moi:) oon 14 vuotias tyttö, täytän toukokuussa 15. mua ahistaa aikuiseksi kasvaminen. haluaisin olla vielä se isin pikkutyttö, joka tekee kaikki vanhempansa kanssa. ahdistun joka kerta kun mietin sitä että kohta oon aikuinen, ja mulle ei riitä aikaa mun vanhempien kanssa. melkeen kaikki mun kaverit ns ”irrottautuu” vanhemmistaan, mutta mä pyydän ne vielä peittelemäänki ns siks koska saan sellasen tunteen että oon lapsi vielä. onko muilla samoja tilanteita ku mulla apua:(
aikuiseksi kasvaminen ahdistaa
Anonyymi
31389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ole rauhassa lapsi, jos sinusta siltä tuntuu -ja sitähän sinä vielä oletkin.
Aikuisuus tulee väkisinkin vastaan ja sitä kestää kymmeniä vuosia. Tuo lapsuusaika on sellaista, jota et koskaan saa takaisin.
Moni nuori tuntee painetta tehdä kuten kaveritkin tekevät -älä väkisin mene porukan mukana. Nauti tuosta ajasta, kun saat vielä olla lapsi, mennä iskän syliin, viettää aikaa vanhempiesi kanssa, olla huolehtimatta kaikesta mikä aikuisuuteen kuuluu.
Sinun ei vielä tarvitse murehtia aikuisuutta. Ajatusmaailmasi kyllä muuttuu senkin suhteen sitä mukaa kun kasvat, opit, kehityt ja pikkuhiljaa, asia kerrallaan, opettelet kaikkea sitä mitä aikuisuuteen liittyy. Muutaman vuoden kuluttua osaat jo nauttia nuoren aikuisen elämästä, mutta siihen asti - ole tosiaan lapsi.
kiitos paljon kommentistasi<33
Muistan kanssa kolmosluokalla surreeni kun kohta lopetan leikkimisen. Sitten tajusin että saanhan mä leikkiä niin pitkään kun haluan.
Tunnen aikuisia ihmisiä jotka asuu vanhempiensa kanssa ja sanotaan 25-vuotiaaksi asti sitä ei ees pidetä outona.
Ja luultavasti aika monet sun kaverit peitellään illalla, harva vaan myöntää. "Irrottautuminen" ei sun iässä todellakaan ole mitään super vauhdikasta.