"Ilo syntyy tiedostamisesta, hyvistä muistoista, olotiloista tai sitten jostakin niin konkreettisesta ja brutaalista kuin grillimakkaran haukkaamisesta.
Ilo on minusta tärkeämpää kuin onnellisuus. En ymmärrä, miksei onnellisuusoppaiden sijaan kirjoiteta ilo-oppaita. Onnellinen ihminenhän on aivan aivokuollut, hymyilee koko ajan ja on yhtä sietämätön kuin vastarakastunut, kuka sellaista kestää? Ilo sen sijaan tulee ja menee lennähtäen kuin perhonen, se ei rakenna sinuun pesää. Ilo ja uteliaisuus, ne pitävät minut hengissä."
(Esko Valtaoja)
Ilo on minusta tärkeämpää kuin onnellisuus. En ymmärrä, miksei onnellisuusoppaiden sijaan kirjoiteta ilo-oppaita. Onnellinen ihminenhän on aivan aivokuollut, hymyilee koko ajan ja on yhtä sietämätön kuin vastarakastunut, kuka sellaista kestää? Ilo sen sijaan tulee ja menee lennähtäen kuin perhonen, se ei rakenna sinuun pesää. Ilo ja uteliaisuus, ne pitävät minut hengissä."
(Esko Valtaoja)
Vastaukset 38
Vanhimmat
Et voi olla onnellinen, jos et sitä rummuta koko ajan palstalla.
Onnellisuuden aiheet vähenevät koko ajan, siksi ilon hetket olisivat tärkeitä.
Saisi niitä olla useamminkin ja naurua, mutta vain hullu yksin nauraa.
🤣🤣🤣
Jos olet onnellinen niin muuta tarvitse en on Sinun onnesi minun :-*
Per-kel
Onnellisuus ei oikein "istu" tähän luopumisen ikäkauteen,
vaikka kuinka tahtoisi.
Nuorena oli toiveikkuutta, jännitystä, nuoruuden rohkeutta ja odotusta,
seuraavassa vaiheessa onnellisuutta siitä, jos jotakin saavutti
ja sitten joutuu luopumaan kaikesta siitä.
Ihmisen osa.
Kaikesta olisi revittävä iloa irti nyt ja oltava onnellinen - menneistä ?
Elämä on ihmisen onnellisinta aikaa.
(Matti Nykänen)
Tarvitseeko tuota puntaroida, kumpi on tärkeämpää, ilo vai onnellisuus. Itselleni tulee nyt mieleen joitakin piirteitä noista :
Onnellisuus on olotila, perusvire, ilo joko hetkellisempi tunne, ja ne ovat rinnakkaisia ja limittäisiä asioita. Onnellisuus ei ole jatkuvia onnenkantamoisia ja onnistumisia, vaan rauha itsensä, ympäristönsä ja Luojansa kanssa, voi tuntea surujen, pettymysten ja menetysten jälkeenkin kiitollisuutta monesta asiasta ja löytää ilonaiheita. Epäonni kohtaa välillä meitä jokaista, eikä se vielä perusonnellisuutta järkytä. En sano, että asenne ratkaisee, koska "onnenlahjat" eivät käy tasan. Sanat merkitsevät eri asioita eri ihmisille, ei Valtaojakaan mikään guru tässä asiassa ole.
Elämä ei kuitenkaan ole läheskään aina reilua, onnellisuuden edellytyksiä ei kaikilla kansoilla ja ryhmillä juurikaan edes ole. Suomalaiset on valittu useamman kerran maailman onnellisimmaksi kansaksi, ja siinä on arvioitu nähdäkseni näitä edellytyksiä, jotka eivät tasan samankaan kansan kesken jakaannu.
Olen onnellinen lastenlapsistani, heidän olemassaolostaan ja läheisyydestään. Sain erityisen iloisen päivän, kun armeijasta lomalla oleva tyttärenpoika kävi meitä isovanhempiaan tervehtimässä ja sain tarjota hänen lempiruokaansa.
Olen onnekas voidessani ostaa terveellistä monipuolista ruokaa, mutta kyllä ihana leivos kahvilassa on ilo, ja varsinkin hyvän ystävän kanssa jaettu ilo. Ostetaan yleensä kaksi erilaista ja laitetaan kumpikin puoliksi. :)
Ihmiset tuntuvat kovasti tavoittelevan onnellisuutta nuoresta asti ja kun elämä onkin sitten ihan tavallista luullaan, ettei olla onnellisia, vaikka onnellisuus saattaa olla juuri siinä.
Niinhän se juuri onkin. Tyytyväisyys siihen mitä on. Jotkut tuijottaa vain siihen, mitä puuttuu ja vertailee muihin. Minä tulin iloiseksi tänään, kun aurinko näyttäytyi sateisten päivien jälkeen. Olin pitkällä kävelyllä ja muitakin oli liikkeellä, joku hymyilikin.
Pakko myöntää, että aloitus ei osu ei uppoa. Ilo/onnellisuus omituinen vastakkain asettelu.
Onnellinen ihminen osaa olla pienestäkin iloinen. Ei tuo nyt mitään vastakkain asettelua ollut.
Et varmaan ole kumpaakaan, koska et ymmärrä.
No, jos olen iloinen se johtuu jostain onnellisesta tapahtumasta.
Voihan ihminen olla myös vahingoniloinen, kokea ähäskutti onnen tunnetta.
Jos olen onnellinen, jokin iloinen asia on sen tunteen aiheuttanut.
Ps. iloinen ihminen osaa olla vähästä onnellinen, vähänkö onnellinen ; )) rimmaako?
Onnellista joulua ja iloa syntymäpäivän johdosta!
En ymmärrä iloa ja onnea vastakkaineasettuksi ollenkaan. Rinnan ne kulkevat elämässä,
jos on "onnea" eli tuuria.
"On lainaa ilon sekunnitkin, ne surun tunnein maksetaan..."
Ilo on tunne ja ja jopa pohjavire ihmisen persoonassa, mutta onni....on jotain pitkäaikaisempaa. Mutta koska ilon sekunnitkin on lainaa ja se jolla on onni onnin kätkeköön, niin on parempi olla liikaa hehkuttamatta sen enempää iloaan kuin onniaan :)
Onkohan tuo sanonta tullut vanhanaikaiseksi ainakin joissain tilanteissa ?
Miksi onnentunne pitäisi aina tukahduttaa ?
Luonnollisesti pitää olla hienotunteinen missä seurassa onnellisuudestaan riemuitsee,
jollain toisella voi olla murhetta.
Maailman onnellisimman kansan onnea ei todellakaan naamasta näe
eikä puheista lue. Luulisi, että ollaan listan toisessa päässä.
Niin hyvin kätkemään onnemme.
Jäljestäpäin kun ajattelee, onnellisuutta on ollut aika vähän.Miksi siitä ei olisi saanut iloita ja sitä näyttää ? Elämä on enimmäkseen puurtamista. Siinä sen onni. Joskus onnea pysähdytään ajattelemaan ja juhlistetaan. Kippis !
Kuka on kieltänyt näyttämästä? Kippis sinullekkin🥂
Eräs kommentoija käski kätkemään onnensa.
Mutta tuli jo hääpäivänään tekemään raportin suoli24:lle. Mutta jos se ei niin onnellinen juttu ollutkaan.
Onko aloituksen tarkoitus huomioida vanhuksien lapseksi tuleminen
sillä emme me kaikki ole valmiita vielä moiseen naiviuteen.
Aloituksessa on emeritus professori, avaruustähtitieteilijä Esko Valtaojan leikkisiä
"heittoja". Hän on itsekin jo eläkkeellä eikä ota asioita turhan vakavasti.
Hän haastelee kolumneisssaan ja kirjoissaan meitä pohtimaan asioita, milloin mitäkin.
Hän ei ole tosikko eikä vakavikko.
Esko Valtaoja on haastattelussa tänään 24.10 klo 19 Teemalla.
Jos noin noista kahdesta joutuisin valitsemaan,
niin mielummin valitsen ilon elämääni,.
Onnellisuus tupsahtelee onnen pienissä, joskus ohikiitävissä hetkissä,
ja se ei koskaan tule etsien vaan eläen.
Ilo on tahto juttu, miten haluaa arkensa ja elämänsä itse asemoida.
Usein ilo tuo mukanaan onnellisuutta kuin bonuksena.
Tai se on niimpäin, että perusonnellinen osaa iloita ja ilahduttaa muita. Ne on limittäin, joku ketjussa sanoikin niin.
Palstalla tosikot eivät ota osaa keskusteluun vaan kirjoittavat ainoastaan
itsestään, heittoja ei ymmärretä.
Aika vähän täällä on huumoria. Jos on sekin ymmärretään väärin ?
Ehkä vanhuus on niin vakavaa ja surullista aikaa, että "huumorinkukka" kuihtuu ?
Ymmärrän kyllä sen itsekin vanhentuneena. Ei niin usein naurata eikä huuli lennä
kuin nuorempana.
Huumori on hyvä keino luoda yhteishenkeä.
Mitä se iloliemi on? Jos sillä saisi vanhuskin iloa elämän ehtooseen?
Kunpa pää kestäisikin ilolientä !
Mulla pää kestää mutta jalat ei. Putoilen portaissa.
Elä veikkonen putua enää. Päänsä satuttaneesta tulee yleensä aggressiivinen.
Portaissa kännissä pudonneista voi tulla pahansuopia ja kieroja.
Lokakuussa taisi olla onnellisempaa aikaa, kun koronan suhteen oltiin toiveikkaita. Nyt on toinenkin koronajoulu vietetty ja tartuntoja enemmän kuin koskaan, vaikka rokotettu kohta koko kansa ainakin kahteen kertaan.
Vaikka itse ja lähipiiri olisi säästynyt, on tämä vakavasti onnellisuutta ja samoin iloisuutta varjostava asia.
Ent. presidentti Ahtisaari on saanut toisen kerran tartunnan.
Hänellä on alzheimer ja hän on sekä hoivakodissa että välillä kotona.
Ilo! On mummon mielipide !Kontula Helsinki 94
Hyvä ateria, kuntoliikunta, tanssi, seksi: kaikki ne tuottavat endomorfiinia ja siten nautintoa.
Tuottavatko ne myös iloa ja onnea?