Tänään radio Ylen 1 lähetti (uusintana?) ohjelman "Anna ja Emilia", jossa mm. Suvi Ahola ja Satu Koskenniemi keskustelivat Montgomeryn tyttökirjoista ja niiden vaikutuksesta mm. omaan uravalintaansa.
Mitä Anna ja Emilia Sinulle merkitsevät? Kummasta pidät enemmän? Keitä muita Montgomeryn sankarittaria ihailet?
Itselleni Valancy Stirling, vanhapiika, joka unelmoi ja toteutti toiveitaan Sinisessä Linnassa, on Uudenkuun Emilian ohella Montgomeryn läheisin henkilö.
Heidän elämäänsä olen palaillut pari kertaa vuodessa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Lukevatko "nykyajan nuoret" (so. 80-luvun jälkeen syntyneet) enää Montgomerya ja muita klassikoita (Alcott, Burnett ym.)? Ainakaan tuntemani teinit eivät ole hämmästyksekseni ole tutustuneet vanhoihin kunnon tyttökirjoihin - vaikka lukevatkin Harry Pottereita.
Mitä Anna ja Emilia Sinulle merkitsevät? Kummasta pidät enemmän? Keitä muita Montgomeryn sankarittaria ihailet?
Itselleni Valancy Stirling, vanhapiika, joka unelmoi ja toteutti toiveitaan Sinisessä Linnassa, on Uudenkuun Emilian ohella Montgomeryn läheisin henkilö.
Heidän elämäänsä olen palaillut pari kertaa vuodessa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Lukevatko "nykyajan nuoret" (so. 80-luvun jälkeen syntyneet) enää Montgomerya ja muita klassikoita (Alcott, Burnett ym.)? Ainakaan tuntemani teinit eivät ole hämmästyksekseni ole tutustuneet vanhoihin kunnon tyttökirjoihin - vaikka lukevatkin Harry Pottereita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ilman Vihervaaran Annaa olisi lapsuus radanvarsikylässä ollut paljon ankeampaa. Jotenkin runotyttö Emilia ei puraissut samalla tavalla. Ostin vielä Anna-kirjat itselleni aikuisena ja luin uudestaan. Niiden lumo ei ollut kokonaan kadonnut, kuten monen muun lapsuudessa 'ihanana' pidetyn kirjan.
Vaikka reaalielämässä tunnen vastenmielisyyttä aikuisten naisten pikkutyttönostalgiaa kohtaan, ajattelin silti heittäytyä jo kohta alkavalla safkiksella kirjaston jonoon Suvi Aholan - Satu Koskimiehen kirjan perään.
Sain Tien eiliseen joskus 80-luvulla joululahjaksi
- ja ärsyynnyin sitä lukiessani aivan äärettömästi!
Blythen perhe ja Pyhä Anna esiintyivät kirjan joka ikisessä novellissa sellaisena jumalaisena perheihanneidyllinä, josta ilmeisesti koko Prinssi Edvardin saari ja Nova Scotia kohkasi...
Toisaalta, kirjassa on oma montgomerymainen hohtonsa (kun vain hyppää yli ne tohtorinna ja tohtori Blytheä ylistävät kohdat), joten tapaan lukea sen myös kerran kesässä.
-
Ja Kotikunnaan Rilla on parempi painos Annasta, ei niin pollyannaminen kuin äitinsä.
Gilbertistä en ole milloinkaan pitänyt. Ihanaan Teddyyn verrattuna mokoma mukava, järkevä, asiallinen maalaispoika sen kun ikävystyttää yhä enemmän.
Sinisen linnan hulttio - Barney Snaith (alias John Foster) - on jo suorastaan seksikäs!
-
Ps. Anteeksi taannoinen lipsahdukseni - kun Satu Koskimiehen ristin Koskenniemeksi :)
Runotyttö on jäänyt Montgomery kirjoista minulle tärkeimmäksi. Se itsepäisyys, se tietoisuus siitä, mitä haluaa ja mitä osaa - voi kuinka sitä kadehdinkaan! Yhä, yli nelikymppisenä mietin, mikä minusta tulisi isona!
Myös Runotytön realismi, toisinaan suorastaan synkkyys "hakkaa" Annan pollyannamaisen unelmamaailman. (Vieläkään en voi lukea sitä kohtausta kirkossa hullun herra Morrisonin kanssa.)
Mutta kyllä Anna ja hänen toilailunsa kuluvat käsissäni joka kesä, mutta läheisempi näistä kahdesta on Emilia.
Muuten, Annan "ylimääräisiä" kirjoja, muutama vuosi sitten suomennettuja Anna opettajana ja Annan perhe (?), jotka Montgomery kirjoitti vähän ennen kuolemaansa arvostan vähemmän.
Sinisen linnan Valency on sitten se, johon tunnen henkilökohtaista sympatiaa. Luin kirjan aivan tarkoituksella 29-vuotispäivänäni vanhanapiikana "...naimattomaksi jäivät yksinkertaiesti vain ne, joiden ei ole onnistunut saamaan miestä."
NO mies tuli ja löytyi, mutta Valencylla kävi parempi tuuri.
Etsiskelemällä olen etsinyt myös kirjoja "Tie eiliseen" ja "Tiedän salaisuuden", novellikokoelmia, joissa vilahtelevat myös Anna-sarjan henkilöt. Niitä en ole löytänyt mistään.
Tie eiliseen on hyllyssäni, mutta en muista milloin olen ostanut, todennäköisesti alennusmyynnistä, kirppikseltä tai divarista.
Itse pidän kovasti Anna-kirjoista. Olen lukenut ne moneen kertaan ja nyt voisi taas ottaa uusiksi tämän kesän aikana. Itse myös pidän niistä vanhoista painoksista (en siis niistä valkokantisista vaan vielä vanhemmista ... 40-luvun painoksista). Ja nämä 2 muutama vuosi sitten suomennettua ovat jääneet vieraiksi.
Runotyttökin on suosikki vaikka viimeisestä luku kerrasta on jo melkoisesti aikaa. Ja 'Tie eiliseen' - senkin olen lukenut useampaan kertaan.
Mutta nytpä tuli kesälomalle hyvää ohjelmaa: Annat, Runotytöt ja 'Tie eiliseen' lukulistalle!
luin sekä annat että runotytöt ensimmäisen kerran joskus 8-9 -vuotiaana. sittenpä olen lukenutkin ne aina uudestaan ja uudestaan, paitsi annan aikuisuuteen sijoittuvista olen tainnut usemman kerran lukea vain kotikunnaan rillan. niissä vain on sitä jotakin, ihanaa henkeä ja aikamoista draamaakin.
ihan erilaisiahan kirjat ovat; anna on kevyempää, episodimaisempaa kerrontaa. mielestäni henkilöt ja heidän välisensä suhteet ovat paljon pysyvämpiä. esim. anna ja diana ovat aina ah niin yhtä hyvät ja rakkaat ystävät eikä heidän välillään mikään muutu. emilian ja ilsen suhde sen sijaan muuttuu selkeästi aikuistumisen myötä. annoissa henkilöt eivät kehity niin kuin runtytöissä. emilian elämä on myös paljon tummempi ja kolmas kirjahan on suorastaan synkkä. luojan kiitos runotyttöihin ei ole ympätty ääärettömän tylsiä lapsijuttuja niin kuin annoissa on kaikissa mahdollisissa väleissä...
noista joku aika sitten suomennetuista anna-kirjoista - montogomeryhän kirjoitti ne paljon myöhemmin kuin muut annat ja jonkunmoista tehtailun makua ja pakonomaisuutta niissä onkin. ei laisinkaan aitoa henkeä.
kirjoittikohan l.m. muuten runotyttö etsii tähteään -opukselle alun perin onnellisen lopun? jollain ulkomaalaisella sivulla spekuloitiin että kirjan loppu olisi ollut alun perin toinen mutta että montgomery joutui vaihtamaan sen kustantajan vaateesta.. kieltämättä teddy aika yllättäen tupsahtaa takaisin. kirjan lopussa on käytetty muuten todella ärsyttävän epämääräistä ajan ilmausta - 'vuodet kuluivat' - eli lukija ei voi laisinkaan tietää kuluiko niitä nyt yhdessä lauseessa kaksi vai kaksitoista ilman mitään kuvauksia.
aah, näistähän voisi rupista vaikka miten mutta jääköön :)
Kaikkia näitä klassikoita ja olen kahlannut ne kaikki läpi koska siskoni suosittelivat ja äitikin.
Rakastuin erityisesti Runotyttöön ja Annaan mutta muutkin Klassikot on kahlattu läpi... Suosittelen lämpimästi niille jotka ei oo lukenut,, ;)