mun tilanne on aika huono. oon ainoa lapsi joka on saanut pysyä 12 ikävuotta kauemmin äidilläni... oon nyt 15. mulla on kaksi siskoo. kumpaakaan en tunne hirveen hyvin, mutta saan tukee heistä. en tietenkään aina. mun äiti on alkoholisti. ei tietenkään myönnä sitä vaan nauraa ja sanoo että kyllähän mä oon ruokaa tuonu ja vaatteet hankkinu jne... niin, juohan se vaan viikonloppusin... viikonloppu alkaa keskiviikkona ja loppuu sunnuntaina tai maanantaina. jos oikein hyvin käy niin se ei juo ma-ke. ja sitten sillä on välillä sellasia kivoja raivokohtauksia. äsken just oli. sen takii päätin tulla tänne kirjottamaan tästä jos joku vaikka haluis kertoo mulle miten pääsen tästä ulos. raivokohtauksia tulee aika harvioin mutta ne sattuu silti. tällä kertaa se ei koskenut muhun. näin on ollut niin kauan kuin muistan. on saanut pidettyä mut valehtemalla. kehottaa muakin aina valehtelemaan kun siitä hyötyy. mä ihmettelen suuresti miksi mä en oo ottanut siitä mallia. oon onnistunut ottamaan vaikutteita muualta, en tykkää valehtelemisesta. ihan oikeesti mä vihaan sitä. ja sitte taas kun mä ajattelen tarkemmin kyllähän mä siitä pidän myös. en tiiä onko se rakkautta. kai se äidin ja tyttären side on tai joku... mutta nyt haluisin tietää että miten tästä pääsee pois. en halua kertoa opelle tai kellekään koulussa. parhaalle kaverille oon kertonut. sekään ei tiiä kaikkea. mua pelottaa. auttakaa mua pls. ja jos jollain on muillakin tällasta ni ois "kiva tietää etten oo yksin.
kertokaa mulle
pienen pieni minä
8765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
minulla ei ole samanlaista ongelmaa kuin sinulla tai siis ei ole mitään ongelmaa, mutta luokkalaisellani pojalla on (riku). hänen äitinsä juo joka päivä. no, aika harvoin se on selvänä. riku haisee koulussa ihan hirveelle (se ei osaa pidätellä, tai osaa se mutta se päästää aina plöröt). siis minä en silti rikusta pidä, en laisinkaan!! se yrittää olla kovis, koska sen äiti on juoppo. koko kylä tietää rikun äidistä. riku ei ole koulussakaan hyvä. on nyt 6.lk ja joutuu yläasteella erityisluokalle. isääkään rikulla ei ole, tai on mutta ei koskaan näe häntä (niin kuin minäkään isää en näe, koskaan). en kirjoita tätä siksi että säälisin rikua (tai kyllä joskus tulee hiukan sääli) vaan halusin kertoa kokemuksia, tai siis rikun. enhän minä kauheasti sen asioita tiedä, mutta ajattelin kertoa ettet ole ainoa. eikä rikulla oikeastaan kavereitakaan ole, tai siis on mutta sitä kiusataan joskus.
onnea äitisi kanssa, tarkoitan sitä todella!!
Kyllä sun kannattaa kertoa jollekin asiasta. Ei se oo hyväksi sulle pitää asioita sisälläs. Sitä paitsi vaikka oot kertonut sille sun kaverille, niin ei se voi asiassa sua auttaa mitenkään, kun on varmaankin samanikäinen sun kanssa.. Ne opettajat siellä koulussa on myös sitä varten, että niille voi kertoa myös ikäviä asioita joita kotona tapahtuu.
Toinen vaihtoehto on että menet terkkarin luokse. Opettajat, terkkarit ja muu koulun henkilökunta ovat kaikki vaitiolovelvollisia, joten niiden kanssa voi jutella ihan rauhassa, eikä kukaan ulkopuolinen saa tietää ellet halua. Voithan kysellä näiltä aikuisilta, mitä vaihtoehtoja sinulla olisi. Kyllä ne tietää, ne on koulutettu siihen!
Tsemppiä sulle!
Nii..Siis mun oikee isä oli saman tyylinen...
Lasten/nuortenkoti??
Tiedän että se on aika väärin että vanhemmat riehuu ja sä joudut kärsiin ja kukaan ei tunnu auttavan sua..
Voimia ja siunausta!
juttele vaikka kuraattorin kanssa.... tai jonkun?
Isäs? Isovanhempien? ystävän johon voit luottaa?
onko sulla jotain kehittävää tekemistä iltaisin? Vai joudutko olemaan kotona ja pitämään huolta itsestäsi ja äidistäsi ja teidän taloudesta? Voitko päästä mukaan johonkin harrastuksen pariin, joka sua kiinnostaisi? Siellä saisi kontaktin tasapainoisiin aikuisiin ja myös samanikäisiin nuoriin. He voisivat sitten auttaa ja tukea sua eri tavoin. En tiedä missä asut mutta ainakin maaseudulla on yleensä paljon harrastusmahdollisuuksia, eikä maksa paljon tai ehkä ei mitään. Voisitko ajatella näytelmäkerhoa, vapaapalokuntaa, ensiapuryhmää, jotain luonnonsuojeluryhmää, hyväntekeväisyysjärjestöä? Myös eri seurakunnilla on toimintaa, eikä tarvitse olla niin kauhean uskovainen - täällä meidän paikkakunnalla esim on seurakunnalla mikroautokerho, jossa vähän koviksen tapaiset pojatkin käyvät. Koeta keksiä jotain muuta ajateltavaa kuin ikävät kotiolosi!
Niin. Minun isäni on alkoholisti. Ollut hyvin, hyvin kauan. Kauemmin kuin pystyn muistamaan. Olen 14, 8. luokalla.
Silloin kun olin pieni, isä tuli joskus öisin kotiin ympäripäissään. Kävi usein kapakoissa. Humalatila on arvaamaton, joskus se itkeskeli vaan surkeaa elämääsää tai muuta, joskus se oli väkivaltainen. Muistan monet kerrat kun se on lyönyt ja äiti on yrittänyt estellä. Ja äiti on myös uhannut erolla, mutta ei ole uhkauksiaan toteuttanut.Minun äitini juo myös, mutta kohtuudella. Useimmiten. Isä ja äiti asuu yhdessä ja minä heidän kanssaan. Mulla on 2 siskoa. Ne on aikuisia ja asuu omillaan. Mutta kyllä ne tietää/ muistaa, millainen isä on.
Silloin kun olin pieni, isä kävi jossain AA-kerhossa. Ei se mitään auttanut. Se tarvii jotain vierotushoitoa, vaikka pakolla jos ei muuten. Sille on kyllä puhuttu hoidoista sun muista sillon kun se on selvä, mutta ei se halua. Selvänä se onkin mukava ja viisas mies. Myöntäähän se, että on alkoholisti, mutta sanoo aina perään: mitä sitten, so what?
Kyllä ihmisissä on virheitä ja saakin olla, ihmisissä on virheitä ja saakin olla, MUTTA JUMALAUTA ALKOHOLISMI EI OLE MITÄÄN SO WHAT!!!
Me asuttiin ennen toisessa kaupungissa, mutta isällä oli semmonen juopporemmi töissä. Kavereineen se pinnas töistä juomaan... Kaikki paitsi isä sai potkut. Isän työt vaihdettiin toiseen kaupunkiin, juopporemmi katkaistiin. Ja se, miks työt ylipäätänsä säily, johtu musta. Mä olin pieni ja äiti oli työtön. Sossuun me oltais jouduttu eikä se työnantaja sentään niin "julma" ollut.
Äiti on usein (voi luoja miten usein) sanonut, että juominen loppuu nyt. Paskat. Se uhkailee ihan turhaan, koska se ei ikinä toteuta uhkauksiaan. Aina kun se sanoo niin ja perään vielä selittää, että rahat on loppu, isä alkaa kehrätä ja kaikkea muuta. Kukkaronnyörit aukeaa saman tunnin, ei vaan, saman vartin aikana! Ja sitten mä marmatan äisille, että taas sä luovutit ja äiti sanoo: "No mutta isä tuo taloon leivän. Ne on sen rahoja, kyllä se saa niitä käyttää..."
Eli taas sama lähtöpiste, tätä on jatkunut ties kuinka kauan. Piiri pieni pyörii...
Mä olen kyllästynyt. Kirjaimellisesti. En mä voi väittää, että mulla menee huonosti. Hyvä koulumenestys, vaatteita, ruokaa, ystäviä... Kaikki ihmisen perustarpeet. Ihana isä (KUN SE ON SELVÄ) ja mukava äiti... Mutta ei mun pidä jättää tätä asiaa näin. Isä ei suostu hoitoon. Muutaman vuoden kuluttua se on eläkeiässä. Silloin ei tule rahaa, mutta entä jos juominen jatkuu? Mä pääsen tästä piiristä pois, mä kasvan aikuiseksi. Hankin oman talon, miehen, perheen... Ihan niin kuin mun siskotkin on tehneet. Hyvin niillä menee. Eivät juo ja hyvät työt. Mutta ei se riitä mulle. Mä kyllä pääsen pois piiristä, mutta äiti ja isä ei. Siksi mä olen suunnitellu, että kerron jollekin. Ihan helvetin sama, kelle, mutta jollekin. Jos isä ei mene hoitoon yksin, niin mä järjestän vaikka koko perheen hoitoon. Itseni mukaan lukien. Mun ei tarvi kotona hoitaa taloutta, äiti sen tekee. Se on tosi yksin, kaikki kaverit kuolleet tai ne asuu kaukana. Jos mä en tätä piiriä katkaise, ei sitä tee kukaan. Mä olen nähnyt sen.
Vieläkö olet näissä maisemissa? Löytyi tällaiset sivuset: www.turvakoti.net Ovat laajat sivut, kannattaa tutustua. Kaikkea hyvää elämääsi, taidat olla aika sinnikäs. Kiva, kun yrität rohkaista toisia kaikkien vaikeuksiesi keskellä. Voimia ja siunausta sinulle!
On se kiva, että jotkut vastaakin viesteihin vaikkei niissä mitään kysytäkkään. Tylsää olis omia viestejä aina lukea.
Mä puhuin isälleni. Tai oikeastaan huusin ihan saamarin lujaa ja kauan. Se säikähti ja lähti ulos koirien kanssa. Tuli sieltä ja oli niin kuin ei mitään. Mä ajattelin, ettei tää jää tähän. Mä haluan kerrankin raittiin vapun. Ja mä toimin. Tiedättekö mitä mä tein? Piilotin isän kaljat (kaikkiaan 10 kpl). Jemmasin ne hyvään talteen. Äiti piilotti viinat ja siiderit, kappas vaan, ei alkoholia missään. Isä alko murjottaa, mutta hyvin se ilta suju. Tosi hyvin... Ne kaljat on vielä jemmassa, samoin viinat sun muut, äiti puhui isälle ja se alkoi taas ymmärtää. Nyt se vähentää juomistaan, ainakin tosissaan yrittää (se on hyvä se!). Mä annan sille niitä kaljoja pulloittaain, kerran viikossa, pikku hiljaa. Tänään se sai 2, mutta ei ole juonut niitä, vaikka telkkarista tuli lätkämatsikin. Parempaan suuntaan......
Hyviä jatkoja teille, kyllä elämästä selviää hengissä vaikka tässäkin jengissä!