

”Tutustua” sadunkertojaan! Voihan sitä yrittää.

Jos sadunkertojaksi tiesit miksi menit naimisiin ?

Anonyymi kirjoitti:

Jos sadunkertojaksi tiesit miksi menit naimisiin ?

Tyyppi oli ”sadunkertoja”! Ei ollut ollenkaan tavoittelemani paras päätös elämässäni.

Onnittelut!

kylmätotuus

Minkälainen on onnellinen avioliitto. Siivotaan yhdessä, harrastetaan yhdessä, tehdään ruokaa yhdessä, syödään yhdessä eikä riidellä. Nauretaan yhdesså.

Ensimmäisessä ja ainoassa liitossa 52 vuotta. Vaimon on minua 5 vuotta nuorempi.
Vahvistunut kiintymys on ylläpitänyt kiimaa.

Kuntoiluni ohessa näen ohimennen pari kertaa viikossa minua 15 vuotta nuorempia naisia mutta yli 60v naiset eivät jaksa kiinnostaa minua ja reilusti nuoremmat eivät välttämättä olisi kiinnostuneet minusta edes lyhyiden, satunnaisten kontaktien muodossa joihin en ole hakeutumassakaan.
Muutama bikinifitness tyttö houkuttelee hahmollaan mutta olenhan sentään realisti.

Samanaikaiseksi suunniteltu "eläköitymisemme" 25 vuotta sitten kertonee riittävästi!

Anonyymi kirjoitti:

Minkälainen on onnellinen avioliitto. Siivotaan yhdessä, harrastetaan yhdessä, tehdään ruokaa yhdessä, syödään yhdessä eikä riidellä. Nauretaan yhdesså.

Se ainakin meillä, että molemmilla omat jutut ja niiden lisäksi yhteinen aika - ei paita/peppu!

Anonyymi kirjoitti:

Ensimmäisessä ja ainoassa liitossa 52 vuotta. Vaimon on minua 5 vuotta nuorempi.
Vahvistunut kiintymys on ylläpitänyt kiimaa.

Kuntoiluni ohessa näen ohimennen pari kertaa viikossa minua 15 vuotta nuorempia naisia mutta yli 60v naiset eivät jaksa kiinnostaa minua ja reilusti nuoremmat eivät välttämättä olisi kiinnostuneet minusta edes lyhyiden, satunnaisten kontaktien muodossa joihin en ole hakeutumassakaan.
Muutama bikinifitness tyttö houkuttelee hahmollaan mutta olenhan sentään realisti.

Samanaikaiseksi suunniteltu "eläköitymisemme" 25 vuotta sitten kertonee riittävästi!

Lue lisää

Meillä kyllä seksi ihan keskenämme ja rakkaus.