Kun joku näkee kadulla jonkun söpön jätkän ja kuolaa sen perään, se on ihan hyväksyttävää, mutta jos joku juttelee chatissa jonkun mukavan jätkän kanssa ja kuolaa sen perään, se onkin sitten pelkkä pilvilinnoissa elävä teini-idiootti... Miksi on näin? Miksi ulkonäön perusteella ihastuminen on sallitumpaa kuin luonteen perusteella? Antakaa jo netti-ihastuksille ja -"rakkauksille" se arvo joka niille kuuluu. Musta ainakin on paljon tyhmempää olla "rakastunut" johonkin ulkokuoren kuin sisimmän perusteella. Totta kai netissä voi huijata, mutta yhtä hyvin se kohteliaasti käyttäytyvä ja hyvännäköinen nuori uros voi olla vaikka mikä rikollinen.
nettirakkaus
ansku
9316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei siinä oo mitää pahaa pitää jostain jonka on tavannu netissä.
ihmetyttää muakin
IRL-suhteissakin ollaan aluksi ihastuneita tai rakastuneita pelkkään mielikuvaan. Jostain oon lukenut, että ruusunpunaset lasit putoaa naamalta vasta 1-2 vuoden seurustelun jälkeen ja sitä ennen huonot puolet pysyy tiukasti taka-alalla. Ihastua voi keneen tahansa, mutta rakastumiseen vaaditaankin jo paljon enemmän.
Hei!
Nettirakkautta ei kannata väheksyä! Tutustuin aviomieheeni netissä 9 vuotta sitten!
Ei kannata välittää mitä muut sanoo. Kuuntele sydämesi ääntä. Se tuntee kyllä ystävänsä.
ei netissä silti opi tuntemaan toista millään. ei se kuva mitään auta eikä tuntikausien puhelut. ei toista opi tuntemaan ennen kun sen kanssa tekee jotain ihan oikeesti. mä pidän nettiä paljon parempana tutustumis paikkana kuin vaikka discoa tai baaria, mutta netti on vaan alku. mäkin tunnen yhden tytön joka on seurustellut yli vuoden sellasen jätkän kanssa jota se ei oo koskaan nähnyt. mä en tajua sellasta. ihmisillä kuitenkin on tapoja ja tottumuksia joista ei voi puhumalla päästä selville. mitä jos se mukavan tuntunen tyttö onkin todellisuudessa sairaan tarkka ulkonäöstään eikä voi kuvitellakaan hakevansa postia ilman puolen tunnin meikkausta? mitä jos sen "en mä välitä yhtään ulkosista ominaisuuksista" vakuuttelun takana on mieletön hienohelma joka tuhlaa koko omaisuutensa vaatteisiin? ihmiset ei itekään tiedosta kaikkia ominaisuuksiaan ja itteään on helpoin huijata, joten tosielämän tapaamisen tärkeyttä ei kannata väheksyä.
miksikö? 9 vuotta sitten oli vuosi 1993. WWW:n PROTOTYYPPI julkistettiin vasta vuonna 1990! vuonna 1992 http-servereitä oli vain n. 50 kpl KOKO MAAILMASSA. vuoden 1994 lopulla yksittäisiä www-sivuja oli 800 000 KOKO MAAILMASSA. vuonna 1995 niitä oli jo yli 10 miljoonaa. mä en millään usko että 2 suomalaista tosta vaan tutustui netissä vuonna 1993 koska sillon nettisivuja oli todella vähän eikä niitäkään oltu tarkotettu tavallisille ihmisille. lisäksi netin käyttö oli niihin aikoihin tavattoman kallista ja harvojen hupia. taidat kuulua siihen sukupolveen joka ei muista netin maihinnousua. niin se vaan on että nykyaikana kehitys tapahtuu uskomattoman nopeesti... ja valheilla on lyhyet jäljet.
SINÄ olet täysin oikeassa! ja nimenomaan, onhan se totta, että netissä voi valehdella, mutta kyllä tosielämässäkin voi, ei ulkokuorestakaan näe kaikkea. sisimmästä sitäkin enemmän.. ja aika helposti kyllä netissä kuin myös tosielämässäkin toisesta huomaa, jos tämä valehtelee.. ((asioista ja niiden järjettömyydestä, esim.)) ja kun on mukana koko olemuksellaan, varmasti pystyy myös päättelemään, onko tämä ihminen tutustumisen arvoinen..
luin ton sun kirjottaman jutun ja aattelin kertoo omasta kokemuksestani.. jos vaikka kiinnostas.. mä oon sun kaa ihan samaa mieltä, siis et kyllä netti-ihastuksii ja "rakkauksii" pitäs arvosta enemmän...
mä ite surffailin joskus about yx ja puol vuotta sitte pasimaailman chatissa(pelasin biljardii=)ja törmäsin siellä tosi mukavan tuntuseen jätkään rovaniemeltä.. (ite asun tornios=) emmä sillon kyll ajatellu mitään sen kummempaa.. se jätkä tuntu vaan tosi mukavalta... no me vaihettiin sit mailiosotteet ja mailailtiin suunnilleen kuukauden päivät.. ja sit kyseinen jätkä tuli käymään tääl tornios.. ja siitähän se sit lähti..
me tutustuttiin toisiimme mailin välityksellä tosi hyvin.. ja vain mä näin sen skannaaman kuvan tietsikaltani.. (mul itellä ei oo skannerii joten mun kuva ei tavallisella postilla ehtiny perille ennen jätkän käyntii tääl..=( joka tapauksessa se jätkä oli kokonaisuudessaan pelkkää plussaa..=) jatkosta en kuitenkaan uskaltanu toivoo mitään.. mut lopulta toisin kävi=).. mä oon ollu tapion kaa nyt reilut vuoden päivät yhessä eikä loppuu näy.. joka toinen viikonloppu mä oon roissa ja tapio täällä.. mahdollisuuksien mukaan.. niin et sellanen oli mun tarina nettirakkaudesta.. kiva juttu jos jaksoit lukee..
mä oon ite sitä mieltä että luonne on paljon, paljon tärkeempi ku ulkonäkö...
hyvää kevättä! ja tulevaa kesää!!!
=)
mä rakastuin chatissa nykyiseen ihanaan tulevaan kihlattuuni.rakastuin hänen luonteeseensa, en ulkonäköön.
ja vaikka näin hänet livenä vasta muutaman kkn päästä chattaamisestamme, silti rakastin häntä heti, oli hän minkä näköinen tahansa!
hyvännäköinenhän hanini on, mutta mistäs sen olisin voinut tietää chatatessamme? kyllä hän kuvansa sillon näytti, mutta n. 2 vuotta vanhan. ihan söpö joo..mutta se luonne otti kiinni!:)
ja vaikka hanini kuinka söpö onkaan, puhelimessa kaipaan kuunnella hänen juttujaan ja puhumistaan, rakastan häntä silti. en tarvitse sitä ulkonäköä mihinkään. ulkokuori katsokaas pettää!:)
en ole oikeastaan koskaan ihastunut ihmiseen ulkokuoren perusteella. hänet pitää tuntea, luonteen perusteella! se on itsensä huijausta, jos haluaa tutustua toiseen vain ulkonäön takia...
niihän se on naistenkin kohdalla: mitä nätimpi, yleensä sitä tyhmempi. (huom. en yleistä, tunnen monia nättejä ja viisaita naisia) mutta USEIN noin on...:)
ottakaa hani luonteen perusteella...mutta jos luonne ei merkitse teille mitään, ja haluatte vaan katsella, mutta kuunnella typeriä juttuja, siitä vaan...:)
kesää kaikille!