Rakas esikoiseni syntyi kaksi viikkoa sitten ja maito nousi rintoihin kolmantena päivänä synnytyksestä. Imetys alkoi mielestäni ihan hyvin, vauva heräili itse syömään kun oli nälkä ja söi puolessa tunnissa itsensä sammuksiin. Öisin hän sai sairaalassa usein lisäksi korviketta, minkä vuoksi yöt menivät minullekin helposti kun ei tarvinnut herätä kuin kolmen tunnin välein.
Nyt kotona pienoinen ei jaksa imeä kuin 10-15 minuuttia tehokkaasti, sen jälkeen rinnalla olo on tissuttelua ja molempien rintojen jälkeen aikaa on kulunut tunti - ja sen jälkeen äidinmaidonkorviketta menee vielä n. 50 ml päälle. Syöttämiseen menee siis joko kamalan kauan aikaa tai sitten sitä tehdään kamalan usein. Jos vauvan saa nukkumaan ilman vastiketta, hän herää tunnin päästä syömään uudelleen, mikä on yöllä aika rankkaa...
Suurin syy sille, että harkitsen siirtymistä kokonaan vastikkeeseen on kuitenkin se, että imettäminen sattuu. Käytän rintakumia apuna koska nännipihani on todella matala eikä vauvan ote kestä siinä. Itse nänni ei ole kipeä, vaan kipu tuntuu viiltoina rinnan sisällä - ja kyllä, minä olen tarkistanut useasti, että vauvan ote on oikea. Suu on isolla ja alahuuli pitkällä. Kieli lipoo nännin alla. Otteen pitäisi siis olla ok, mutta kipu on ajoittain aika mieletön.
Tottahan yöheräily väsyttää ja kaikki on vielä niin kovin uutta, mutta erityisesti tänään minusta on tuntunut, että en itse saa imetyksestä mitään irti. Kärsin kivuista ensin n. tunnin jonka jälkeen joudun kuitenkin lämmittämään ja syöttämään vastiketta. Tuntuisi helpommalta antaa vain vastike - ja pitää pienokaista siitäkin edestä hellittävänä muuna aikana.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Mitä mieltä olet? Kiitos kun jaksoit lukea, ihana jos viitsit vastata. Neuvot ovat tarpeen! :)
Nyt kotona pienoinen ei jaksa imeä kuin 10-15 minuuttia tehokkaasti, sen jälkeen rinnalla olo on tissuttelua ja molempien rintojen jälkeen aikaa on kulunut tunti - ja sen jälkeen äidinmaidonkorviketta menee vielä n. 50 ml päälle. Syöttämiseen menee siis joko kamalan kauan aikaa tai sitten sitä tehdään kamalan usein. Jos vauvan saa nukkumaan ilman vastiketta, hän herää tunnin päästä syömään uudelleen, mikä on yöllä aika rankkaa...
Suurin syy sille, että harkitsen siirtymistä kokonaan vastikkeeseen on kuitenkin se, että imettäminen sattuu. Käytän rintakumia apuna koska nännipihani on todella matala eikä vauvan ote kestä siinä. Itse nänni ei ole kipeä, vaan kipu tuntuu viiltoina rinnan sisällä - ja kyllä, minä olen tarkistanut useasti, että vauvan ote on oikea. Suu on isolla ja alahuuli pitkällä. Kieli lipoo nännin alla. Otteen pitäisi siis olla ok, mutta kipu on ajoittain aika mieletön.
Tottahan yöheräily väsyttää ja kaikki on vielä niin kovin uutta, mutta erityisesti tänään minusta on tuntunut, että en itse saa imetyksestä mitään irti. Kärsin kivuista ensin n. tunnin jonka jälkeen joudun kuitenkin lämmittämään ja syöttämään vastiketta. Tuntuisi helpommalta antaa vain vastike - ja pitää pienokaista siitäkin edestä hellittävänä muuna aikana.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Mitä mieltä olet? Kiitos kun jaksoit lukea, ihana jos viitsit vastata. Neuvot ovat tarpeen! :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
no toki voit lopettaa imettämisen jos siltä tuntuu. itse oma lapsi 5kk ja olen lopettanut imettämisen sillä aikaa meni tolkuttomasti varsinkin kun maitoa tuli niukasti ja sitten vielä pullo päälle...omalla kohdallani imetyskerrat vaan väheni ja lopulta imetin vain aamuisin ja sitten kun vauva ei halunnut enää imeä aamuisinkaan totesin että nyt on aika lopettaa.
ja minkäänlaisia omantunnontuskia ei kannata imetyksen lopettamisen takia tuntea. jokainen imettää juuri niin kauan kun siltä tuntuu...
Jos sinusta tuntuu pahalta imettää niin lopeta ihmeessä!!! Ei se imettäminen tee sinusta parempaa äitiä eikä se ettet imetä yhtään huonompaa... kyllähän se hyvä olisi jos pystyisit imettämään vielä mutta jos sinusta pahalta tuntuu niin lopeta! Minulla oli nuorimman kohdalla, juuri tuossa kun vauva oli 2 viikkoinen,rinnat todella kipeät!!! itkin ja huusin ääneen kun imetin... mutta se meni reilussa viikossa ohi!! Voimia sinulle ja onnea perheen lisäyksestä!!
Tottkai saat luovuttaa. Tarkoitus ei ole et imettämisestä tulee ongelma joka pyörii ajatuksissa ja vaikeuttaa kuuvaamallasi tavalla muuten ihanaa ja uutta vauva-aikaa. Sinun tulee saada nauttia äitiydestä ilman imetyspaineita.
Vastikkeillakin kasvaa kelpo lapsia ja sinä pääset nauttimaan ilman jatkuvaa stressiä.
Itselläni on vastaavanlaisia kokemuksia ja meillä ainakin 2 lasta on ollu ihan tervepäisiä ja terveitä vaikka oonki vastiketta antanu. Luota omaan näkemykseesi ja muista että hyvän äidin mittari ei ole imetys vaan aivan jotain muuta.
Kun ei oo stressiä imetyksestä muutkin asiat vauvan sujuu paljon paremmin esim. miten jaksaa vähillä unilla. Tsemppiä!
saat luovuttaa jos siltä tuntuu. imetyksellä on kuitenkin lapselle paljon etuja ja mieti jos jaksaisit vielä yrittää. usein alussa imetyksessä on ongelmia, mutta ne voi ratkaista. joskus imetyksen eteen pitää tehdä töitä ja pitää päättää kuinka pitkälle jaksaa mennä.
pienet vauvat syövät usein ja pitkään. rinnalla olo on myös läheisyyden hakua. onhan vauva mahassakin ollut lähellä äitiä. nukkuminen voi olla myös tosi pätkittäistä alussa, mutta vähitellen yöhön ja päivään alkaa tulla joku rytmi. rinnat voi olla hirveän kipeät imetyksen alkuaikoina, mutta vauvan imiessä oikein ja rintojen hyvällä hoidolla sattumisen pitäs loppua muutaman viikon kuluessa.
vauvalla voisi mennä lyhyempi aika syömiseen jos hän saisi pelkkää äidinmaitoa. kun korvike on ollut koko ajan mukana, niin rintamaidon eritys ei ole päässyt kunnolla käyntiin. vauva voi senkin takia syödä pitkään ja usein kun hän yrittää kasvattaa omaa maito määrääsi.
vaikeinta varmaan onkin olla osittais-imettäjä. helpompaa on jos vauva saa joko pelkkää korviketta tai äidinmaitoa. onhan kuitenkin hienoa, että olet jaksanut imettää vaikka annatkin korviketta lisänä.
mieti imetyksen etuja ja puntaroi mikä teidän perheen kannalta on parasta. jos jaksat vielä jatkaa imetystä, niin voi olla parempi yrittää siirtyä korvikkeesta kokonaan pois. sekin on kyllä aika rankka juttu, mutta pitemmän päälle helpompaa.
en halua painostaa imettämään, koska imetys on vain yksi osa lapsen ja äidin suhdetta. mutta haluan rohkaista yrittämään koska monen ongelman voi ratkasta ja imetys kokemuksena voi olla hirveän palkitsevaa itselle. imetyksen edut vauvalle on myös todellisia.
tässä on vielä imetys aiheisia linkkejä.
http://www.babyidea.fi/imetys/ipalsta/
http://www.lapsiperhe.net/imetystukilista/
http://www.lapsiperhe.net/itu/artikkelit.html
http://www.lapsiperhe.net/itu/imetystukitoiminta.html
olet imettänyt vasta kaksi viikkoa. On ihan normaalia, että rinnat ovat vielä kipeenä ja imetystiheys muuttuu. Jos pari vuorokautta vielä imetät kunnolla koko ajan kun vauva haluaa, saattaa ongelma olla jo ohi. Vauva on saanut kasvatettua maidontulon tarpeitaan vastaavaksi ja rintojen kipeys on ohi.
Muistan itse, kuinka nopeasti tilanteet muuttui silloin imetyksen alkuaikoina. Kaikesta selvisin yllättävän nopeesti. Tee oma päätös, mutta uskon, että tilanne paranee ja helpottuu nopeasti.
Ja jos päätät vielä yrittää, niin pyhitä pari vuorokautta kokonaan imetykselle. Ne muut asiat tehdään vaan jos ehditään, jaksetaa ja viitsitään... Imetä, syö, juo ja nuku. Siinä tärkeimmät. Kotityöt ei katoa mihinkään vaikkei niitä koko ajan tekisikään.
Ei kannata antaa periksi kahden viikon kokeilulla. Kannattaa puntaroida lapsen etu ja oma etusi. Lapsen vatsa toimii paremmin kun saa rintamaitoa ja hyvässä lykyssä korvike maito tekee koliikki-oireita. Sinun ei tarvii pestä maitopulloja kun lapsi on rinnalla, hygieenistä, eikö vain? Itse meinasin myös luovuttaa heti kun pääsin kotiin koska rinnat oli arat ja vauvan imeminen sattui, alussa se oli myös epämiellyttävää. Tein itselleini tavoitteen että imetän 3 kk ja sitten tuttelille, mutta alkuhankaluuden jälkeen homma meni putkeen ja vauva sai rintaa yli vuoden, onneksi en luovuttanut mutta sinä itse kuitenkin päätät mikä on hyvä.
Ymmärrän äidinmaidon saamisen hyvät puolet,mutta musta tuntuu,että imettämisen suhteen ollaan menty jo liian pitkälle,jos äidit kokevat imettämisen lopettamisen luovuttamisena.Itse täysimetin 3vko ja vielä viikon sen jälkeen korvikkeen tukena,että sain rinnat tyhjiksi.
Mulla ei ollut mitään ennakkoasennetta imettämiseen ennen lastani,mutta synnytyksen jälkeen koin koko imetyksen erittäin ahdistavana juuri vallalla olevan fanatismin vuoksi.Maitoa jopa tuli ihan hyvin,mutta väsymys ja ahdistus koko imetystä kohtaan kävi sen verran hermoille,että lopetin.Lapseni saadessa ensi kertaa kotona pulloa suu vääntyi valloittavaan hymyyn,mikä vahvisti valintaani.
Lapseni on kiltti ja onnellinen,saa läheisyyttä hyvinkin paljon,tissit nyt vaan on ulkona kuvioista.Ei se osaa edes niitä kaivata.Ihan varmasti säkin pärjäät ja jopa ehkä paremmin,kun saat imetyksen pois mielestä.Muille sun ei tarvitse sanoa mitään tai voithan sanoa,ettei maitoa enää tule,piste.Siihen loppuu utelut ja puuttumiset.
Kokeile Bonan NANia,jos Tutteli aiheuttaa vatsavaivoja.Semperilläkin on hyvä maito,ruotsalaiset osaa muutenkin vääntää lapsille hyvät pöperöt.Ja koliikki tulee jos tulee,siihen sä et voi vaikuttaa.
Olet varmasti erinomainen äiti,koska/vaikka ajattelet myös itseäsi.
Imetyksestä ja erityisesti täysimetyksestä saa ensikertalainen kyllä kunnon paineet itselleen, jos näin haluaa. Olin varautunut ennen vauvan syntymää siihen, että maitoa ei kenties tulekaan - mutta en siihen, että sitä tulee, mutta ei riittävästi.
Olen saanut nyt kuulla, että en tietenkään ole huono äiti vaikka annan lisäksi vastiketta - en oikeastaan ollut niin ajatellutkaan - ja neuvolassa minulle sanottiin, että on hienoa, että jaksan imettää edes tämän verran. Että minun pitäisi jatkossakin imettää ensin molemmat rinnat ja sitten antaa vastiketta jos pienellä on vielä sen jälkeen nälkä.
No onhan sillä nälkä. Parhaimpina kertoina vastiketta menee rinnan päälle 100 ml, yleensä 40-75 ml. Koskaan pelkkä rinta ei riitä. Vauvani ei jaksa imeä rintaa edelleenkään kuin sen 10-15 minuuttia, sen jälkeen voimat on loppu - sekä vauvalta että minulta, ja annan vastiketta. Öisin olen imettänyt enää yhden kerran. Pääsen itse helpommalla kun mieheni voi hoitaa jonkun syöttökerran. Jossain vaiheessa varmasti luovun yöllisistä rintaruokinnosita kokonaan ja annan vain vastiketta. Varmasti itsekästä, mutta ei kokonaan vain minun edukseni. Näin jaksan antaa vauvalle päivisin enemmän hellyyttä ja läheisyyttä (ja myös rintaa).
Olen päättänyt yrittää jatkaa rinnan antamista kunnes vauva on kuukauden ikäinen. Jos homma ei edelleenkään toimi, annan olla. Vastike (NAN) maistuu erittäin hyvin ja vatsanväänteitä on ollut hyvin vähän (Siihen vaivaan ostin DDS Junior -maitohappobakteeria, auttoi heti!). Alan nyt päästä pahimman morkkiksen ohi ja antaa imetyksen tulla "siinä sivussa". Jos se ei onnistu, se ei onnistu ja sillä siisti. Tuskin vauvani pilalle vastikkeista menee.
Kiitos kaikille kommentoineille! Vastauksenne laittoivat ajattelemaan sekä hyviä että huonoja puolia.
Ajattelin laittaa ihan pika kommentin tähän imetys keskusteluun. Vähän myöhässähän tämä tulee mutta kuitenkin...
Ensimmäisen lapsen kohdalla lopetin imettämisen hänen ollessa kaksikuinen, pullo oli ollut rinnalla jo alusta alkaen. Toisen kohdalla, sattuneista syistä (lapsen sairastuminen keuhkoputkentulehdukseen, imetys siis ei suojaa viruksilta niin kuin yleisesti luullaan... etenkään kun vanhempi lapsi kantaa niitä kotiin tarhasta) imetys loppui hänen ollessa kolmiviikkoinen. Ainakaan ensimmäisen kohdalla ei mitään vahinkoa ole näyttänyt tapahtuneen, erittäin pirteä, reipas ja muutenkin hyvin kehittynyt neitokainen. Toisesta on tietysti liian aikaista sanoa. Eipäs kuitenkaan unohdeta sitä tosi asiaa, että kun mennään jokunen sukupolvi taaksepäin, niin näitä vallan mainioita korvikkeita ei edes ollut olemassa, vaan jos omaa maitoa ei jostain syystä ollut riittävästi, lehmän tms. maito vedellä laimettuna ajoi asian. Ja, yllätys yllätys, terveitä ja normaaleja ihmisiähän heistäkin kasvoi.
Mitä siis haluan tällä sanoa... imetystä ja sen välttämättömyyttä painotetaan mielestäni aivan liika. Tottahan toki se on tärkeää molemmille, sekä lapselle että äidille. Ei pidä kuitenkaan unohtaa sitä tosi asiaa, että vauvan hoito on jo itsessään täyttä työtä ja me kymmenisen kuukautta raskaana olleet naiset olemme väsyneitä raskaana olemisesta, synnyttämisestä ja siitä kaikesta uudesta mitä vauva tuo tullessan. Etenkin ensimmäisen kohdalla kun kaikki on uutta eikä oikein mistään tiedä mitään, unen puute hipoo sietokyvyn rajoja. Toisen kohdalla taas vanhempi lapsi on todennäköisesti mustasukkainen kun äiti viettää niin paljon aikaa vauvan kanssa.... ja yritä siinä sitten luoda imetykseen sopiva rauhallinen ja harmooninen ympäristö. Vaikeaa.
Sanotaan, että imetys suojaa allergioilta. Uskoo ken tahtoo. Jos allergiaan on taipumusta niin se puhkeaa jossain vaiheessa, imetti tai ei. En halua tällä sanoa ettei kannattaisi imettää ollenkaan. Tietysti kannattaa ja pitääkin jos vain pystyy. Olisin itsekin imettänyt molempien kohdalla kauemmin jos vain maitoa olisi tullut. Johtuen pulloruokinnasta imetyksen rinnalla, lapsi tietysti huomasi kummasta ruoka helpommin tulee ja niin oma maitokin pikkuhiljaa väheni. Pikku hiljaa siirryimme öisin pulloruokintaan (yleensä yksi pullo riitti) ja ai kun nukuimme kaikki mukavasti aamu kuuteen saakka. Toisen kohdalla (3kk nyt ja siis täysin pullo ruokinnalla) viimeinen pullo tulee kello 20.00 ja sillä pärjätään aamu kuuteen. Eli, uni maistuu meille kaikille ja äitilläkin on taas kummasti voimia uuteen päivään!
Ei kannata potea syyllisyyttä jos ei voi eikä halua tai jaksa imettää, lapsen sekä äidin kokonaisvaltainen hyvinvointi on mielestäni paljon tärkeämpää.
Iloista alkavaa kesää teille kaikille!!