Gay-seksuaalisuus

Normatiivinen todellakin. Intuitio ja normatiivisuus ovat erinomainen yhdistelmä ja hyödynnän niitä kumpaakin ajattelussani. :)

Perustan tuon siihen, että lesbonaisten habitus ja karisma poikkeaa muista naisista siten, että he ovat ikään kuin "pyöreämpiä" ja "pehmeämpiä". Tämä saattaa olla biologisesti ajateltuna estrogeenin seurausta. He ovat enemmän naisellisia, ja saattaa olla, että heillä on myös tarve enemmän maskuliiniseen kumppaniin, jonka olettamuksen perustan omaan makuuni. Oma makunikin liittyy normatiiviseen naisellisuuteen, intohimoon ja vahvaan seksuaalisuuteen.

Toinen perusteeni liittyy omaan kokemukseeni aidosta ja perimmäisestä rakkauden täyttymyksestä yhdessä yksittäisessä tilanteessa, jossa ihminen toteuttaa omia tunteitaan romanttisessa mielessä vastakkaiseen sukupuoleen nähden. Tähän tilanteeseen liittyvä täydellinen tunne tuntuu sopivan lesboille, jos he suuntaisivat seksuaalisen ja romanttisen tarpeensa miehiin.

Syy siihen miksi lesbot eivät kuitenkaan toteuta tätä täydellistä tunnetilaa saattaa olla se, että he kokevat kyvyttömyyttä suhteessa tarpeensa kohteeseen, esimerkiksi pettymyksen muodossa.

Mitä tulee homotypologiaan, siihen minulla ei ole intuitiivisia perusteita, muita kuin se, että seksuaalisuuden on perustuttava samoihin periaatteisiin kummallakin sukupuolella.

Homot ovat siten myös vahvasti maskuliinisen seksuaalisia miehiä, jotka arvostavat vahvaa seksuaalisuutta sopivana vastakappaleena vastakkaisessa sukupuolessa. Mutta koska he ovat jossain elämänsä vaiheessa kokeneet kyvyttömyyttä toteuttaa tätä vahvaa seksuaalisuuttaan vastakkaiseen sukupuoleen, he ovat hylänneet sen ja etsineet seksuaalista identiteettiä absoluuttisesta vastakohdasta maskuliinisuudelle; homoseksuaalisuudesta, tai naismaisuudesta.

t.i.ruskeepaa kirjoitti:

Normatiivinen todellakin. Intuitio ja normatiivisuus ovat erinomainen yhdistelmä ja hyödynnän niitä kumpaakin ajattelussani. :)

Perustan tuon siihen, että lesbonaisten habitus ja karisma poikkeaa muista naisista siten, että he ovat ikään kuin "pyöreämpiä" ja "pehmeämpiä". Tämä saattaa olla biologisesti ajateltuna estrogeenin seurausta. He ovat enemmän naisellisia, ja saattaa olla, että heillä on myös tarve enemmän maskuliiniseen kumppaniin, jonka olettamuksen perustan omaan makuuni. Oma makunikin liittyy normatiiviseen naisellisuuteen, intohimoon ja vahvaan seksuaalisuuteen.

Toinen perusteeni liittyy omaan kokemukseeni aidosta ja perimmäisestä rakkauden täyttymyksestä yhdessä yksittäisessä tilanteessa, jossa ihminen toteuttaa omia tunteitaan romanttisessa mielessä vastakkaiseen sukupuoleen nähden. Tähän tilanteeseen liittyvä täydellinen tunne tuntuu sopivan lesboille, jos he suuntaisivat seksuaalisen ja romanttisen tarpeensa miehiin.

Syy siihen miksi lesbot eivät kuitenkaan toteuta tätä täydellistä tunnetilaa saattaa olla se, että he kokevat kyvyttömyyttä suhteessa tarpeensa kohteeseen, esimerkiksi pettymyksen muodossa.

Mitä tulee homotypologiaan, siihen minulla ei ole intuitiivisia perusteita, muita kuin se, että seksuaalisuuden on perustuttava samoihin periaatteisiin kummallakin sukupuolella.

Homot ovat siten myös vahvasti maskuliinisen seksuaalisia miehiä, jotka arvostavat vahvaa seksuaalisuutta sopivana vastakappaleena vastakkaisessa sukupuolessa. Mutta koska he ovat jossain elämänsä vaiheessa kokeneet kyvyttömyyttä toteuttaa tätä vahvaa seksuaalisuuttaan vastakkaiseen sukupuoleen, he ovat hylänneet sen ja etsineet seksuaalista identiteettiä absoluuttisesta vastakohdasta maskuliinisuudelle; homoseksuaalisuudesta, tai naismaisuudesta.

Postmodernissa maailmassa arvot muuttuvat ja syntyy turvattomuutta vanhan ja tutun katoamisesta. Yksilöt käsittelevät tätä turvattomuutta etsimällä uusia, ja aina ei niin valistuneita tai maltillisia vaihtoehtoja. Kokeillaan ääripäitä. Lisäksi siis tämä turvattomuus näyttää osoittavan hypoteesiini homoseksuaalisuuden poikkeavuudesta.

t.i.ruskeepaa kirjoitti:

Normatiivinen todellakin. Intuitio ja normatiivisuus ovat erinomainen yhdistelmä ja hyödynnän niitä kumpaakin ajattelussani. :)

Perustan tuon siihen, että lesbonaisten habitus ja karisma poikkeaa muista naisista siten, että he ovat ikään kuin "pyöreämpiä" ja "pehmeämpiä". Tämä saattaa olla biologisesti ajateltuna estrogeenin seurausta. He ovat enemmän naisellisia, ja saattaa olla, että heillä on myös tarve enemmän maskuliiniseen kumppaniin, jonka olettamuksen perustan omaan makuuni. Oma makunikin liittyy normatiiviseen naisellisuuteen, intohimoon ja vahvaan seksuaalisuuteen.

Toinen perusteeni liittyy omaan kokemukseeni aidosta ja perimmäisestä rakkauden täyttymyksestä yhdessä yksittäisessä tilanteessa, jossa ihminen toteuttaa omia tunteitaan romanttisessa mielessä vastakkaiseen sukupuoleen nähden. Tähän tilanteeseen liittyvä täydellinen tunne tuntuu sopivan lesboille, jos he suuntaisivat seksuaalisen ja romanttisen tarpeensa miehiin.

Syy siihen miksi lesbot eivät kuitenkaan toteuta tätä täydellistä tunnetilaa saattaa olla se, että he kokevat kyvyttömyyttä suhteessa tarpeensa kohteeseen, esimerkiksi pettymyksen muodossa.

Mitä tulee homotypologiaan, siihen minulla ei ole intuitiivisia perusteita, muita kuin se, että seksuaalisuuden on perustuttava samoihin periaatteisiin kummallakin sukupuolella.

Homot ovat siten myös vahvasti maskuliinisen seksuaalisia miehiä, jotka arvostavat vahvaa seksuaalisuutta sopivana vastakappaleena vastakkaisessa sukupuolessa. Mutta koska he ovat jossain elämänsä vaiheessa kokeneet kyvyttömyyttä toteuttaa tätä vahvaa seksuaalisuuttaan vastakkaiseen sukupuoleen, he ovat hylänneet sen ja etsineet seksuaalista identiteettiä absoluuttisesta vastakohdasta maskuliinisuudelle; homoseksuaalisuudesta, tai naismaisuudesta.

... ja kauniisti perusteltu. Valitettavasti intuitiivisten päätelmiesi teoreettinen lähtökohta vain on väärä. Homous/lesbous/biseksuaalisuus kun ei ole ympäristötekijöiden, pettymysten tai traumojen aiheuttama psyykkinen tila, vaan ensisijaisesti synnynnäinen ominaisuus.

On varmaankin aika tyypillistä, että homo- tai lesboihminen pyrkii jossakin elämänsä vaiheessa sopeutumaan heteronormatiiviseen ympäristöön ja jopa yrittää elää heteroparisuhteessa oman persoonallisuutensa kieltäen tai kätkien. Tällaisen heteronormatiivisen yrityksen ja erehdyksen aiheuttama pettymys tai trauma ei kuitenkaan ole asianomaisen seksuaalisen identiteetin syy vaan seuraus.

t.i.ruskeepaa kirjoitti:

Postmodernissa maailmassa arvot muuttuvat ja syntyy turvattomuutta vanhan ja tutun katoamisesta. Yksilöt käsittelevät tätä turvattomuutta etsimällä uusia, ja aina ei niin valistuneita tai maltillisia vaihtoehtoja. Kokeillaan ääripäitä. Lisäksi siis tämä turvattomuus näyttää osoittavan hypoteesiini homoseksuaalisuuden poikkeavuudesta.

”Toinen perusteeni liittyy omaan kokemukseeni aidosta ja perimmäisestä rakkauden täyttymyksestä yhdessä yksittäisessä tilanteessa, jossa ihminen toteuttaa omia tunteitaan romanttisessa mielessä vastakkaiseen sukupuoleen nähden. Tähän tilanteeseen liittyvä täydellinen tunne tuntuu sopivan lesboille, jos he suuntaisivat seksuaalisen ja romanttisen tarpeensa miehiin.”

Rakkaus on vain sana ja sanat tarkoittavat eri asioita eri ihmisille, enkä minä tai sinä voi tietää, mitä toisen pään sisällä tapahtuu ts. mitä tunteita/prosesseja rakkaus kuvaa. Tätä sanotaan subjektiivisuudeksi ja tunteet ovat nimenomaan subjektiivisia. Mitä sinä tunnet, ei siis ole sama, mitä jokin lesbo tuntee.

”Homot ovat siten myös vahvasti maskuliinisen seksuaalisia miehiä, jotka arvostavat vahvaa seksuaalisuutta sopivana vastakappaleena vastakkaisessa sukupuolessa.”

Minä on olen maskuliininen homo ja minua kiinnostaa maskuliinisuus, ei feminiinisyys ja sen vuoksi sanon, ei naisia.

”Mitä tulee homotypologiaan, siihen minulla ei ole intuitiivisia perusteita, muita kuin se, että seksuaalisuuden on perustuttava samoihin periaatteisiin kummallakin sukupuolella.”

Mistähän periaatteita nyt tarkoitat? Sitä, että vastakkaiset ominaisuudet eli maskullinisuus ja feminiinisyys tai kliseisesti Jin ja Jang täydentävät toisiaan? Valitan, seksuaalisuus ei toimi tuolla tavalla, ei edes heteroiden kohdalla. Jopa tuttavapiirissäni käsitykset siitä, kuka on maskuliininen tai feminiininen menevät enemmän tai vähemmän ristiin. Kyseessä ei ole muuta kuin kulttuurin aikaa myöten luoma roolijako.

”Postmodernissa maailmassa arvot muuttuvat ja syntyy turvattomuutta vanhan ja tutun katoamisesta. Yksilöt käsittelevät tätä turvattomuutta etsimällä uusia, ja aina ei niin valistuneita tai maltillisia vaihtoehtoja. Kokeillaan ääripäitä.”

Kuuluuko antiikin Kreikkakin postmodernin määritelmään?

Gay78 kirjoitti:

”Toinen perusteeni liittyy omaan kokemukseeni aidosta ja perimmäisestä rakkauden täyttymyksestä yhdessä yksittäisessä tilanteessa, jossa ihminen toteuttaa omia tunteitaan romanttisessa mielessä vastakkaiseen sukupuoleen nähden. Tähän tilanteeseen liittyvä täydellinen tunne tuntuu sopivan lesboille, jos he suuntaisivat seksuaalisen ja romanttisen tarpeensa miehiin.”

Rakkaus on vain sana ja sanat tarkoittavat eri asioita eri ihmisille, enkä minä tai sinä voi tietää, mitä toisen pään sisällä tapahtuu ts. mitä tunteita/prosesseja rakkaus kuvaa. Tätä sanotaan subjektiivisuudeksi ja tunteet ovat nimenomaan subjektiivisia. Mitä sinä tunnet, ei siis ole sama, mitä jokin lesbo tuntee.

”Homot ovat siten myös vahvasti maskuliinisen seksuaalisia miehiä, jotka arvostavat vahvaa seksuaalisuutta sopivana vastakappaleena vastakkaisessa sukupuolessa.”

Minä on olen maskuliininen homo ja minua kiinnostaa maskuliinisuus, ei feminiinisyys ja sen vuoksi sanon, ei naisia.

”Mitä tulee homotypologiaan, siihen minulla ei ole intuitiivisia perusteita, muita kuin se, että seksuaalisuuden on perustuttava samoihin periaatteisiin kummallakin sukupuolella.”

Mistähän periaatteita nyt tarkoitat? Sitä, että vastakkaiset ominaisuudet eli maskullinisuus ja feminiinisyys tai kliseisesti Jin ja Jang täydentävät toisiaan? Valitan, seksuaalisuus ei toimi tuolla tavalla, ei edes heteroiden kohdalla. Jopa tuttavapiirissäni käsitykset siitä, kuka on maskuliininen tai feminiininen menevät enemmän tai vähemmän ristiin. Kyseessä ei ole muuta kuin kulttuurin aikaa myöten luoma roolijako.

”Postmodernissa maailmassa arvot muuttuvat ja syntyy turvattomuutta vanhan ja tutun katoamisesta. Yksilöt käsittelevät tätä turvattomuutta etsimällä uusia, ja aina ei niin valistuneita tai maltillisia vaihtoehtoja. Kokeillaan ääripäitä.”

Kuuluuko antiikin Kreikkakin postmodernin määritelmään?

Kumpaankin sukupuoleen pätevä määritelmä on se, että sekä lesbot että homot ovat seksuaalisesti turhautuneita ollessaan kyvyttömiä toteuttamaan seksuaalisuuttaan vastakkaiseen sukupuoleen.

Seksuaalisuus on kulttuurinen luomus, mutta seksuaali-identeetti ei ole. Väitän, että homoseksuaalisuus on seksuaalisuuden perustamista ympäristön mukaan muuntuvaan identiteettiin, eikä seksuaali-identiteettiin, joka ei muutu.

"Kuuluuko antiikin Kreikkakin postmodernin määritelmään?"

Homoseksuaalisuutta modernissa maailmassa ei voi verrata kaukaiseen ja historialliseen kulttuuriin. Ne ovat täysin kaksi eri asiaa, ja koska ne ovat eri syistä syntyneitä kulttuurisia luomuksia. Homoseksuaalisuus on kulttuurinen luomus, identeettiin perustuva asia, kun taas heteroseksuaalisuus on seksuaali-identiteettiin perustuva asia, joka perustuu ihmisen aitoon minään ja itsenäiseen tunne-elämään.

t.i.ruskeepaa kirjoitti:

Kumpaankin sukupuoleen pätevä määritelmä on se, että sekä lesbot että homot ovat seksuaalisesti turhautuneita ollessaan kyvyttömiä toteuttamaan seksuaalisuuttaan vastakkaiseen sukupuoleen.

Seksuaalisuus on kulttuurinen luomus, mutta seksuaali-identeetti ei ole. Väitän, että homoseksuaalisuus on seksuaalisuuden perustamista ympäristön mukaan muuntuvaan identiteettiin, eikä seksuaali-identiteettiin, joka ei muutu.

"Kuuluuko antiikin Kreikkakin postmodernin määritelmään?"

Homoseksuaalisuutta modernissa maailmassa ei voi verrata kaukaiseen ja historialliseen kulttuuriin. Ne ovat täysin kaksi eri asiaa, ja koska ne ovat eri syistä syntyneitä kulttuurisia luomuksia. Homoseksuaalisuus on kulttuurinen luomus, identeettiin perustuva asia, kun taas heteroseksuaalisuus on seksuaali-identiteettiin perustuva asia, joka perustuu ihmisen aitoon minään ja itsenäiseen tunne-elämään.

Kiinnostus omaa sukupuolta kohtaan on yleismaailmallista. Eri kulttuureissa se on vain saanut erilaisia muotoja, koska yhteiskunnan säännöt ovat asettaneet sen ilmenemiselle rajoitteita. Sama juttu heteroseksuaalisuuden kanssa. Nämä kiinnostukset lähtevät yksilön sisäisestä luonteesta ja ovat perustavanlaatuisia, eikä toisella voi selittää toista, eikä niitä voi myöskään muuttaa toiseksi.

”... heteroseksuaalisuus on seksuaali-identiteettiin perustuva asia, joka perustuu ihmisen aitoon minään ja itsenäiseen tunne-elämään.”

Todisteita, faktoja, lähteitä... Missä ne ovat? Mutu-tuntumalla et tällaista väitettä kyllä perustele.

t.i.ruskeepaa kirjoitti:

Kumpaankin sukupuoleen pätevä määritelmä on se, että sekä lesbot että homot ovat seksuaalisesti turhautuneita ollessaan kyvyttömiä toteuttamaan seksuaalisuuttaan vastakkaiseen sukupuoleen.

Seksuaalisuus on kulttuurinen luomus, mutta seksuaali-identeetti ei ole. Väitän, että homoseksuaalisuus on seksuaalisuuden perustamista ympäristön mukaan muuntuvaan identiteettiin, eikä seksuaali-identiteettiin, joka ei muutu.

"Kuuluuko antiikin Kreikkakin postmodernin määritelmään?"

Homoseksuaalisuutta modernissa maailmassa ei voi verrata kaukaiseen ja historialliseen kulttuuriin. Ne ovat täysin kaksi eri asiaa, ja koska ne ovat eri syistä syntyneitä kulttuurisia luomuksia. Homoseksuaalisuus on kulttuurinen luomus, identeettiin perustuva asia, kun taas heteroseksuaalisuus on seksuaali-identiteettiin perustuva asia, joka perustuu ihmisen aitoon minään ja itsenäiseen tunne-elämään.

"sekä lesbot että homot ovat seksuaalisesti turhautuneita ollessaan kyvyttömiä toteuttamaan seksuaalisuuttaan vastakkaiseen sukupuoleen"

Jaa-a. Kukakohan tässä oikein onkaan kyvytön seksuaalisuutensa kanssa? :)



"Seksuaalisuus on kulttuurinen luomus, mutta seksuaali-identeetti ei ole"

Sinulla on näköjään peruskäsitteistökin hieman hakusessa, mikä ei tosin ole mikään yllätys. Biologinen sukupuoli, sukupuolikokemus ja seksuaalinen suuntautuminen (niin hetero-, bi- kuin homoseksuaalisuuskin) ovat ihmisen sisäsyntyisiä ominaisuuksia. Sen sijaan sukupuoli- ja seksuaaliroolit ovat kulttuurisia luomuksia. Kyllä jotkut ihmiset olivat homoseksuaalisia silloinkin kun sitä ei vielä osattu nimittää homoseksuaalisuudeksi. Analogiaksi käy vaikka se, että kivi oli kivi ja puu oli puu jo kauan ennen kuin ihminen osasi ne nimetä kiveksi ja puuksi.

Minusta hieman tuntuu, että et oikein käsitä mistä homoseksuaalisuudessa on kysymys. Todennäköisesti käsityksesti homoseksuaalisuudesta perustuvat uskonnollis-psykoanalyyttiseen propagandaan, eikä mihinkään tosiasialliseen tai tieteelliseen. Oletko koskaan edes keskustellut homoseksuaalisen ihmisen kanssa kasvotusten? Ehkä kannattaisi. ;)

JustAnotherQueer kirjoitti:

"sekä lesbot että homot ovat seksuaalisesti turhautuneita ollessaan kyvyttömiä toteuttamaan seksuaalisuuttaan vastakkaiseen sukupuoleen"

Jaa-a. Kukakohan tässä oikein onkaan kyvytön seksuaalisuutensa kanssa? :)



"Seksuaalisuus on kulttuurinen luomus, mutta seksuaali-identeetti ei ole"

Sinulla on näköjään peruskäsitteistökin hieman hakusessa, mikä ei tosin ole mikään yllätys. Biologinen sukupuoli, sukupuolikokemus ja seksuaalinen suuntautuminen (niin hetero-, bi- kuin homoseksuaalisuuskin) ovat ihmisen sisäsyntyisiä ominaisuuksia. Sen sijaan sukupuoli- ja seksuaaliroolit ovat kulttuurisia luomuksia. Kyllä jotkut ihmiset olivat homoseksuaalisia silloinkin kun sitä ei vielä osattu nimittää homoseksuaalisuudeksi. Analogiaksi käy vaikka se, että kivi oli kivi ja puu oli puu jo kauan ennen kuin ihminen osasi ne nimetä kiveksi ja puuksi.

Minusta hieman tuntuu, että et oikein käsitä mistä homoseksuaalisuudessa on kysymys. Todennäköisesti käsityksesti homoseksuaalisuudesta perustuvat uskonnollis-psykoanalyyttiseen propagandaan, eikä mihinkään tosiasialliseen tai tieteelliseen. Oletko koskaan edes keskustellut homoseksuaalisen ihmisen kanssa kasvotusten? Ehkä kannattaisi. ;)

Et itse oikein käsitä pointtiani. En perustele väitettäni homoseksuaalisuuden ristiriitaisuudesta rooleilla, kulttuurilla, uskonnolla tai uskomuksilla. Pointtini käsittelee ihmisen itsenäisesti luomaa omaa seksuaalista olemusta. Voimme unohtaa tässä asiassa sosiaaliset tekijät täysin ja vain ajatella ihmisen Minää. Väitän, että minä on vaikutuksille altis, mutta se silti muodostuu ihmisen kasvaessa aikuiseksi ihmisen itsenäisen päätöksen kautta. Minä on ihmisen sisäinen ääni ja tahto. Väitän, että homoseksuaalisuus on minän erehdys. Väitän, että jokainen ihminen harrastaa seksiä ja kiihottua seksistä samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa, mutta se ei tarkoita sitä, että ihmisen tulisi omaksua homoseksuaalinen rooli tai uskoa olevansa enemmän homo kuin hetero. Olla perimmäisesti hetero luulisi olevan automaattinen biologinen asia ihmiskunnalle.

Väitteenne menevät sitä paitsi valitettavasti vähän henkilökohtaisuuksiin, ja vääristävät tarkoitustani keskustella ideatasolla.

t.i.ruskeepaa kirjoitti:

Et itse oikein käsitä pointtiani. En perustele väitettäni homoseksuaalisuuden ristiriitaisuudesta rooleilla, kulttuurilla, uskonnolla tai uskomuksilla. Pointtini käsittelee ihmisen itsenäisesti luomaa omaa seksuaalista olemusta. Voimme unohtaa tässä asiassa sosiaaliset tekijät täysin ja vain ajatella ihmisen Minää. Väitän, että minä on vaikutuksille altis, mutta se silti muodostuu ihmisen kasvaessa aikuiseksi ihmisen itsenäisen päätöksen kautta. Minä on ihmisen sisäinen ääni ja tahto. Väitän, että homoseksuaalisuus on minän erehdys. Väitän, että jokainen ihminen harrastaa seksiä ja kiihottua seksistä samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa, mutta se ei tarkoita sitä, että ihmisen tulisi omaksua homoseksuaalinen rooli tai uskoa olevansa enemmän homo kuin hetero. Olla perimmäisesti hetero luulisi olevan automaattinen biologinen asia ihmiskunnalle.

Väitteenne menevät sitä paitsi valitettavasti vähän henkilökohtaisuuksiin, ja vääristävät tarkoitustani keskustella ideatasolla.

Väitän, että jokainen ihminen VOI harrastaa seksiä ja kiihottua seksistä samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa, mutta se ei tarkoita sitä, että ihmisen tulisi omaksua homoseksuaalinen rooli tai uskoa olevansa enemmän homo kuin hetero.

t.i.ruskeepaa kirjoitti:

Et itse oikein käsitä pointtiani. En perustele väitettäni homoseksuaalisuuden ristiriitaisuudesta rooleilla, kulttuurilla, uskonnolla tai uskomuksilla. Pointtini käsittelee ihmisen itsenäisesti luomaa omaa seksuaalista olemusta. Voimme unohtaa tässä asiassa sosiaaliset tekijät täysin ja vain ajatella ihmisen Minää. Väitän, että minä on vaikutuksille altis, mutta se silti muodostuu ihmisen kasvaessa aikuiseksi ihmisen itsenäisen päätöksen kautta. Minä on ihmisen sisäinen ääni ja tahto. Väitän, että homoseksuaalisuus on minän erehdys. Väitän, että jokainen ihminen harrastaa seksiä ja kiihottua seksistä samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa, mutta se ei tarkoita sitä, että ihmisen tulisi omaksua homoseksuaalinen rooli tai uskoa olevansa enemmän homo kuin hetero. Olla perimmäisesti hetero luulisi olevan automaattinen biologinen asia ihmiskunnalle.

Väitteenne menevät sitä paitsi valitettavasti vähän henkilökohtaisuuksiin, ja vääristävät tarkoitustani keskustella ideatasolla.

Oletko sinä kenties jossain vaiheessa elämääsi valinnut seksuaalisen suuntautumisesi? Oletko jossain vaiheessa tehnyt "itsenäisen päätöksen" ruveta heteroksi? Et varmaankaan. Eivät myöskään homoseksuaaliset ihmiset valitse. Sitä vain tuntee vetoa joihinkin ihmisiin ja toisiin taas ei.

Minä väitän, että jokainen ihminen EI voi harrastaa seksiä sellaisen partnerin kanssa, josta ei ole tippaakaan kiinnostunut, joka ei ole seksuaalisesti kiinnostava (=heteroille samasukupuolinen ja homoille vastakkaissukupuolinen kumppani). Tai jos voikin, niin hän tekee sen itsesuggestion avulla ja ajattelee aktin aikana jotain aivan muuta kuin senhetkistä partneriaan. Näinhän esimerkiksi kaappissa elävät homoseksuaalit menettelevät: ylläpitääkseen heterokulissia monella heistä on vastakkaista sukupuolta oleva kumppani, jonka kanssa he harrastavat seksiä vain pakon edessä, ja silloinkin jotain täysin muuta kuin kyseistä partneriaan ajatellen.

Usein näissä seksuaaliasioissa menee sillä tavalla puurot ja vellit sekaisin, että sekoitetaan keskenään homo- ja biseksuaalisuus. Monethan ymmärtävät homoseksuaalisuuden pelkkänä homoseksuaalisena seksiaktina, ja tällöin he esim. mieltävät naisen kanssa suhteessa elävän bi-miehen homoksi, jos tämä silloin tällöin harrastaa seksiä myös miesten kanssa. Tavallaan homoseksuaalisuus redusoidaan tällöin "homosteluksi", harrastuksen luontoiseksi tapahtumaksi, jota tehdään silloin tällöin.

Seksin harrastaminen ei määrittele sukupuolista suuntautuneisuutta, vaan se, mistä henkilö on aidosti kiinnostunut ja mikä kiihottaa häntä, sekä minkälaisiin ihmisiin hän rakastuu ja tuntee emotionaalista vetoa.

En oiken käsitä, että mikä tässä on niin ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää: jotkut ovat syntyjään punatukkaisia, toiset blondeja; jotkut ovat syntyjään vasenkätisiä, toiset oikeakätisiä; jotkut ovat syntyjään tummia, toiset vaaleita; jotkut ovat syntyjään homoja, toiset heteroita.

Homoseksuaalisuus ei tartu eikä se ole mallioppimisen tulosta. Homoseksuaalista ei voi tulla heteroa, eikä heteroseksuaalista homoa. Seksuaalinen suuntautuminen on synnynnäinen ominaisuus, johon henkilö itse ei voi vaikuttaa. Myöskään kasvuympäristön ei ole todettu vaikuttavan siihen tuleeko henkilöstä homo vai hetero.

JustAnotherQueer kirjoitti:

Oletko sinä kenties jossain vaiheessa elämääsi valinnut seksuaalisen suuntautumisesi? Oletko jossain vaiheessa tehnyt "itsenäisen päätöksen" ruveta heteroksi? Et varmaankaan. Eivät myöskään homoseksuaaliset ihmiset valitse. Sitä vain tuntee vetoa joihinkin ihmisiin ja toisiin taas ei.

Minä väitän, että jokainen ihminen EI voi harrastaa seksiä sellaisen partnerin kanssa, josta ei ole tippaakaan kiinnostunut, joka ei ole seksuaalisesti kiinnostava (=heteroille samasukupuolinen ja homoille vastakkaissukupuolinen kumppani). Tai jos voikin, niin hän tekee sen itsesuggestion avulla ja ajattelee aktin aikana jotain aivan muuta kuin senhetkistä partneriaan. Näinhän esimerkiksi kaappissa elävät homoseksuaalit menettelevät: ylläpitääkseen heterokulissia monella heistä on vastakkaista sukupuolta oleva kumppani, jonka kanssa he harrastavat seksiä vain pakon edessä, ja silloinkin jotain täysin muuta kuin kyseistä partneriaan ajatellen.

Usein näissä seksuaaliasioissa menee sillä tavalla puurot ja vellit sekaisin, että sekoitetaan keskenään homo- ja biseksuaalisuus. Monethan ymmärtävät homoseksuaalisuuden pelkkänä homoseksuaalisena seksiaktina, ja tällöin he esim. mieltävät naisen kanssa suhteessa elävän bi-miehen homoksi, jos tämä silloin tällöin harrastaa seksiä myös miesten kanssa. Tavallaan homoseksuaalisuus redusoidaan tällöin "homosteluksi", harrastuksen luontoiseksi tapahtumaksi, jota tehdään silloin tällöin.

Seksin harrastaminen ei määrittele sukupuolista suuntautuneisuutta, vaan se, mistä henkilö on aidosti kiinnostunut ja mikä kiihottaa häntä, sekä minkälaisiin ihmisiin hän rakastuu ja tuntee emotionaalista vetoa.

En oiken käsitä, että mikä tässä on niin ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää: jotkut ovat syntyjään punatukkaisia, toiset blondeja; jotkut ovat syntyjään vasenkätisiä, toiset oikeakätisiä; jotkut ovat syntyjään tummia, toiset vaaleita; jotkut ovat syntyjään homoja, toiset heteroita.

Homoseksuaalisuus ei tartu eikä se ole mallioppimisen tulosta. Homoseksuaalista ei voi tulla heteroa, eikä heteroseksuaalista homoa. Seksuaalinen suuntautuminen on synnynnäinen ominaisuus, johon henkilö itse ei voi vaikuttaa. Myöskään kasvuympäristön ei ole todettu vaikuttavan siihen tuleeko henkilöstä homo vai hetero.

Seksuaalisuus on käsitykseni mukaan samanlainen valinta kuin sosialisaation yksi käännekohdista, aikuistuminen. Nykyaikana, postmodernina aikana, jolloin maailma on pullollaan näkökulmia, mutta niin heikko ihmistenvälisessä vuorovaikutuksesta, tuottaa harhan deterministisestä maailmasta, jossa kaikki on suhteellista ja ihmiset ovat "biologisilta ominaisuuksiltaan itsekkäitä". Nykyaikana aikuistuminen, joka on itsenäinen valinta ja on elämänhallinnan edellytys ja suunnan löytämisen edellytys, on harvinaista, koska ihmiset eivät pysty lyömään lukkoon omaa identiteettiään. Ennen se tapahtui useimmiten ja useimmiten vielä "putkimaisesti", elämänvaiheesta toiseen, kiinteän sosiaalisen kulttuurin ansiosta. Seksuaalisuus sekoitetaan determistiseen elämänkuvaan ja kuvitellaan, että mikä tahansa valinta käy. Todellisuudessa vain minään perustuva valinta on oikea. Yliminä, ulkoisen maailman vaatimus minälle, puuttuu seksuaalisuuteen ja sallii sen tulla ihmisen kohdalla ratkaistuksi aikuistumista edeltävän elämän- ja maailmankatsomuksen, determinismin perusteella. Tässä on analogia: Jos lapsi päättäisi seksuaalisuudestaan suhteessa seksuaaliobjekteihin, niin mikä se olisi? Luonnonmukainen ja viaton valinta...

t.i.ruskeepaa kirjoitti:

Seksuaalisuus on käsitykseni mukaan samanlainen valinta kuin sosialisaation yksi käännekohdista, aikuistuminen. Nykyaikana, postmodernina aikana, jolloin maailma on pullollaan näkökulmia, mutta niin heikko ihmistenvälisessä vuorovaikutuksesta, tuottaa harhan deterministisestä maailmasta, jossa kaikki on suhteellista ja ihmiset ovat "biologisilta ominaisuuksiltaan itsekkäitä". Nykyaikana aikuistuminen, joka on itsenäinen valinta ja on elämänhallinnan edellytys ja suunnan löytämisen edellytys, on harvinaista, koska ihmiset eivät pysty lyömään lukkoon omaa identiteettiään. Ennen se tapahtui useimmiten ja useimmiten vielä "putkimaisesti", elämänvaiheesta toiseen, kiinteän sosiaalisen kulttuurin ansiosta. Seksuaalisuus sekoitetaan determistiseen elämänkuvaan ja kuvitellaan, että mikä tahansa valinta käy. Todellisuudessa vain minään perustuva valinta on oikea. Yliminä, ulkoisen maailman vaatimus minälle, puuttuu seksuaalisuuteen ja sallii sen tulla ihmisen kohdalla ratkaistuksi aikuistumista edeltävän elämän- ja maailmankatsomuksen, determinismin perusteella. Tässä on analogia: Jos lapsi päättäisi seksuaalisuudestaan suhteessa seksuaaliobjekteihin, niin mikä se olisi? Luonnonmukainen ja viaton valinta...

Minä, yliminä.. *huokaus*

Ja sinäkö et muka tiedä mitään psykoanalyysistä? :) Ainakin käsitteistösi ammennat suoraan analyysistä.

Etkä muuten vielä vastannut kysymykseeni, että oletko itse valinnut oman seksuaalisen suuntautuneisuutesi.

Ennen vanhaan, "putkimaisuuden" aikana, homoseksuaalit olivat aivan samalla tavalla homoseksuaaleja kuin nykyäänkin, mutta he elivät valheellista elämää joko pyrkimällä esittämään heteroa tai sitten eristäytyen muusta yhteiskunnasta "vanhoiksi piioiksi" ja "peräkammarin pojiksi". Myös naispuolisista "sydänystävistä" puhuttiin, kun ei ymmärretty (tai ei haluttu ymmärtää), että kyseessä oli naispari.

Homoseksuaalisuus ei ole mikään nykyajan ilmiö, vaikka haluatkin sen sillä selittää. Seksuaalinen suuntautuminen on myötäsyntyinen ominaisuus, ja homoseksuaaleja on ollut aina. Kulloinkin vallinneet historialliset ja kulttuuriset puitteet ovat säädelleet vain sitä, että missä määrin homoseksuaaliset yksilöt ovat kyenneet elämään itselleen luonnollista elämää, samasukupuolisen kumppanin kanssa.

Kautta aikain kaikki homofobiset yhteisöt ovat pyrkineet ulkoistamaan homoseksuaalisuuden: Natsi-Saksassa homous nähtiin kommunistien ja juutalaisten aiheuttamaksi rappioksi, ja homoseksuaaleja kuljetettiin kuolemanleireille kaasutettaviksi. Kommunistisissa maissa puolestaan homoseksuaalisuuden katsottiin olevan kapitalististen maiden korruptiota. Zimbabwen diktaattori Mugabe puolestaan väittää, että homoseksuaalisuus on valkoisen rodun ja länsimaalaisten ihmisten hapatusta. Suomalaiset ovat kautta aikojen väittäneet ruotsalaisten olevan homoja, jne.. Lista on loputon. Aina, AINA on homoseksuaalisuus projisoitu jonnekin muualle, jonkun muun syyksi, jostain ulkoapäin tulevaksi uhaksi.

Homoseksuaalisuuden näennäinen "nykyaikaisuus" ja "modernius" johtuu vain ja ainoastaan siitä, että nykyaikaisessa, länsimaalaisessa demokratiassa yksilöt ovat vapaampia elämään kuten he itse haluavat, ja myös homoseksuaaleilla on nykyään samat ihmisoikeudet kuin muillakin. Aikaisemmin tämä ei ollut mahdollista, ja monet homoseksuaalit jäivät elämään varjoihin, piiloon tuomitsevilta katseilta. Vasta tiedon lisääntyessä ja ennakkoluulojen hälventyessä on homoseksuaalien vainoaminen alkanut vähetä ja homoseksuaaliset ihmiset ovat voineet elää aidosti omina itsenään, eikä heidän näin ollen enää nykyään tarvitse hankkiutua kulissisuhteisiin vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, kuten joskus aikaisemmin.

JustAnotherQueer kirjoitti:

Minä, yliminä.. *huokaus*

Ja sinäkö et muka tiedä mitään psykoanalyysistä? :) Ainakin käsitteistösi ammennat suoraan analyysistä.

Etkä muuten vielä vastannut kysymykseeni, että oletko itse valinnut oman seksuaalisen suuntautuneisuutesi.

Ennen vanhaan, "putkimaisuuden" aikana, homoseksuaalit olivat aivan samalla tavalla homoseksuaaleja kuin nykyäänkin, mutta he elivät valheellista elämää joko pyrkimällä esittämään heteroa tai sitten eristäytyen muusta yhteiskunnasta "vanhoiksi piioiksi" ja "peräkammarin pojiksi". Myös naispuolisista "sydänystävistä" puhuttiin, kun ei ymmärretty (tai ei haluttu ymmärtää), että kyseessä oli naispari.

Homoseksuaalisuus ei ole mikään nykyajan ilmiö, vaikka haluatkin sen sillä selittää. Seksuaalinen suuntautuminen on myötäsyntyinen ominaisuus, ja homoseksuaaleja on ollut aina. Kulloinkin vallinneet historialliset ja kulttuuriset puitteet ovat säädelleet vain sitä, että missä määrin homoseksuaaliset yksilöt ovat kyenneet elämään itselleen luonnollista elämää, samasukupuolisen kumppanin kanssa.

Kautta aikain kaikki homofobiset yhteisöt ovat pyrkineet ulkoistamaan homoseksuaalisuuden: Natsi-Saksassa homous nähtiin kommunistien ja juutalaisten aiheuttamaksi rappioksi, ja homoseksuaaleja kuljetettiin kuolemanleireille kaasutettaviksi. Kommunistisissa maissa puolestaan homoseksuaalisuuden katsottiin olevan kapitalististen maiden korruptiota. Zimbabwen diktaattori Mugabe puolestaan väittää, että homoseksuaalisuus on valkoisen rodun ja länsimaalaisten ihmisten hapatusta. Suomalaiset ovat kautta aikojen väittäneet ruotsalaisten olevan homoja, jne.. Lista on loputon. Aina, AINA on homoseksuaalisuus projisoitu jonnekin muualle, jonkun muun syyksi, jostain ulkoapäin tulevaksi uhaksi.

Homoseksuaalisuuden näennäinen "nykyaikaisuus" ja "modernius" johtuu vain ja ainoastaan siitä, että nykyaikaisessa, länsimaalaisessa demokratiassa yksilöt ovat vapaampia elämään kuten he itse haluavat, ja myös homoseksuaaleilla on nykyään samat ihmisoikeudet kuin muillakin. Aikaisemmin tämä ei ollut mahdollista, ja monet homoseksuaalit jäivät elämään varjoihin, piiloon tuomitsevilta katseilta. Vasta tiedon lisääntyessä ja ennakkoluulojen hälventyessä on homoseksuaalien vainoaminen alkanut vähetä ja homoseksuaaliset ihmiset ovat voineet elää aidosti omina itsenään, eikä heidän näin ollen enää nykyään tarvitse hankkiutua kulissisuhteisiin vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, kuten joskus aikaisemmin.

Minä epäröin joskus seksuaalisuuttani, mutta tein päätöksen päästäkseni eroon epäluulosta. Tein sen omien kokemuksieni perusteella, jotka olivat heterokokemuksia. En ole ajautunut heteroseksuaalisuuteen, vaan olen valinnut sen. Homoseksuaalisuus taas mielestäni on poikkeuksetta ajautumista, koska "yksilönvapaus" modernissa maailmassa antaa vapauden tehdä ihan niin kuin huvittaa, vastuusta viis. Kerro minulle, että tekevätkö homoseksuaaliset valinnan seksuaaliroolistaan? Heterous ja homous ovat seksuaalirooleja, ja seksi on mahdollista rajatta. Kuitenkin puhumani "minä" määrittelee suuntautumisen pidemmän päälle, suuntaan tai toiseen.

t.i.ruskeepaa kirjoitti:

Väitän, että jokainen ihminen VOI harrastaa seksiä ja kiihottua seksistä samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa, mutta se ei tarkoita sitä, että ihmisen tulisi omaksua homoseksuaalinen rooli tai uskoa olevansa enemmän homo kuin hetero.

Kalle ei ainakaan pysty, ei pysty - ei.

/Kalle, jota oksettaa pelkkä ajatus. Yäk

t.i.ruskeepaa kirjoitti:

Minä epäröin joskus seksuaalisuuttani, mutta tein päätöksen päästäkseni eroon epäluulosta. Tein sen omien kokemuksieni perusteella, jotka olivat heterokokemuksia. En ole ajautunut heteroseksuaalisuuteen, vaan olen valinnut sen. Homoseksuaalisuus taas mielestäni on poikkeuksetta ajautumista, koska "yksilönvapaus" modernissa maailmassa antaa vapauden tehdä ihan niin kuin huvittaa, vastuusta viis. Kerro minulle, että tekevätkö homoseksuaaliset valinnan seksuaaliroolistaan? Heterous ja homous ovat seksuaalirooleja, ja seksi on mahdollista rajatta. Kuitenkin puhumani "minä" määrittelee suuntautumisen pidemmän päälle, suuntaan tai toiseen.

t.i.ruskeepaa:
"Minä epäröin joskus seksuaalisuuttani, mutta tein päätöksen päästäkseni eroon epäluulosta."

Eli olet siis biseksuaali, tai kenties kaappihomo? En tunne nimittäin yhtään sellaista heteroa (ja tunnen aika monta heteroa), joka sanoisi 'valinneensa' seksuaalisen suuntautuneisuutensa. :) Olet aika harvinanen tapaus ilmeisesti. Tai sitten et ole hetero, vaan yrität vain teeskennellä sellaista.


t.i.ruskeepaa:
"Homoseksuaalisuus taas mielestäni on poikkeuksetta ajautumista"

Yksikään tuntemani homoseksuaalinen henkilö ei ole kuvaillut 'ajautuneensa' homoseksuaaliksi. Lähes kaikki ovat sanoneet olleensa aina homoseksuaaleja, niin kauan kuin muistavat. Jotkut heistä ovat tosin jossain vaiheessa elämäänsä yrittäneet olla suhteessa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, yhteisöllisen painostuksen vuoksi, mutta ei siitä mitään ole tullut. Ihminen ei voi itse 'päättää' keihin rakastuu. Näin on myös tutkimusten mukaan: seksuaalinen suuntautuminen ei ole ihmisen itsensä päätettävissä, vaan se on synnynnäinen ominaisuus.


t.i.ruskeepaa:
"koska "yksilönvapaus" modernissa maailmassa antaa vapauden tehdä ihan niin kuin huvittaa, vastuusta viis"

Ihan mitä huvittaa? Niin, se on kyllä aivan kamalaa kun kaksi samaa sukupuolta olevaa, toisiaan rakastavaa ihmistä haluaa jakaa elämänsä yhdessä toistensa kanssa. Se on ihan kamalaa, kun kaksi aikuista ihmistä haluaa virallistaa parisuhteensa ja ylläpitää monogaamista kulttuuriperintöä. Kyllä se onkin aivan järkyttävää vastuunpakoilua sitoutua rakastamaansa ihmiseen ja lupautua pitämään tästä huolta, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.


t.i.ruskeepaa:
"Heterous ja homous ovat seksuaalirooleja, ja seksi on mahdollista rajatta."

Hmm.. Kuulostat yhä enemmän biseksuaalilta. Ilmeisesti omasta mielestäsi kykenet siis kiihottumaan kummastakin sukupuolesta ja harrastamaan seksiä sekä miesten että naisten kanssa, mutta olet kuitenkin päättänyt pitäytyä naisissa.

Am I right?

Jos näin on, niin otappa huomioon, että kaikki ihmiset eivät ole biseksuaaleja. Sinulla kumppanin sukupuoli voikin olla aito valinta (jos kerran olet bi), mutta homoilla ja heteroilla ei samanlaista valinnanvaraa ole olemassa: homot ovat aidosti kiinnostuneita VAIN samaa sukupuolta olevista ihmisistä, ja heterot VAIN vastakkaista sukupuolta olevista ihmisistä. Näin se vain on, koita nyt jo ymmärtää.


t.i.ruskeepaa:
"Kuitenkin puhumani "minä" määrittelee suuntautumisen pidemmän päälle, suuntaan tai toiseen."

Mistäköhän 'minästä' mahdat puhua? En allekirjoita psykoanalyyttista näkemystä persoonallisuuden rakenteesta (Ego, Superego, Id), sillä psykoanalyysi on uskontoa eikä vakavasti otettavaa tiedettä. Jos puhut 'minäkäsityksestä', niin sen muodostumista ohjaavat ihmisen biologisesti määräytyneet ominaisuudet, varhaiset vuorovaikutustilanteet läheisten ihmisten kanssa, sekä myöhemmin muilta ihmisiltä saatu palaute. Minäkäsitys muodostuu siis melko pitkälle geneettisesti määräytyvien ominaisuuksian ja sosiaalisen kanssakäymisen pohjalta.

Minäkäsityksellä ei ole kuitenkaan mitään sananvaltaa seksuaalisen suuntautumisen muodostumisessa. Seksuaalinen suuntautuneisuus - samalla tavalla kuin hiusten, silmien tai ihon väri - on implisiittinen osa minäkäsitystämme, muuttumaton vakio. Sen määrittävät perintötekijämme. Seksuaalisen suuntautumisen ilmentämistä (eli elämmekö suuntautumisemme mukaisesti vai emme) puolestaan määrittää kunkin yhteisön normit ja säännöt.

JustAnotherQueer kirjoitti:

t.i.ruskeepaa:
"Minä epäröin joskus seksuaalisuuttani, mutta tein päätöksen päästäkseni eroon epäluulosta."

Eli olet siis biseksuaali, tai kenties kaappihomo? En tunne nimittäin yhtään sellaista heteroa (ja tunnen aika monta heteroa), joka sanoisi 'valinneensa' seksuaalisen suuntautuneisuutensa. :) Olet aika harvinanen tapaus ilmeisesti. Tai sitten et ole hetero, vaan yrität vain teeskennellä sellaista.


t.i.ruskeepaa:
"Homoseksuaalisuus taas mielestäni on poikkeuksetta ajautumista"

Yksikään tuntemani homoseksuaalinen henkilö ei ole kuvaillut 'ajautuneensa' homoseksuaaliksi. Lähes kaikki ovat sanoneet olleensa aina homoseksuaaleja, niin kauan kuin muistavat. Jotkut heistä ovat tosin jossain vaiheessa elämäänsä yrittäneet olla suhteessa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, yhteisöllisen painostuksen vuoksi, mutta ei siitä mitään ole tullut. Ihminen ei voi itse 'päättää' keihin rakastuu. Näin on myös tutkimusten mukaan: seksuaalinen suuntautuminen ei ole ihmisen itsensä päätettävissä, vaan se on synnynnäinen ominaisuus.


t.i.ruskeepaa:
"koska "yksilönvapaus" modernissa maailmassa antaa vapauden tehdä ihan niin kuin huvittaa, vastuusta viis"

Ihan mitä huvittaa? Niin, se on kyllä aivan kamalaa kun kaksi samaa sukupuolta olevaa, toisiaan rakastavaa ihmistä haluaa jakaa elämänsä yhdessä toistensa kanssa. Se on ihan kamalaa, kun kaksi aikuista ihmistä haluaa virallistaa parisuhteensa ja ylläpitää monogaamista kulttuuriperintöä. Kyllä se onkin aivan järkyttävää vastuunpakoilua sitoutua rakastamaansa ihmiseen ja lupautua pitämään tästä huolta, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.


t.i.ruskeepaa:
"Heterous ja homous ovat seksuaalirooleja, ja seksi on mahdollista rajatta."

Hmm.. Kuulostat yhä enemmän biseksuaalilta. Ilmeisesti omasta mielestäsi kykenet siis kiihottumaan kummastakin sukupuolesta ja harrastamaan seksiä sekä miesten että naisten kanssa, mutta olet kuitenkin päättänyt pitäytyä naisissa.

Am I right?

Jos näin on, niin otappa huomioon, että kaikki ihmiset eivät ole biseksuaaleja. Sinulla kumppanin sukupuoli voikin olla aito valinta (jos kerran olet bi), mutta homoilla ja heteroilla ei samanlaista valinnanvaraa ole olemassa: homot ovat aidosti kiinnostuneita VAIN samaa sukupuolta olevista ihmisistä, ja heterot VAIN vastakkaista sukupuolta olevista ihmisistä. Näin se vain on, koita nyt jo ymmärtää.


t.i.ruskeepaa:
"Kuitenkin puhumani "minä" määrittelee suuntautumisen pidemmän päälle, suuntaan tai toiseen."

Mistäköhän 'minästä' mahdat puhua? En allekirjoita psykoanalyyttista näkemystä persoonallisuuden rakenteesta (Ego, Superego, Id), sillä psykoanalyysi on uskontoa eikä vakavasti otettavaa tiedettä. Jos puhut 'minäkäsityksestä', niin sen muodostumista ohjaavat ihmisen biologisesti määräytyneet ominaisuudet, varhaiset vuorovaikutustilanteet läheisten ihmisten kanssa, sekä myöhemmin muilta ihmisiltä saatu palaute. Minäkäsitys muodostuu siis melko pitkälle geneettisesti määräytyvien ominaisuuksian ja sosiaalisen kanssakäymisen pohjalta.

Minäkäsityksellä ei ole kuitenkaan mitään sananvaltaa seksuaalisen suuntautumisen muodostumisessa. Seksuaalinen suuntautuneisuus - samalla tavalla kuin hiusten, silmien tai ihon väri - on implisiittinen osa minäkäsitystämme, muuttumaton vakio. Sen määrittävät perintötekijämme. Seksuaalisen suuntautumisen ilmentämistä (eli elämmekö suuntautumisemme mukaisesti vai emme) puolestaan määrittää kunkin yhteisön normit ja säännöt.

Lueskelin noita Ruskeepaa Sinun kijoituksia ja ajattelin aivan samaa, että bi voisit ollakkin, että tervetuloa vaan meitin joukkohon. Kyllä tämä pohtimista on vaatinutkin, mutta
ei tämä niin hauhiaa ole olla bi, kun sen hyväskyy ja lakkaa uskottelemasta itselleen sellaista, mikä ei sovi omaan itseensä.
Et muuten olis niin kiinnostunut näistä asioista, siihen täytyy yleensä olla omakohtainen mielenkiinto.

Minua ei kiinosta lesbous sitten yhtään, joten en taida olla lesbo yhtään. :)

Kalle kirjoitti:

Kalle ei ainakaan pysty, ei pysty - ei.

/Kalle, jota oksettaa pelkkä ajatus. Yäk

Tehdäänpäs Kalle pieni ajatusmatka: Me kaksi tervettä, normaalia suomalaista miestä olemme haaksirikkoutuneet autiolle paratiisisaarelle jonnekin valtameren keskelle, kaiken sivistyksen ulottumattomiin. Olemme säilyneet haaksirikossa ilman ruumiillisia vammoja. Vaatteistamme on rannalle ajauduttuamme jäljellä vain riekaleet, mutta sehän ei haittaa, koska paratiisisaarella on lämmintä vuorokauden ympäri. Olemme onnekkaita, sillä paratiisisaaren puroissa solisee yllin kyllin raikasta juomavettä, puut notkuvat hedelmiä ja kunnon suomalaisina metsäsisseinä osaamme kyllä hankkia muutakin luonnonravintoa, jota paratiisisaarella riittää.

Eläminen alkaa sujua alkushokin jälkeen aika mukavasti, olemmehan molemmat kunnossa ja tavallisia maalaisjärkisiä kavereita. Puhumme samaa kieltä ja meillä on sentään seuraa toisistamme. Alamme tottua olosuhteisiimme, alamme viihtyä keskenämme, ystävystymme. Puhumme aikamme kuluksi kaiken maailman asioista, avaudumme toisillemme niin kuin ystävät konsanaan ja vähitellen tunnemme toistemme koko elämän, perhesuhteet, läheiset, ilot, surut… luotamme toisiimme täydellisesti.

Saarella on ihan siedettävää, mutta minulla on suunnaton ikävä kotiin, ikävä perhettäni, ikävä vaimoani, hänen läheisyyttään, kosketusta, hellyyttä - ja tietenkin seksiä, jonka puutteessa joudun vetäytymään välillä yksinäisyyteen helpottamaan oloani häveliäästi omissa oloissani – ettei Kalle vain näkisi. Tiedän kyllä, että sinä Kalle touhuat itseksesi samoja juttuja, olethan terve, viriili mies. Emme kumpikaan voi mitään sille, että kaipaamme kosketusta - toisen ihmisen ihoa, läheisyyttä, syliä. Kotona saisimme kaiken tuon omalta rakkaalta puolisoltamme, tyttöystävältämme, rakastetultamme. Miten kauan luulisit, Kalle, että jaksaisit elää tällä yksinäisella saarella minun kanssani ilman että mieleesi tulisi koskea minuun? Kaverihan olisi tuossa ihan vieressä, käden ulottuvilla, riutumassa samaan kosketuksen puutteeseen…

Täällä saarella kukaan ei ole meitä näkemässä. Kukaan ei tule meille tänne kertomaan mikä on soveliasta ja mikä ei. Kukaan ei ole antamassa ohjeita tai neuvoja siitä, miten selviytyä, miten elää, miten olla ja miten pysyä ihmisenä. Kukaan ulkopuolinen ei kiellä, kukaan ei arvostele, kukaan ei tuomitse. Täällä olemme vain me kaksi.. Sinä ja minä, kahdestaan omassa pikku maailmassamme kaukana, irti kaikista jokapäiväisistä normeista ja käyttäytymismalleista ja soveliaisuussäännöistä… Mikä Sinua oksettaa?

ex-kaappi-bi kirjoitti:

Tehdäänpäs Kalle pieni ajatusmatka: Me kaksi tervettä, normaalia suomalaista miestä olemme haaksirikkoutuneet autiolle paratiisisaarelle jonnekin valtameren keskelle, kaiken sivistyksen ulottumattomiin. Olemme säilyneet haaksirikossa ilman ruumiillisia vammoja. Vaatteistamme on rannalle ajauduttuamme jäljellä vain riekaleet, mutta sehän ei haittaa, koska paratiisisaarella on lämmintä vuorokauden ympäri. Olemme onnekkaita, sillä paratiisisaaren puroissa solisee yllin kyllin raikasta juomavettä, puut notkuvat hedelmiä ja kunnon suomalaisina metsäsisseinä osaamme kyllä hankkia muutakin luonnonravintoa, jota paratiisisaarella riittää.

Eläminen alkaa sujua alkushokin jälkeen aika mukavasti, olemmehan molemmat kunnossa ja tavallisia maalaisjärkisiä kavereita. Puhumme samaa kieltä ja meillä on sentään seuraa toisistamme. Alamme tottua olosuhteisiimme, alamme viihtyä keskenämme, ystävystymme. Puhumme aikamme kuluksi kaiken maailman asioista, avaudumme toisillemme niin kuin ystävät konsanaan ja vähitellen tunnemme toistemme koko elämän, perhesuhteet, läheiset, ilot, surut… luotamme toisiimme täydellisesti.

Saarella on ihan siedettävää, mutta minulla on suunnaton ikävä kotiin, ikävä perhettäni, ikävä vaimoani, hänen läheisyyttään, kosketusta, hellyyttä - ja tietenkin seksiä, jonka puutteessa joudun vetäytymään välillä yksinäisyyteen helpottamaan oloani häveliäästi omissa oloissani – ettei Kalle vain näkisi. Tiedän kyllä, että sinä Kalle touhuat itseksesi samoja juttuja, olethan terve, viriili mies. Emme kumpikaan voi mitään sille, että kaipaamme kosketusta - toisen ihmisen ihoa, läheisyyttä, syliä. Kotona saisimme kaiken tuon omalta rakkaalta puolisoltamme, tyttöystävältämme, rakastetultamme. Miten kauan luulisit, Kalle, että jaksaisit elää tällä yksinäisella saarella minun kanssani ilman että mieleesi tulisi koskea minuun? Kaverihan olisi tuossa ihan vieressä, käden ulottuvilla, riutumassa samaan kosketuksen puutteeseen…

Täällä saarella kukaan ei ole meitä näkemässä. Kukaan ei tule meille tänne kertomaan mikä on soveliasta ja mikä ei. Kukaan ei ole antamassa ohjeita tai neuvoja siitä, miten selviytyä, miten elää, miten olla ja miten pysyä ihmisenä. Kukaan ulkopuolinen ei kiellä, kukaan ei arvostele, kukaan ei tuomitse. Täällä olemme vain me kaksi.. Sinä ja minä, kahdestaan omassa pikku maailmassamme kaukana, irti kaikista jokapäiväisistä normeista ja käyttäytymismalleista ja soveliaisuussäännöistä… Mikä Sinua oksettaa?

Tähän täytyy kyllä sanoa, että vaikka olisin kuinka puutteessa tahansa niin en kuitenkaan turvautuisi vastakkaista sukupuolta oleviin ihmisiin. Se ei tulisi edes mieleenikään. En voisi mitenkään kiihottua sellaisesta. Luulenpa, että myös useimmat heterot ajattelevat juuri näin samaa sukupuolta olevista kumppaniehdokkaista.

On täysin mahdollista olla 100% hetero, jota oksettaa pelkkä ajatuskin puuhastelusta saman sukupuolen edustajan kanssa. Aivan samoin on täysin mahdollista olla 100% homo, jota oksettaa pelkkä ajatuskin puuhastelusta vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.

Jos henkilö kykenee aidosti nauttimaan seksistä molempien sukupuolten edustajien kanssa ei hän ole hetero tai homo. Hän on silloin enemmän tai vähemmän biseksuaali.

JustAnotherQueer kirjoitti:

Tähän täytyy kyllä sanoa, että vaikka olisin kuinka puutteessa tahansa niin en kuitenkaan turvautuisi vastakkaista sukupuolta oleviin ihmisiin. Se ei tulisi edes mieleenikään. En voisi mitenkään kiihottua sellaisesta. Luulenpa, että myös useimmat heterot ajattelevat juuri näin samaa sukupuolta olevista kumppaniehdokkaista.

On täysin mahdollista olla 100% hetero, jota oksettaa pelkkä ajatuskin puuhastelusta saman sukupuolen edustajan kanssa. Aivan samoin on täysin mahdollista olla 100% homo, jota oksettaa pelkkä ajatuskin puuhastelusta vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.

Jos henkilö kykenee aidosti nauttimaan seksistä molempien sukupuolten edustajien kanssa ei hän ole hetero tai homo. Hän on silloin enemmän tai vähemmän biseksuaali.

No mehän ollaankin ihan selviä tapauksia. Sinä JustAnother olet hieno mies - täysin sinut itsesi kanssa oleva homo. Minä taas olen aika tavallinen mies - täysin sinut itsensä kanssa oleva bi-äijä. Elämä on aika helppoa kun tietää enemmän kuin luulee. Puhumattakaan, ettei pelkää ottaa selvää, jos ei tiedä.

Otin tuon Kallen pahoinvointikohtauksen henkilökohtaiseksi missiokseni. Eihän miehinen mies nyt sentään niin pelokas saa olla, että oksentaa, jos toinen koskettaa....;-)

ex-kaappi-bi kirjoitti:

No mehän ollaankin ihan selviä tapauksia. Sinä JustAnother olet hieno mies - täysin sinut itsesi kanssa oleva homo. Minä taas olen aika tavallinen mies - täysin sinut itsensä kanssa oleva bi-äijä. Elämä on aika helppoa kun tietää enemmän kuin luulee. Puhumattakaan, ettei pelkää ottaa selvää, jos ei tiedä.

Otin tuon Kallen pahoinvointikohtauksen henkilökohtaiseksi missiokseni. Eihän miehinen mies nyt sentään niin pelokas saa olla, että oksentaa, jos toinen koskettaa....;-)

"olet hieno mies"

Kiitos, kiitos. Aina täytyy jaksaa yrittää valistaa. Se tuntuu kyllä loputtomalta savotalta.. =)



"Elämä on aika helppoa kun tietää enemmän kuin luulee. Puhumattakaan, ettei pelkää ottaa selvää, jos ei tiedä."

Aivan totta.



"Eihän miehinen mies nyt sentään niin pelokas saa olla, että oksentaa, jos toinen koskettaa....;-)"

Heh, näinhän se tosiaan menee. =)

JustAnotherQueer kirjoitti:

t.i.ruskeepaa:
"Minä epäröin joskus seksuaalisuuttani, mutta tein päätöksen päästäkseni eroon epäluulosta."

Eli olet siis biseksuaali, tai kenties kaappihomo? En tunne nimittäin yhtään sellaista heteroa (ja tunnen aika monta heteroa), joka sanoisi 'valinneensa' seksuaalisen suuntautuneisuutensa. :) Olet aika harvinanen tapaus ilmeisesti. Tai sitten et ole hetero, vaan yrität vain teeskennellä sellaista.


t.i.ruskeepaa:
"Homoseksuaalisuus taas mielestäni on poikkeuksetta ajautumista"

Yksikään tuntemani homoseksuaalinen henkilö ei ole kuvaillut 'ajautuneensa' homoseksuaaliksi. Lähes kaikki ovat sanoneet olleensa aina homoseksuaaleja, niin kauan kuin muistavat. Jotkut heistä ovat tosin jossain vaiheessa elämäänsä yrittäneet olla suhteessa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, yhteisöllisen painostuksen vuoksi, mutta ei siitä mitään ole tullut. Ihminen ei voi itse 'päättää' keihin rakastuu. Näin on myös tutkimusten mukaan: seksuaalinen suuntautuminen ei ole ihmisen itsensä päätettävissä, vaan se on synnynnäinen ominaisuus.


t.i.ruskeepaa:
"koska "yksilönvapaus" modernissa maailmassa antaa vapauden tehdä ihan niin kuin huvittaa, vastuusta viis"

Ihan mitä huvittaa? Niin, se on kyllä aivan kamalaa kun kaksi samaa sukupuolta olevaa, toisiaan rakastavaa ihmistä haluaa jakaa elämänsä yhdessä toistensa kanssa. Se on ihan kamalaa, kun kaksi aikuista ihmistä haluaa virallistaa parisuhteensa ja ylläpitää monogaamista kulttuuriperintöä. Kyllä se onkin aivan järkyttävää vastuunpakoilua sitoutua rakastamaansa ihmiseen ja lupautua pitämään tästä huolta, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.


t.i.ruskeepaa:
"Heterous ja homous ovat seksuaalirooleja, ja seksi on mahdollista rajatta."

Hmm.. Kuulostat yhä enemmän biseksuaalilta. Ilmeisesti omasta mielestäsi kykenet siis kiihottumaan kummastakin sukupuolesta ja harrastamaan seksiä sekä miesten että naisten kanssa, mutta olet kuitenkin päättänyt pitäytyä naisissa.

Am I right?

Jos näin on, niin otappa huomioon, että kaikki ihmiset eivät ole biseksuaaleja. Sinulla kumppanin sukupuoli voikin olla aito valinta (jos kerran olet bi), mutta homoilla ja heteroilla ei samanlaista valinnanvaraa ole olemassa: homot ovat aidosti kiinnostuneita VAIN samaa sukupuolta olevista ihmisistä, ja heterot VAIN vastakkaista sukupuolta olevista ihmisistä. Näin se vain on, koita nyt jo ymmärtää.


t.i.ruskeepaa:
"Kuitenkin puhumani "minä" määrittelee suuntautumisen pidemmän päälle, suuntaan tai toiseen."

Mistäköhän 'minästä' mahdat puhua? En allekirjoita psykoanalyyttista näkemystä persoonallisuuden rakenteesta (Ego, Superego, Id), sillä psykoanalyysi on uskontoa eikä vakavasti otettavaa tiedettä. Jos puhut 'minäkäsityksestä', niin sen muodostumista ohjaavat ihmisen biologisesti määräytyneet ominaisuudet, varhaiset vuorovaikutustilanteet läheisten ihmisten kanssa, sekä myöhemmin muilta ihmisiltä saatu palaute. Minäkäsitys muodostuu siis melko pitkälle geneettisesti määräytyvien ominaisuuksian ja sosiaalisen kanssakäymisen pohjalta.

Minäkäsityksellä ei ole kuitenkaan mitään sananvaltaa seksuaalisen suuntautumisen muodostumisessa. Seksuaalinen suuntautuneisuus - samalla tavalla kuin hiusten, silmien tai ihon väri - on implisiittinen osa minäkäsitystämme, muuttumaton vakio. Sen määrittävät perintötekijämme. Seksuaalisen suuntautumisen ilmentämistä (eli elämmekö suuntautumisemme mukaisesti vai emme) puolestaan määrittää kunkin yhteisön normit ja säännöt.

Toisen sanoman raiskaus. Ei tarvinnut kuin lukea ensimmäinen lause jokaisesta kappaleesta kun tiesi jo sen mitä halusit sanoa. Rauhoitu ja lue tekstini uudestaan.

t.i.ruskeepaa kirjoitti:

Toisen sanoman raiskaus. Ei tarvinnut kuin lukea ensimmäinen lause jokaisesta kappaleesta kun tiesi jo sen mitä halusit sanoa. Rauhoitu ja lue tekstini uudestaan.

Mikä ihmeen raiskaus? Eipäs ylidramatisoida. Vai osuinko kenties arkaan paikkaan? Ei ollut tarkoitus järkyttää, jos niin olen tehnyt niin esitän pahoitteluni. Kirjoitelmistasi vain loistaa tietyt asiat melko selvästi. Ei minun tarvitse enää lukea niitä toista kertaa, ne ovat melko helposti tulkittavissa.

Ja olen muuten täysin rauhallinen. Olisiko niin, että tämä keskustelu jostain syystä kiihdyttää ehkä itseäsi? Jos näin on niin kannattaisi varmaan miettiä miksi.

ex-kaappi-bi kirjoitti:

No mehän ollaankin ihan selviä tapauksia. Sinä JustAnother olet hieno mies - täysin sinut itsesi kanssa oleva homo. Minä taas olen aika tavallinen mies - täysin sinut itsensä kanssa oleva bi-äijä. Elämä on aika helppoa kun tietää enemmän kuin luulee. Puhumattakaan, ettei pelkää ottaa selvää, jos ei tiedä.

Otin tuon Kallen pahoinvointikohtauksen henkilökohtaiseksi missiokseni. Eihän miehinen mies nyt sentään niin pelokas saa olla, että oksentaa, jos toinen koskettaa....;-)

Phyi, phyi - yääääk

Kuinka joiduinkaan tälläiselle palstalle.

Kyllä minua vain oksettaa pelkkä ajatus olla intiimissä suhteessa miehen kanssa, yäkk - phyi.

En onnistu minulta koskaan vapaaehtoisesti - ei koskaan. Niin suuressa puutteessa en voi olla, että siihen ryhtyisin, niin autiota saarta ei ole, että minusta saisit panokaverin.

Yäääk - phyi, phyi. Pelkä ajatus kammottaa.

/Kalle, joka on 110% hetero ja ei siitä muutu - onneksi.

Kalle kirjoitti:

Phyi, phyi - yääääk

Kuinka joiduinkaan tälläiselle palstalle.

Kyllä minua vain oksettaa pelkkä ajatus olla intiimissä suhteessa miehen kanssa, yäkk - phyi.

En onnistu minulta koskaan vapaaehtoisesti - ei koskaan. Niin suuressa puutteessa en voi olla, että siihen ryhtyisin, niin autiota saarta ei ole, että minusta saisit panokaverin.

Yäääk - phyi, phyi. Pelkä ajatus kammottaa.

/Kalle, joka on 110% hetero ja ei siitä muutu - onneksi.

Huomaatko, Kalle, olet eksynyt tänne autiolle saarelle jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä? 110% heteroa ei luulisi tällainen ajatusmatkailu kiinnostavan.

Ole huoleti, tuo Sinun kiinnostuksesi on ihan normaalia. Tiesitkö, että suurin osa meistä heteromiehistä itse asiassa on jollakin tasolla biseksuaaleja. Jossakin elämän vaiheessa jokainen terve mies kokee ainakin fantasiatasolla intiimejä hetkiä toisen miehen kanssa. Sinä et sitä näköjään uskalla tunnustaa vielä edes itsellesi. Jos taas näkisit minut, et näköhavaintosi perusteella varmaan ikinä uskoisi, että minun näköiseni tavallinen naapurin äijä voisi olla myös miehistä kiinnostunut.

Viestini oli avoin heitto ja ajatus. Siinä ei ollut mitään sellaista, joka perustelisi johtopäätökset "umpimielisyydestä" tai kapeakatseisuudesta. Eikö jo pelkkä tämä järkeily nyt juuri osoita, että siitä ei ole kohdallani kysymys?

" Samalla logiikalla voisi väittää, että heteroseksuaalisuuden taustalla on pettymys saman sukupuolen edustajiin."

Hyvä argumentti, mutta heteronormatiivisesti ajateltuna väärä. On "luonnollista", että ihmiset ovat seksuaalisesti suuntautuneita vastakkaiseen sukupuoleen. Voíla. Jos oletetaan, että tämä on totta, niin silloin heteroseksuaaliset ihmiset eivät ole konfliktissa seksuaaliobjektien suhteen, eikä seksuaalisuuden suuntautuminen johdu pettymisestä samaan sukupuoleen. Huomaa, että puhun seksuaaliobjekteista, enkä identiteetistä. Identiteetti muuttuu aina, mutta seksuaali-identiteetti ei sen objektien pysyessä samana.

Päällekkäisyyttä välttääksemme pyydän, että luet perusteluni yläpuolella.

t.i.ruskeepaa kirjoitti:

Viestini oli avoin heitto ja ajatus. Siinä ei ollut mitään sellaista, joka perustelisi johtopäätökset "umpimielisyydestä" tai kapeakatseisuudesta. Eikö jo pelkkä tämä järkeily nyt juuri osoita, että siitä ei ole kohdallani kysymys?

" Samalla logiikalla voisi väittää, että heteroseksuaalisuuden taustalla on pettymys saman sukupuolen edustajiin."

Hyvä argumentti, mutta heteronormatiivisesti ajateltuna väärä. On "luonnollista", että ihmiset ovat seksuaalisesti suuntautuneita vastakkaiseen sukupuoleen. Voíla. Jos oletetaan, että tämä on totta, niin silloin heteroseksuaaliset ihmiset eivät ole konfliktissa seksuaaliobjektien suhteen, eikä seksuaalisuuden suuntautuminen johdu pettymisestä samaan sukupuoleen. Huomaa, että puhun seksuaaliobjekteista, enkä identiteetistä. Identiteetti muuttuu aina, mutta seksuaali-identiteetti ei sen objektien pysyessä samana.

Päällekkäisyyttä välttääksemme pyydän, että luet perusteluni yläpuolella.

Kerropa saman tien, mihin me biseksuaalit oikein olemme pettyneet?

Minäkin seurustelen seitsemättä vuotta rakastamani miehen kanssa, eikä se ole muuttanut miksikään tosiasiaa, että olen kiinnostunut myös naisista.

(Uskollinen olen kyllä ollut).

t.i.ruskeepaa kirjoitti:

Viestini oli avoin heitto ja ajatus. Siinä ei ollut mitään sellaista, joka perustelisi johtopäätökset "umpimielisyydestä" tai kapeakatseisuudesta. Eikö jo pelkkä tämä järkeily nyt juuri osoita, että siitä ei ole kohdallani kysymys?

" Samalla logiikalla voisi väittää, että heteroseksuaalisuuden taustalla on pettymys saman sukupuolen edustajiin."

Hyvä argumentti, mutta heteronormatiivisesti ajateltuna väärä. On "luonnollista", että ihmiset ovat seksuaalisesti suuntautuneita vastakkaiseen sukupuoleen. Voíla. Jos oletetaan, että tämä on totta, niin silloin heteroseksuaaliset ihmiset eivät ole konfliktissa seksuaaliobjektien suhteen, eikä seksuaalisuuden suuntautuminen johdu pettymisestä samaan sukupuoleen. Huomaa, että puhun seksuaaliobjekteista, enkä identiteetistä. Identiteetti muuttuu aina, mutta seksuaali-identiteetti ei sen objektien pysyessä samana.

Päällekkäisyyttä välttääksemme pyydän, että luet perusteluni yläpuolella.

Teet "heitossasi" sen perusvirheen, että oletat homoseksuaalisten ihmisten alunperin olevan heteroseksuaalisia. Toisin sanoen väität, että kaikki ovat alkujaan heteroita ja että homoseksuaaliseksi "muututaan" elämänkokemusten kautta. Perusajatusrakennelmasi on kuitenkin kestämätön, sillä useat tutkimukset ovat osoittaneet, että kasvuolosuhteilla tai elämänkokemuksilla ei ole suurtakaan merkitystä seksuaalisen suuntautumisen muodostumisessa. Sitä vastoin genetiikalla ja prenataalisilla olosuhteilla on seksuaalisuuden muodostumiseen sitäkin enemmän sananvaltaa.

Ajatuksesi ovat umpimielisiä ja kapeakatseisia, koska et osaa asettua omien preferenssiesi ulkopuolelle. Ajattelet, että koska (ilmeisesti) itse pidät ensisijaisesti vastakkaisen sukupuolen edustajista, niin "tottakai" näin on oltava myös muiden kohdalla.

Homoseksuaaliselle ihmiselle on "luonnollista" olla kiinnostunut saman sukupuolen edustajista. Homoseksuaaliselle ihmiselle ei koskaan ole ollutkaan "luonnollista" olla kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta. Biseksuaalit ovatkin sitten oma ryhmänsä, sillä heille on "luonnollista" olla kiinnostunut kummankin sukupuolen edustajista. Lähinnä ajatuksistasi tulee mieleen, että sekoitat keskenään homo- ja biseksuaalisuuden.

Biseksuaalille voi hyvinkin olla mahdollista olla suhteessa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, ja pettymyksen jälkeen etsiäkin samasukupuolista kumppania (tai toisinpäin). Homoseksuaalille pettymys vastakkaisen sukupuolen edustajaan voi korkeintaan aktualisoitua siten, että hän huomaa, ettei olekaan kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta, vaikka olikin yrittänyt uskotella niin itselleen.