Kiba Lumbergin verevä esikoisteos
Romani, joka ylitti rajansa
Romaninainen tilittää
Kiba Lumberg: Musta perhonen, Sammakko
Kiba Lumberg tuli tunnetuksi vähintään käsikirjoittamastaan romaninäytelmästä, joka esitettiin televisiossa. Kuvataiteilijan
työtä hän on myös tehnyt jo vuosikymmenet, aina pienestä
koulutyöstä lähtien, joka piirteli kuvia vihkoihinsa. Lymbergille
tuli kirjoittaminen myös tutuksi jo kouluvuosina. Hänen omaan henkilöhistoriaansa kuuluu se, että hän jossakin vaiheessa huomasi, ettei pysty toteuttamaan itseään romaniyhteisössä ja karkasi lastenkotiin.
Esikoisromaani on paljolti omaelämänkerrallinen. Kuvakavalkadi levottomista romaneista ja heidän elämästään
on täyteläinen ja levoton. Joskus jopa puuduttava. Mutta näin
on varmaan ollut myös todellisuudessa. Miehet kostavat veriteot ja ovat toisaalta valmiita petoksiin ja lainvastaisuuksiin, josta
taas verikostot ja muut kaunat saavat uutta vettä myllyyn. Isälläkin
on muistoissaan murhan todistaminen. Hän on masentunut mies,
vielä näiden lapsuusmuistojenkin pauloissa.
Romaninaisen tilitys heimon sisäisistä ristiriidoista, kaunoista ja elämästä, on uskalias avaus Lumbergilta. Kun taannoin romanikirjailija Veijo Baltzar tilitti romanien elämää, oli tuokin kirja joltinenkin mediatapaus ja nosti kirjailijan kansan tietoisuuteen niin hyvässä kuin pahassa. Toivottavasti Lumbergin
rahkeet kestävät julkisuuden paineet.
Kirja on joltisenkin taitavasti laadittu tilkkutäkki nuoren tytön
komeuksista ja tarinoista, joita suvun vanhimmat kertoilevat
mieluusti. Näyttääkin siltä, että vaeltamisen lisäksi myös tarinan kerronta on iskostunut romaanien vereen. Lisäksi tietysti lauleleminen, joka on tässäkin erään romaanihenkilön haave ja
harrastus.
Kirja on värikästä kerrontaa, joskus vähän puuroutumaan pyrkivää ja ja toistoihinkin sortuvaa. Mutta sen arvo on lähinnä kertojan rohkeudessa tilittää tabuina pidettyjä romanien yksityisasioita.
Romani, joka ylitti rajansa
Romaninainen tilittää
Kiba Lumberg: Musta perhonen, Sammakko
Kiba Lumberg tuli tunnetuksi vähintään käsikirjoittamastaan romaninäytelmästä, joka esitettiin televisiossa. Kuvataiteilijan
työtä hän on myös tehnyt jo vuosikymmenet, aina pienestä
koulutyöstä lähtien, joka piirteli kuvia vihkoihinsa. Lymbergille
tuli kirjoittaminen myös tutuksi jo kouluvuosina. Hänen omaan henkilöhistoriaansa kuuluu se, että hän jossakin vaiheessa huomasi, ettei pysty toteuttamaan itseään romaniyhteisössä ja karkasi lastenkotiin.
Esikoisromaani on paljolti omaelämänkerrallinen. Kuvakavalkadi levottomista romaneista ja heidän elämästään
on täyteläinen ja levoton. Joskus jopa puuduttava. Mutta näin
on varmaan ollut myös todellisuudessa. Miehet kostavat veriteot ja ovat toisaalta valmiita petoksiin ja lainvastaisuuksiin, josta
taas verikostot ja muut kaunat saavat uutta vettä myllyyn. Isälläkin
on muistoissaan murhan todistaminen. Hän on masentunut mies,
vielä näiden lapsuusmuistojenkin pauloissa.
Romaninaisen tilitys heimon sisäisistä ristiriidoista, kaunoista ja elämästä, on uskalias avaus Lumbergilta. Kun taannoin romanikirjailija Veijo Baltzar tilitti romanien elämää, oli tuokin kirja joltinenkin mediatapaus ja nosti kirjailijan kansan tietoisuuteen niin hyvässä kuin pahassa. Toivottavasti Lumbergin
rahkeet kestävät julkisuuden paineet.
Kirja on joltisenkin taitavasti laadittu tilkkutäkki nuoren tytön
komeuksista ja tarinoista, joita suvun vanhimmat kertoilevat
mieluusti. Näyttääkin siltä, että vaeltamisen lisäksi myös tarinan kerronta on iskostunut romaanien vereen. Lisäksi tietysti lauleleminen, joka on tässäkin erään romaanihenkilön haave ja
harrastus.
Kirja on värikästä kerrontaa, joskus vähän puuroutumaan pyrkivää ja ja toistoihinkin sortuvaa. Mutta sen arvo on lähinnä kertojan rohkeudessa tilittää tabuina pidettyjä romanien yksityisasioita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuon kirjan varmasti luen, en ollut tietoinen kirjasta, josta kirjoitit. Veijo Balzar on kyllä tuttu kirjoistaan. Yleensäkin minua kiinnostaa romanien kulttuuri, se on paljon salattu ja kun nainen uskaltaa kirjoittaa heidän maailmastaan niin ehdottomasti luen. Vähän kyllä riippuu täkäläisestä kirjastosta, sinne kun ei hankita juuri muita kuin "Kuuluuisuksien" teoksia.
Luin aikanaan ja siitä on ollut keskustelua paljon eri foorumeilla. Ei minusta kuulu
luettaviin, mutta saattaa jollekin tuoda jotain
kuten tämänkaltaiset yleensä.
Romanitarinoita yleensä toivoisin julkaistavan enemmän, mutta, mutta.... En ymmärtänyt.
Olen tehnyt tutkielman romaaniheimon tapakulttuurista. Minusta työ oli mielenkiintoinen ja avarsi ymmärtämään heidän perinteitä.
Kiba Lumbergin kirja kuuluu kait oma elämänkerrallisiin romaaneihin sinänsä mielenkiintoinen lukea.