Lastensuojelu näennäistä ja uhkaavaa

Lastensuojelun toiminnan avainmerkitys on vanhempien kieroutumisen todistaminen. Kun joku tekee lastensuojeluilmoituksen, se todistaa jo sosiaalityöntekijälle ja tämän tiimille, että vanhemmat ovat kieroutuneita. Hän aloittaa toiminnan siinä mielialassa, että voi lapsiparkoja. He kärsivät. Ei lasten pidä kärsiä. He ovat viattomia ja kauniita. Mieliala todistaa kieroutuneisuuden. Lastenilmoituksien tai sosiaalityöntekijän väitteiden sisällöllä ei ole mitään väliä vaan sillä, että sosiaalityöntekijän auktoriteettiin alistutaan ehdottomasti niin kuin totaaliyhteiskunnassa. Oli kyse huumeiden käyttäjästä tai oudosta liberaalista, se on kaikki kieroutunutta ja lasta pitää aina suojella. Avohuollon käynneillä vanhempien pitää käyttäytyä alistuvasti ja pahoitella omaa kieroutuneisuuttaan. Vastakkainen mielipide on kuvottava laiminlyönti ja hoidonvastaisuutta. Sosiaalityöntekijä sanoo sen epäsuorasti ja esittää demokraattista. Mitään väitteitä ei kuitenkaan uskota ja sosiaalityöntekijä tuo esiin vanhoja luuloja milloin haluaa ja muuttaa omia sanojaan huostaanottopäätöksessä. Vanhemmat pakotetaan heti luovuttamaan kotirauhan ja päätöksenteon yhdelle viranomaiselle. Totuus, omat mielipiteet ja lapsen iloisuus ja terveys omalaatuisessa perheessä ovat kaikki uhrattava sosiaalityöntekijän vallalle. Se on myös lain yläpuolella, koska hallinto-oikeus ei koskaan kyseenalaista päätöksiä tai niiden sisältöä vaan katsoo vain lakien toteutumista. Poliisi, aluehallintovirasto AVI ja eduskunnan oikeusasiamies jättää asian sikseen ajattelee, että sosiaaliviranomainen tuntee asiakkaan tilanteen parhaiten. Myös lääkäri, päiväkoti, neuvola ja sosiaalityöntekijän hankkimat perhetyöntekijät ilmoittavat mielipiteitään lastensuojeluilmoituksina vanhempien selän takana, koska he olettavat, että on sosiaalityöntekijän tehtävä keskustella lastensuojelutapauksien kanssa. Myös psykologi on yhden sosiaalityöntekijän alapuolella, jos hän on töissä yksityissektorilla ja kokee asiakkaan terveeksi. Niin normaalia keskustelua muidenkin kuin sosiaalityöntekijän kanssa ei koskaan sallita ja totuus jää selvittämättä. Jos vanhemmat eivät alistu, silloin pehmeä kontrolli muuttuu kidutukseksi, jossa vanhemmat ja lapsi kaipaavat toisiaan, vanhempiin kohdistetaan valheita kieroutuneisuudesta ja vääristelyä persoonansa ominaisuuksista sekä viikkoja ja kuukausia kestävää odotusta lapsen kärsiessä poissa kotoa. sosiaalityöntekijä tekaisee syyt välittömälle vaaralle lasta kohtaan ja väittää, että mikään tukitoimi ei ole riittänyt. Siksi hän ottaa lapsen huostaan. Asiakkuus siirtyy avohuollosta sijais- jälkihuollon toimistoon. Avohuollon sosiaalityöntekijä saa synninpäästön vääristelylleen ja pääsee irti vastuusta. Uusi sosiaalityöntekijä selvittää asiaa jononsa mukaan. Lastensuojelu on fanaattinen, ruuhkautunut ja se on uhka meille kaikille.

Lastensuojelutoimisto vangitsi lapseni, koska he olettivat, että konflikti minun ja sosiaalityön ja minun ja äidin välillä tarkoittavat sitä, että tämä on lastensuojelutapaus. Minä olen aina korjannut äidin virheet lasta kohtaan ja pitänyt lapsen turvassa.Sosiaaliviranomaisilla on putkimainen ajatusvirhe, jossa joku tulkitsi tämän lastensuojelutapaukseksi, ja kaikki muut ovat kykenemättömiä astumaan ulos tästä olettamuksesta.