Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Mutta niitten lähtöä koskaan en itkenyt niinkuin sen, jonka jälkiä vieläkin öisin sydän vavisten hyv

    Minä nytkin merelle katson.
    Sydän itkeä melkein vois,
    sillä syksyllä luotani lähti
    se laiva ihana pois,
    joka suurempi muita oli
    ja jota mä rakastin,
    kun saapui se korkein keuloin
    ja purjein ylpeilevin.

    Sekin laiturit harmaat jätti.
    Jäi veteen jäljet vain.
    Minä kauan ja ikävöiden
    sen valoja mereltä hain.
    Tuli laivoja muita kyllä
    tuli soitossa musiikin
    ja tuoksuvin hedelmälastein...
    Minä niitäkin rakastin.

    Mutta niitten lähtöä koskaan
    en itkenyt niinkuin sen,
    jonka jälkiä vieläkin öisin
    sydän vavisten hyväilen,
    kun lyhtyni himmeinä palaa
    ja mereltä tulevat
    vain lokit ja tuulen leyhkät
    ja laineet sieluttomat.

    (Vaeltava laulaja, 1935, Oiva Paloheimo)

    Me palstan "runoilijat" voimme ottaa näistä vanhoista lyriikan mestareista oppia. Missään tapauksessa emme ole heitä vielä ohittaneet ;-)
    076
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi kirjoitti:

    Minä nytkin merelle katson.
    Sydän itkeä melkein vois,
    sillä syksyllä luotani lähti
    se laiva ihana pois,
    joka suurempi muita oli
    ja jota mä rakastin,
    kun saapui se korkein keuloin
    ja purjein ylpeilevin.

    Sekin laiturit harmaat jätti.
    Jäi veteen jäljet vain.
    Minä kauan ja ikävöiden
    sen valoja mereltä hain.
    Tuli laivoja muita kyllä
    tuli soitossa musiikin
    ja tuoksuvin hedelmälastein...
    Minä niitäkin rakastin.

    Mutta niitten lähtöä koskaan
    en itkenyt niinkuin sen,
    jonka jälkiä vieläkin öisin
    sydän vavisten hyväilen,
    kun lyhtyni himmeinä palaa
    ja mereltä tulevat
    vain lokit ja tuulen leyhkät
    ja laineet sieluttomat.

    (Vaeltava laulaja, 1935, Oiva Paloheimo)

    Me palstan "runoilijat" voimme ottaa näistä vanhoista lyriikan mestareista oppia. Missään tapauksessa emme ole heitä vielä ohittaneet ;-)

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu