Hei,
Meidän perheen elämän yhtä kauheimmista viikoista eletään täällä enkä tiedä miten saisin itkun loppumaan, surkean olon.
Meidän rakas kissamme kuoli yllättäen ma-ti välisenä yönä vasta 5-vuotiaana todennäköisesti sydänkohtaukseen (hcm). Pari vuotta sitten eläinlääkärissä kerrottiin että pientä sivuääniä kuuluu mutta ei hätää koska todella pientä mutta jos kissa alkaa oireilemaan niin sitten ultrataan.
Kissamme oli iloinen, söi hyvin, leikki hieman ja nukkui kyllä paljon, välillä oksenteli/pissasi matolle, joskus tuli kuivia yskiä mutta kaikki nämä siis satunnaisesti 2 vuoden aikana eli ei siis eläinlääkärin mukaan syytä huoleen.
Halusimme kisullemme seuraa ja pari viikkoa sitten meille muutti kissanpentu, mentiin pari päivää hitaasti hajuja vaihdellen ja sitten he pääsivät tutustumaan. Kissamme otti hyvi mä uuden tulokkaan vastaan leikkivätkin jopa toki välillä pientä läpsyä ja sähinää.
Nyt syytän ja soimaan itseäni! Eli kissamme tosiaan yöllä (heräsimme tähän) meni portaita alas (kuului siis kolme kolina ääntä eli ei siis kävellyt) suoraan eteisen lattialle ja siihen jäi. Mies juoksi heti kissan luo, teki parhaansa elvyttääkseen kunnon melkein heti perästä tulin perästä ja tajusin jo kissan kuolleen, viimeiset liikkeet olivat olleet kuoleman jälkeisinä sätkyjä. :”(
Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Miksi eläinlääkäri ei sivuäänen takia pyytänyt meitä menemään ultraan? Voiko kaatuminen rappusissa aiheuttaa tälläistä kun kova lattia kuitenkin eteisessä? … tuntuisi vaan hölmöltä kun kolme vuotta täällä jo asuttu.
Olisiko kyseessä voinut olla joku toinen kuin sydänkohtaus.
ONKO SIIS teillä kokemuksia tälläisestä?
Meidän perheen elämän yhtä kauheimmista viikoista eletään täällä enkä tiedä miten saisin itkun loppumaan, surkean olon.
Meidän rakas kissamme kuoli yllättäen ma-ti välisenä yönä vasta 5-vuotiaana todennäköisesti sydänkohtaukseen (hcm). Pari vuotta sitten eläinlääkärissä kerrottiin että pientä sivuääniä kuuluu mutta ei hätää koska todella pientä mutta jos kissa alkaa oireilemaan niin sitten ultrataan.
Kissamme oli iloinen, söi hyvin, leikki hieman ja nukkui kyllä paljon, välillä oksenteli/pissasi matolle, joskus tuli kuivia yskiä mutta kaikki nämä siis satunnaisesti 2 vuoden aikana eli ei siis eläinlääkärin mukaan syytä huoleen.
Halusimme kisullemme seuraa ja pari viikkoa sitten meille muutti kissanpentu, mentiin pari päivää hitaasti hajuja vaihdellen ja sitten he pääsivät tutustumaan. Kissamme otti hyvi mä uuden tulokkaan vastaan leikkivätkin jopa toki välillä pientä läpsyä ja sähinää.
Nyt syytän ja soimaan itseäni! Eli kissamme tosiaan yöllä (heräsimme tähän) meni portaita alas (kuului siis kolme kolina ääntä eli ei siis kävellyt) suoraan eteisen lattialle ja siihen jäi. Mies juoksi heti kissan luo, teki parhaansa elvyttääkseen kunnon melkein heti perästä tulin perästä ja tajusin jo kissan kuolleen, viimeiset liikkeet olivat olleet kuoleman jälkeisinä sätkyjä. :”(
Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Miksi eläinlääkäri ei sivuäänen takia pyytänyt meitä menemään ultraan? Voiko kaatuminen rappusissa aiheuttaa tälläistä kun kova lattia kuitenkin eteisessä? … tuntuisi vaan hölmöltä kun kolme vuotta täällä jo asuttu.
Olisiko kyseessä voinut olla joku toinen kuin sydänkohtaus.
ONKO SIIS teillä kokemuksia tälläisestä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Teetä kissallesi ruumiinavaus niin tiedät kuoleman syyn. Me maallikot joudumme asiantuntioihin luottamaan ja kissojen suhteen on parasta köydä pieneläimiin erikoistuneella eläinlääkärillä eikä millään konitohtorilla. Itse syyllistän itseäni 5v sitten kuolleen kissani takia. Uskoin eläinlääkäriä, vaikka itse epäilin. Syyllisyydentunto ei ole kadonnut minnekään. Kuitenkin, meidän on pakko eksperttejä eli eläinlääkäreitä uskoa. Jatkossa kysyn kyllä toisenkin mielipiteen.
Pienet on murheet, jos kissan kuolema vie elämän raiteiltaan.
Kissa oli meille ihan yhtäläinen perheenjäsen kuin kuka muukin kyllä sen poissaolon huomaa. Olen itse vuoden sisällä menettänyt niin paljon ettet arvaakaan joten pienet ei ole murheet vaan todella turhautunut kaikkeen paskaan ja siitä syntyvään pelkoon suruun.
Ehkä ei siis sinulla veisi mutta onneksi me ihmiset ollaan erilaisia
Olipas kurja, tahditon kommentti. Miksi pitää ilkeillä?
Osanotto suruun. Todennäköisin kuolinsyy on se HCM. Ei joutunut kokemaan kauan kärsimystä.
HCM ei ole parannettavissa, ennuste siinä on aina huono, eli juuri tuo mitä kissallenne tapahtui.
Jos haluatte avauttaa ja tutkituttaa kuolinsyyn, kysykää eläinlääkäriltä missä tutkimus voidaan tehdä.
Sääli uuden kissan vuoksi- mutta kun tokenette vähänkin, ottakaa sille kaveri.
Ja lakkaa syyttelemästä itseäsi- olette toimineet aivan niinkuin pitikin, eli normaalia touhua, ja el ohjeitten mukaan.
Se sairaus on vain sellainen- tappava.
Ja vielä, itkekää toki. Muistelkaa. Aikaa ei voi ostaa. Ei edes lääkäriltä, ei eläinlääkäriltäkään tuossa tap.
Kiitos tuhannesti ihanasta vastauksestasi. Olen jutellut eläinlääkärin kanssa koska tosiaan taisin olla niin shokissa kun kaikki tapahtui yllättäen että oma pää tarvitsi kunnon keskustelun niin tapahtuneesta kuin myös sairaudesta.
Aika pienetkin asiat johtavat isoon suruun. Itse olen sitä mieltä että jos kissa kaatuisi rappusissa niin varmaan vammoja siitä tulisi mutta en usko että kuolema kuitenkaan, kun kissat selviää kaikesta tosi hyvin. Meilläkin on kuollut kissoja ja se johtaa kyllä suruun, mutta esimerkiksi kissan vanhuuteen kuoleminen on helpompi ottaa mutta sitten nuoren kissan äkillinen kuolema saattaa hyvinkin olla todella rankkaa. Tsemppiä sinne
Juurikin tämä! Olen itse juuri vuosi sitten vienyt viimeiselle piikille 17-vuotiaan kissaherran munuaisten vajaatoiminnan ja epäiltyjen kasvainten takia. Se tietenkin oli myös rankkaa mutta ns ymmärrettävempää. Tämä tilanne taas….aivan päinvastainen.
Mutta kiitos kun kirjotit noista rappusista, olen itse järkeillyt ja tullut kokoajan samaan tulokseen. Sitä van hakemalla hakee ns vikoja omistajana itsestään.
Moi
Kissa on perheenjäsen, jos ei enemmänkin. Siis tunnen olevani palveluskuntaa. Ja jos minun kuningatarellani ja prinssilläni olisi joku vaiva, olisin todella huolissani.
Otan osaa menetyksesi johdosta!
Kissoilla on samoja sairauksia kuin ihmisilläkin ja kissojen elinajanennuste on muutenkin pienempi. Et olisi voinut enempää tehdä.
Hyvät muistot kyllä kantavat.